31. lokakuuta 2011

Työtä, rahaa.. Argh!

Heippahei! Alotetaan kirjotus vaikka lainaten yhtä lemppariartistiani, Raappanaa:

Kun uni ei tuu,
kai vika täyskuun,
kun en pääse millään en unen makuun.
Ja vaikka pääsisin nään painajaista takuul,
enkä pysty liikkumaan vaikka haluun.

No okei.. Mun unensaanti ei ole nyt kiinni täysikuusta tai mistään tommosesta yleisestä väittämästä mikä häiritsisi unensaantia. Tää on todennäkösesti taas itseaiheuttamaa. Mun unensaanti on nyt kiinni siitä, että mua ei oikeestaan huvita nukkua, koska en haluu huomista. Raha-asiat taitaa taas kääntyä niin huonoon suuntaan, että stressaa vaan.. Ja sekin johtuu siitä, että halusin kokeilla työharjottelua paikassa, joka aluksi vaikutti kovin mielenkiintoiselta..

Toisin sitten kävi. Työ oli liian raskasta, tai no.. Liian raskasta ja liian raskasta. Sanoisinko, että työ oli liian raskasta rahan suhteen. Duunia olis pitänyt paiskia niska limassa ja siitä saamani palkka olisi tullut Kelalta. Ja nyt kun en ole siellä viikkoon käynyt ilmoittamatta työpaikalle mitään, en todennäköisesti ole sinne enään edes kovin tervetullut - tosin, mielenkiintoni palata sinne on pyöreä nolla prosenttia.

Eikä se raha itseasiassa ole ainoa syy minkä takia en siellä viihtynyt. Ei se raha loppupeleissä olisi ollut niin iso ongelma kun mitä siitä tein.. Mutta kun työpaikassa ei ollut ns. erkonomia kohdallaan. Työssä oli pakko tehdä liikkeitä, joita ei yleensä edes suositella työntekemisessä toistamaan - lähinnä nostamista selällä. Pöytätaso, miltä jouduin lankkuja nostelemaan, oli liian matalalla. Liike oli pakko tehdä selällä ja se rasitti selkää parin ensimmäisen päivän aikana niin pahasti, että teki mitä tahansa niin selkään sattui. Voi olla, että se oli sitä niinkutsuttua "alkukankeutta", mutta minkätakia tahtoisin tottua liikkeeseen, joka vahingoittaa selkää pitkällä tähtäimellä enemmän ja enemmän?

Heti kun päätin, että en tahdo siellä enään käydä, alkoi nukkumaan meneminen aina vain myöhästyä ja myöhästyä.. Ja sen johdosta herääminenkin alkoi tapahtua aina vasta puolenpäivän jälkeen.

Nyt stressaan siis sellaista asiaa, että mitä käy minun tuilleni? Yleensä tällaisessa vaiheessa pistetään karenssi päälle, mutta en tiedä hyödyttikö sellainen asia, että otin suhteellisen nopeasti yhteyttä henkilöön, joka minulle työharjoittelupaikan hommasikin.. Jos voisin vaikka palata pajalle, vaikka en enään ole siitäkään kovin varma.

Menisin ehkä mielummin kunnon töihin, mutta kun en ole varma vieläkään mitä tahdon oikeasti tehdä. Puutyöt tuntuu nykyään enemmän, hmm, ei niinkään työltä, vaan tahtoisin vain harrastaa puutöiden tekemistä - niinkuin koulussa aikanaan.

Eipä minulla oikeastaan muuta tällä kertaa.

Terveisin,
Tekko

27. lokakuuta 2011

Tupakkapäivitys

Viimeisin blogimerkintänikin käsitteli tupakkaa, mutta vähän eri tavalla kuin tämä. Nyt nimittäin olen ajatellut - taas - lopettaa tupakan polttamisen toistaiseksi kokonaan.

Kun miettii oikeesti rahallisia ja terveydellisiä seikkoja niin kallistuu suhteellisen helposti sille kannalle, että helpompi elää ilman savuja. Toisaalta, ette kyllä usko, mutta samantien kun viimeinen tupakka oli loppumaisillaan, rupesin miettimään, että ei.. Ei tämä voi onnistua!

Kuitenkin tupakointi muodostunut enemmän semmoseksi.. Hmm, no, joskus aikasemminkin kirjoitin, mutta kun jokin asia päättyy, tekee sen jälkeen heti mieli ensimmäisenä tupakkaa. Mitä nyt kun sitä ei enään ole? Mihin pitää nyt turvautua? Ja entä kun mä tästä kohta lähden kohti kauppaa, niin mitä mä teen sen matkan? Yleensä kun pääsin alaovesta ulos, sytytin tupakan ja matka kaupalle kesti just sen tupakan verran. Mitä minä nyt teen koko kauppamatkan? Tämä on jo nyt raastavaa, enkä tiedä mitä teen..

Olishan se kyllä kiva pystyä luopumaan moisesta epäterveellisestä tavasta. Mutta miten? Väkisin vai pitäisikö vielä ostaa jotain nikotiinituotteita? Huh, tämä on rankempaa kun muistin.

Terveisin,
Savuton Tekko

13. lokakuuta 2011

Asiaa savusta

Heipodei! Ajattelin tänään kirjotella tupakasta. Todella tyhmä aihe, mutta niin on tapakin. En edes tiedä miksi haluan tästä ison jutun tehdä, mutta pakkohan mun on jotain kirjottaa!

Alotin tupakoimisen vuodenvaihteessa 2009-2010. Siis samana päivänä kun vuosi vaihtui toiseen, sen takia se on kovin helppo muistaa. Ja muistan vielä hyvin tarkkaan, että minkä merkkistä tupakkia silloin poltin. Kaveri sattui polttamaan silloin Smartin Blackiä ja suostui tarjoamaan mulle askistaan.


Mulla oli sillon muka-hyvä syy alottaa tupakan polttaminen, koska mulla oli suhteellisen hankala tilanne sillon. Ärsytti ja kuvittelin jostain syystä, että koko uudenvuoden juhliminen menisi päin mäntyjä jos en saisi muutamia henkosia. Aina kaikki sanoo, et se helpottaa oloa ja niin mä sen sit koinkin. Siitä lähtien polttanu aktiivisesti ja rahaa on menny ihan älyttömästi hukkaan. Pieni laskutoimitus:

365 päivää vuodessa. Nyt oon polttanu yli vuoden, hmm, 10 kuukautta päälle. Lasketaan nyt pikasesti, että kuukaudessa on 30 päivää. Eli olen polttanut noin 665 päivää. Tai no, 635, koska pidin yhden savuttoman kuukauden. Poltan yleensä Bonuksen vihreetä ja pyöristetään se hinta siihen 5,50 €. Aski menee about kahdessa päivässä (joskus jopa päivässä) eli jaetaan toi 635 kahella. Olen siis polttanut noin 317,5 askia tupakkaa. Hintaa näille askeille on kertynyt yhteensä 1746,25 euroa.

Toi on vaan tommonen suuntaa antava summa, mutta kyllä sitä rahaa on huomattavasti mennyt. Huh! Ei mul oikeestaan muuta asiaa ollut. Turha päivitys, mutta tulipahan tehtyä.

Terveisin,
Tekko

11. lokakuuta 2011

Keu!

Terpandeeros! Löysin itestäni pikkupojan taas tänään. En saanut sitä mitä tahdoin, niin mökötin semmosen pari tuntia.

Oltiin siis pajalla, ja toivoin, että pääsis keikalle, eli roudaamaan tavaraa jostain johonkin. No, ohjaaja jako työt kaikille ja kaikki pääs johonkin autoon - paitsi minä ja Jouni. Meiät laitettiin taas pajanpuolelle väsäämään yhen oven parissa ja sitten maalaamaan puunkantotelineitä. No minä sitten pettyneenä siellä alakerrassa sen pari tuntia istuskelin ja tuijottelin vaan töitä mitä piti tehdä..

Parin tunnin mököttämisen jälkeen mä sitten innostuin maalaamaan puunkantotelineille uutta väriä ja se oli ihan lepposaa hommaa. Jopa niin lepposaa hommaa, että voisin kouluttautua pintakäsittelijäksi. Voisin ruveta entisöimään tuotteita, hmm.

Mutta kyllä vainen, kiukutteleva pikkupoika löytyy musta vieläkin.

Terveisin,
Tekko

6. lokakuuta 2011

Nonni!

Terppa! Ajattelin taas kirjotella.. Minkähän takia blogit alkaa aina tyyliin: "Ajattelin taas kirjottaa" tms.? Sinäänsähän sitä on kovin turha siinä alussa ilmoittaa, koska näkeehän blogin lukijat, että tää heppu on taas kirjottanut.. Kai se on vaan joku tapa/tottumus.

Mietin tässä vaan, et miten oon joskus jaksanu elää elämääni tietokoneella? Siis tänään mä oon kahesta eteenpäin istunu koneella, koska olen yksin kotona ja sillon mulla ei ole muuta elämää. Mutta mitä mä nyt oon seuraillu omaa käyttäytymistä tässä, niin huomaan vaan selaavani kokoajan samoja sivuja. "Kas, Youtube.. Hmm, justhan mä katoin, ettei tääl oo mitään uutta. No, mennään iltalehden sivuille.. Kappas, sama uutinen ensimmäisenä ku noin 2 minuuttia sitten.."

Ei ole kovin normaalia tämmönen. Kuka keksi iltavuorot? Kuka pakotti muruseni ottamaan iltavuoroja? Pah! Näin sitä viimeks aamulla ku ite lähin pajalle. Ku tulin pajalta, ni mimmi oli ite just tuntia aikasemmin lähteny duunipaikalleen.

Ja mikä on kanssa suhteellisen epänormaalia, on se, että mulla on tänään ollut kokoajan ihan jumalattoman kylmä.. Mulla ei yleensä ole koskaan kylmä, mutta nyt oon koko tän päivän palellut - eikä olo edes ole semmoinen, että olisin muka kipeä.. Jotain alkavaa sairautta? Who ever knows..

Mut joo, tähän perään semmonen toinen itsestäänselvyys. Minulla ei ollut muuta. Sitäkään ei varmaan lukija siinä vaiheessa tajua kun teksti loppuu, mutta nii..

Terveisin,
Tekko