29. marraskuuta 2010

Napolen Dynamite

Mitenhän mä olin saanut jostain semmosen käsityksen, että tämä elokuva olisi hyvä? En oo koskaan tainnut keneltäkään kuulla, että tää on huono tai sitä rataa. Mutta mitä helvettiä? Täähän oli ihan kuraa!

Uskoakseni tajusin juonen, mutta ei se ollut yhtään hyvä. Nörttipoika hyppelee siellä täällä ja lopuksi siitä kehkeytyy Michael Jacksonin kaltainen tanssija. Sitten on sukulaiset siinä riesana ja tälleen, mutta missä sen elokuvan hyvyys piilee? En löytänyt sitä.

Täähän oli siis ehkä huonoin elokuva minkä mä olen vähään aikaan katsonut. Miksi tätä siis niin hehkutetaan? Miksi?

En uskoakseni voisi haukkua elokuvaa koskaan tarpeeksi, sillä niin ison osan se vei taas mun elämästä ja ihan turhaan. Argh! Miksi tehtyä ei saa tekemättömäksi? Haluaisin pyyhkiä koko elokuvan pois mielestäni.

Terveisin,
Tekko Dynamite

26. marraskuuta 2010

60 !

Hurja saavutus, tää on 60. kirjoitus täällä!

Oli mulla kyllä ihan asiaakin. Tästä tosin on jo vaikka kuinka kauan aikaa, mutta nyt se tuli taas mesessä puheenaiheeksi.

Mä tiedän, että en käyttäytynyt kuin ikäiseni ihmisen kuuluisi, mutta mua silti kohdeltiin mun mielestä väärin. Mitä mieltä te olette?

Eli, oli siis ruotsinkielen kurssi tossa joku aika sitten. Meillä oli siellä ärsyttävä maikka. Nyt tosissani tarkotan ärsyttävällä ärsyttävää, tää ei oo mitään teiniuhoa. Teinithän aina sanoo kaikkia maikkoja ärsyttäviks, mutta tää oli tosissaan sitä, siinä kiteyty se kaikki ärsyttävyys mikä on syötetty kaikille opettajille kaikkien näiden vuosien aikana.

Satuin kirjottamaan mun ruotsinkurssilla jaettuun kansioon "Ruotsi on perseestä". Joo, kyllä mä tiedän, että sekin kuulostaa teiniuholta, mutta kuitenkin. Suomessa on sanavapaus ja muutenkin Suomi on vapaa maa. Eli eikö ole ihan sama mitä mä kirjotan mun kansiooni? Näin mä näkisin. No, joku muu oli ilmaissut asian ihan samalla tavalla luokan takana sijaitsevan hyllyn sivuun. Siellä luki sanasta sanaan samalla tavalla "Ruotsi on perseestä". Siis tottakai syy on silloin minun, eikö? No ei helvetissä ole. No, tää maikka oli sitten tutkinut mun kansiota ja luokan takaa löytyvää hyllyä jostain syystä. Sattui yhdistämään mun kansion siihen tekstiin, vaikka käsialakin oli ihan erilainen.

Siitä se kirjotti siihen mun kansioon, että tästä tulee yks poissaolo, koska oot sotkenut koulun omaisuutta. Jes, muuten niin hyvin mennyt kurssi vaati nyt yhden tunnin uusintasuoritusta, vaikka mitään pahaa en ollu tehnyt.

Mä sitten ajattelin, että ihan sama, mennään kurssista läpi ja kirjotetaan vielä kokeeseen ihan vaan muistutukseks, että mitä mun kansiossa luki. Mä tiedän, niinkuin sanoin, ei ole mun ikäselle sopivaa käytöstä, mutta mua ärsytti se maikka. Provosoiduin. Kurssi muuten täydellisesti läpi, mutta mitäs kummaa kokeessa lukikaan?

"Tämä sama teksti luokan takana sijaitsevassa hyllyssä, sinun kansiossasi ja nyt vielä kokeessa. Tästä yksi kokonainen miinuspiste". Ja kuten jokainen osaa laskea, että numerolla 1 pääsee läpi, mutta mitä käy kun mielivaltainen opettaja miinustaa numerosta 1 pois? Jäljelle jää nolla ja kurssi on siis suorittamatta.

Mä jankutan sitä itsellenikin, että käyttäydyin ehkä hieman alhaisesti, mutta kun en ollut ainut tapaus, johon tämä opettaja käyttää tätä omaa päättelykykyään. Jouni, siis veljeni, opiskelee samaa linjaa kun minä ja sattui jostain kumman syystä olemaan samalla kurssilla kanssani. Maikka jakoi paperit kaikille ja sitten joku vieressä istuvista oppilaista nappasi paperit Jounin pulpetilta ja teki niistä paperilennokkeja. Paperilennokit lenteli pitkin luokkaa ja maikka huomasi asian. "Kenen papereita nämä on?" Ei minkäänlaista vastausta mistään, koska siinä oli mukana uhkaava sävy. Opettaja kävelee jokaisen pöydän ohi ja ahaa, Jounilta puuttuu paperit, se oli siis hän! Sen oli oltava hän! Ei saanut poissaoloa, mutta varoituksen. Silloin mulla tuli se ensimmäinen vitutus siihen opettajaan. Ja kun sitten jatkossa kävi miten aikaisemmin kerroin, niin onko ihme, että provosoiduin opettajan käytöksestä? Niin mielivaltaa, niin mielivaltaa, että.

Käytiin me siitä tunnin jälkeen sitten sanomassakin, että ei se ollu Jouni, joka niitä paperilennokkeja heitteli, vaan joku muu. Maikka vaan tutki omia lappujaan, eikä välittänyt puheesta mitään.

Kiitos siis sinä kurja lehmä. Toivon tosissani, että valitukseni opolle aiheutti sinulle potkut!

Terveisin,
Tekko

22. marraskuuta 2010

Jeps!

Hyvinkään Keko-korttelin kauppakeskuksen nimikisan tulos ilmoitettiin lauantaina suuren juhlan merkeissä. Yli tuhannen nimen joukosta raati valitsi yleisöäänestyksessä toiseksi kivunneen nimiehdotuksen. Vuonna 2012 valmistuva kauppakeskus tulee kantamaan nimeä Kauppakeskus Willa.
Sitähän minäkin! Onneks siellä oli järkevät raatilaiset, että ei nimeks tullut Raptori. Hyvin vielä perusteltu:
–Etenkin nyt, kun Raptori teki vielä comebackin, nimi olisi aiheuttanut sekaannusta. Tahdoimme valita uuden, raikkaan nimen, emmekä ratsastaa toisten tekemällä työllä, kertoo tapahtuman juontajana toiminut Ismo Jokinen.
Vaikka mä ymmärsin, että Raptorikin olis suostunut tohon nimiehdotukseen, niin olin silti kokoajan sitä vastaan. Ei Raptori sovi kauppakeskuksen nimeks.

18. marraskuuta 2010

Elokuvia..

En muuten tiennykkään, että Hamekyttä-elokuvat on noin loistavia. Katoin ne nyt tässä parin päivän sisällä molemmat ja nautin kyllä ihan kybällä. Miksi tästä ei ole enempää jatko-osia? Se on ainut huono puoli näissä elokuvissa.

Ja huomasin tässä, selaillessani Fintv:n nettisivuja, että Van Wilderistakin on ainakin 3 osaa. Omistan itse kaksi ensimmäistä ihan aitoina DVD:inä. Nekin on kyllä aikamoista viihdettä, että nyt on pakko pistää toi kolmososa pyörimään.

Niin ja tuli tossa viime yönä katottua Leroy&Stitch. En tiiä miks mä siitä tähän kirjotin, mutta tulipahan nyt kirjotettua kuitenkin. Lastenelokuvista en oikein osaa kirjottaa mitään. Ne on vähän niinku semmosia unielokuvia. Niiden pariin on helppo nukahtaa. Jos ette usko - kokeilkaa!

Mutta joo, ei enempiä tällä kertaa. Heipä hei.

Terveisin,
Tekko

15. marraskuuta 2010

Kymmenen Riivinrautaa

Tuli taas kateltua yks kotimainen elokuva: Kymmenen riivinrautaa. Onhan se vuodelta 2002, mutta enpä oo koskaan oikein jaksanut moista katsoa.

Komedia-annoksena ihan toimiva, mutta en mä muuten elokuvaa lähtis hirveesti kehumaan. Sen kyllä huomas, että oli kyseessä kotimainen suht vanha elokuva, koska tissejä siinä oli kyllä enemmän kun tarpeeks.

Ainut asia mikä mua jäi vaivaamaan, oli se, että paljonko taksikuski Sorjonen loppupeleissä sai sitä rahaa siitä taksikuskin hommastaan. Se olis ollu mielenkiintoinen tieto. Koko elokuvan ajan mietin vaan sitä, että paljonko se saa! Miksei minulle sitä sitten koskaan kerrottu? Höh.

Terveisin,
Tekko

14. marraskuuta 2010

Kaksipäisen kotkan varjossa

Yllätyinpä positiivisesti tän elokuvan suhteen. En oo koskaan aikasemmin jaksanu ees vaivautua kattomaan tätä, koska oon kelannu, et tää on joku vanhainkodissa eläville ihmisille suunnattu rakkaustarina tai jotain. En oo lukenu ees mitää arvostelui tai tämmöst.

Onneks nyt katoin sen! Täähän oli aikamoinen helmi omassa kategoriassaan. Paljon tuttuja, hyviä näyttelijöitä ja mahtavat roolisuoritukset. Ei tää mikään kovin tunteitanostattava elokuva ollu, mun mielestä. Mielenkiintonen kylläkin.

Suosittelen tosiaan kattomaan.

Terveisin,
Yksipäinen Tekko

Hmph.

Anteeksi ihmiset, tupakkalakkoni ei kestänyt kun sen 31 päivää, vaikka tarkotus oli olla 32 päivää polttamatta. Tuli vaan semmonen tilanne, mikä vaati hermosauhuja. Tai no hermosauhuja ja hermosauhuja.

Muutenkaan oikeen fiilis kohillaan, että näin.

Terveisin,
Tekko :'(

12. marraskuuta 2010

Skavabölen Pojat

Onko kukaan nähnyt moista elokuvaa? Itse katsoin sen juuri äsken. Tarina oli kerrassaan mielenkiintoinen, mutta kun nyt tarkemmin ajattelee, niin en kyllä ymmärtänyt yhtään mitään. Elokuvalla ei vissiin ollut minkäänlaista ideaa?

No, mielenkiintoinen kuitenkin. Kokoajan pelkäsi elokuvan loppuvan. Olisi halunnut sen jatkuvan ja jatkuvan, mutta pah, sieltä se loppu tuli sitten viimein. Toisaalta aika tunteitanostattava elokuva, mutta toisaalta olisi kaivannut jotain lisää.

Siinä vaiheessa kun ne pojat asui vielä äitinsä luona Kauniaisissa, pyöri naapurintytöt mukana elokuvassa. Olisi ollut ihan kiva nähdä, mitä niille oli sitten loppupeleissä tapahtunut. Koska siis se hyvästi-tilanne oli sellainen, no, jätti mielikuvan siitä mitä lopussa voisi tapahtua, mutta pöh. Naapurintytöt katosi elokuvasta pienen nimittelyn ja rakkauskirjeen jälkeen, se ei ollut oikein hauskaa. Olisin toivonut tähän jotain pientä extraa.

Mutta, hmm. Toisaalta suosittelen katsomaan elokuvan, mutta toisaalta en. Kuvittelen jotenkin, että tästä elokuvasta joko pitää tai ei pidä. Vaikka siis itse jäin siihen välille, mutta mä nyt olenkin hieman outolintu. Elokuva on outo, mielenkiintoinen ja tylsä. Onko se sitten hyvä elokuva? Niin, ota siitä sitten selvää.

Terveisin,
Hyvingen Tekko

p.s. Jos itse saisin joskus elokuvan käsikirjoittaa, niin tekisin siitä tämän tyylisen elokuvan. Osittain elokuva käsittelee lapsuutta ja toisinaan sitten nykyhetkeä. En tiedä mikä tälläsissä elokuvissa viehättää, mutta tälläset on vaan omalla tavallaan niin hyviä. Suosittelen kaikille, että kannattaa kattoa sellanen elokuva kun "Mitä meistä tuli". Se on loistavuutta.

11. marraskuuta 2010

Voi peeveli

Nyt on torstai, sitten on perjantai, sitten taas lauantai ja tämän jälkeen seuraa sunnuntai. Ja mikä tämän tarkoitus oli, niin se, että sunnuntai on 32. tupakkavapaa päivä. Ja sen jälkeen minulla on siis oikeus maistaa vaniljasikaria, right?

Mutta tosiaan, jos ei juteltaisi tupakasta enää, koska oli mulla ihan oikeeta asiaakin. Eli, vaikka "kakkosilla" onkin hyvin mukavaa yleensä, niin voi sitä v-tutuksen määrää kun aamulla tajuaa, paljon rahaa on oikeesti mennyt. Ei pelkästään ne drinkit, joita saa 2€ / kpl, vaan myös kaikki muut kustannukset, kuten kebab ranskalaisilla ja taksimatka kotiin.

Sen tosin nyt päätin, että en ihan heti ole uudestaan menossa. Ensinnäkään ne kakkoset ei sovi mulle taloudellisesti ja toisena ne drinkit siellä, mitä yleensä siis juon, on maitopitoisia ja se ei sovi minun herkälle vatsalleni. Muuten olisin voinut kävellä Amarillosta kotiin, mutta hyppäsin taksiin ihan sen takia, että Amarillossa ei ole toimivia vessoja. Mielenkiintoistako? Kyllä.

Mutta vakavasti ajatellen voisin sanoa, että tämä kaveri jättää keskiviikkona ryyppäämisen niille, jotka sen paremmin hallitsee. Sama asia todennäköisesti perjantainkin suhteen. Siis ei sillä, ettäkö perjantaikännit loppuisi, vaan sillä, että baareissa juokseminen loppuu toistaiseksi kokonaan - mitä nyt Lucky Pubiin saatan joskus mennä värssyn jos toisenkin vetämään.

Mutta joo, se siitä. Minä jatkan tietokoneen tyhjentämistä ja putsaamista.

Terveisin,
Tekko

9. marraskuuta 2010

Jep jep

Enpä taas aikani kuluksi keksinyt muutakaan kun kirjoittamisen. Mielenkiintoista, miten sitä aina tylsinä hetkinä tulee mieleen kirjoittaa jotain jonninjoutavaa. Onko täällä ollut kertaakaan mitään mielenkiintoista? Niin, sitähän minäkin.

Kello on tällä hetkellä 3:01, ja eletään maanantain ja tiistain välistä yötä. Oon tässä yrittänyt nukahtaa vaikka kuinka kauan ja vaikka millä keinoin, mutta tuloksen varmaan näette tässä - minä kirjoitan blogia.

Tiiän kyllä minkä takia toi uni ei nyt oikein tahdo tulla. Ensinnäkin se, että kerkesin taas tottumaan siihen ajatukseen, että saan nukahtaa kullan viereen ja herätä kullan vierestä. Toinen vaikuttava tekijä on se, että tajusin tossa 1-2 aikaan, että mullahan alkaakin koulu kahdeksalta, eikä kymmeneltä niinkuin olin aikaisemmin pohtinut. Hienoa. Kolmas osasyyllinen on nälkä. Kävin tänään kyllä kaupassa, mutta mukaan ei tarttunut kun 6-pack Coca Colaa, koska piti saada 20 euroa rikki niin, että sain maksettua kaverille velat takasin. Miksi juuri Coca Colaa? Jaa'a, sitä sopiikin sitten miettiä.

Voi ei, ne on kyllä niin tunteitanostattavia hetkiä kun joutuu saattelemaan murun asemalle. Halit ja pusut kerkiää siinä vielä vaihtamaan ja sitten toinen onkin poissa. Eikä sitä näe kun vasta viikon tai parin päästä. Toisinaan sitä voi kelata, että kaukosuhteet on mahottomia saada toimimaan, mutta toisinaan taas rakkaus voittaa kaikki esteet. Eikö näin ole? Itse pyrin tässä suhteessa kyllä antamaan kaikkeni.

Tuleepas taas kummallisia lauseita. En mä kirjota rakkaudesta? Kuka hyppeli äsken mun näppäimistöllä? Murr. Okei, kai sitä toisinaan saa olla höppänä. Niin ja joo, ei mulla tässä oikein muuta. Kyllähän tätä tuli taas vähän täytettyä.

Terveisin,
Tekko

7. marraskuuta 2010

Tupakkalakko #8

Päivä 25:

Nyt ollaankin jo runsaasti voiton puolella. Enää ei oo kun se viikko jäljellä, ja sitten voin palkita itseni vaniljasikarilla. On se kumma miten mun on tehnyt mieli vaniljasikaria, mutta oon saanu pidettyä itteni savuttomana. Toisaalta oon aika ylpee tästä suorituksesta.

Kiitos siis kaikille Facebook-kavereille, jotka oli mun tupakkalakon takana. Eli kiitos teille 32:lle ihmiselle, jotka tykkäsitte mun tilasta.

Terveisin,
Tekko

3. marraskuuta 2010

Tupakkalakko #7

Päivä 21:

Eiih! Tämä ei käy päinsä. Mieleni tekee edelleen ihan älyttömästi vaniljasikaria. Eihän se edes oikeesti ole hyvää, mutta silti tekee mieli! Mutta vaniljasikari saa odottaa vielä 11 päivää. 11 päivää, hmm. Lasketaan hieman. Nyt on 3. Marraskuuta ja keskiviikko, tästä 11 päivää eteenpäin ja on.. 14. Päivä ja sunnuntai.

14. Päivä marraskuuta, eli tätä kuuta minä voin palkita itseni ruhtinaallisesti vaniljasikarilla, eikös vain? Suokaa minulle se ilo, vaikka tupakka muuten jäisikin kokonaan pois kuvioista. Tai ei kokonaan, mutta suurimmilta osin kyllä. Pakko ajatella taloudellisesti.

Terveisin,
Tekkoo-oo-oo..

1. marraskuuta 2010

Tupakkalakko #6

Päivä 19:

Kappas, mennään jo voiton puolella. Hienosti oon ollu polttamatta nyt 19 päivää! Aika uskomatonta toisaalta. Vastahan tää lakkoilu alko? Mitä hiivattia.

Mutta tosiaan, 32 - 19 = 13 päivää. 13 päivää jäljellä ja sitten minä palkitsen itseni vaniljasikarilla. Se on oikeesti pakko, sanoitte te siihen mitä tahansa, mutta mä väitän, että olen sen ansainnut. Mira mua tässä jo yks päivä kiusas ja sano, että sillä on vaniljasikaria jossain jemmassa. Mäkin haluun!

Jos oikeesti ootte sitä mieltä, että en ole vaniljasikariani ansainnut, niin sanon teille, että haistakaa kakka. Se on aikamoinen saavutus kun on 32 päivää polttamatta! Eikö? Varsinkin, kun oli tottunut tyyliin polttamaan joka päivä.

Terveisin,
Vaniljasikaria halajava Tekko

27. lokakuuta 2010

Tupakkalakko #5

Päivä 14:

Menee aika hyvin tää lakkoilu. Miettikää, ennen kun mä lupasin Facebookissa pitäväni jonkinlaisen lakon, riippuen ihmisten tuesta, niin mä en osannu olla päivääkään polttamatta. Aina teki mieli röökii. En sitä kiellä, etteikö nyt tekis. Varsinkin sellaset päivät kun on juomassa tai ku on muuten vaan ympäril tupakoivaa väkee, ni ne on harvinaisen vaikeita. Tekis aina mieli polttaa yks tupakki.

Toisaalta, tupakoin aktiivisesti noin, hmm, 9 kuukautta. Vasta. Onneks vasta, koska tää lakkoilukin saattais tuottaa enemmän tuskaa jos oisin polttanu pidempään. Ja minkä takia poltin? No, vuoden vaihteessa oli aika typerä fiilis erään henkilön takia ja ajattelin jostain syystä, että tupakka sit helpottais oloa.. Mutta eihän se nyt silleen mitään jeesannu, mutta koukkuun jäin.

Ja miks mä sit ees oon kelannu lopettamist? Miks en? Siis sehän on ihan pellee hommaa. Ensinnäkin, rahaa menee ihan helvetisti. Toisena kunto laskee, joka mulla muutenkin on melko heikko. Ja onhan näitä. Mitä siitä sitten saa? Hetkittäisen hyvän olon? Mut ei siitäkään saa sitä hetkittäistä hyvää oloo, jos ei oo jo tottunu tupakoimaan. En mä siitä ekalla kerralla hirveesti nauttinu, tai saanu mitään "wau!"-kokemusta. Ei se ollu hetken kestävä hyvä olo, ei se ollu oikeestaan mitään.. Tai no silleen, että ku otti sen tupakan käteen ja poltti sitä, kyllähän siinä hetkeks unohtu kaikki paska ympäriltä. Mut se ei johtunu niistä savuista tai mitään.. Se oli se ku oli jotain muuta tekemistä ku miettiä.

En mä ees oikeesti tajuu. Tossa ennen tätä lakkoa mä poltin aina jokaisen asian loputtua. Tai no en nyt silleen, mutta joo. Sapuska loppu lautaselta, tupakalle. Elokuva loppu ja lopputekstit pyörii ruudulla, tupakalle. Kyl mä nyt kaipaan niitä joitakin henkosia, ku pääsee pieneks hetkeks miettimään sitä pientä tupakkarullaa. Sitä tuntee ittensä jotenkin tosi henkeväks henkilöks sillon. Tai ainakin mun kohalla. Yleensä ku yksin tupruttelin, niin mietin kaikkee henkevää. Tuli toisaalta ihan hyviäkin mietteitä, kuten: "Miksi kissa yrittää peittää ruokakuppinsa?" tai "Pitääkö tv-lupa maksaa jos ei omista digiboxia?". Noi on tommosii, ei niin arkipäiväsii asioita, noista ei tarvii ottaa paineita ja masentua. Ne on jees, ne on tupakan hyvä puoli. Ei mieti arkipäiväsii asioita, vaan kaikkee muuta.

Toisaalta, hmm. Mä jotenkin epäilen, että tää lakko ei lopeta mun tupakointia kokonaan. Mutta vähentää. Jotenkin kuvittelen, että pidän sen jotenkin sellasena sosiaalisena tapana. Tai no siis, ollaan juomassa isossa porukassa, halutaan jutella jonkun kanssa rauhassa -> Tupakalle. Sinne ei kaikki tuu sillon pörräämään ympärille ja kyselee kaikkee. Se on semmonen rauhallinen tilanne.

Mut joo, kyllähän tässä tulikin jo pohdittua kaikenlaista. Tässähän tätä oli, kaikkee mitä päässä liikkuu. Hyvin purattuna yhteen pieneen (Pieni? Wot?) blogikirjoitukseen. Kiitos ja kuittaus.

Terveisin,
Tekko

22. lokakuuta 2010

Tupakkalakko #4

Päivä 9:

Ihan hyvin oon onnistunut olemaan ilman tupakkaa. Tosin, joskus aamusin kun herää, niin tekee enemmän tupakkaa mieli kun vois uskoa. Toisinaan aika raastavaa. Hengittäminen on vaikeeta ja sitte hapenpuutteen takia haukottelee kokoaika. Ei kovin mukavaa.

Sinäänsä kun ajattelee, niin on lähes ihan turha aloittaa tupakointia uudestaan tämän lakon jälkeen, koska olen pärjännyt tähän asti melko hyvin ilmankin. Mitä nyt heikommat hermot tällä hetkellä, mutta kai nekin ajan kanssa sitten, tiedä häntä.

Toisaalta siitä voisi tehdä sellasen sosiaalisen tavan. Eli siis niinkun polttaa vaan jossain bileissä, mutta pääasia on, että ei laita itse rahaa tupakkaan. Polttaa siis vaan jos joku tarjoaa.

No, sen kaiken näkee sitten tämän lakon jälkeen. Jos sitä vaikka sillon siirtyy pelkkiin sikaareihin..

Terveisin,
Tekko

18. lokakuuta 2010

Tupakkalakko #3

Päivä 5:

On se kumma miten toisina päivinä tekee enemmän mieli tupakkaa kun toisina. Tässä on ollu muutama päivä, etten oo ajatellun koko asiaa yhtään, mutta tänä aamuna se oli vahvasti mielessä. Tiukkaa teki taas, mutta enpä silti tupakkaan ole koskenut.

Ehkä hankalin tilanne tähän mennessä on ollut viikonloppu. Tai no siis perjantai. Kun ihminen saa alkoholia, tekee myös mieli tupakkaa - tai ainakin mun tekee mieli tupakkaa kännissä. Kaikki poltteli tupakkia ympärillä, mutta minä en saanut, yhyy.

Toisaalta ihan tyytyväinen tähän päätökseen. Huomas taas kuinka saa paljon enemmän sapuskaa kaupasta, kun ei mene sitä 5,30 € tupakka-askiin. Helpottaa taloudellisesti. Kun laskin tossa yks päivä, että tän vuoden puolella oon tuhlannut +700 tupakkatuotteisiin. Oli hetken aikaa semmonen, et mitä helvettiä? Mutta niin se vaan menee, huh.

No, eipä mulla tässä mitään muuta sitten. Hyviä oli tortillat tänään, om nom.

Terveisin,
Tekko

15. lokakuuta 2010

Näinhän se käy

Ensimmäistä lonkeroa tässä viimeistelen just. Tekis mieli käydä tupakilla, mutta päätös pitää. Nyt mä vaan valitan kokoajan, että tekee mieli tupakkia, mutta kai se on ihan ymmärrettävää. Pakko kuitenkin saada tää lupaus pitämään.

Täytyy katella, että mikä on tilanne huomenna, kun tänään on edessä viel ainakin 13 lonkeroa. Ja tahti on tällä hetkellä ainakin aika mahtava. Janottaa, janottaa.

Mut ei kai siinä mitään, tsau.

Terveisin,
Tekko

Tupakkalakko #2

Päivä 2:

Ei tainnu sittenkään olla mikään paras ajankohta tupakoinnin lopettamiselle. Sossun kanssa tapellessa rupee tekemään kokoajan mieli tupakkaa enemmän ja enemmän.

Sossu ei maksa rahaa, en saa ruokaa, enkä edes juomista.. Ni rupee väkisin tekee mieli tupakkaa. Silti oon onnistunu olemaan ilman. Mutta voin sanoa, että vaikeita hetkiä on ollu enemmän ku ois tarvinnu.

Tässä mä nyt istun porukoiden koneella, kun äsken heräsin tosta niiden sohvalta päiväunilta. Oli niin väsyttävä koulupäivä, että päikkärit tuli tarpeen. Ja arvatkaa mitä teki herätessä mieli? Kyllä, oikein.

Terveisin,
Tekko

Tupakkalakko

Päivä 1:

Eli nyt oon ollu pisimpään polttamatta sen jälkeen kun alotin 31.12.2009 tupakan polttamisen. Aina mulla on ollut tupakkaa, ja lähes aina on päässyt röökille kun on hirveä tarve tullut.

Nyt tekee hieman tiukkaa, mutta ei se mitään. Eiköhän tää fiilis tästä vielä parane ajan kanssa. Ilman tupakkia jatketaan. Ja muuten, lopullinen päivien määrä on 32 päivää.

Uskoisin siis, että jos saan lupauksen pidettyä, niin tupakointi loppuu mun osalta siis kokonaan. Eikai sitä kannata uudestaan alottaa jos saa about kuukauden pidettyä himot kurissa. Eiköhän se siis lopu tähän, mutta katsotaan ensin nämä 32 päivää, että mikä fiilis on sen jälkeen.

Ja saa muuten nähdä mimmosta elämä on tänään (kellohan on jo perjantain puolella), jos saan alkoholia jostain. Juodessa tupakkaa menee aina runsaasti. Mutta nyt ei mene, ja se pitää - toivottavasti.

Terveisin,
Niksa-Tekko

p.s. Mun pitää tästä tupakoinnin lopettamisestakin tehdä näin iso asia. Eikö ole hauskaa? Seuratkaa siis silmät tiiviisti blogissani, että koska tämä poika retkahtaa.

14. lokakuuta 2010

Huh..

Hei te kaikki rähmäkäpälät siellä. Tiedättekö mikä päivä tänään on? Kyllä, torstai. Kyllä, 14. lokakuuta. Kyllä, TUPAKKALAKON alkamispäivä.

Eli siis pistin Facebookkiin tilapäivityksen, joka meni näin:

Niin moni kun tästä tilasta tykkää, mä lupaan olla polttamatta tupakkaa niin moneen päivään. Mä en sitä ittelleni osaa näin suoriltaan luvata, mutta oon sanojeni mittanen mies. Pakko se on jostain lähtee liikenteeseen. Jeesatkaa mua! Tää ei oo mikään kiertojuttu, vaan oon oikeesti, tosissani pohtinu lopettamista. Ja lähtee 14. päivä, eli tänään heti täytäntöön. Huh!
Ja tällä hetkellä, kello on 19:10, tykkääjien määrä on peräti 30! Tämä siis tarkottaa sitä, että 30 päivää pitäs olla tupakoimatta. Ja tässä blogissa ajattelin jakaa fiiliksiä koko sen 30 päivän ajan. Ja lopuksi kerron vielä, että loppuuko polttaminen kokonaan vai miten asia on.

Kiitos hei.

Terveisin,
Tupakkalakon aloittanut Tekko

13. lokakuuta 2010

Jeppiskamaa

Muistin, että mulla on tämmönenkin bloggausmesta olemassa. Jospa sitä rupeis sit vaikka tänne taas kirjottelee aikansa kuluks, et saa ton pään nollattua ylimääräsistä ajatuksista. Niitäkun aina tuntuu olevan liikaa.

Nii, ja tänään tuli tosiaan vaihettua kämpässä vähän järjestystä. En tiedä näyttääkö tämä nyt tilavammalta, mutta mielenkiinto asumista kohtaan säilyy, kun asunto ei näytä kesästä talveen samallaiselta läävältä. Jotenkin tekee nyt mieli vaan käpertyä peiton alle ja ruveta nukkumaan, kun on siivottu kämppä ja väsynyt fiilis kaikesta raatamisesta.

Joten se on adios amigos, tai jotain sinne päin. Eli moro!

Terveisin,
Järjestelystä väsähtänyt Tekko