Mutta nyt ei puhutakaan siitä vaan nyt olisi aika käydä käsiksi noihin mun, hmm, päiväkirjamerkintöihin. Olen siis pitänyt kirjaa vähän tuntemuksistani tämän pätkäpaaston alkutaipaleen kanssa, koska kirjoittaessani vaikeat ja hyvät hetket ylös pystyn pysymään paremmin asioiden yläpuolella. Jos niitä ei missään olisi ja antaisin vaan mennä, niin tämä voisi olla aikamoinen soppa.
Tosiaan, paluu pätkäpaastoon tapahtui 12. helmikuuta 2024, jonka jälkeen mä olen pitänyt pöytälaatikossa tätä tämmöistä päiväkirjaa, josta tulen nyt tänne kirjoittamaan jotain. Tai ehkä vaan kopioin ton kaiken tänne, mutta luen sen itsekin uudelleen tässä hetkessä, jotta pystyn taas kiipeämään paremmin sinne tilanteen päälle. Tällä hetkellä ei ole kyllä mitään ongelmaa paastoilujen suhteen, joten tälle ei tavallaan olisi tarvetta, mutta onhan tämä nyt kiva käydä läpi ja katsoa, että mistä ollaan tultu ja mihin. Ehkä tämä herättää uutta motivaatiota, jotta voin lähteä kohti uusia seikkailuja. Kuka tietää?
14.2.2024: Toisena päivänä huomasin jo sen, että mahassa ei ole semmoinen epämukava pömpöttävä olo. Ei sitä oloa ole sillein arjessa ihan jatkuvasti huomannut muutenkaan, mutta nyt kun se on poissa niin on tajunnut, että on jatkuvasti ollut hitusen epämukava olo. Kaksi ensimmäistä päivää on mennyt todella helposti, mitään ylitsepääsemättömän pahaa nälkää ei ole ollut. Ensimmäisenä iltana mä nukahdin samantien kun menin sänkyyn, mutta toisena yönä ollessani hereillä huomasin, että yösyöminen hiipii mieleen monta kertaa. Olin päivän aikana juonut päälle 3 litraa vettä ja sen vuoksi piti sitten vessassa juosta alkuyöstä useaan otteeseen. Aina kun ohitin keittiön niin mietin, että voisin hakea jääkaapista yhden leivänpäälisen tai nakin.. Mä en oo välttämättä edes tajunnut miten syvällä olen tän syömiseni kanssa ollut.
Nakkipaketit on kyllä paholaisen keksintö ihmiselle, jolla on taipumusta syödä yli ymmärryksen. Siellä se on avoimena ja sieltä on helppo ottaa ohikulkiessaan yksi tai kaksi nakkia, vaikka ei tarvitsisikaan. Voi olla, että meidän jääkaappiin ei enää nakkipakettia osteta, ellei siitä valmisteta jotain tiettyä ruokaa. Oon yrittänyt miettiä omaa nakkienkulutustani ja voi olla, että niitä on aikaisemmin mennyt lähelle 900g / viikko. Meillä on melkein aina ollut Popsin Iso Viitonen jääkaapissa ja yleensä mä olen sen itsekseni viikossa tuhonnut. Se on noin 2232 kilokaloria ja 180 g rasvaa viikossa, jota mä en todellakaan tarvitse.
Kyllä, tämä alku aina innostaa tutkimaan ravitoarvoja. Tutkin vähän, että mitä kannattaa ja mitä ei kannata laittaa suuhunsa, jotta saa vatsansa helposti täyteen ja pysymään täynnä. Vaikka ruoka-aikana saisi syödä mitä haluaa – kunhan vain muistaa pitää paaston – niin on se silti hyvä alussa karsia semmoisia pois mitä ei tarvitse.
Kommentti näin jälkikäteen: Nakkipakettien ostaminen on vähentynyt huomattavasti. Nakkia ei ole kokoaika saatavilla jääkaapissa ja kerran on nyt ehkä ostettu kun niistä on tehty ruokaa. Ravintoarvoja en ole sen hirveämmin tässä enää tutkiskellut, mutta syöminen on jollain tavalla kai fiksumpaa. Ja hei, yösyömisen himot on kadonneet lähes kokonaan! Vaikka täytyy myöntää, että toisinaan kun on syönyt huonosti päivän aikana ja yöllä käy jääkaapista hakemassa maitoa Miiolle, niin silloin saattaa käydä mielessä..
15.2.2024: Mietin paljon liikunnan lisäämistä. En vaan saa aikaan. Olen ilmeisesti laiskistunut niin paljon tässä taas talven aikana, että on melkein mahdotonta tehdä mitään. Pitäisi kuitenkin vain ottaa ja tehdä, koska siitä se sitten taas lähtisi. Yritän kokoaika itselleni aivoissa keksiä tekosyitä, että ei tarvitsisi. "No, odota nyt ensin hetki, että paasto alkaa hieman vaikuttamaan ja muutama kilo putoaa..", "Sä voit ihan hyvin mennä huomenna vasta.. Tai ylihuomenna.." ja "Sä saat ihan tarpeeksi hyötyliikuntaa päivässä kun sä temmellät poikien kanssa, et sä tarvitse siihen alkuun nyt mitään extraa.." Joo, pitäisi lopettaa toi aivojen kuuntelu, koska niillä ei ole tähän nyt mitään järkevää sanottavaa.
Ja kyllä, myös toi sää saa mut ajattelemaan, että "odota nyt ensin kevättä ja rupea sitten tekemään oikein urakalla.." Siinä on vinha perä, mutta ei perää laisinkaan. Liikkua voi ja pitäisikin myös talvella. Talvet on kyllä haastavia aina ollut mun projekteille, joten tämä ei ole mitään uutta. Ei se ole vaikeaa lähteä vaikka ihan vaan kävelemään, mutta kyllä se talvella on. Pitäisi osata pukeutua oikein ja kyllähän tässä näitä tekosyitä riittäisi.
Sen verran vielä tähän hätään, että siis toi mun maha on jotenkin ihan kujalla. Mä selviän paaston yli todella helposti, mutta sitten kun mun on aika syödä niin maha murisee kokoaika. Söin aamupalan 10:20 ja maha murisi jo ehkä 10:30 uudestaan. Söin uudestaan 12:00 ja maha murisi uudestaan jo kello 13:00. Ja tätä tää on tehnyt nyt joka päivä. Ehkä se vaan totuttelee taas uuteen rytmiin? Josko se oli taas tottunut tohon yösyömiseen, että kiukuttelee nyt päivällä. Veden juominen ei sitä vie pois, koska oon tähän mennessä, kello 13:32, juonut jo noin 1,5 litraa vettä.
Kommentti näin jälkikäteen: Liikunta ei ole ikävä kyllä lisääntynyt. Mä olen ihan aikuisten oikeesti laiskistunut tässä talven aikana niin paljon, että mua ei rehellisesti yhtään kiinnosta lähteä kotoota mihinkään liikkumaan. Tavallaan siis kai hieman syrjääntynytkin.. Edelleen vaan odotan parempia kelejä ja muka sitten olisin valmis aktivoitumaan, vaikka tajuan itsekin, että tällä tavalla mä vaan väistelen sitä aloittamista edelleen. On vaan niin vaikeaa, niin vaikeaa. Tämä on ihan puhtaasti omasta motivaatiosta kiinni, tiedän. Sitä ei ole, enkä löydä sitä mistään.
Toisinaan edelleen tuntuu siltä, että päivän ensimmäinen ruokailu tavallaan vaan herättää ruokahalun ja sen jälkeen pitäisi olla syömässä kokoaika. Onneksi olen vastustanut sitä jatkuvaa syömistä ja on päiviä kun mahanmurina ei ole häiriöksi asti. Yleensä jos on pahantuntuinen näläntunne niin juon vaan vettä niin kauan, että muka helpottaa, vaikkakin vain hetkeksi. Yleensä mä vaan sitten elän sen kanssa ja edelleen opettelen tätä uutta rytmiä. Muistin, että tähän pääsisi paljon helpommin sisään.
17.2.2024: Käytiin eilen katsomassa Luottomies -elokuva. Se alkoi kello 18 jälkeen, joka siis tarkoittaa sitä, että mä en voinut elokuvan aikana syödä tai juoda mitään hyvää. Mutta! Mun mielestä se meni hyvin. Vaikka joka puolella elokuvasalia kuului rouskuntaa ja nenään kantautui lähimpien karkkien tuoksut niin ei, minun ei tehnyt edes pahemmin mieli.
Ainut mikä minua siellä ärsytti niin se, että ne on alkanut elokuvateattereissa jo antamaan viereisiä paikkoja ihmisille. Tai siis kun tossa koronan jälkimainingeissa jos varasi paikan elokuvateatteriin niin pystyi olemaan varma siitä, että kukaan ei ihan siihen sun viereen tule. Nyt jouduin istumaan koko elokuvan ajan epämukavasti omalla penkilläni ja selkäni tuli siitä hieman kipeäksi. Höh. Ehkä täytyy vaan jatkossa olla menemättä ensi-iltoihin, kerta ei tahdo ketään ylimääräistä viereensä.
Mutta se siitä. Tänään on lauantai, joka tarkoittaa herkkupäivää! Mä olen jostain syystä odottanut tätä tosi paljon, joka viittaa siihen, että mä olen aika perso herkuttelulle. Käsi ylös yllättyneet! Mä olen koko viikon haaveillut sipseistä ja dipistä. En edes normaalisti ole kermaviilidipin kuluttaja, mutta nyt olen semmoista koko viikon miettinyt. Täytyyköhän tänään ostaa? Illalla, ehkä menee yön puolelle, voisin katsoa Putouksen uuden jakson ja herkutella. Ehkä ottaa muutaman lonkeron? Ai, ai. Tiedättekö kun pitkästä aikaa herkkupäivä tuntuu joltain?
Kommentti näin jälkikäteen: Lauantait tuntuu edelleen mukavilta, ehkä viikon parhaimpia päiviä. Vaikka toi paastoaminen ei tuota ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, niin onhan se nyt mahtavaa palkita itsensä yhtenä iltana viikosta herkuttelemalla jotain hyvää ja vielä jälkeen kello 18! Mä olen kylläkin paljon miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että ei joka viikko tarvitsisi herkutella, mutta en ole päässyt sen ajatuksen kanssa vielä kovin pitkälle. Lauantaina vaan herää himot ja silloin on pakko syödä jotain hyvää. Ei välttämättä sipsiä tai karkkia, koska olen kerran juhlistanut lauantaita myös kunnon hunaja wings-annoksella. Miettikää nyt; lapset nukkuu ja saat syödä itsesi itseinhon partaalle ihan yksinäsi. Joo, se ei kuulosta ehkä niin kivalta kun se oikeasti on.
18.2.2024: No, vietin eilen herkkupäivän. Sipsiä, dippiä, karkkia ja siihen päälle vielä hieman lonkeroa. Täytyy sanoa, että ei mulla ole nyt mitenkään onnistunut olo. Heti kun saa höllätä niin otan siitä kaiken irti. Menköön tämä vielä ensimmäisen herkkupäivän piikkiin, mutta ei tämä kyllä näin voi jatkua. No, odotin herkkupäivää tällä kertaa liikaa ja se kostautui sitten kunnon mutustelulla. Vaikka! Mä söin eilen muuten aika kevyesti. Eikö se anna anteeksi vähän? No, antaa se mun omasta mielestä ja sehän se on mikä ratkaisee. Herkkupäivä on herkkupäivä, mutta en mä halua, että siitä jää epäonnistunut olo.
Kommentti näin jälkikäteen: Näitä tämmösiä ihan överi-herkkupäiviä ei ole onneksi tämän ensimmäisen herkkupäivän jälkeen tullut. Ja mä olen myös sen ensimmäisen herkkupäivän kautta tehnyt semmosen päätöksen, että syön lauantaisin yleensäkin kovin kevyesti, jotta saan ottaa ne kalorit sitten herkuista. Vaikka sieltä tulee sitten liikaa sokeria tai liikaa rasvaa. Yksi päivä kuitenkin vain viikosta, jota mieli niin kovasti aina odottaa. Vaikka aikaisemmin sanoin tosta itseinhosta, niin ei se ole kyllä täydellinen totuus, koska mä syön herkkuja kyllä ihan hyvällä omallatunnolla.
21.2.2024: Tuota, tuota.. Eilen käytiin laivalla. Se vaati taas vähän semmoista pätkäpaastoon sopimatonta käytöstä, koska meillä oli varattu aamupala silleen aika aamusta. Siinä 7 aikaan joskus, en muista kellosta mitään kun oli niin aikainen herätys. Sen jälkeen en oikein syönytkään sitten kun vasta kotona ja sekin oli tilattua pizzaa. Tämä tapahtui ehkä 16-17 välillä ja jäikin päivän viimeiseksi ruoaksi. Tänään mä olen taas palannut ruotuun, aloin syömään kello 10 ja aion lopettaa kello 18. Noi tommoset laivareissut ja muut reissut on sitten pätkäpaaston suhteen aina vähän semmosia poikkeuksia, jotka mä itselleni sallin. Tälleen alkuun on hyvä tehdä itsellekin säännöt selväksi, jotta en sitten vaan ala rajoittamaan elämääni pätkäpaaston takia.
Kommentti näin jälkikäteen: Joo, tässä kohtaa mä loin itselleni tämmöisen säännön, että jos tulee normaalista arjesta paljonkin poikkeavia päiviä niin silloin en ole niin jyrkkä pätkäpaaston kanssa. En mä kuitenkaan reissaile päivittäin, en edes viikottain. Tämän kanssa mulla on sitten ollut semmoinen ajatus, että jos arkeen sattuu semmonen päivä, että pitää joustaa, niin otan itseltäni sitten herkkupäivän pois. Tossa kohtaa en niin tehnyt, mutta jatkossa varmaan tulen niin tekemään, jotta tulee onnistuneempi olo.
28.2.2024: Mulla on mennyt tän pätkäpaaston suhteen hyvin, ei ole tullut mitään retkahduksia yösyömiseen ja muutenkin olen osannut pitää aikataulusta kiinni. Kun syöminen loppuu kello 18 niin syön viimeisen kerran viimeistään 17:55. Sen jälkeen pelkkää vettä. Aamuisin ei yleensä edes ole nälkä, eikä öisinkään ole ollut mitään ylitsepääsemätöntä. Tässä sen huomaa, että se yösyöminen on ollut aina vaan jotain huvikseen syömistä, eli turhaa.
Olenko mä sitten huomannut jotain muutosta? En tavallaan, mutta sitten kai kuitenkin joo. Tänään laitoin päälleni tämmöisen tummanharmaan paidan, joka on siis kylläkin iso, mutta tää kangas on jotain tämmöstä, joka esittelee kyllä kaikki muodot. Oon vältellyt tän paidan käyttämistä, koska en ole kestänyt peilikuvaani tämän kanssa. Äsken vessassa peiliin katsahtaessani huomasin, että se pahin pömpötys vatsanseudulta on hävinnyt. En usko, että puhutaan monistakaan kiloista, mutta semmoinen pöhöttynyt ulkomuoto on kai poistunut tai poistumassa. Tai ehkä vain kuvittelen, en tiedä.
Mua hirveesti kiinnostaisi taas ruveta seuraamaan painoa ja yrittää sitä tiputtamalla tiputtaa, mutta tiedän, että se on sitten vain projekti, joka tulee jossain vaiheessa päättymään. Ehkä mä vielä toistaiseksi ainakin jatkan tällä linjalla, että silmämääräisesti arvioin omaa tilannettani ja seuraan omaa jaksamista.
Kommentti näin jälkikäteen: Hyvin menee pätkäpaaston kanssa edelleen ja edelleen tarkkailen tuloksia vain silmämääräisesti. En tiedä mikä toi ajatus on ollut, että tekisi mieli alkaa taas tekemään tästä tommonen projekti, koska ei sitä ole ton hetken jälkeen enää edes ollut. En ole uskaltanut paljoa kokeilla noita kaapinperukoille unohtuneita vaatteita, mutta ehkä niidenkin aika tulee? Tuota kyseistä harmaata paitaa uskallan nykyään käyttää ihan huoletta, vaikka se edelleenkin muotojani esitteleekin. Alan vain ehkä tottumaan siihen. Tai sitten jotain muutosta on oikeasti tapahtunut ja siedän peilikuvajaistani paremmin. Jaksamista ei ole tullut mitenkään erityisemmin lisää, mutta se johtuu vain ja ainoastaan liikunnan vähäisyydestä.
4.3.2024: Tossa oli Eiran ensimmäiset yövuorot tän mun pätkäpaaston uudelleenkäynnistämisen jälkeen ja oli siis tavallaan kai hankala selvitä. En tiedä, mutta usein ennen Eiran yövuorot aktivoi mussa semmosen ylensyömisen, joka painottuu iltaan. Nyt vanhat tavat olisi halunneet ottaa vallan, mutta kieltäydyin ja selvisin. Herkkupäivänä toki sitten sorruin ja söin 2 pakettia hunajasiipiä, mutta muutoin oli kyllä ollut hyvin niukkakalorinen päivä, että en tuomitse itseäni siitäkään. Muutenkin tuntuu, että herkkupäivät on semmosia, että syön muutoin huonosti, koska haluan sitten voida herkutella muka paremmalla omallatunnolla. Silloinkin pitäisi vaan muistaa pitää fiksua ruokarytmiä. Se vaan vaatii vielä vähän harjoittelua. Ja sekin vaatii edelleen harjoittelua, että herkkupäivät ei sitten herkuttelun osalta karkaa ihan käsistä. Tän takia mä kirjaan ylös, jotta ymmärrän asiat paremmin ja kykenen sitten helpommin tekemään asioille jotain.
Kommentti näin jälkikäteen: En muistanut, että mulla on muka sen ensimmäisen herkkupäivän jälkeen joskus vielä karannut lapasesta, kuten tässä pätkässä asian ilmaisin. No, nykyään ei enää. Puhuin tossa vielä sortumisesta, vaikka kyseessä oli ihan harkittu teko. Halusin hunajasiipiä ja hunajasiipiä minä sain. En mä nykyään enää sorru asioihin vaan suunnittelen ne tavallaan etukäteen, jotta niistä jää sitten parempi mieli. Ja tossa ilmaisin ton syyn sille, että miksi näitä asioita kirjaankin ylös. Se on edelleen täysin pätevä syy ja sen takia mä kirjaan nämä nyt jo toista kertaa ylös. Pääsen muistelemaan sudenkuoppiani ja onnistumisiani, jotta niistä jää semmonen hyvä muistijälki, joka sitten palvelee paremmin pätkäpaaston jatkamisen suhteen.
10.3.2024: Nyt tuli vietettyä viikonloppu maalla. Sehän meinasi sitten sitä, että paastosta luovuttiin koko siksi ajaksi. Ja mä olen okei sen kanssa, koska mä en tosiaan halua rajoittaa elämistäni tän paaston takia. Olisihan se paasto tuollakin onnistunut, mutta mä en halua elää missään kurissa silloin kun pääsen vähän hengähtämään. Silloin kun ollaan vapaalla niin silloin ollaan vapaalla. Ruoan suhteen toi reissu oli kyllä kehnohko, koska mä selvisin perjantai-iltapäivästä sunnuntaiaamupäivään kahdella kolmioleipäpaketilla, nuudelipussilla ja paketillisella grillibalkania. Tokihan siellä tuli sitten hörpittyä olusta, mutta sitäkin lähinnä vain yhtenä iltana ja toinen päivä meni leppoisammin vain oleskellessa. Mä olen tyytyväinen, vaikka paasto ei toteutunutkaan. Nyt on taas palattava ruotuun ja sehän ei nykyään tuota enää minkäänlaista päänvaivaa.
Kommentti näin jälkikäteen: Joo, kuten jo aikaisemminkin mainitsin; silloin kun elämä ei ole perusarkea niin silloin annan itselleni luvan vähän joustaa. Mä näitä uudelleenlukiessani olen huomannut sen, että aika paljon on ollut päiviä kun olen vaan syönyt huonosti.. Vaikka kuinka unohtaisi pätkäpaaston taka-alalle niin silti pitäisi muistaa syödä fiksusti. Vaikka ihminen pärjääkin niukalla ravinnolla niin huonolla ruokarytmillä tekee itselleen vain hallaa. Tässä on siis vielä parantamisen varaa.
12.3.2024: Siistin tossa äsken hieman kuontaloani ja siinä peilin edessä ilman paitaa hilluessani olin huomaavinani, että vartalossani on tapahtunut jonkinlaista muutosta. Se ei ole suurta, mutta se on askel. Vatsanseudulla pätkäpaaston alussa oli lähinnä vaan pingottava pallo, mutta se alkaa hiljalleen muuttua enemmän ja enemmän semmoiseksi löllöttäväksi löllöksi. Oletan sen siis olevan hyvä merkki, että vatsa ei ole kokoaika ihan pingottunut. Ei sen pidä siis jäädä löllöttäväksi löllöksikään, mutta ihan selvästi näyttää siltä, että jotain tämä pätkäpaasto taas saa aikaan. Nyt pitäisi vielä löytää se motivaatio kunnon liikuntaan, että saisi sitten vielä tuon löllötyksenkin kuriin.
Kommentti näin jälkikäteen: No, siis.. Mä myös nukun ilman paitaa ja kun juon paljon vettä niin joudun iltaisin vielä vessassa pariin kertaan juoksemaan, ja silloin yleensä tulee myös katsottua omaa sivuprofiiliaan. Kyllä, mä olen aika varma, että muutosta on tapahtunut. Ja kyllä, se ei ole vielä kovin valtavaa, mutta se on jonkinlainen alku. Se on semmoinen alku, joka motivoi jatkamaan. Vaan kun se motivaatio ei riitä jatkamista pidemmälle, kuten esimerkiksi liikunnan lisäämiseen, jota tässä kokoaika harmittelen.
Tässä oli tältä erää nämä kaikki päiväkirjamerkintäni tämän paaston osalta. Kai siinä oli aika paljon toistoa, mutta toistoa tämä nyt vaatiikin, jotta saan tämän semmoiseksi arkipäiväiseksi. Haluan täysin eroon siitä tunteesta, että tämä olisi vain jonkinlainen vaihe. Se nimittäin aikaisempien epäonnistumisien jälkeen tuntuu vieläkin vaiheelta, joka tulee ehkä jossain vaiheessa päättymään. Mä haluan pätkäpaaston osaksi mun elämää. Mä haluan, että asiat tapahtuu luonnostaan; ruokailujen aloitus, lopetus ja kaikki nää ylimääräiset säännöt myös. Haluan myös tosiaan, että herkkupäivien semmoinen ihmeellisyys normalisoituisi, jotta niitä ei tarvitsisi välttämättä joka viikko viettää. No, tätä on vasta hieman päälle kuukausi takana, joten ehkä mulla ei ole vielä mikään kiire mihinkään. Josko aika olisi tähänkin se oikea lääke?
No, niin tai näin. Älkää edelleenkään pelätkö, että tästä pätkäpaastosta tulee blogiini liian toistuva teema. Kirjottelen tästä vain jos siltä tuntuu ja nyt tuntui. Ehkä seuraava merkintä on jotain muuta?
Terveisin,
