Taas mä vaivaan teitä tällä mun hyvin alkaneella elämäntaparemontilla. Tai en tiedä onko se alkanut hyvin vielä, koska en oo kumminkaan liikuntaa niin hirveesti lisänny elämääni. Tekosyy numero yksi:
Lumi.
Oishan sitä tietenkin kaikkea mitä vois tehdä sisätiloissakin, mutta tekosyy numero kaksi:
Raha.
Onhan sitä sit tietenkin vielä ilmasiakin harrastuksia, mitä vois tehdä sisätiloissa, mutta siihen on tekosyy numero kolme:
En oo viel kerenny.
Okei, se siitä ja sen kestävyydestä. Totta puhuakseni oon mä yrittäny kotona aina salaa tehä kaikenlaisia pieniä jumppaliikkeitä. Nyt parina aamuna ollu tosi virkee olo ku on aamutuimaan vetässy vähä poreilevaa vitamiinia ja ruvennu vähän kokeilee mihin tästä mun kunnosta on. Sanotaan vaikka näin, että aika heikoilla ollaan.
Miksi salaa? No kai sitä nyt saa vähän hävetä omaa yrittämistään. Tosin, onhan se yrittäminen edes jotain.. Eikai sitä tarviis hävetä? No, mä oon nyt tehny näin ja katotaan miten se sit jatkuu - jaksanko esim. huomenna aamulla ruveta itteeni rääkkäämään? Kylhän se pitäs tai mitään tuloksia on turha haaveilla saavansa.
Jännä silleen, että oon vieny tän jo näin pitkälle. Ensin mä tosiaan luovuin niistä hampurilaisketjujen roskaruuasta sillä periaattella, että se raha mikä siihen menee, ja rasva mikä siitä tulee, ei oo suhteessa siihen miten kauan nälkä pysyy poissa. Se on miinusmiinus-tilanne. Ei mitään voitettavaa paitsi hetken mielihyvä.
Sit mä lopetin energiajuomat sillä periaatteella, että haluun saada unta ajoissa. Jonkin aikaa se toimi ihan moitteettomasti. Uni tuli ajoissa ku jätti energiajuomat pois. Myöhemmin toi unettomuus on ruvennu vaivaamaan ilmeisesti jostain muusta syystä. Mutta silleen mä sen asian käsittelin kun energiajuomista luovuin.
(Anteeksi ainainen jankuttaminen näistä samoista asioista.)
Sit tuli se innostus sitä kohtaan, että jos noi pari asiaa on jääny noin helposti taakse, ni miksen mä onnistuis poistamaan lisää turhaa mun elämästä? Sit jäi sipsit, ja sekin on pitäny. Viikonloppuna oli kulhollinen sipsejä tarjolla, mutta yhtään en suuhuni laittanu.
Ylpeä.
Ainut mikä nyt on mun näissä lupaiksissa takkuillu, on toi ateriakoko. Se on ihan saamarin vaikeeta. Oon pari kertaa onnistunu syömään silleen, että nälkä on menny, mutta ei oo tullu tilalle mitään muuta fiilistä
(ähky tms.). Eli oon syöny vaan sen nälän pois.
Nyt oon saanu tehtyä itelleni semmosen meiningin näihin ruokailutottumuksiin, että jos syön liikaa ni mulle ei tuu siitä hyvä olo. Päinvastoin. Siispä jos nykyään syön yli sen mitä saisin, ni mulla on hemmetin huono omatunto. Tänäänki oli semmosta roskaa
(, mutta saakutin hyvää), ku Lidlin salamipizzaa. Söin kokonaisen pizzan yhteen putkeen ja nyt oon potenu "morkkista" siitä. Tiedostan, että se on hirveen epäterveellistä ja jos sitä on pakko syödä, ni sitä vois syödä pieninä paloina pitkin päivää.. Mutta..
Vanhat tottumukset kävi kimppuun.
Isompi homma ku luopua jostain, on vähentää jotain. Luovuin noista kaikista aikasemmista paheistani helposti, mutta en osaa vähentää ruuan määrää. No, mä en kuitenkaan pidä tätä nyt hirveenä esteenä vielä, koska oon kumminkin aika alussa tässä hommassa.
Toisaalta oon miettiny, että vois käydä uteloimassa jostain jotain parempaa ruokavaliota. Saada ihan kunnon
"nyrkin isku naamaan", ja jättää vielä enemmän kaikkea turhaa pois ja lisätä kaikkea ihmiskeholle parempaa tilalle. Toisaalta se olis liian iso harppaus kerralla. Mä tykkään tehä tän pikkuhiljaa, ja näin mä tästä tuun todennäkösesti suoriutumaan helpoiten.
Jos teillä on jotain hyviä vinkkejä antaa,
ni lukekaa mun edellinen blogimerkintä ja siitä oppineena laittakaa mulle kommenttia tähän tai
Facebookin puolella kommenttilootaan.
Olisin kiitollinen kaikista neuvoista.
Terveisin,
Tekko
