16. joulukuuta 2016

Kuudestoista | Imuri?

Tänään ei taas kokkailla. Ruokaa on niin paljon, että riittäis vaikka koko komppanialle. Toivottavasti kukaan ei odottanut mitään reseptiä tälle päivälle. Mitähän me sit tänään tungetaan tähän luukkuun?

En oikeesti keksi yhtään mitään. Mulla lyö pää tällä hetkellä täysin tyhjää ja mietin vaan, et miten selviin tän päivän yli. Haluisin lähtee pelaamaan bilistä, mutta kukaan ei lähde mun kanssa.


Hei, muistin! Mä ostin eilen imurin. Alkuperänen suunnitelma oli lähteä ostamaan Eiralle joululahjaa, mutta päädyin ostamaan imurin (vanha rikki). Ensin ajattelin, että se vois olla joululahja, koska Eira tykkää imuroinnista. Mut sit mä ajattelin vähän enemmän ja päädyin siihen, että mä ostan sen muuten vaan. Imuri on yhteiseen käyttöön yhteiseen kotiin. Ei se voi olla henkilökohtainen joululahja.

Voitin tossa toissapäivänä pelikoneista 195 euroa, ni olihan siitä osa pakko pistää hyötykäyttöön. Löysin mä myös yhden osan Eiran oikeeseen joululahjaankin, mutta vielä pitäs keksiä siihen jotain. Tää vaatii vielä ainakin yhden reissun kaupungille.


Hmm, sainhan mä tänne pienen tarinan kirjotettua. Jatketaan sillä, että mä tulen vielä ennen joulua leipomaan lisää muffinsseja. En tiedä tulenko niistä enää kirjottamaan tänne, koska teen ne sillä ensimmäisellä reseptillä, mutta koristelen jouluiseksi - jos osaan - ja sit niistä tulee jouluherkkuja.

No joo, en haluu venyttää tätä, koska en selkeestikään saa päästäni tänään tarpeeks ulos.

Terveisin,
Tekko

15. joulukuuta 2016

Viidestoista | Haaste: Mifu

Tänään otetaan taas haaste vastaan.


Reseptin löydät täältä: Valio

Tosin mä itse karsin tosta listasta semmosia asioita, mitä en olettanu tarvitsevani. Lainataan vähän tuolta ja tehään chili con carnea niinkuin olen sen itse tottunut tekemään.

Alotin laittamalla riisinkeittoveden kiehumaan. Sitten kävin sipuleiden ja paprikan kimppuun. Sit pannu kuumaksi ja Mifut pannulle ruskistumaan.


Ja koska mä en reseptiä noudata niin mä maustoin ton mifun tässä vaiheessa ja heitin ihan vaan siihen päälle kaikki pilkotut sipulit ja paprikat.


Noita sitten sekotellaan siellä ja annetaan kaikkien makujen ottaa paikkansa sieltä. Sit kaadetaan sinne pavut. Mä en ite tosiaan niitä kidney-papuja käytä niin mä korvasin sen määrän ihan puhtaasti valkosilla pavuilla. Valkoset pavut tosiaan sekaan, tomaattimurskaa päälle ja sit vielä vähän vettä sekaan.


Sekotellaan taas. Annetaan kiehahtaa jonkun aikaa siellä välillä vähän sekottaen.


Sit se ruoka alkaakin jo pikkuhiljaa olla valmista nautittavaksi.

Täytyy sanoa, että kun mä taas sävelsin, niin tossa oli kyllä ihan liikaa sipulia tohon muiden aineiden määrään, mutta en tiedä haittaako se nyt niin hirveesti.

Jos tarpeeks laittaa vaan chilimaustetta niin kyllä sieltä se tulisuus potkasee pikkasen, mutta muuten se on kun joku mikä tahansa kasvisruoka. Syötävää kyllä, ja oikeestaan ehkä ihan hyvääkin. Tottumattomaan suuhun tää on kyllä täysin uusi makuelämys. En välttämättä kuitenkaan jatkossa käytä Mifua chili con carnessa - on se jauhelihan kanssa parempi. Mutta en Mifua vielä lähe kokonaan kieltämään. Ehkä sitä voi kokeilla vielä vaikka makaronilaatikossa.

Mifu ei itsessään maistu oikein miltään. Kasvisruoan ystävälle tää on varmasti oikein taivaallinen setti, mutta itellä vaatii vielä totuttelua.

Terveisin,
Tekko

14. joulukuuta 2016

Neljästoista | Tonnikalapasta

Tänään tehään ihan vaan tonnikalapastaa. Viimeks ku oli tarkotus tehä tonnikalapastaa niin se muuttuikin vuokaruoaksi, mutta tänään ei anneta niin tapahtua.



Tarvitset
2 prk tonnikalaa vedessä
2 prk tonnikalaa tomaattikastikkeessa
Sipulia
Valkosipulia
Paprikaa
1 prk ruokakermaa
Tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia tai mistä tykkäät
Pastaa
Mausteita

Tänään laitetaan ekaksi se pastavesi kiehumaan sinne kivasti. Mä en sitä muistanut tehdä, niin meillä oli pasta viimeseksi valmiina. Mutta muistakaa te. Sit käydään sipulien kimppuun.


Tehdään sipulille kaikki tarpeelliset toimenpiteet ja pilkotaan ne niin pieneksi kun tykätään. Sit ku ne on pilkottu ni kannattaa vasta laittaa pannu kuumenemaan. Muuten se on kuumana siellä ihan turhana pitkään ja pannu ei siitä tykkää. Sit heitetään sopivan kokoinen voiköntti pannulle ja sipulit perään. Pyöritellään niitä siellä ja samaan aikaan yritetään hädissään availla tonnikalapurkkeja (kannattaa avata ne etukäteen, itse en muistanut). Kun tonnikalapurkit on auki ja sipulit on ottanu kivan värin tai jotain, niin heitetään ne tonnikalat sinne mukaan.


Noi tonnikalat voi sitten paistinlastalla tuolla pienentää sopivaan kokoon jos tuntuu ettei ne itekseen mene. Heitetään niille ruokakerma ja sopivan verran tomaattimössöä päälle ja sekotetaan. Tässä kohtaa annetaan noitten lämmetä tuolla ihan kaikessa rauhassa ja käydään paprikan kimppuun.


Paprika voidaan pilkkoa ihan niin pieneksi kun tykätään tai jättää suikaleiksi. Ei se mun maailmaa hirveesti liikuta. Itse tykkään pilkkoa sen pieneksi ja se on mulle ainoa oikea tapa toimia. Heitetään ne paprikat vasta tässä vaiheessa tonne sekaan, ettei ne kypsy ihan hirveesti liikaa.


Aika kauniilta alkaa näyttää kastike vai mitä? Mä ainakin tykkään. Seuraavaksi vaan pyöritellään ruokaa sen aikaa, että pasta valmistuu (ellette oo saanu sitä jo valmiiks).


Toki voitte tässä vaiheessa vielä maistella sitä ruokaa ja lisäillä puuttuvia mausteita niin kuin minä itse tein pastaa odotellessa. Mustapippuria ja jotain chilimaustetta mä tonne lisäsin vielä ja hieman suolaa.


Kun pastasta on vesi kaadettu pois niin mä tykkään ite heittää sinne pienen köntin voita. En yleensä mausta sitä keitinvettä, joten se maku tulee sitten tosta voista. Ja pysyy pasta paremmin irti toisistaan. Sen jälkeen kun se voi on sulanut tonne, niin ruoka on valmista.


Ja on muuten aika hemmetin hyvää. Huh huh.


Mun pitää vielä tähän loppusanoiksi kirjoittaa se, että me ollaan kyllä nyt jostain syystä aivan paprikan lumoissa. Harvemmin me käytetään ruoanlaitossa mitään paprikaa tai vastaavaa, mut nyt kun on kokeiltu sitä kaikessa niin kyllä se varmasti vakiinnuttaa paikkansa meiän keittiössä.

Ja sit esimerkiksi sipuli. Ei enää tee mieli ollenkaan ostaa mitään pakastesipulia, koska toi ite pilkottu sipuli antaa kyllä paljon paremman maun ja saa vähän itkeäkkin. Valkosipuli on paljon parempaa kun sen itse pilkkoo ja lisää tuoreeltaan ruokaan.

On tullut ihan uusia makuelämyksiä tän joulukalenterin yhteydessä, joten tää on ollu aika hyvä juttu!

Ja ennen tätä päivää oon tehny tonnikalapastan ihan vaan tonnikalasta, ruokakermasta, vedestä ja jostain pastasta. Nyt tuli paljon enemmän elementtejä ja maku parani heti.

Terveisin,
Tekko

13. joulukuuta 2016

Kolmastoista | Väsypäivä

Tänään ei sitten taas kokkailla mitään. Mä olisin kyllä aluks halunnut, mutta Eira oli sitä mieltä, että: "Miks tarvii joka päivä jotain kokkailla kun meillä on jääkaappi täynnä pizzaa ja muuta?"

Jäin vähän tyhjän päälle tän blogimerkinnän kanssa siispä ja tulin kyl itekki niihin lopputuloksiin, että ehkä se välipäivä on ihan ok kun kerta jääkaapissa on vielä tavaraa.


Toisaalta ehkä ihan hyvä vaan. Viime yö oli taas aivan käsittämätön. Toi meiän koira on oppinut kuuntelemaan sen hetken kun mä nukahdan ja tulee sitten samantien vinkumaan sängyn viereen, että hänet on nostettava nukkumaan. Näin kävi taas viime yönä ja mä heräsin siihen vinkumiseen tovi sen jälkeen kun olin nukahtanut, enkä saanu unta enää uudestaan - paitsi vasta joskus neljän aikaan aamuyöllä.

Sit mä kerkesin nukkua semmosen noin 40 minuuttia kunnes kissa rupes nikottelemaan. Oli vissiin taas syöny joululahjanarua tai jotain ja piti ihan järkyttävää meteliä. Ja arvatkaa kuka ei saanu enää sen jälkeenkään unta? Mä olin niin raivona.

Sit mä lopetin yrittämisen. Jäin hereille. Mitä ilmeisemmin mun ei ollut tarkotus nukkua viime yönä. Se tietenkin sitten kostautui tässä päivällä ja heräilin vasta äskettäin (joskus 15 aikoihin). Suhteellisen juminen olotila ja ei oikein inspiroi edes tehdä mitään.


Näihin syihin vetoan tässä ja jätän kokkailut huomiselle. Tai onhan meillä tässä vielä n. 10 päivää aikaa kokkailla kaikenlaista. Syödään sitä eilistä pizzaa, jota ei kyllä oikeesti enää jääkaapissa hirveesti ole.

Terveisin,
Tekko

12. joulukuuta 2016

Kahdestoista | Rokkari

Huomasitte varmaan, että mä vaihoin tota ns. kansikuvan tyyliä näissä merkinnöissä. Mulla tuli suunnitelmavirhe edellisessä tyylissä, joten mun oli pakko vaihtaa sitä. Numerot alko käydä liian isoiksi ja muutenkin tuli semmosia muutoksia siihen, että en ois joka kerta jaksanut niitä tehdä uudelleen. Yksinkertaistetaan siis. Nyt toi on tommonen hassu luukku, josta näkee mitä merkintä tuo tullessaan.


Jotenkin varmaan osasitte päätellä, että päivän aihe on pizza. Mä en oo koskaan muistaakseni tehny pizzaa alusta loppuun ite. Oon yks niitä harvoja, joka tykkää kaupan pizzapohjista.

Tänään tehdään semmonen pizza mitä yleensä tilaan. Rock n roll special eli Rokkari. Pohjasta lähtien itse.



Tarvitset
25 g tuorehiivaa tai kuivahiiva käy myös 
2 dl vettä 
1 tl suolaa 
3 rkl öljyä 
5 dl vehnäjauhoja


Täytteeksi
Tomaattimurskaa
Jauhelihaa
Kinkkua
Aurajuustoa
Kebabia
Valkosipulia
Paljon juustoa

Ihan ensimmäisenä aletaan työstämään sitä taikinaa. Kädenlämpöseen veteen hiiva sekaan. Itse sekotin sen suhteellisen hyvin ennen seuraavaa työvaihetta, joka on öljyn, suolan ja jauhojen lisääminen. Toi 5 dl vehnäjauhoja on vähän semmonen suuntaa antava mitä ilmeisemmin, koska kyllä mä jouduin sinne sit vähän lisäilee, että sain semmosen mun mielestä sopivan taikinapallon.


Mun ois niin paljon tehny mieli lisätä tohon taikinapalloon vielä kaikkea. Mut en mä uskalla näin ekalla kerralla. Miksei tohon meinaan voi laittaa jo tässä kohtaa vähän juustoraastetta ja jotain muutakin maustetta kun vaan suolaa? No, se selviää mahdollisesti joskus jos vielä innostun kokeilemaan.

Annetaan tolle pallukalle oma rauha jonkinlaisen pyyhkeen alla ja käydään muiden tarvikkeiden kimppuun.


Mä oon näiden lastujen kanssa oppinut, että ne kannattaa heittää sulamaan ja kun ne on tarpeeksi sulia niin heitetään sinne vielä mustapippuria sekaan. Mun mielestä ne saa paremman maun siitä. Voidaan lisätä muitakin mausteita, mutta ei oo pakollista.

Sit pilkotaan valkosipulit (voit myös murskata tai mitä ikinä tykkäät) ja laitetaan jauheliha pannulle. Heitetään ne valkosipulit sinne seuraks ni jauheliha saa niistä vähän lisämakua. Sit mä lisäsin tähänkin hieman mustapippuria ja suolaa.


Paistetaan jauheliha kypsäksi. Tai en tiedä kuinka oleellista se on kun kaikki menee vielä uuniin, mutta kyllä mä ainakin itse tykkään paistaa valmiiksi asti - paremmat varmuudet ruoan kypsyydestä.

Sit voidaan pohtia seuraavia työvaiheita ja odotella vielä sitä pizzataikinaa hetki. Joku puoltuntii ois kuulema hyvä antaa ton kohota ja mä en usko, että oot saanu noihin muihin työvaiheisiin sitä aikaa tuhlattua. Joten mieti elämää.


Koittakaahan sit olla viisaampia sen taikinan kanssa kun mitä minä olin. En mä taas muistanut yhtään, että meillä on normaalia isompi uuni. Ja toi oli kaikenkaikkiaan normaalin uunipellin kokoinen taikina. No, kai se menee noinkin.


Siihen sitten tomaattimurska (tai me oikeestaan laitettiin paseerattua tomaattia) ja ripaus juustoraastetta. Näin mä teen aina. Jotenkin kiva saada sitä juustoa sinne täytteiden allekin. Ja tää on muutenkin yleensä tuplajuusto, joten sitä juustoa ei kannata säästellä.


Sitten kinkut siihen päälle. Ja taas ripaus juustoraastetta, koska JUUSTO!


Sit laitetaan jauheliha-valkosipuli-höttö siihen päälle, mut nyt voidaan vähän jo himmailla sen juustoraasteen kanssa.


Sit ne kebabit. Ne voidaan siihen kaataa päälle tai sit voidaan käyttää vähän enemmän aikaa ja asetella jokainen tähtitieteellisen tarkasti omalle paikalleen niinkuin minä tein.


Seuraavaksi siihen päälle se kaupan halvin homejuusto, vaikka aurajuustoa pyydettiin ohjeessa. Mä en ees tykkää homejuustosta, miettikää sitä. Se on vaan tässä pizzassa, jos sitä on sopiva määrä ni se on kyllä ihan täydellinen makuelämys. Nää täytteet (ainakin kun pizzeriasta on tilattu) sointuu kyllä ihan täydellisesti yhteen.


Sit jysäytetään vielä loput juustoraasteet päälle. Jos siis satuitte ostamaan niin ison pussin kun meillä oli. Ehkä toi vähän kylpee juustossa, mutta edelleenkin: tuplajuusto. Ehkä se on muuttunut jo triplajuustoksi jossain vaiheessa, mutta hei, mitä väliä.

Sit teil toivon mukaan oli jo uuni lämpeemässä 225-asteeseen? Koska seuraavaks toi tunkastaan lämmenneeseen uuniin 20 minuutiksi. Sen jälkeen sen pitäisi olla täydellisen hyvä syötäväksi.


Ja 20 minuuttia kului ja pizza näyttää tältä. Seuraavaksi on jäljellä onnistumisen toteaminen. Eli maistaminen.

Leikatessa pohja pysyi ainakin kasassa. Eli kaikenkaikkiaan pohja on ainakin onnistunut tekovaiheesta paistamiseen asti. Sit kokeillaan, että pääseekö maku lähellekään pizzeriatasoa. Mm! Maku oli yllättävän hyvä! Ehkä mä ripottelin homejuustoa liikaa, mutta ei se siltikään paha juttu ole. Vaikuttaa ihan hyvältä rokkarilta!

Terveisin,
Tekko

11. joulukuuta 2016

Yhdestoista | Tilaa ruokaa

Tänään ei kokata. Tänään ei tehdä mitään. Jokin kummallinen voima ajaa voimattomaksi. Päädyin siispä tänään seuraavanlaiseen ratkaisuun, johon

Tarvitset
Nettiyhteyden
Tietämyksen oman olinpaikkasi osoitteesta

Ihan ensimmäisenä käynnistetään selain. Kirjoitetaan osoitepalkkiin pizza-online.fi tai pizzaonline.fi, kumpikin ohjaa sut oikeelle sivustolle. Sit on ihan ok jos sulla on käyttäjätili luotuna sinne, koska sit sun ei tarvitse aina kirjottaa kaikkia tietojasi uudelleen tilauksen yhteydessä.

Etsitään sieltä sitten se oma lemppari pizzeria ja mennään tutkimaan vähän, että mitä niillä on tarjota. Täällä meillä Hyvinkäällä parhaimmat kebabit tarjoaa Marian Pizza Grilli ja Kebab-niminen paikka. Parhaimmat pizzat saa ehkä Corner Pizza-nimisestä paikasta. Ja jos meette johonkin paikan päälle, ni ehdottomasti Kalar Ravintola - paras asiakaspalvelu ja myös hyvät ruuat. Oho, karkas sivuraiteelle.

Eli siis haetaan sieltä Marian Pizza Grilli ja Kebab ja pistetään sieltä kebabbia tilaukseen. Jos sulla oli se käyttäjätunnus tonne Pizza-Onlineen, niin sit sun ei tarvii täyttää sun yhteystietoja, mutta jos ei ole, niin täytä ne ensin. Ja jos et ole kotona, niin laita siihen senhetkisen olinpaikkasi osoite. Sit odotellaan (ei tarvinnut odotella edes pitkään). Ruoka tulee kotiovelle ja voit vaan mennä kippuralle sohvan nurkkaan ja ahtaa sitä ravintoa naamariisi.


Sitten kun oot saanut annoksen syötyä ni voit miettiä, että mitähän ihmettä sitä tänään blogiin kirjottaisi. Ainakin siis jos olet minä. Mut todennäköisesti et ole. Koska minä olen minä.


Joo, pahoittelen. Tää oli tämmönen. Tänään ei pysty. Tiedättehän jälkitaudin..

Terveisin,
Tekko

10. joulukuuta 2016

Kymmenes | Quesadilla

Me ostettiin eilen tortillatarvikkeet. Eli ajatuksena oli tehdä tänään tortilloja. Sit mä rupesin funtsii, että onko hieman tylsä blogimerkintä? Pitäskö siitä tehä vähä mielenkiintosempi? No tottakai. Sit mä päädyin quesadilla-nimiseen ruokaan.

Sit mä tajusin, että eihän meillä ole melkein mitään mitä ohjeet halusi niihin laitettavaksi. Joten kompromissi: teen quesadilloja ihan näillä samoilla tortillavermeillä - eihän se voi olla siitä kiinni.


Tarvitset:
700 g jauhelihaa
1 sipuli
4 valkosipulin kynttä
1 paprika
Juustoraastetta
Tex-mex-maustepussi
Tortillapohjia/lättyjä/miksi ikinä niitä kutsuttekaan

Kurkkua ja salaattia lisukkeeksi, äläkä unohda raejuustoa!

Mä jouduin alottaa sillä, että sulatin jauhelihan. Unohdettiin se pakastimeen ja otin sen vasta tänään pois sieltä. Kuumaan veteen paketin kanssa kellumaan - sulaa suhteellisen nopeesti.

Sit ruvetaan paistamaan sitä jauhelihaa. Siinä samalla kun jauheliha tirisee pannulla voidaan pilkkoa sipuli, valkosipuli ja paprika. Lisätään niitä sinne sit sitämukaa sekaan kun on saatu pilkottua.


Sipulit ja tex-mex-mausteseos jauhelihan kaverina tossa kuvassa. Sekotellaan ja sit jossain kohtaa lisätään ne paprikat sinne mukaan.


Ja sit taas sekotellaan. Sit ku ne on tarpeeks sekasin ja kaikki on saavuttanut halutun lämpötilan/koostumuksen/jotain niin heitetään sinne sit vielä juustoa mukaan. Se pitää ton sit paremmin kasassa tai jotain.


Meillä ei ollu ku yks juustoraastepussi, vaikka toi ohje ois halunnu kaksi, ni mä otin jääkaapista jonkun vanhan juustoköntsän ja pistin sen suhteellisen pieneksi ja lisäsin sekaan. Se ajoi asiansa erittäin hyvin.

Sit läväytetään tortillalätty esille. Ripotellaan siihen sitten vähän sitä juustoraastetta, mutta vain puolikkaalle alueelle. Selviää myöhemmin miksi.


Sit heitetään toi jauhelihamössö siihen ja sekin vain puolikkaalle alueelle. Ja kannattaa vähän pohtia sitä jauhelihamössön määrää, että se riittää kaikkiin. Meillä oli 6 isoa tortillalättyä ja toi jauhelihamössö riitti niihin aika täydellisesti.


Ikäänkuin näin. Tohon päälle vielä ripaus juustoraastetta. Ja nyt selviää se suuri salaisuus miksi nämä tehtiin näin: toi tyhjä alue käännetään nyt tohon päälle! Ja mä painelin sitä tovin aikaa ja toivoin suuresti sen jäävän kiinni - ja se jäi. Huh.

Ei muuta kun jutut uuniin 225-asteeseen ja ihmetellään maailmanmenoa 8 minuuttia kunnes ruoka on valmis. (ainii, rippottelin hieman ylijäämäjuustoja tohon pinnalle vielä ennen uuniin menoa)


Mä en tiedä kuuluuko niiden näyttää tuolta, koska tämä oli ensimmäinen kertani. Mutta jos ei kuulu, niin nyt kuuluu! Nää on mun versioita ja kukaan muu ei päätä sitä, että miltä ne näyttää.


Ja siinä tarjoiluehdotus. Noi kurkut ja salaatit ois menny tortillojen väliin, mutta kun nämä kävi uunin kautta niin en todellakaan halunnut niitä sinne. Joten ne tarjoillaan tuoreeltaan ruuan kumppanina. Vähän jotain salaattisoosia päälle ja itse tykkään ripauttaa vähän myös sitruunamehua salaatin päälle.

Ja mun täytyy sanoa, että olin alkuun hieman peloissani kun noi tuli uunista. Ne näytti vähän kärtsänneiltä ja vaikutti tosi kovilta. Jos se ei ollut tarkoitus, niin sitten epäonnistuin, mutta käännän epäonnistumisen voitoksi ja sanon, että noi oli ihan jumalattoman hyviä! Rapsakka kuori ja hyvä sisältö. Ja vieressä tuoretta salaattia! Nam!


Eikai tähän ole muuta lisättävää. Suosittelen kokeilemaan jos haluu välillä tortillan kanssa vaihtelua.

Terveisin,
Tekko

9. joulukuuta 2016

Yhdeksäs | Uusintaottelu muffinien kanssa

Mulla jäi nyt niin pahasti ne muffinit hautumaan mun päähän, että oli ihan pakko kokeilla uudestaan. En rupee sitä reseptiä tässä uudelleen käymään läpi, koska tää on siis ihan samalla reseptillä tehty, mutta kokeiltiin vähän vaihtaa suklaata.

Tällä kertaa ei ollu muka niin kiire kun viimeksi, koska Eira autto mua. Kyl mä silti hirveessä hopussa jotenkin työskentelin.

Viime reseptiin siis semmonen muutos, että 100 g taloussuklaata ja 100 valkosuklaata paloina korvataan 200 g Omar-suklaakarkeilla. Eli siis ne palaset mitkä tulee siihen taikinaan. Muuten ohje on sama kun tässä.


Suosittelen ehkä pistämään ne vielä pienemmiksi paloiksi kun itse. Noi palaset korvaa aika hyvän määrän taikinaa niistä muffini-muoteista ja en sit tiedä onko se kovin hyvä asia.


Kattokaas nyt mikä keko niitä meni sinne sekaan. No, toivotaan, että ne löytää paikkansa tuolta muffinista hyvinä sattumina. Toi ruvetaan sit annostelemaan niihin muotteihin. Ja koska meillä on vieläkin näitä pieniä, niin meillä meni noin ruokalusikallinen yhteen muottiin.


Ja kuten tästäkin kuvasta voitte huomata, niin kyllä ne kimpaleet näkyy aika hyvin.


Siinä on osa valmiista. Täytyy sanoa, että ne missä oli noita kimpaleita vähän pinnalla, niin ne vähän kärtsäs. Mutta kyllä suurin osa onnistu ihan hyvin.

Seuraavaks mun oli ihan pakko kokeilla vielä jotain uutta. Mä otin lisää noita Omar-suklaakarkkeja ja laitoin niitä vesihauteeseen (tai mikä lie nimeltään), että saan valioyksilöiden päälle vähän koristetta. Se oli ehkä virhe.


Noi ei meinaan meinannu sulaa. Ehkä se on toi sisältö vähän erilaista kun suklaa ja ei sen takia sulanut. Mutta hei, pitkän hämmentämisen jälkeen mä sain kun sainkin tosta muutamaan muffiniin kuorrutetta.


Mulla on omat pelkoni siitä, että noi on aivan liian makeita, mutta en voi olla vielä varma. Mä en maista noita nyt. Mä haluun aamukahvin kanssa kokeilla, koska sillon muffini toimii parhaiten.

Tässä siis tän päivän jutut. Tänään ei kokkailtu ruokaa, koska me käytiin Riihimäen Buffassa syömässä. Oli hirvee nälkä ja kotiin oli hirveä matka. Ja koska täysi hinta piti maksaa niin pitihän se syödä melkein tyhjäksi.


Se olkoon päivän viimeinen kuva. Hyvää yhdeksännen päivän jatkoa!

Terveisin,
Tekko

8. joulukuuta 2016

Kahdeksas | Kotiruokaa

Ja tänään taas kokattiin vähän vauhdikkaammin. Tai no ei oikeestaan, mutta työvaiheet oli vähä semmosia, että ois pitäny olla parissa paikkaa samaan aikaan. Vaikka kyseessä onkin aika normaali kotiruoka, sai siihen vähän erilaisuutta kun lisäsi uutta.


Tarvitset:
5 perunaa
2 porkkanaa
Täysmaitoa
Suolaa

Jauhelihaa (meillä tänään 700 g paketti)
Pari kananmunaa
Sipulia
Valkosipulia
Mausteita!

Alotin taas ihan puhtaasti siitä, että kaikki puhtaaksi. Tai no, perunat ja porkkanat likoomaan, koska tykkään kuoria ne tässä vaiheessa ja ne on helppo kuoria kun ne on vedessä. Tai ainakin roskat saa mun mielestä paremmin kaavittua.


Sit mä silppusin ne tommoseks suhteellisen pieneks, ettei tarviis antaa niiden olla tuolla montaa vuorokautta. Eli suolaa sekaan ja juurekset mukaan kattilaan. Jätetään ne sinne keittymään.

Sit heitetään jauheliha kulhoon ja ruvetaan siistimään ja pilkkomaan sipuleita. Sipulit kannattaa laittaa aika pieneks, ellei tykkää sattumista. Heitetään ne jauhelihan kanssa samaan kulhoon ja rikotaan päälle kananmuna tai pari.


Tässä kohtaa tartutaan sähkövatkaimeen ja annetaan tolle vähän kyytiä. Ei sitä kannata hirveen pitkään sillä jauhaa, koska joutuu laittaa käden jokatapauksessa sekaan, ei siitä muuten tuu semmonen hieno köntsä.


Ihan ensimmäistä kertaa elämäni aikana rupesin jakamaan tota vaa'an kanssa. Tein semmosii noin 100g pallukoita. Ja jos luulit, että ne on lihapullia, niin luulit väärin. Pallot litsataan tietenkin lyttyyn ennen pannulle menoa, jolloin niistä tulee siispä pihvejä.


Mä tykkään yleensä vasta tässä vaiheessa lisätä suolan ja pippurin. Se on jotenkin mun mielestä vaan parempi tapa. Ja näiden paistamisesta ei voi sanoa kun sen, että paista kunnes haluttu kypsyysaste on saavutettu. En meinaan ottanut aikaa.

Jossain vaiheessa ne juureksetkin on varmasti jo kypsiä siellä, joten ota ne ja kaada niistä vesi pois, vaikka jonkun lävikön avulla. Sit vähä myllätään niitä sähkövatkaimen kanssa. Sit heitetään vähän voita sekaan ja myllätään taas.


Mä oon ite keittiössä semmonen, että mä tykkään maistella. Koska mä en hirveemmin mittaile, niin mä maistelen, että koska on hyvää. Maustaminen alotetaan tietenkin vähästä, paitsi voin kanssa. Sit ruvetaan vähän kaataa sinne täysmaitoa ja vatkataan. Vähän suolaa myös, jos mieli tekee. Sit ku saavutetaan haluttu koostumus niin ruoka on jumankauta valmista.


Täytyy sanoa, että tää luukku oli vähän tämmönen tylsänpuoleinen, koska tää oli vaan ihan normaalia kotiruokaa ihan pienellä twistillä. Tosta muusista tuli erittäin hyvää, mutta pihvit jäi vähän kehnoiksi, niinpä neuvon teitä vielä tähän loppuun tekemään asiat eritavalla kun itse ne tein: maustakaa ne vähän paremmin! Ehkä enemmän sipulia, miksei vaikka paprikaa myös. Nää oli aika tylsiä, mutta toimi ton muusin kanssa todella hyvin yhteen.


Eipä tässä muuta, ehkä huomiseks jotain mielenkiintosempaa? Vähän tekis mieli tehä lisää muffinsseja, koska kun tänään söin ensimmäisen aamukahvin kanssa.. Mä olin ihan haltijoissani. Se oli aika hemmetin hyvä kombo - kahvia ja tuplasuklaamuffinssi.

Vaan enpä tiedä. Huominen on taas huomenna ja asiat selvenee toivottavasti silloin.

Terveisin,
Tekko