Mä muistan, että olen jonain aikaisempana vuotena sanonut, että uuden vuoden lupaukset on huuhaata, koska lupauksia voi tehdä koska tahansa. Tuomitsin ihmiset siitä, että ne aloitti tammikuussa jonkun muutoksen ja useimmat päätti sen helmikuun alussa. Oli siinä kuitenkin ehkä se kuukausi sitä hyvää muutosta, mutta toisaalta kuukausi ei riitä siihen, että mikään muuttuisi pysyvästi. Usein niihin lähdetään ilman oikeaa halua, koska "niin vaan kuuluu tehdä".
Mutta tiedättekö mitä? Mä haluan tänä vuonna luvata jotain. En teille varsinaisesti, vaan oikeastaan enempi itselleni. Ihan oikean halun kanssa, enkä vain koska uusi vuosi, uusi minä. Ei musta uutta minää tule, mutta mä haluan luvata itselleni sen, että pitäisin parempaa huolta itsestäni. Aloitin itsestäni huolehtimisen kylläkin jo viime vuoden puolella, noin 5 vuoden jälkeen uudestaan, mutta että haluan tehostaa sitä jotenkin.
Mä olen lenkkeillyt, oikeastaan toistaiseksi vain kävellen, mutta sekin on jo tärkeä muutos. Lokakuussa kävelin 12,98 km, marraskuussa käveltyjä kilometrejä kertyi 23,04 km ja joulukuussa 38,99 km. Ja noi on siis vaan lenkit, joten tohon voi lisätä kilometrejä lisää ihan arkikävelystäkin, joita toi mun kello ei tohon laske mukaan.
Mä löysin hyvän lenkkiajan, joka oli vaikeaa sikäli kun on kokoaika sidottuna lapsiin. Tai eihän nyt silleen oikeesti ole sidottuna, mutta olen pitänyt itseäni jotenkin kokoaika sellaisena, että mun täytyy olla kokoaika saatavilla. Mä tykkään käydä lenkillä siinä kello 19 aikaan, koska lapset siirtyy silloin iltapalalle ja Eira osaa vallan hyvin hoitaa sen yksinkin, koska pojat käytännössä vaan syö. Tai, no, kyllähän ne härvää paljon siinä samalla, mutta pääpointti kuitenkin se, että ei mua siinä tarvita. Se on sopivan hämärä aika ja mä tykkään käydä kävelemässä hämärän aikaan. Ei se ole kun laittaa tarpeeksi vaatetta päälle, äänikirjan korviin, kelloon harjoituksen rullaamaan ja lähtee vaan kipittämään.
Ei mulla ole silleen mitään vauhtitavotetta ollut, eli en tavallaan pidä suotta mitään kiirettä. Kilometritavoite on ja se on kasvanut rennosta 2,5 km lenkistä noin 5 km pyrähdykseen nyt huomaamattani. Mulla menee siihen toistaiseksi noin tunnin verran aikaa. Haluaisin käydä lenkillä noin kerran viikossa, mutta oon pyrkinyt kuitenkin lähtemään sinne 3-4 kertaakin viikossa.
Katsoinkin juuri, että viimeisin lenkki on tehty 21. joulukuuta 2025. Tämä kertoo siitä, että mä olen kyllä hyvä unohtamaan asian jos tulee jotain. Siinä kohtaa tuli joulut ja uudet vuodet, joten ei silloin tarvitse kun ottaa rennosti ja vaan olla. Mutta se on ehkä se isoin muutos minkä haluaisin itseeni tehdä; että en pysähtyisi, vaikka mitä tulisi. Jouluaattonakin voisi lenkkeillä ihan hyvin! Mutta mulla tuli tossa kaiken hässäkän takia monen viikon loma? Niinku miksi? Toi oli vielä kaikkein pahin aika silleen, että tuli syötyä, syötyä ja syötyä. Lenkkeily olisi voinut tehdä ihan hyvää tavallaan.
En halua iskeä itselleni tähän mitään tavotteita. Silleen, että "kesään mennessä olen kävellyt lappiin ja takaisin" tai mitään. Mä haluan tehdä tämän rennosti, omalla tavallani, mutta kuitenkin niin, että tähän tulisi joku pieni suorituspaine. En vaan tiedä, että miten saisin sen suorituspaineen päälle? Tavoite olisi siinä mielessä hyvä, mutta mä tiedän, että jos teen tästä liian tavoitteellista niin tämä ei ole pysyvä muutos. Tunnen itseni jo sen verran hyvin.
Olisiko kuitenkaan paha, jos asettaisin vaikka sen 40 kilometriä kuukaudessa alarajaksi? Tavallaan jos käy edes 10 kertaa kuukaudessa 5 km lenkillä niin siinähän mennään jo ylikin.. Okei, saitte ylipuhuttua. Mun alaraja on 40 kilometriä kuukaudessa ja sitä en halua alittaa. Tuliko tästä heti liian tavoitteellista? No, ehkä vähän.. Siinä tulisi kuudessa kuukaudessa 240 kilometriä, joten ei oltaisi lähelläkään lappia. Oltaisiin, tuota.. Keuruulla. Mutta ongelma on siinä, että oltaisiin kyllä Keuruulla, mutta ei takaisin kotona. Jos menopaluuta ajattelee niin varmaan Tampereelle ja takaisin.
Hups, tää lähti vähän laukalle.
Yksi isoin asia mitä olen pyöritellyt mielessäni taas pitkästä aikaa on se, että haluaisin vähentää sipsejä todella huomattavasti vielä tästä nykyisestäkin. Mulla menee sipsipusseja noin 4-5 kpl / kk. Se on ollut joka viikonloppuinen herkku. Karkkia en niinkään syö, joten sen kanssa ei ole ongelmaa. Mun ainainen ja isoin heikkouteni on sipsit. Nyt menneenä viikonloppuna kokeilin olla ilman; söin sipsihimoon keitettyä porkkanaa ja kukkakaalia. Se oli hyvää! Mutta.. Ei se, hmm.. Ei se ollut sipsiä. Voisin kuitenkin vaikka edes joka toinen viikonloppu kokeilla jotain tommosta kevyempää ja sitten palkita itseni joka toinen viikonloppu? Ja samalla toivon, että sipsien semmonen houkutus vähenisi kokonaan.
Pätkäpaastoonkin taas palasin joululoman jälkeen. Jep, mun pätkäpaastolla on joululoma.. Niin, mistähän se sitten kertoo? Varmasti heikkoudesta ja siitä, että haluan pystyä myös nauttimaan elämästä. Arki on helppoa paastota, siinä ei ole mitään ongelmaa. Viikonloppuisin ja juhlien aikaan tulee ne vaikeudet, kun olisi niin kiva syödä yöllä vielä jotain ja.. No, niin. Mä olen heikko! Mä tiedän!
En halua kurittaa itseäni. Jos niin tekisin niin kaikki yritykset loppuisi seinään. Sekin on opittu edellisistä dieeteistä ja "elämäntapamuutoksista". Mun kannattaa tehdä tää nyt mahdollisimman kevyestä ja niin, että en puske itseäni mihinkään. Ja samalla mun täytyisi puskea itseäni johonkin, jotta en taas vaan lössähdä. On se elämä kovin vaikeaa kun on nämä mun aivot.
Mikä siis oli se lupaus vuodelle 2026? No, itsestäni huolehtiminen. Tärkein lause mitä otan matkalleni mukaan on se, että mä en voi tarjota mun läheisille hyvinvointia jos en itse voi hyvin. Ja toinen lause on se, että isi jaksaa nyt. Toi viimeisin on mun oma semmonen, millä aikanaan pystyin alottamaan hölkkälenkit. Pitää vaan hokea sitä, että mä haluan voida hyvin itseni vuoksi ja siksi, että jaksan tehdä lasten kanssa enemmän. Mutta enemmän nyt alkuun ainakin itseni vuoksi, koska se on ollut multa nyt kateissa ainakin viimeiset viisi vuotta. Kyllä, vuonna 2026 prioriteettilistallani minä nousen ylöspäin.
Terveisin,
Vesa-Matti
Katsoinkin juuri, että viimeisin lenkki on tehty 21. joulukuuta 2025. Tämä kertoo siitä, että mä olen kyllä hyvä unohtamaan asian jos tulee jotain. Siinä kohtaa tuli joulut ja uudet vuodet, joten ei silloin tarvitse kun ottaa rennosti ja vaan olla. Mutta se on ehkä se isoin muutos minkä haluaisin itseeni tehdä; että en pysähtyisi, vaikka mitä tulisi. Jouluaattonakin voisi lenkkeillä ihan hyvin! Mutta mulla tuli tossa kaiken hässäkän takia monen viikon loma? Niinku miksi? Toi oli vielä kaikkein pahin aika silleen, että tuli syötyä, syötyä ja syötyä. Lenkkeily olisi voinut tehdä ihan hyvää tavallaan.
En halua iskeä itselleni tähän mitään tavotteita. Silleen, että "kesään mennessä olen kävellyt lappiin ja takaisin" tai mitään. Mä haluan tehdä tämän rennosti, omalla tavallani, mutta kuitenkin niin, että tähän tulisi joku pieni suorituspaine. En vaan tiedä, että miten saisin sen suorituspaineen päälle? Tavoite olisi siinä mielessä hyvä, mutta mä tiedän, että jos teen tästä liian tavoitteellista niin tämä ei ole pysyvä muutos. Tunnen itseni jo sen verran hyvin.
Olisiko kuitenkaan paha, jos asettaisin vaikka sen 40 kilometriä kuukaudessa alarajaksi? Tavallaan jos käy edes 10 kertaa kuukaudessa 5 km lenkillä niin siinähän mennään jo ylikin.. Okei, saitte ylipuhuttua. Mun alaraja on 40 kilometriä kuukaudessa ja sitä en halua alittaa. Tuliko tästä heti liian tavoitteellista? No, ehkä vähän.. Siinä tulisi kuudessa kuukaudessa 240 kilometriä, joten ei oltaisi lähelläkään lappia. Oltaisiin, tuota.. Keuruulla. Mutta ongelma on siinä, että oltaisiin kyllä Keuruulla, mutta ei takaisin kotona. Jos menopaluuta ajattelee niin varmaan Tampereelle ja takaisin.
Hups, tää lähti vähän laukalle.
Yksi isoin asia mitä olen pyöritellyt mielessäni taas pitkästä aikaa on se, että haluaisin vähentää sipsejä todella huomattavasti vielä tästä nykyisestäkin. Mulla menee sipsipusseja noin 4-5 kpl / kk. Se on ollut joka viikonloppuinen herkku. Karkkia en niinkään syö, joten sen kanssa ei ole ongelmaa. Mun ainainen ja isoin heikkouteni on sipsit. Nyt menneenä viikonloppuna kokeilin olla ilman; söin sipsihimoon keitettyä porkkanaa ja kukkakaalia. Se oli hyvää! Mutta.. Ei se, hmm.. Ei se ollut sipsiä. Voisin kuitenkin vaikka edes joka toinen viikonloppu kokeilla jotain tommosta kevyempää ja sitten palkita itseni joka toinen viikonloppu? Ja samalla toivon, että sipsien semmonen houkutus vähenisi kokonaan.
Pätkäpaastoonkin taas palasin joululoman jälkeen. Jep, mun pätkäpaastolla on joululoma.. Niin, mistähän se sitten kertoo? Varmasti heikkoudesta ja siitä, että haluan pystyä myös nauttimaan elämästä. Arki on helppoa paastota, siinä ei ole mitään ongelmaa. Viikonloppuisin ja juhlien aikaan tulee ne vaikeudet, kun olisi niin kiva syödä yöllä vielä jotain ja.. No, niin. Mä olen heikko! Mä tiedän!
En halua kurittaa itseäni. Jos niin tekisin niin kaikki yritykset loppuisi seinään. Sekin on opittu edellisistä dieeteistä ja "elämäntapamuutoksista". Mun kannattaa tehdä tää nyt mahdollisimman kevyestä ja niin, että en puske itseäni mihinkään. Ja samalla mun täytyisi puskea itseäni johonkin, jotta en taas vaan lössähdä. On se elämä kovin vaikeaa kun on nämä mun aivot.
Mikä siis oli se lupaus vuodelle 2026? No, itsestäni huolehtiminen. Tärkein lause mitä otan matkalleni mukaan on se, että mä en voi tarjota mun läheisille hyvinvointia jos en itse voi hyvin. Ja toinen lause on se, että isi jaksaa nyt. Toi viimeisin on mun oma semmonen, millä aikanaan pystyin alottamaan hölkkälenkit. Pitää vaan hokea sitä, että mä haluan voida hyvin itseni vuoksi ja siksi, että jaksan tehdä lasten kanssa enemmän. Mutta enemmän nyt alkuun ainakin itseni vuoksi, koska se on ollut multa nyt kateissa ainakin viimeiset viisi vuotta. Kyllä, vuonna 2026 prioriteettilistallani minä nousen ylöspäin.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)