KKBlog: Jos vihdoin?

Heippa. Mä jätin vähän niinkuin tarkotuksella ton eilisen PeBlogin kirjottamatta, koska mun elämässä ei oo tapahtunut oikeen minkäänlaista muutosta viime perjantain jälkeen. Isoimpana kuitenkin se, että täysin unohdin sen tiistain tapaamisen siellä työvalmennuksessa. Muistin sen torstaina, jolloin se oli ikäänkuin jo myöhäistä.

Tämä on nyt kuitenkin mun blogihistorian toinen KKBlog.

Edelliseen KKBlogiin sain yhden kommentin anonyymilta. Ja koska se oli niin kannustava, niin tuon sen nyt kaikille luettavaksi tähän:

Hyvä sinä! Hienoa jos saat itteäs niskasta kiinni ja askeleen kohti pois "alkoholismista". Se vaan on niin järkyttävän tappavaa keholle tollanen toiminta. Tsemppiä.

Anteeksi anonyymi jos et tahtonut näin paljon julkisuutta (heh), mutta mun mielestä tää oli mukava kommentti. Tälläsiä ei kovin usein mulle tule tänne, joten pakkohan tää on nostaa esille. Kiitos tsemppauksesta, se oikeesti kannustaa yrittämään!

Ja itse asiaan. Viime KKBlogin jälkeen oon osannu kieltäytyä. Mulle on pari kertaa isketty tölkki olutta naaman eteen, mutta olen sanonut vaan, että: "ei kiitos." Se on iso saavutus multa. Kyllä mä yleensä olen sen yhden, kahden, kolmen... Okei, kyllä mä olisin aikasemmin saattanut nauttia tarjotun oluen antaumuksella. Nyt kuitenkin kun pitää mielessä, että eteenpäin tässä on mentävä, niin ei tule astuttua kuoppaan niin montaa kertaa.

Edellisen KKBlogin jälkeen on ollut kaksi (2) päivää, kun olen ottanut alkoholia humaltumistarkoituksessa. Se on puolet vähemmän mitä vielä jokin aika sitten ja huomattavasti vähemmän kun mitä joskus. Voin olla itsestäni ylpeä.

Ja tosiaan, koska tää KKBlogi ei ollut vaan sitä varten, että päivittelisin vaan mun alkoholinkäyttöä, niin vihdoin pitäisi varmaan alkaa tekemään jotain. Mun liikunnallisuus on vieläkin (!!!) ajatustasolla. Mä en ymmärrä minkä takia se on niin vaikeeta saada aikaan. 

Joten nyt lupaus (o-ou)! Kun seuraava tällainen blogi tulee, niin siinä en valita siitä, etten ole saanut mitään aikaan. Tämä ei nyt kuitenkaan tarkota sitä, että jättäsin vaan kirjottamatta, vaan että ens kerralla mulla on jotain mistä kirjottaa. Jonkinlainen urheilusuoritus. Enkä tarkota myöskään sitä, että kun saan tän blogitekstin kirjotettua, niin vedän 2 vatsalihasliikettä ja odotan, että pääsen sen tänne kirjottamaan.

Edelleenkin ideaaleinta olisi saada se kuntopyörä. Ja jos voisin vaikka seuraavaan kuukausiraporttiin kirjoittaa, että poljin sillä enemmän kun kerran kuukaudessa, tai viikossa. 

Ennen seuraavaa KKBlogia (henkilökohtainen tehtävälista):

- Hommaa kuntopyörä kotiisi.

- Polje sillä enemmän kun yhden kerran (ainakin kaksi).

- Tarkkaile vähän sitä syömistä (se toisinaan vieläki vähä karkaa käsistä).

Terveisin,

Tekko

PeBlog: Plaaplaaplaa.

Pahoittelen näin alkuun pitkää taukoa. Henkilökohtaisista syistä ei ole vaan löytynyt mielenkiintoa kirjottaa tänne mitään.

Nyt kuitenkin on jo vähän fiiliksiä kertoa teille hieman omasta työllistymistilanteestani.

Terveyskeskuksessa juoksentelu on nyt taakse jäänyttä elämää - tai no, maanantaina joudun vielä käydä palauttamassa verenpainemittarin. Verenpaine on aina ollut koholla kun on käynyt terveyskeskuksessa mittaamassa. Vaan heti kun sitä kokeili pari kertaa kotona, niin Eiran mielestä ne on ainakin aika ihanteelliset. Joten syytän korkeasta verenpaineestani kävelymatkaa terveyskeskukseen, paria tupakkaa matkalla ja tilanteen luomaa jännitystä.

Sit siihen itse asiaan. Alotin torstaina tommosen työvalmennuksen. Käyn siellä kerran viikossa vuoden loppuun asti - tai vaihtoehtoisesti siihen asti, kunnes saan työtä. Mitkä on ensivaikutelmat? No, sitä samaa puuduttavaa työnhakuneuvontaa kun aina kaikkialla. Periaatteessa siis kiinnostus täysi nolla. Osaan hakea työtä, osaan täyttää cv:n ja osaan kaiken muunkin tarvittavan.

Isoin estehän mulle on aina ollut mun oma pää. Paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Jos onnistuisin löytämään työpaikan, josta saisin kutsun työpaikkahaastatteluun.. Se olisi se vaikein osuus ja sen jälkeen luultavasti kaikki olisi ihan suhteellisen helppoa - riippuen tietenkin työpaikan laadusta.

Tosin palatakseni vielä tuohon terveyskeskuksessa juoksenteluun, niin omalääkäri kirjotti mulle reseptin Propraliin. Tämä siis sosiaalisten tilanteiden pelon aiheuttamaan jännitystilaan, joka mun kohdalla toisinaan on aika rajuakin. Nappi naamariin ennen sosiaalista tilannetta ja sen pitäis olla helppoa kauraa. Toivottavasti.

Mutta tosiaan, ens tiistaina mulla on seuraava aika tonne työvalmennukseen ja mun pitäs muistaa ottaa sinne mukaan juttuja. On ne mulla kirjattuna ylös, joten ei se ole ongelma. Ongelma on siellä istumisen puuduttavuus - ikäänkuin paluu koulunpenkille. Kaikki on ihan samaa plaaplaaplaata kun aina ennenkin. Mä tiedän tän kaiken plaaplaaplaan.

Tämä tästä viikosta.

Terveisin,
Tekko