Joulukuun kahdeskymmenesneljäs!

Mä aattelin, et mä säästän kaikista eniten tekstiä tänne joulukuun tähtihetkeen, kahdenteenkymmenenteenneljänteen päivään. Väärässä olin.

Mä voin teille näin alustavasti kertoa tänään, että sain kaikkee semmosta mistä on jotain hyötyä. En mitään kovin turhaa siispä.

Sukkia, dödöä ja boksereita. Mitä muuta mies voi vaatia? Yllättävin oli ehkä se kun sain aidot Reino-tossut. Ja veljen perheeltä semmosen hatun, mitä oon aina niillä käyttäny. Ne kyllä valmisteli mut tähän lahjaan hyvin: "Kaikki ei tätä välttämättä osais vitsinä ottaa."

Mä osasin ja ymmärsin miksi se mulle oli paketoitu.

Mutta tosiaan, tässä vaiheessa sitä osaa arvostaa kyllä melkein enemmän pehmeitä paketteja kun kovia. Pehmeistä saa aina jotain hyödyllistä. Oli kyllä kovatkin paketit tänä vuonna hyödyllisiä. Dödöä ei koskaan voi olla liikaa.

Mulle tärkeintä on kuitenkin ollu tää seura. Vaikka ei täällä kaikkia sisaruksia oo näkyny, ni kumminkin edes yhdessäolo sen porukan kanssa, jotka tänne on omilta kiireiltään kerenny. Ihan mahtavaa!

Tässä ollaan nyt muutamat mukilliset glögiä nautittu ja kohta nautitaan vähän lisää. Sitten mahdollisesti pelaillaan jotain yhdessä.

Huomenna tää on kumminkin jo historiaa, ni otetaan tästä joulusta kaikki ilo irti! Onnellista joulua kaikille lukijoilleni!

Nauttikaa niistä läheisistänne nyt! Viettäkää niiden kanssa aikaa kunnolla, edes kerran vuodessa! Mitä useemmin, sitä parempi. ;)

Terveisin,
Tekko

Joulukuun kahdeskymmeneskolmas.

Noniin, olen kotiuitunut tänne porukoille. Hetken tässä kattellu ku vanhemmat yrittää saada kotia joulukuntoon. Itse istuskellu sohvalla ja ihmetelly. Vein pahviroskat ja kävin hakemassa öljykynttilöitä kaupasta.

Mulla on hieman totuttelemista tähän näppäimistöön. Tää ottaa niin helposti nää kirjaimet ku pienesti painaa.. Oma näppäimistöhän on tunnetusti aina se paras. Siihen on tottunu.

En mä oikein tälle päivälle saa keksityksi mitään kirjotettavaa. Vaikka käytiinhän me tänään vaihtamassa se Eiran lämpöpeitto uuteen, koska se eilen ostamani oli rikki. Ette usko miten harmitti. Aattelin, et Eira pääsee heti kokeilemaan sitä ja nauttimaan sen tuottamasta lämmöstä, mutta pah.. Rikki. Onneks tää uus sitte toimi!

Sit käytiin Riihimäellä Hong Kongissa. Sanotaanko nyt vaikka näin, että ostettiin kaikenlaista n. 220 euron edestä. Huh huh! Onneks lopullinen hinta oli alle 90 euroa. Hienot alennukset siellä!

Nyt aattelin mennä tästä takasin tonne olohuoneeseen ja alkaa rauhottumaan huomista varten. Katotaan mitä mä huomenna osaan tänne kirjottaa!

Mutta miettikääpä sitä, että miten hyvin oon saanu tän putken pidettyä tänä vuonna! Ainuttakaan päivää en ole jättänyt väliin - vaikkakin välillä merkinnät on ollu suhteellisen turhia. Pääasia, että putki ei oo katkennu!

// Jouduin tekemään kotona tän ja huomisen merkinnän numerokuvat valmiiksi, ja ne on tosi nopeesti värkätyt. Ja kameraa mulla ei ole mukana, että en voi lisätä teidän mielenkiintoa kuvilla tänään, enkä huomennakaan.

Terveisin,
Tekko

Joulukuun kahdeskymmeneskahdes.

Musta tuntuu, että me ei koskaan Eiran kanssa malteta odottaa jouluun asti, vaan annetaan lahjamme etukäteen. Ehkä se johtuu siitä, että ollaan kumminkin joulut aika eri osotteissa. Kyllähän sitä vois varmaan joku vuos koittaa vähän yhdistää noita joulunviettoja jotenkin - kiertää vaikka yhessä syömässä kaikki ruuat kaikkialta. Nyt me ollaan vaan totuttu viettämään nää tälleen.

Mitä niihin lahjoihin tulee, niin mä sain tänään vihdoinkin ostettua Eiralle edes jotain. Oon tosi tosi tosi tosi huono keksimään lahjoja. Mietin aina liian monia eri seikkoja ja sit aina päädyn lahjakorttiin.. Helpoin.

(Klikkaa kuvaa suurentaaksesi)

Tänä vuonna en kuitenkaan päätynyt lahjakorttiin! Edistystä Tekko! Mä tiedän, että Eira tykkää lämpimistä suihkuista, nukkua lämpimässä ja muutenkin se on semmonen lämpimän ystävä. Päädyinpä siis semmoseen peittoon, mikä lämpenee kun se on kytkettynä seinään. Se tuntu semmoselta, että se vois olla semmonen mistä Eira vois tykätä!

Tosin, mä lupasin sille jo muutakin, mutta sen se saa vasta kun se itse keksii mikä siitä tulee ja mihin se tulee. Mutta koska en osannu olla antamatta nyt mitään, niin oli pakko keksiä jotain. Ja onneksi keksin!

(Klikkaa kuvaa suurentaaksesi)

Eirakin osti mulle tän tietokoneen joululahjaks ja sano, että "älä odota mitään muuta!" Silti se oli vielä ostanu mulle kolme pakettia. Se lisäs mun paineita lahjan keksimisessä. Kuitenkin, se paketti minkä se tänään mulle ojensi, sisälsi NHL 15 ja dödöpaketin. Olin aika hämilläni. 

Sitten se vielä kruunas mun päivän sillä, että se hommas mulle ledilistan! Mulla oli pitkään visio siitä, miltä haluun mun tietokonenurkkauksen näyttävän ja sitä ei voinu toteuttaa ilman ledilistaa. Nyt mulla on mun visio toteutettuna!

(Klikkaa kuvaa suurentaaksesi)

Mikä on mahtavampaa kun saada valmiiksi jotain, mitä on pitkään jo suunnitellut? Se on aika voittajafiilis. Mä olen aika ylpeä siitä, että mun visio ja toteutus täsmäs toisiinsa niinkin täydellisesti.

Ja koska ollaan näin lähellä jouluaattoa, ni mä ajattelin lahjoa teitä lukemaan mun merkintöjä sillä, että mä lisään tänne muutamia kuvia! Ainakin joskus joku oli kommentoinut, että lukisi mielummin enemmänkin tekstiä, jos olisi ujutettu kuvia mukaan. Nyt tässä ainakin hänen toiveensa toteutui.

Mitä muuta? No, oli hauska viettää pitkästä aikaa aikaa Ville(zka)n kanssa aikaa. Kierreltiin Willaa ja käytiin Raxissa (tarjosin Villelle synttärieväät, myöhässä). Sit vielä käveltiin Villen kanssa meille tänne kauas keskustasta. Käynnistettiin NHL 15 ja pelattiin pari ottelua. Saatiin aikaan sopiva tasapaino ku kumpiki voitti yhden matsin. (Muista Ville, se on nyt Penguins 1, Stars 1)

Sit tää datanomi vielä sääti mun koneen kanssa ja lähti bussilla kohti kotia.

Toivottavasti tää oli vähän mielenkiintosempaa luettavaa kun aikasemmat (itseasiassa musta tuntuu, että tää toive mulla on joka päivä).  Tähän ainakin panostin kuvien verran enemmän ja musta tuntuu, että tekstiäkin tuli taas tilkka enempi.

Terveisin,
Tekko

Joulukuun kahdeskymmenesensimmäinen.

Mä oon tästä muistaakseni aikasemminki kirjottanu, mutta koska meinasin unohtaa tän blogimerkinnän tänään ni mun oli pakko kysyä Eiralta, että mitä mä kirjotan: "Kirjota teiän perinteisestä joulusta".

Mulla on itsenäistymisen jälkeen ollu tapana mennä porukoille 23.-24. väliseksi yöksi. Kai siinä on jotain kaipuuta lapsuuden jouluihin - herätä aamulla kinkun ja mahdollisesti myös puuron tuoksuun. Enää ei tuu niinkään seurailtua televisiosta mitään joulun lastenohjelmia, että niistä on jotenkin kasvettu yli. Ei ne toimi enää tän ikäsenä niinku sillon - kumma juttu.

Siinä sit jossain vaiheessa alkaa muitakin sisaruksia ilmestymään vanhemmille. Ei nykyään enää niin moni, eikä ainakaan niin pitkäksi aikaa kun ennen. Ennenhän se vietettiin ihan meiän kesken, pikkuveli, minä, kaks isoveljeä ja sisko. Sillon siitä sai sen täydellisen joulufiiliksen kun kaikki oli kasassa.

Nykyään kun kaikki on hankkinu omia lapsia jo, ni joulut vietetään sitten omassa perhepiirissä. Poissa sieltä, missä itse olen ne tottunut viettämään.

Mä en tiedä osaisinko mä ikinä viettää joulua missään muualla edes. Mulle kumminkin noi omat vanhemmat ja sisarukset on todellä tärkeitä. Paras joulumielen nostattaja.

Tosiaan piti sanoa, että kun muitakin sisaruksia tulee tupaan, niin yleensä aletaan herkuttelemaan jouluruualla. Nyt vaan karkasi vähän polulta toi teksti, mutta onneksi siihen voi aina palata. Kinkkua syödään vielä pitkään sen jälkeen kun itse joulupäivällinen on syöty. Päivällisen jälkeen kinkkua, ennen lahjojen avaamista kinkkua, lahjojen jälkeen kinkkua, yöllä kinkkua ja parhaimmassa tapauksessa vielä aamullakin kinkkua. Voiko sitä muka syödä liikaa?

Pienenä faijalla oli tapana kiusata meitä. Tai en tiedä pitikö se sitä kiusantekona, mutta meille se sitä oli. Kinuttiin, että koska saa avata lahjat, ni faija siihen, että heti kun hän on herännyt, ja taapersi päiväunille. Siinä sitä sitten odotettiin kieli pitkällä, että isukki nousee sängystä ja astelee olohuoneeseen.

Vaikka lahjoja on ihan kiva saada, ni ei ne todellakaan ole nykypäivänä niin tärkeitä kun pienenä. Sillonhan joulu perustu melkein pelkästään joululahjoille. Tässä iän myötä on vähän aatteet muuttunu. Ei se meillä mikään uskonnollinen juhla silleen ole, mutta vietetään sitä silti ihan perinteisesti.

Mä uskon, että meillä kaikilla on loppupeleissä se yhteinen mielipide asiasta: Tärkeintä on läheisien kokoontuminen kunnolla edes kerran vuodessa. Olla perheen kanssa. Kaikki mitä siinä muuten tapahtuu on vaan extraa.

Tässä oli tää tämmönen joulukertomus. Kyllä siinä vähän käytiin sitä perinteisestä joulua läpi, ja vähän nykypäivääkin.

Terveisin,

Tekko

Joulukuun kahdeskymmenes.

Mulla ei tänäänkään ole mitään tapahtumaa kirjotettavaks tänne, joten joudun keksimään jotain muuta. Tänään kuitenkin vois saada aikaan tosiaan jotain vähän mielenkiintosempaa kun eilen. Eilinen nyt oli jotain todella turhaa, mutta pakkohan mun oli jotain tehdä.

Tänään aattelin esitellä teille yhen Youtube-sarjan, mitä oon nyt alkanu seuraamaan. Ja koska olen pitänyt siitä todella paljon, niin miksi en esittelisi sitä teille?

Sarja on nimeltään Cooking With Kasmir (Jook Joint - Youtube-kanava). Ruudussa palloilee Axl Smith ja Kasmir. Välillä mukana myös vieraita, joista yhtenä mainittakoon Eeddspeaks (Jakso, jossa Eetu vierailee), koska ilman tätä henkilöä en olis varmaan koskaan ite löytäny kyseistä sarjaa.

Vaikka mä ite tykkäänkin aika monista muistakin kokkailuohjelmista, ni silti tää on vaan ehdoton ykkönen nykyään. Kyllä tän sarjan rinnalla "kaikki kokkiohjelmat on paskoja".

Oon tän päivän, mitä nyt oon tässä ollu hereillä, ni kattellu noita aikasempii jaksoja, koska halusin kattoo ne kunnon maratonina. Toimii.

Jos mun kautta löytää ees yks tilaaja lisää tonne, ni olen onnistunut tekemään osuuteni kanavan kasvussa. Suosittelen suuresti, jos ei ihan perinteiset kokkailuohjelmat kiinnosta, vaan hyvät läpät ja hyvät vieraat. Sinne vaan kattelemaan!

Tähän päätän tämän päivän kirjoittamiseni, koska haluan pitää tän nyt simppelinä "mainoksena".

Terveisin,
Tekko

Joulukuun yhdeksästoista.

Perjantai.. Kuitenkin viimeinen perjantai ennen joulua.. Aika jännää sinällään, että oon kuitenkin saanu pidettyä tän mun blogiputken tähän asti..

Tähän päivään mulla ei oo taas sen enempiä lisättävää.. Kävin koululla. Ruokailemassa puuroa. Sit tultiin Ronin kanssa meille pelaamaan NHL:ää. Hävisin. Höh.

En tiedä mitä enää kirjottaisin. Vaikka edelliset blogimerkinnät on ollu tynkiä, ni tää on erittäin tynkä. Mä toivon, että saisin huomiseks jotain vähän asiallisempaa.

Tänää alko kumminkin joululoma. Odotellaan, että päiväys iskee tohon kahenkymmenenneljän kohalle.. Päästään tästä joulusta. Saadaan tää blogiputki pois alta. Ehkä.

Mä toivon, että tää olis pikkuhiljaa tässä.

Terveisin,
Tekko

Joulukuun kahdeksastoista.

Tänään mä en ole tehnyt yhtään mitään. Heräsin joskus, vaikka olis pitäny herätä tiettyyn aikaan. Myöhästyin koulusta taas. Ja koska muut oli jo lähteny Mäntsälään työmaalle, ni en mä siinä vaiheessa enää ees viittiny yrittää - jäin kotiin.

Toisaalta, on mulla päällä pienilaatuinen flunssa, joka saanee kelvata syyksi poissaololleni. Itseasiassa tällä hetkellä on joku kumma olo päällä. Kuuma ja hiki valuu, vaikka mitään en oo tosiaan tehny. Hmm.

Huomenna olis tän vuoden viimenen koulupäivä, wuhuu! Toivottavasti edes huomenna herään tarpeeks ajoissa. Olis se kiva käydä koulussa edes vuoden viimesenä päivänä.

No, tää päivä on menny PayDay 2:sen parissa aika rankalla kädellä.

Tää jää todella tyngäksi taas, koska en keksi enää mitää kirjotettavaa ja en pysty keskittymään kun Teamspeak on päällä. Ehkä sitä taas joku päivä saa aikaseks vähän enempi tekstiä.

Terveisin,
Tekko

Joulukuun seitsemästoista.

Sain tänään mielenkiintoisen sähköpostin Spotifyltä. Ne oli listannu mun tän vuoden kuunnelluimmat kappaleet ja tehny niistä hienon esittelyn. Nyt mä ajattelin vähän esitellä sitä listaa teille, koska musta se oli ainakin kovinkin mielenkiintoista.

Siitä ilmeni ainakin yksi aika yllättävä tieto.

Kaikista soittolistoista eniten kuuntelin listaa, joka on: Finnish hip hop (64%).
Toisena tuli paljon pienemmillä prosenteilla Finnish pop (11%).

// Tästä mä en yllättynyt yhtään. Aina ku ite käytin mun Spotifyä, niin kyllä se oli aina toi finnish hip hop-soittolista mikä sieltä laitettiin pyörimään. Sieltä vaan tulee niin mun korville sopivaa musiikkia. Toi finnish popkaan ei yllättänyt, koska jos tekee mieli fiilistellä jotain, ni kyl se on sillon suomalainen poppi. Tietyllä varauksella.

Kuunnelluin artisti vuonna 2014: Juju.
Kuunnelluin albumi vuonna 2014: Matkalla kadotukseen.

// Tää oli vaan niin mahtava levy, ettei sitä voinut olla kuuntelematta. Toimi, ja toimii vieläkin. Sinällään ihmettelen, ettei Eira onnistunu sotkemaan tähän Kasmiria. Käytettiin nimittäin aika paljolti vaan mun tunnuksia. Nyt ku on molemmilla uudet koneet ni ehkä ei tuu mitään yllätyksiä ens vuoden listaan(kaan?).

Top 3-lista:
1. Nopsajalka - Lupaan olla
2. Aurora - Eilisen aurinko
3. Juju - Hullu

// Kuten näette.. Vaikka mä itsekin tykkään tosta "lupaan olla"-kappaleesta, ni en mä sitä kuitenkaan omasta mielestäni eniten soittanu. Tässä pääsi vaikuttamaan tää meiän yhen tilin yhteiskäyttö. Sijalla viisi olis ollu viel toinen Eiran suosikki: Kasmir - Vadelmavene. Hrr..

Vuodenaikojen suosikit:
Talvi: Pyhimys
Kevät: Juju
Kesä: Raappana
Syksy: Haloo Helsinki!

// Tässä mut yllätti täysin toi syksyn suosikki.. En muista ainakaan ite hirveesti kuunnelleeni Haloo Helsinki!ä? Tässä täytyy olla joku virhe, koska en muista ees, että Eira olis hirveesti popittanu kyseistä bändiä. Vaikka niillä muutama hyvä biisi on, niin ei tosiaan sijotu mun suosikkibändeihin. Raappana taas ei yllättäny yhtään kesäpaikalla.. Se on vaan niin kesämusaa!

Kuuntelin Spotifyä vuonna 2014, vain vaivaiset 170029 minuuttia.

// Nopeesti laskimella laskettuna minuutit tunteina n. 2833. Päivinä, jos oikein laskin, 118 päivää. Ei siispä kovin huono suoritus. Ainakaan omasta mielestä. Mut tää seuraava tilasto on niin yllättävä.

Korvani oli ahkerimmassa käytössä:
Perjantaisin, keskimäärin 2 tuntia.

// Mitä olisikaan perjantai ja bileet ilman musiikkia? Ne on aika usein menny muistaakseni just silleen, et ensin ollaan annettu Spotifyn lauleskella ja sit jossain vaiheessa joku on keksiny Youtuben ja omat suosikkinsa. Tämä oli niin selvä.

Toivottavasti tästä sai jotain selvää. Olen kovin väsynyt. Ihan näillä näppäimillä nukkumaan. Ensin pitää jaksaa vielä väsätä tähän se päivän numerokuva. Teille se tosin näkyy ensimmäisenä, niin tämä tieto on täällä lopussa aika turha.

Terveisin,
Tekko

Joulukuun kuudestoista.

Kuutisentoista päivää takana.

Tiistai.. Viikon toinen päivä. Melkein yhtä ärsyttävä kun maanantai, mutta luojan kiitos jo lähempänä viikonloppua. Ja lomaa!

Mitä mulla on tästä päivästä? No, eipä oikeestaan mitään. Yllätyittekö? Aamulla kymppiin kouluun, siitä Mäntsälään työmaalle. Siellä hetki duunia ja himaan. Nukahdin paluumatkalla autoon.

Meinasin jatkaa unia kotona vielä hetken, mut en sit enää viittinykkään. Yritin kysellä Ville(zka)ä mukaan Willaan, mutta ei se suostunut. Se oli kuulema nukkumassa päikkäreitä - en tiedä herätinkö, vai oliko se vasta menossa uinumaan.. Se jääköön arvoitukseksi.

Tässä illemmalla broidin vaimo ja niitten poikanen tuli käväseen meillä kylässä. Juotiin teetä, syötiin pullaa ja suklaakakkua(?).  Sit meikäläinen kiehautti viel vähän glögiäkin.

Tää päivä on jotenki niin nopeesti lipunu ohi vaan. Ei siitä oo oikein sen enempiä kerrottavaa.

Itseasiassa sen verran vielä, että oli jotenkin mukavaa keskustella luokkalaisen kanssa mun eilisestä blogimerkinnästä. Ehkä ainut henkilö, joka tätä jotenkin seuraa ja vielä keskustelee välillä asioista mistä oon kirjottanu. Ihan hauskaa vaihtelua.

Tämä Tekon elämään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Tekkoa laittamalla kommentin.

Terveisin,
Tekko

// Luulitte taas et unohtaisin, mutta muistin mä viime hetkillä. Huh! Pelastin putkeni.

Joulukuun viidestoista.

Siitä päänsärky.

En tiedä kuinka moni teistä tietää sen, että meikäläinen ei nykyään enään syö hampurilaisia? Tai muutenkaan mitään mäkki/hese-shittiä. Mä totesin sen vaan, että se on oikeesti niin pieni ilo mitä siitä oikeesti saa irti. Mielummin tekee himassa hyvää safkaa ja nauttii täydestä vatsasta pitkään.

Sen jälkeen ku olin jättäny hampurilaiset taka-alalle, rupesin kelailemaan, että turhaan noita energiajuomiakaan juo.. Ne pilaa vaan yöunet. Olihan ne ihan hyviä. Tosiasiassa ei, koska kokeilin tos jokunen päivä takaperin yhtä ja se ei toiminu yhtää niinku ennen - onneksi. Helppo päästä yli siitäkin.

Oon koittanu ammentaa Juha Vuorisen kirjoista mahdollisimman paljon oppia itteeni. Nyt en puhu ensimmäisistä Juoppohullun päiväkirjoista, vaan mitä näitä nyt on muita.. Niis on paljon opettavia tekstinpätkiä, joista saa oikeesti hyviä ohjeita elämään. Kuten esimerkiksi sekin, kun tässä DikDek-sarjassa, tää päähenkilö ei kiellä itseltään alkoholia, vaan on päättänyt pärjäävänsä ilman sitä. Hän ei sitä tarvitse, hän pystyy olemaan ilman sitä.

Jos sitä lähtis kieltämään iteltään kaikenlaista, ni olishan se pirun paljon hankalampaa. Helpompaa vaan olla silleen, että "sitä on maailmassa, ok, se ei oo vaan mun juttu". Ja jos joskus johonkin sortuu, niin ei se sinällään ole itelleen välttämättä niin paha. Helpommin tän pitää mielessään tämmösenä positiivisena asiana kun negatiivisena kieltona.

Siks mä oon nyt pyrkiny pikkuhiljaa silleen jättämään kaikkia tommosia juttuja pois mitä mä en oikeesti tarvii. Hampurilaiset, energiajuomat.. Mä en tee sitä nopeesti, mä tiputtelen asioita hiljalleen pois. Nyt tän vuoden aikana kun on tippunu nää kaks asiaa, ni siitä on hyvä lähtee jatkamaan ens vuonna eteenpäin.

En tiedä mikä muhun on silleen menny, koska oon ruvennu ajattelee paljon enemmän. En mieti vaan, että "kas, tuossa on tuollainen, syön sen." Nykyään se olis "hmm, tuossa on tuollainen, onko sen syöminen kannattavaa?"

Eikä kykene.

Tänään hoksasin, että jos lähen tälleen hiljalleen parantaa elämäntapaani johonkin parempaan suuntaan, ni sit tuli mieleen, että mun on päästävä mun "ei jaksa, ei kykene"-asenteesta eroon. Se itseasiassa tuli mieleen siitä eilisestä tekstistä. Mä olisin voinu välttää ikävän heräämisen jos olisin jaksanut.. Sit miettii sitä suuremmassa mittakaavassa. Mitä kaikkee on jääny väliin ku on vaa sanonu, että "ei jaksa" tai "ei kykene"? Voi olla paljon asioita jotka oon tällä asenteella skipannu.

En nyt kuitenkaan ajatellu ruveta mikskään "kyllä, kyllä"-mieheksikään. Yritetään vaan jaksaa parhaan mukaan tehdä kaikkea, vaikka ei kykenis tai jaksais. Saa enempi irti tästä elämästä mahdollisesti.

Tosin, tääkin asia voi olla semmonen mitä nyt mietin ajatuksella ja tarkkaa, ja hetken päästä se unohtuu mun päästä. Toivon kuitenkin, että hiljalleen oppisin tähänkin, niinkuin olen oppinut olemaan ilman hampurilaisia ja energiajuomia.

Onnea ja menestystä mulle! Vai jaksaako kuitenkaan...

Terveisin,
Tekko

Joulukuun neljästoista.

Aina vaan paranee. :D

Ainii, mulla on tääkin tältä päivältä tekemättä. Voe voe, oon ollu tänää tosi laiskalla päällä. Tänään ku heräsin, ni suoraan aamukahvin ja tupakan kautta tietokoneelle ja tässä tää päivä on aika nätisti menny. Nellan oon käyttäny toki pihalla ja tälleen, mut muuten ei mitään järkevää.

Tai no joo, väsäsin yhen koulun korvaustehtävän. Se on kai päivän isoin suoritus. Nyt pitäs keksiä jotain kirjotettavaa tai sitten tästä ei tule tänään yhtään mitään.

Viime yöstä sen verran, että älkää missään nimessä sanoko "ei voi jaksaa", jos oot sängyssä ja virtsaamisentarve ilmenee. Joo ei, en kastellut sänkyä, mutta heräsin joskus kahentoist jälkeen yöllä ihan tajuttomaan hätään. Sen jälkeen en saanu unta ku vasta aamulla vähä ennen ku Eira heräs töihin. Mahollisesti joskus 0530 tai 0600. Että semmosta. 

Mielenkiintosta selostaa täällä tämmönen asia, mutta ottakaa siitä nyt ohje haltuun. Itse aion ainakin jatkossa jaksaa vaikka väkisin, koska oon niin huono nukahtamaan jos herään kesken unien.

Pidetäänkö tää tänään tälläsenä? Kerroin teille vain hyvän ohjeen tulevaisuuden varalta, jota aion ainakin itse noudattaa. Ei mulla meinaan oikeesti ole tähän päivään muuta lisättävää, koska ei ole tullut mitään aihettakaan mistä voisin kirjottaa.

Niitä saa edelleen ehdotella. Jos kiinnostaa kuulla mun mielipide jostain asiasta, niin kommenttia vaan niin katon mihin kykenen. Sen pituinen se!

Terveisin,

Tekko

Joulukuun kolmastoista.

Heräsin just. Otin kupin kahvia ja menin parvekkeelle. Hämmästyin kuinka valkoinen maa oli. Mahtavaa! Nyt jos toi muuttuu vielä loskapaskaksi.. Suutun. Kyllä sitä nyt talvisin mielummin katsoo valkoista luontoa kun ankeaa ruskeeta, harmaata ja plaah.

Kiitän sitä eilistä anonyymiä, joka valaisi minua lyhyellä, mutta ytimekkäällä kommentillaan. Sain tietoni päivitettyä ja tunsin hetken aikaa olevani typerä. Pitäisi ehkä ottaa asioista enemmän selvää, ennen kun lähtee kirjottamaan mitään niin agressiivista.

Ennen kun menen lupaamaani aiheeseen, voisin hieman kertoa eilisestä lisää. Käytiin Eiran kanssa vielä kaupoilla. Ostettiin mulle uudet valkoset kengät, uudet isot housut ja musta kauluspaita. Sit vielä vaalennettiin mun hiukset iltasemmalla, koska juurikasvu. Vaikka värjäysvaiheessa sainkin kuulla kaikkea loukkaavaa kahden oletetun kaverin tasolta, niin olen lopputulokseen tyytyväinen.

Mutta jos menemme siihen päivän aiheeseen:

Eli lupasin eilen kirjottaa mietteitäni rasismista. Omasta näkökulmastani, tietenkin. Mulla on tässä niin ristiriitaset tunteet, että en oikein osaa sanoa, että onko mulla mitään lopullista mielipidettä asiaan.

Jos ensin miettii näitä maahanmuuttotaustaisten rikoksia Suomessa, niin tottakai täytyy sanoa, että en tykkää. Sinällään kyllä suomalaisetkin tekee rikoksia Suomessa, ja vaikka en niistäkään tykkää, niin silti "ymmärrän" niitä paremmin. Mun mielestä on väärin tulla tänne, ja ruveta väsäämään rikoksia. Tämä on meidän maa. Meillä on liikaa rikollisia jo omasta takaa, niin emme tarvitse lisää.

Mutta silti.. Kävin yläasteen koulussa, jossa ei todellakaan ollut pelkkiä suomalaisia. Siitä mä en ole yhtään harmissani. Tiedän monia erivärisiä (kuulostaapa tyhmältä), jotka on oikeesti mukavia. Siispä tiedän, että rasisimi on vaan tyhmää ennakkoluuloa. Ihonvärillä ei ole mitään väliä. Hassua, että mä oon silleen vast jotenkin oivaltanut, että ihmisiä tässä kaikki ollaan.

Vaikka tiedänkin monia tosi hyviä tyyppejä, jotka ei välttämättä ole syntynyt täällä tai ole saman värisiä kuin me, niin silti tykkään rasistisista vitseistä. Ja se on sinällään jännä. Oon niin seuran vietävissä, että jos joku heittää rasistisia vitsejä niin saatan itsekin mennä siihen mukaan. Heittää läppää, josta erittäin huonossa tapauksessa saattaisin saada selkääni heittäessäni sen väärässä seurassa.

Tilannetajua vaatii tää mun rasistinen puoli itsestäni.

Ei mun mielestä Suomeen tarviis enää ottamalla ottaa maahanmuuttajia. Meillä on jo tarpeeksi. Tämäkin kuulostaa rasisitiselta, ja ehkä se sitä myös onkin. Kyllä mä silti, vaikka en armeijaa ole käynytkään, pidän Suomesta Suomena. Jos täällä on tummia, jotka on syntynyt Suomessa, niin ne on suomalaisia - ja voi olla ylpeitä suomalaisuudestaan.

En mä lähtis täältä ketään pois ajamaan ihonvärin takia. Periaatteessa siinä missä suomalainen tekee virheen ja passitetaan vankilaan, voitaisiin tietyissä tapauksissa tehdä maahanmuuttajille niin, että passitetaan ne rajan yli jonnekkin muualle. Ei täällä tarvitse holhota muiden maiden rikollisia, oli kotiolot kotimaassa mimmoisia tahansa. Maassa maan tavalla ja jos ei kelpaa, ni bye bye.

Jos ootte ymmärtäny yhtään, niin huomaatte, että mulla on niin kaksipiippunen mielipide asiaan. En tiedä mistä rasistisen puolen itseeni olen saanut, mutta se on ja pysyy. Ehkä se on jotain kotimaallisuutta. Siltikään en ajaisi moniakaan tummaihoisia pois Suomesta, koska tiedän, että siellä on myös paljon hyviä tyyppejä ja osa vielä ihan suomalaisia.

Olen hyväksyvä aina tiettyyn pisteeseen asti.

Terveisin,
Tekko

// nämä on mun mielipiteitä ja niistä toki saa loukkaantua, mutta onhan se aika turhaa.

Joulukuun kahdestoista.

Koska ollaan puolivälissä mun blogiputkea, niin tänään mä en ajatellut kirjottaa teille päivän kuulumisia. Ei tähän aikaan mun päivään ois paljon kuulunukkaan - aamukahvin juontia ja hetki The Binding of Isaac Rebirth -peliä. No, tulipahan nyt kerrottua. Ajattelin tänään ilmasta muutamia mielipiteitäni asioista.

Ensimmäisenä ajattelin vähän avata omaa näkemystäni tästä homoavioliitosta, koska se on niin suuri puheenaihe ollut tässä jossain vaiheessa.

Mun mielipide oli ensin täysin neutraali. Olin sitä mieltä, että ihan sama. Sitte kuuntelin hetken aikaa Koskisen kertomusta asiasta ja aloin vaikuttua siitä, että ei se munkaan mielestä ihan täysin yksselitteinen asia ole.

Ymmärrän uskovaisia, vaikka en itse oikeastaan mihinkään uskokkaan. Mulle ei ole mitään isoa herraa missään.

Koitan selittää asian siten, miten mä sen itse koen:

Oletetaan, että mulla olisi suuri usko johonkin suurempaan. Suuressa kirjassa sanotaan, että avioliitto on miehen ja naisen välinen sopimus. Kyllä, miehen ja naisen välinen sopimus. Yhtäkkiä tulee eduskunta, joka päättää, että kirjassa olevat tiedot ovat vanhoja, koska kirjakin on niin vanha. Asia ei kuulu enään tälle suurta herraa palvovalle yhteisölle, vaan asiasta päättää eduskunta. Kirja on niin vanha, että tekstiä voidaan muuttaa nykyaikaiseen muotoon: Avioliitto on nyt myös miehen ja miehen ja naisen ja naisen välinenkin sopimus. Ison kirjan teksti on mitätöity.

"Päätettiin, että ei se ison herran poika kuollukkaan ristillä.
Se poltettiin noitana ja kirkon uus logo on tämmönen.
Toivoo, eduskunta"

En ymmärrä mikä hinku yhtäkkiä tuli, että pitää olla tämmönen laki, joka sallii tämmösen ison kirjan sanojen kumoamisen. Olen turhautunut, vihoissani.. Iso paikka ei enään edusta sitä, mitä isoon kirjaan on joskus kirjoitettu.

Ihan hyvin voitaisiin siispä eduskunnassa päättää myös, että vaikka iso kirja on joskus väittänyt niin, että iso herra loi maailman, niin yhtäkkiä niin ei olekaan. Maailman loi homopariskunta. Ja kun se eduskunnassa menee läpi, niin ison talon mukaan maailman on luonut homopariskunta.

Viehän se aika hyvin pohjan pois koko uskontotouhulta. Kirjan asioita voidaan muuttaa eduskunnassa. Onko siis enään kovinkaan uskottavaa lukea jotain isoa kirjaa, jonka tekstiä on päivitetty nykypäivän tasolle?

Ison herran poika ei syntynyt mistään neitsyestä vaan ilotytöstä, joka myi itseään bi-seksuaalille. Noin, se meni eduskunnassa läpi. Ison talon ison kirjan teksti on taas päivitetty. Uskokaa siihen, mitä nyt on päätetty, älkää sitä mitä sinne on joskus kirjotettu.

Joo, ei mulla mitään homoseksuaaleja vastaan ole, mutta en ymmärrä tätä tilannetta nyt alkuunkaan. Miksi se on niin tärkeää saada mennä kirkossa naimisiin? Jos ootte sitä mieltä, että avaimella voi avata avaimen ja lukko sopii lukkoon, niin olkaa sitä mieltä rauhassa kotonanne. Mun mielestä siinä on jonkinlainen suunnittelu- ja toteutusvirhe.

Voi olla, että teksti ei siltikään anna täysin sitä kuvaa mitä mieltä mä olen. Mä kirjotin tän taas siten, että suututin itteeni tossa matkan varrella kaikenlaisilla asioilla, jotta saisin vähän räväkämpää tekstiä.

Ja nyt kun kirjotin tästä aiheesta näin jumalattoman paljon, niin en tiedä jaksanko enää tänää jatkaa tähän sitä toista aihetta, mitä mun piti.. No, säästetään se teille huomiselle! Huomenna voisin kertoa mun näkemyksiä rasismista. Ja samaan tyyliin itseäni ärsyttäen, jotta teksti olisi mahdollisimman räväkkää. Ja koska sekään aihe ei ole mun päässä yksiselitteinen, niin siitä voi tulla mielenkiintoista.

Terveisin,
Tekko

// Mun tietoni ei ollut tietoa, vaan luuloa. Tämä teksti siis siinä tapauksessa jos kirkko ja homoavioliitot sotketaan toisiinsa. Tai jos jossain vaiheessa päätetään, että Raamatun asioihin voi vaikuttaa eduskunnassa. Tämä on siis ikäänkuin pala mahdollista tulevaisuutta. Pahoittelen kun en ottanut asioista selkoa ennen kun aloin keuhkoamaan. Turhia mietteitä tai ei. Mielipidettäni en silti vaihda. :D

Joulukuun yhdestoista.

Torstai.. Tänään alkoi pitkä viikonloppu (pe-su). Todennäkösesti tää viikonloppu painottuu vahvasti nukkumisen puolelle - tai ainakin olis tosi kiva nukkua vähän enempi. Jotenkin tuntuu, että vaikka toi nukkuminen on ollu tosi isossa roolissa tässä joulukuussa, niin silti tekis mieli vieläkin vaan nukkua.

En tiedä mistä tää väsymys johtuu, mutta eiköhän tää viikonloppu jotain entisiä univelkoja kuittaa.

Tänään heräsin ajoissa. Herätyskello soi ja olin melkein samantien pystyssä. Harvinaista multa. Aamukahvi naamaan ja kohti koulua.

Koulussa ensimmäinen tunti meni ihan hukkaan, mutta sit lähettiinkin jo uudelle työmaalle Mäntsälään. En mä siellä saanu hirveesti mitään aikaan, mut ehkä sit ensviikolla kun jatketaan. Sain mä kyllä syvän vekin sormeeni kun siihen osui kirves - omaa typeryyttä, ni piti opettajalle sanoa, että vekki tuli hiomapaperista (sori ku juksasin).

Mäntsälästä kun lähettiin ni sain kyydin tohon dösärille, mistä aamusin lähen. Himaovesta sisään ja suoraan perjantaipäikkäreille (joo, tänään on torstai, mutta kun viimenen koulupäivä tällä viikolla, ni siks ne on perjantaipäikkärit). Nukuin noin puoltoist tuntia. Sit ylös pehkusta ja käynnistin Minecraftin.

Siinä menikin sitte vähä pidempi tovi, ku oon löytäny Youtuben kautta yhen hauskan modin, ja sitä nyt oon vähän innostunu pelaamaan.

No onneks jossain vaiheessa kyllästyin pelaamaan ja muistin käyttää Nellan ulkona. Sit söin muutaman ruisleivän.

Nyt ei enää keksiny mitään tekemistä, ni rupesin kirjottelemaan tätä. Tän kun julkasen, ni käväsen parvekkeella ja sit rupeen jatkaa ton Youtuben parissa. Aattelin katella Spede Show-koostetta.

Mulla on hieman ikävä pankkikorttia. En oo päässy moneen päivään käymään kaupassa.

Terveisin,
Tekko

Joulukuun kymmenes.

Tänää ei menty siitä mistä aita on
matalin. Ei kyllä kovin korkeeltakaan.

Kymmenen päivää joulukuuta takana.. Aikamoista. Päivät menee kyllä suhteellisen nopeesti.

Mikä mielenkiintoisinta, mua väsyttää. On se ihme. Nukkuu sitä liian vähän tai liikaa, niin aina väsyttää niin vietävästi.

Viime yönä nukuin aika reippaasti. Eira sano, että nukahdin varmaan jo ennen 21. Arvatkaapa mihin aikaan heräsin? 11:40. Nousta jaksoin vasta vähän jälkeen 13. Joo, kyllä, koulu skippaantu. Ei sille mitään mahda.

Tää päivä on ollu tämmöstä vähän mitäänsanomatonta.. Oon ollu ihan mielettömän jumissa heti heräämisestä tähän hetkeen. Enkä usko, että tää jumisuus tästä yhtään helpottaa ennen kun pääsen nukkumaan.

Tänää ei irtoo kyl kovin hirveesti tekstiä. Eilen mä huomasin, että vaikka mulla ei pitäny olla paljoo asiaa, niin sitte vaa ku pääsin vauhtiin, niin tekstiä tuli paljon enemmän kun oli tarkotus. Tänään joutuu jokaisen lauseen miettimään kolme kertaa ja ei vieläkään ymmärrä mitä se tarkottaa. Kai teillä sentään leikkaa hieman paremmin.

Jos tässä ei oo yhtään selvää lausetta, niin älkää välittäkö - mä sentään yritin.

Terveisin,
Tekko

Joulukuun yhdeksäs.

Tosi laiska tämmönen pikanen ysi..

Tää oli jo toinen kerta kun kerkesin sammuttaa koneen ja vasta sen jälkeen muistin, että ainii.. Velvollisuudet pitää hoitaa. En oikein edes tiedä miksi, mutta nyt se on muodostunut vain pakonomaiseksi tavaksi. Vaikka sen unohtaa, niin se on silti pakko muistaa.

Ei mulla kyllä taas tälle päivälle ole oikein mitään tapahtumaa. Heräsin todella ajoissa ja olin koululla todella ajoissa. Laiska kun ei jaksa kävellä, ni piti mennä aikasemmalla bussilla, että pääs koko matkan bussilla kouluun asti. Ne on nää kympin aamut vähän tälläsiä. Ysin dösällä kun menee, niin asemalta jatkaa seuraava linja oikeeseen paikkaan. Taas jos menee puol kympin dösään, niin asemalta ei enää lähekkään oikeaa bussia oikeeseen osotteeseen.. Ja joutuisi kävelemään.

Mä en oikeestaan osaa ees nauttia nykyään mistään kympin aamuista. Mä en tykkää sinällään nukkua pitkään jos on koulupäivä kyseessä. Mitä nopeemmin sinne pääsee, sitä nopeemmin se on ohi. Siinä on mun tapa ajatella tätä asiaa.

Koulusta lähettiin taas Riihimäelle työmaalle.. Kylmään ulkoilmaan pesemään jääkylmällä vedellä lattioita, hrr.. Siellä sit iski kauhee päänsärkykin ja ärsytys. Päästiin takasin kouluun jossain vaiheessa. Saattaa olla, että nukahdin hetkeks pukuhuoneeseen.

Sit pestiin pikasesti parit telat ja pensselit ja lähettiin kotiin.

Kotona.. No, oon vaan ollu. Youtube on pyörittäny kovalla vauhilla yhtä Minecraft-sarjaa. Ihan mielenkiintonen, vaikkakin suhteellisen tylsiähän ne on sinällään kaikki.. No, kyllä sen parissa ajan saa kulumaan.

Nyt täs on menny jo toista tuntia ku oon toivonu pääseväni nukkumaan. Siks sammutin koneenkin tässä äsken, ja vaelsin makuuhuoneeseen.. Vaan kun taas muistin sammuttaneeni koneen ja unohtaneeni jotakin.. Voitte arvata mitä tein.

Terveisin,
Tekko

Joulukuun kahdeksas.

Ajattelin tänään kokeilla jotain outoa.
Tässä screenshot osasta päivän tekstiä,
ja varjostus. Kai sieltä erottaa kasin.

Tästä tuli tämmönen kotipäivä meikäläiselle. En kyenny mitenkään heräämään aamulla ajoissa, ja sen takia heräsin myöhässä. Tai no okei, vähän jälkeen kaheksan. Jos oisin noussu ja pyrkiny seuraavaan bussiin, oisin ollu koululla joskus 9 aikaan viimeistään. Ei ois ollu paha myöhästyminen edes.

Mut täytyy sanoa, että edellisyön tapahtumat kyllä anto hyvän syyn olla menemättä kouluun. En tiedä mistä se tuli, mutta yöllä iski ihan jumalaton närästyskohtaus päälle. Tuntui ku joku kääpiö olis istunu mun rinnan päällä. Sit se aina meni hetkeks ohi ja kohta taas uudestaan. Pengoin meiän kaapit, että löytäisin jotain närästyslääkettä. Löysin mä paketillisen jotain, mitkä oli makunsa perusteella menettäny vaikutuksensa jo. Siispä piti kärsiä.

Sit siinä joskus 4-5 aikaan aamuyöstä se meni ohi ja sain vihdoinkin unta palloon. Ja kyllä, tämä on närästystä. Oon kokenu aikasemminkin ton ja sillon se tuli tulisen ruuan jälkeen joskus pikkupoikana ku olin Artolla yökylässä. Ihan hillitön tuska. Nyt se tuli joko lauantain ryyppäämisestä (kaikkea sekaisin) tai sit vaan jostain ruoka-aineesta - en tiedä. Tuska vaan on aika sietämätön ja kyllä vaikeuttaa unensaantia.

Mut mitä tästä päivästä.. No, kattelin tänään kaikki The Joulukalenterin luukut tähän päivään saakka. Ai että miten loistavia ne vaan on. Olin kaiketi jonkinlaisessa horroksessa pitkälti koko päivän, mutta heräsin sit todellisuuteen ku ovikello soi. Hetken päästä soi puhelinkin. Villezka siellä pyrki ovesta sisään hakemaan juomiaan.

Tovi siinä rupateltiin niitä näitä ja sit Ville haasto mut lätkään. Ei voi muuta sanoa, kun että tässä matsissa oli taas sitä jotain. Aattelin olevani varma voittaja, kun olin melkein loppuun asti kolmen maalin johdossa. En muista oliko kyseessä viimeiset puolitoista minuuttia vai mitä, niin Ville alko yhtäkkiä pommittaa aivan huolella, ja tasotti tilanteen - mentiin jatkoajalle.

Jatkoajalla sain yhen erittäin loistavan paikan, jossa onnistuinkin. Voitto oli mun! Vaikka viimesen maalin sainkin, niin en kyl silti osaa jotenkin sanoa, että siin ottelussa oli voittajia tai häviäjiä.. Nyt vaan tsägäpaikka ratkasi. Niin tasaväkistä peliä ottelu oli kyllä lähes alkuminuuteilta loppuun asti.

Nyt tässä vaan istuskelen ja haaveilen nukkumaan pääsystä. Samalla toivoen, että ei tälle yölle mitään närästyksiä. Itseasiassa nyt käyn heittämässä jotain lämmintä päälle ja vien ton nelijalkaisen hännänheiluttajan pihalle.

Terveisin,
Tekko

Joulukuun seitsemäs.

Kyllä tänään hieman heikossa kunnossa ollaan, mutta koska pyrin nyt toteuttamaan tän edes yhtenä vuotena täydellisesti, niin pakko oli vaivautua kirjoittamaan.

Eli tosiaan, eilen vietettiin Eiran synttäreitä. Lähettiin loppuillasta vielä Check Inn-nimiseen kuppilaan. Voi että mikä meininki.. Taisin mä pari lauluakin keretä laulamaan. Ja jotain.

Tänään vaa tuli suhteellisen ärsyttävä tilanne eteen - pankkikortti oli eilen hävinny johonkin. Soitto sulkupalveluun ja nyt korttia ei voi käyttää, jos se vahingossa löytyykin jostain. Niin hyvin kyllä tutkittiin kaikki paikat, että ei pitäs kyllä olla missään täällä. Kyllä se on hävinny.

Tää päivä tosiaan on menny sit suhteellisen hyvässä koomassa.Vois kohta varmaan harkita jo nukkumaan menoa, koska väsymys. Huomenna taas arjen pariin.

Terveisin,
Tekko

Joulukuun kuudes.

Ensinnäkin hyvää itsenäisyyspäivää! Toisena, tänään on bileet, kaikki sileeks - hyi mikä lainaus. Ettäs kehtasin..

No kuitenkin, tämä blogimerkintä tulee tänään tähän aikaan ja mulla ei ole tähän paljon mitään sisältöä. Mutta koska tämä on pakko tehdä, niin teen sen nyt ja.. Ja.. Unohdin. Kuitenkin, koristelin tänään Eiran tekemän voileipäkakun. Eiran ohjeiden mukaan tosin, mutta kai mä siinä jouduin hieman improvisoimaan.

Omasta mielestäni ihan nätti tuli.. Se vaan, että kun Eiralla oli tietty visio kakusta ja mulla vaan ohjeet.. Ei se välttämättä täysin Eiran silmää miellytä, mutta oppiipahan, että ei mua kannata jättää toteuttamaan tommosta tähtitieteellisen tarkkaa koristelutyötä. Tosin, ehkä tästä kakusta olis tullu viel hirveempi, jos mulla ei ois ollu pienintäkään hajua Eiran visiosta, koska en mä itse osaa kyllä kakkujen kanssa taiteilla.

En tiedä miten tätä tämän päivästä blogiani enää sotkisin, joten kai tämä pitänee jättää lyhyeksi ja ytimekkääksi.

Terveisin,
Tekko

p.s. Tosiaan, huomisen blogista en ole 100% varma, en edes 50%. Riippuu mitä ilta tuo tullessaan.. Tai oikeestaan aamu. Tai oikeestaan koko huomispäivä..

Joulukuun viides.

Haha! Te varmaan luulitte jo, että mä olen unohtanut - no, todellisuudessa unohdinkin. Muistin tossa kun oltiin nukkumaan menossa, että "Ainii! Mun piti tehdä blogi!" Katottiin siinä sitten Posse loppuun ja Eira vissiin nukahti jossain välissä. Tilaisuuteni koitti!

Tää päivä meni jotenkin tosi nopeesti. Aamulla kouluun, koulussa jotain hommia ja kotiin. Oon tottunu siihen, että nukun aina perjantain koulupäivän jälkeen päikkärit, mutta tänään en kerenny. Arto ilmotti tulevansa kylään.

Pelattiin änäriä (NHL 14). Täytyy sanoa, että Arto yllätti mut täysin, koska ajattelin ensin nöyryyttäväni sitä siinä.. Ei se sit mennykkään ihan nöyryytykseks, vaan pelattiin tasaväkistä peliä ihan jatkoajalle asti ja vielä siitäkin rankkareihin. Rankkareilla onnistuin onneks yhessä maalissa ja voitin tiukan ottelun. Huh!

Sit käytiinkin pieni autolenkki ja kaupassa ostelemassa viimesiä tarpeita huomisia Eiran synttäribileitä varten.. Tai oikeestaan ei niinkään niitä, vaan Eiran matkaeväät, huomista syötävää yms.

Sit tultiin takasin himaan ja hetki oltiin vaan. Tai ainakin mä vaan olin. Sitte jossain vaiheessa tuli tekstiviesti, jossa pyydettiin ottamaan erä lätkää.. Koskinen ilmesty hetken päästä paikalle ja mun piti ottaa toinen änärimatsi saman päivän aikana - senkin voitin! Haha! Koskinen kruunas oman tappionsa vielä hienolla omalla maalilla. Ai että..

No, ei kai tässä taas tän enempiä. Oli pakko tulla kirjottamaan jotain, ettei hyvin alkanut putki katkea. Huomenna tää saattaa tulla suhteellisen ajoissa, koska illalla on muuta tekemistä - niistä kuulette kaiketi sunnuntaina.

Tosin voi olla, että jos en huomenna muista, niin putki katkeaa siihen. Voi myöskin olla, että jos huomenna muistan, niin sunnuntaina voi olla niin heikko olo, etten kykene. Tosin turha näitä on tässä spekuloida, sen näkee sitten.

Terveisin,
Tekko

Joulukuun neljäs.

Neljä.

Huh huh! Täytyy sanoa, että oon kyl aika väsyny taas tänäänkin. Ei tarvinnu ku muutama tunti tehdä hommia, ja mä oon ihan naatti. Pitäs varmaan kehittää jotain mikä auttais jaksamaan.

Ja ihan näin huvikseni tahdon ilmoittaa tähän, että oon nyt ollu ainaki noin viikon ilman energiajuomia. En tiedä johtuuko juurikin siitä, että oon niin väsyny nyt aina koulun jälkeen. Mielummin oon kumminkin ilman energiajuomia ja väsyny päivät, kun että juon joka aamu energiajuoman ja valvon yömyöhään - kyllä, se vaikuttaa muhun silleen.

Ei sitä energiajuomien vaikutusta välttämättä tajua jos niitä juo oikeesti urakalla. Mut heti kun ne lopettaa nii johan alkaa unirytmikin palaamaan ja huomaa selkeesti, että se energia ei nyt täysillä riitä koko päivään. Ehkä tää tästä ajan kanssa tasaantuu. En oikein ymmärrä välttämättä itekkään tätä edeltävää tekstiä, mutta nyt ei kykene parempaan.

Tosiaan siis, join vielä viikko sitten energiajuomia päivittäin, tai ainakin hyvin usein. Joskus jopa parikin pulloa päivässä.

Mut hemmetin hyvä että sain tähän alkuun vähän energiajuoma-tekstiä, koska mulla ei oikein ole tänäänkään mitään sen ihmeempiä. Heräsin, kouluun, duunia ja kotiin. Loppupäivän aattelin vaan olla tai olla olematta.

Meinasin tossa vaan rojahtaa sohvan pohjalle ja kattella televisiota, mutta en jaksanu. Tai oikeestaan televisiosta ei tullu mitään mielenkiintoista. Päätin sit vaan, että no, tehään tää blogi taas tähän aikaan ja katellaan mitä loppupäivä tuo tullessaan - tuskin mitään mainittavan arvosta. 

Paitsi heti kun pääsin mainitsemasta tosta, että tuskin tulee tapahtumaan mitään, niin imuri piiputti. Eira tuolla huuteli jonkun aikaa, mutta olin niin kirjottamisen lumoissa, etten tajunnu. Sit kävin kattoo mikä ongelma, ni imuri ei lähteny kuulema käyntiin. Eikä se kyl tosissaan niin lähtenykkään. Mahtavuutta.

Mut sen enempiä höpisemättä voin helposti kuitata neljännen päivän kirjoitetuksi.

Terveisin,

Tekko

Joulukuun kolmas.

Tässä kuvassa ripaus Willaa.

Tänään mä en todennäköisesti enää illalla jaksaisi, joten toteutan tän nyt tähän aikaan. Loppupäivästä tuskin tulen tekemään mitään maailmaa mullistavaa.

Suhteellisen rankka päivä takana. Ensin kahdeksaks kouluun, siitä Riihimäelle tekemään yhtä omakotitaloa loppuun - tai siis maalaamaan viimeisiä seiniä valmiiksi. No siellä oli ihan rentouttavaa työskennellä, koska ei ollu mitää hirveetä painetta saada heti valmiiksi, vaikka periaatteessa olis pitäny. Ei me semmosesta jakseta stressata. Huomenna on päivä uus ja päästään sit todennäköisesti jatkamaan sitä ja todennäkösesti saadaan se myös valmiiksi. Mutta huom! Todennäköisesti.

Koulun jälkeen lähettii sit parin luokkalaisen kanssa pyörimään Willaan - se oli virhe. Vaikka mun oli tarkotus nyt keksiä ja ostaa Eiralle synttärilahja, niin en saanut sitä aikaiseksi. Oon päässäni asettanu siihen liian isot kriteerit ja siks en oikein osaa edes kattoa mitään. Tosin, sillä alkaa olemaan jo kiire.

En tosiaan muistanu miten raskasta on kävellä pitkin poikin kauppakeskusta, vaikka viime kerrasta ei ole edes kauaa aikaa. Tosin, sillon lähettiin lyhyemmän koulupäivän jälkeen, eikä ollu noi jäbät mukana. Nyt oli raskasta. Jalat ja selkä huutaa kilpaa. Ehkä pitäs vaan tehä noin useemmin, ni ei tulis aina kaikkee.

Se fiilis kun pääs kierroksen jälkeen bussiin istumaan ja sai laittaa musat korville.. Ai että. Se se vasta rentouttavaa olikin!

Eipä mulla tähän tänään taas muuta. Ideoita tän mun "joulukalenterin" jatkolle saa edelleenkin laittaa. Kiinnostaako teitä lukea mun päivän tapahtumat 24 päivän ajan, vai haluutteko jotain extraa? Kertokaa - nyt jos koskaan on hyvä aika vaikuttaa.

Terveisin,
Tekko

Joulukuun toinen.

Näihin näköjään tulee vaan mun
kuvia taustalle. Mut mitä sitte?

Teidät on siis mahdotonta saada osallistumaan mun blogin tulevaisuuteen. No, jos ei toiveita, niin kai se on pakko jatkaa totuttuun tapaan - meikäläinen kertoo elämästään. Tai siis päivästään.

Tää keskittyminen tähän on nyt mahdottoman vaikeeta ku menin möläyttää Teamspeakin puolella, että kirjotan blogia. Heebot rupes siellä lähettelemään tökkäyksiä (herätteitä tai mitä onkaan). Niitä kun sataa tossa sopivaa tahtia, ni oma kirjotus kärsii. Ei siinä muuten mitään, mutta kun ne pomppaa aina päälimmäiseks tässä ruudulla - blogin eteen ja estää kirjottamisen.

Joten jos teksti on vaikeasti luettavaa tai sisältää paljon kirjoitusvirheitä, niin syy on yksinkertaisimmillaan se, että nää jätkät häiritsee mua ja en osaa kasata keskittymistäni takaisin kirjottamiseen.

Mutta tosiaan: Aamulla oli tosi mahtava fiilis herätä. Ei mitään kauheeta väsymystä, tai mitään muitakaan isoja ongelmia. Päiväunista huolimatta sain illalla tosi helposti unta ja nukuinkin siitä sitten aamuun asti ilman väliheräämisiä. Tosi rentouttavaa.

Herättyäni imin kahvit naamariin ja ryntäsin kohti bussipysäkkiä, koska koulu.

Koulussa ei oikeestaan tapahtunu mitään mainitsemisen arvosta, taaskaan. Ei siellä varmaan koskaan tapahdu. Suunniteltiin sapluunaa, jolla voi maalata jatkuvaa kuviota. Ei siiskään mitään kovin mielenkiintoista.

Okei, ei kotonakaan. Melkein heti alettiin pelata näiden mökääjien kanssa Xbox Liven välityksellä PayDay2:sta. Iski vaan niin kauhee väsymys tossa päälle, että pelit jäi kyllä sit siihen. Ajattelin siirtyä tän rituaalin pariin, mutta kun tästäkään ei nyt tule mitään, niin en varmaan viitsi edes jatkaa tätä enää.

Ei tapahtunut mitään merkittävää.

Terveisin,

Tekko

Joulukuun ensimmäinen.

Näissä kuvissa ei todennäköisesti
tule olemaan mitään järkeä.
Ne on vain koriste.

En tiedä kannattaako mun tänä vuonna edes alottaa, mutta alotan siitäkin huolimatta - ja osittain nimenomaan siitä syystä.

Eli siis jokavuotinen kokeilu, että jaksaako/kykeneekö Tekko kirjoittamaan (tekemään jotain muuta, josta ilmoitus tänne (mm. vlog)) 24 päivää putkeen? Ja mahdollisesti tekemään jotain fiksuakin jokaisena päivänä? Itseasiassa tän päivän fiksut jutskat.. No, ei niitä oikeestaan ole.

Heräsin eilen kello 13 jälkeen. Sen jälkeen en nukkunu ennen ku tänään kello 14 jälkeen. heräsin sit siitä noin kolme tuntia eteenpäin, joten siinä meni iso osa päivää hukkaan. Ja koulussa nyt ei tapahtunu mitään mainittavan arvosta, koska liikaa valvottuja tunteja takana ja liikaa aivotyöskentelyä vaativa tehtävä. Ei ihan napannu.

Jos teillä on jotain ideoita tän vuoden 24 päivän blogiputkeen, niin ehdotuksia tänne tai Facebook-ryhmään. Mitä te tahtoisitte mun tekevän? Videoblogia? Haasteita? Kaikkea saa ehdotella ja toteuttelen niitä sit oman kokeiluhalun rajoissa. Ja tietenkin kaikkia hyvän maun rajoja kunnioittaen.

Tämä nyt oli vain tämmöinen ilmoitusblogi lähinnä, koska tänään ei ole oikein tosiaan tapahtunu mitään blogissa mainittavan arvosta.

Terveisin,
Tekko

p.s. Nyt OIKEESTI niitä kommentteja, tai en lähe tähän leikkiin. :(

Olen laiska.

Mulla on nyt pari päivää ollut fiilis, että mä voisin tänne kirjottaa jotain. Aina ku oon miettiny tätä, ni mulla on ollu joku aihe, mutta tottakai näin totuuden hetkellä kaikki ajatukset on poissa. Mulla oli mun muistaakseni ihan päteviäkin ideoita seuraavaan merkintään, jonka takia en ymmärrä miten oon voinut ne unohtaa.

Ei siis yksinkertaisesti minkäänlaisia muistikuvia niistä aiheista. Siitä päästäänkin loistavalla aasinsillalla tähän aiheeseen. Tai siis, no, juttuun.

Eli siis mun saamattomuus. En tiedä kuinka monta kertaa oon siitä tännekin kirjottanut, ja voitte vaan arvailla, kuinka monta kertaa se tulee tänne uudestaan ja uudestaan.

Eli siis, hyvä esimerkki on just tää mitä kirjotin tähän alkuun. Mulla on ollu hyviä aiheita mielessä. Aikaansaava kaveri olis kirjottanut ne vaikka ylös, tai sitten erittäin kova jätkä olis kirjottanut aiheet tuoreeltaan blogiinsa. Mitä minä tein? Mietin asiaa ensin 10 minuuttia. Sitten löydän uusia näkökulmia ja mietin asiaa seuraavan 30 minuuttia ja lopuksi en tee siitä minkäänlaista merkintää mihinkään.

Käyn nää hyvät asiat hiljaa päässäni, vaikka mun mielestä mulla on tarpeeksi hyvät mielipiteet jaettavaksikin. Mun mielestä mun mielipiteet on ainaki ihan hyviä. Eikai ne muuten mun mielipiteitä oliskaan, joo..

Mä oon nyt tässä vaikka kuinka monta viikkoa käyny päässäni läpi myös semmosta asiaa, että voisin taas jossain vaiheessa pyöräyttää vlogin (videoblogin). Mitä mä teen? Mietin sitä päässäni ja päädyn unohtamaan sen päivä toisensa jälkeen, koska en jaksa kaivaa kameraa esille ja totutella taas puhumaan linssille.

Nytkin mulla pyörii tuolla taustalla televisio, koska en vaan oo saanu aikaseks sammuttaa sitä, vaikka ei sieltä edes mitään tule. En edes kuuntele sitä. Se on ikäänkuin aivan täydellisen turhaan päällä tuolla. Todella hyvä syy sammuttaa, mutta kun en saa aikaseksi.

Koulun jälkeen kävin kaupassa. Kävin kaupassa, mutta siinä ulko-ovella muistin, että mun piti ostaa lisää tupakkaa. Arvatkaa meninkö takasin kassalle? Jos arvauksesi oli "et", olit täydellisen oikeassa. Parempihan se on kävellä ensin kotiin hengaamaan ja mennä sit myöhemmin uudestaan kauppaan, kun olis kävelly sen pienen matkan takasin kassalle, sanonu ystävällisesti, että "Westin vihree maxi".

Eiks toi jos joku oo sitä saamattomuutta?

Tuun himaan, istun koneelle, pelaan tai en tee mitään ja illalla nukkumaan. Aamulla herään kouluun, teen koulujuttuja, tuun himaan ja istun koneelle, pelaan tai en tee mitään ja illalla nukkumaan. Miks se on niin vaikeeta tehä arkeensa jotain mielenkiintosia juttuja?

Nyt mä taas muistin mistä mun piti kirjottaa, mutta arvatkaa jatkanko sitä tähän? En, tämä oli tässä.

Terveisin,
Tekko

Älä lue #1

Tekstiä ilman aihetta, hmm. En tiedä mitä tästä taas tulee, mutta toivottavasti edes jotain.

Tänään on maanantai, tuo kaikkien ihannoima viikonpäivä. Testailen tässä tämän uuden näppäimistön yhteistyökykyä. Tähän asti kaikki on mennyt suhteellisen hyvin ilman isompia virhelyöntejä. Tämä taitaa olla ihan hyvä ystävä.

Heräsin yöllä vähän ennen kello kahta, en saanut unta enään sen jälkeen. Nyt odottelen kuumeisesti, että kello löisi mahdollisimman lähelle puoli kahdeksaa. Bussi saapuu silloin tuohon lähipysäkille ja sillä pitäisi päästä asemalle, seuraavaan bussiin, joka kuljettaisi minut kouluun.

En ole kovin hyvä kirjoittamaan ilman aihetta. En jotenkin saa mistään nyt kiinni. Ehkä tämä huonosti nukuttu yö on myös yksi osasyyllinen kykenemättömyyteeni.

Vasemmalla puolellani on televisio. Televisiossa pyörii kanava 6. Kanavalta tulee musiikkia ja tällä hetkellä biisi "Coldplay - Magic". Ei ole minun suosikkini. Se nyt vaan sattuu soimaan. Vasemmalla puolellani on myös sohva, jossa makoileepi koira. Koiran nimi on Nella. Kiinnitin siihen huomioni siksi, että se raapi juuri itseään takajalallaan, jonka jälkeen se käpertyi takaisin nukkumaan.

En saa tätä aikaani tuhlatuksi tällä kirjoittelulla. Silti pitäisi jaksaa vielä n. 30 minuuttia. Huh huh. Biisi vaihtui, nyt siellä soi "TCT - Rannalle". Ei tämäkään nyt kovin suurta vaikutusta muhun tee. Kuunnellaan nyt silti, koska kaukosäädin on aivan liian kaukana.

Huomaan vilkuilevani musiikkivideota - se on aika tylsä. En ole tässä vaiheessa enää edes kovin varma, että julkaisenko tätä tekstiä, koska tässä ei ole mitään järkeä. Ikäänkuin tämä on vain selostusta tämän hetkisestä (jos julkaisen, niin sen hetkisestä) elämästäni. Mä vien sut rannalle, ja iltauinnille.

Joo-o, en tiedä. Neljä minuuttia kulunut siitä kun viimeksi vilkaisin kelloa. Nyt jo viisi. Nyt taas vaihtui televisiossa biisi. "Sanni - Jos mä oon oikee", on kyseinen kappale. Itseasiassa tämäkin on aika tylsä. En oikein osaa nyt nauttia mistään kappaleesta. Oikeastaan odotan sitä, että pääsen pukeutumaan. Farkut jalkaan, huppari päälle, kuulokkeet puhelimeen kiinni ja Nokia Mix Radio päälle. Sitten alkaa paukkua musiikki, josta saatan ehkä jopa hieman pitää.

Kävin korjailemassa pikkasen jo valmiiksi kirjoitettua tekstiä ja muistin, että mulla on ekaa kertaa elämässä hiirimatto, jossa on toi silikonityyny. Pari tommosta oon rikkonu joskus jossain, mutta ainuttakaan en ennen tätä ole omistanut. Huh, kello on kohta tasan seitsemän, enää noin kaksikymmentä minuuttia. Sannin kappale loppui, ja tuli The Voicen tunnari. Nyt teeveessä pyörii SubWayn mainos. Rupesi tekemään mieleni leipää. En tosin jaksa vaivautua ja mennä syömään, joten jatkan tilanteen päivittämistä tähän.

Kello on seitsemän, jaha, herätyskello rupesikin juuri soimaan. Sammutin sen, koska taidan olla kyllä ihan täydellisen hereillä jo muutenkin. Herätyskelloni soi 6:30, 6:45 ja 7:00. Eli nyt pitäisi viimeistään olla hereillä, jos olisin nukkunut tähän asti. Uusi kappale, Ariana Grande.. Hmm, en kerennyt lukea loppuun. Voisin käyttää puhelinta lunttamaan sen loppuosan. "Ariana Grande - Break free", olisi biisin todellinen nimi puhelimeni mukaan. Ainiin, tämä oli tämä "Tissis"-kappale.Ja satuin huomaamaan, että se ampu just niistä kovin mainostetuista tisseistään raketit tossa musiikkivideolla. Mielenkiintoista - ei tosissaan.

Hohhoijjaa. 7:04.. N. 16 minuuttia siihen, että viitsin lähteä valmistautumaan. Pitääkö mun tosissaan kirjottaa siihen asti tätä sontaa? "Paloma Faith - Can't rely on you" alkoi pauhaamaan. Tää veti kyllä nyt pohjat. Tätä ei mun korvat kestä. Tylsä tasapaksu rallatus. Kuka kuuntelee tämmöstä? Otan osaa.

Tässä nyt on kyllä tätä tekstiä tullut enemmän kun oli tarkotus, ja kuten sanottu, ilman aihetta. Erittäinkin ilman aihetta, koska teksti on erittäin sontaa. Tosin, onhan tässä tarkka selostus tän aamun puuhista, Ainakin viimeisen 20-30 minuutin ajalta. Luojan kiitos kappale loppui. Noni, "Kim Herold - Hengitä", hitto. Tästä hyypästä ei tuu mieleen ku sosiaalinen voikärpänen (ymmärtäjät ymmärtää). Ai tässä oli toi.. Tuomas Kauhanen vai kuka toi oli? Ei se ainakaan parantanu tota kappaletta.

Ja tässä kappaleessa toistuu taas tää sama.. Minkä takia toisen pitää laulaa ja toisen puhua siihen laulun päälle? Joku kappale oli ihan täynnä tota, ja se on todella ärsyttävää. Vähä fiksummin vois väkertää asioita.

Kuulin makkarista kummallista "bling bling blingbling bling" ääntä, ja kävin tarkistamassa tilanteen. Kissa oli todennäköisesti käynyt koneen päällä, koska se oli laittanu DVD:n pyörimään. Siellä ne yritti katella vähän "Blondi tuli taloon" -sarjaa, mutta heti kun mä saavuin paikalle ni makkarista pinkas kaks kissaa karkuun. Seuraava kappale.. Katy Perry - unco.. Unconrn.. Mikä se oli? No, puhelin apuun taas. "Katy Perry - Unconditionally", enkä siltikään ole varma, että kirjotinko tota oikein. Johan on kappaleelleen nimen keksiny.

Nyt pitää alkaa muokkailemaan tätä tekstiä julkaisu kuntoon, koska kello on jo 7:16. Olkaa erittäin hyvät tästä kirjoituksesta. Tämä on maanantain, huonosti nukutun yön ja turhalta tuntuvan odottamisen yhteistyötä.

Ei mulla muuta. Telkkari kiinni ja farkut jalkaan. Musa korville ja kohti pysäkkiä!

Terveisin,
Tekko

Vartijat, hah

Tässä sitä tulee taas - tekstiä. Viime merkinnästäni inspiroituneena ajattelin kirjoittaa teille hieman omista kokemuksistani ja mielipiteistäni erästä yliarvostettua ammattikuntaa (vai mikä liekään) kohtaan. Kyseinen porukkahan siis kantaa ylpeänä vaatteita, joissa useimmiten jossain kohtaa lukee "Vartija".

Mullahan on siis hyvinkin negatiivinen mielipide kyseistä porukkaa kohtaan. Varoitus, nyt tulee rajua yleistämistä, ja ainoat jotka tästä ottaa nokkiinsa, ovat todennäköisesti kohta kuvailemani vartijatyypit - Jos he ymmärtävät, että heitä juuri mollattiin.

Ihan ensimmäisenä pieni tositarina tähän alkuun.

Tästä on kulunut jo pitkä aika, mutta siltikin hyvin vahvasti muistissa tapahtuma. Voi olla, että olen tänne tästä joskus kirjoittanut, mutta kertaushan on opintojen äiti, vai miten se meni?

Eli tarinahan lähtee Amarillo -nimisestä ravintolasta/yökerhosta, joka sijaitsee täällä Hyvinkäällä. Oltiin kavereiden kanssa viettämässä iltaa, mutta en itse ollut edes vielä kunnolla päässyt vauhtiin. Istuttiin lavan takana, pienessä käytävässä, jossa oli/on muutamia pöytiä ja tuoleja. Hyvin piilossa kaikelta isommalta mölinältä ja ölinältä.

Siinä istuessani, ja jutellessani kavereideni kanssa, tunsin yhtäkkiä kuristavan käden kaulallani. Siitä sitten mut nostettiin pystyyn tuolilta ja näin kyseisen kaverin naaman - joka oli jollain tapaa tuttu. Olin nähnyt kyseisen henkilön muutamia kertoja, mutta ei koskaan oltu juteltu mitään tai ylipäätään yhtään mitään, mutta siinä se nyt silti oli, kuristava käsi mun kaulalla ja tuijotti mua niin tyhjä katse naamallaan.

En muistaakseni saanut sanaa suustani, kun tämä kaveri alkoi jauhaa mulle jostain, mitä en ole ikinä tehnyt hänelle, saatika hänen kavereilleen. Kuristus jatkui jonkin aikaa ja kun viimein päästi irti, hävisi hän paikalta suhteellisen nopeasti. Olin hieman ihmeissäni, mutta tottakai halukas kertomaan tapahtumasta paikan portsareille. Pyörin ravintolassa tovin ja menin portsarin puheille. Kerroin tilanteen täysin niinkuin se meni, mutta sain vain vastauksen: "Asia on meidän tiedossa, mutta asiahan ei kuulu sulle mitenkään."

Lähdin ulos. Törmäsin tähän kuristajaan siellä, ja hän jutteli toisen portsarin kanssa. He tunsivat toisensa hyvin. Menin keskeyttämään heidän keskustelunsa, ja halusin tietää täydellisen syyn siihen, miksi minua juuri kuristettiin? Tyyppi vaan tokaisi: "Jos sä haluat keskustella, ni mennään tonne nurkan taakse." Voi juma. Jatkoin tivaamista, koska halusin tosissani tietää sen syyn. Tässä vaiheessa toinen portsari keskeytti mut ja sano, että "anna asian vaan olla." Anna asian olla? Jaa.

No, jätin tapauksen siihen, koska en tahtonut mitään isompaa enään. Ajattelin, että kai mua saa sitten kuristaa ja sen jälkeen hyssytellä. Asia ei kuulu mulle, mitä ilmeisemmin.

Myöhemmin selvisi, että kyseinen kuristaja työskentelee itse Helsingissä jossain asemalla vartijana. Yllättävää. Tottakai turvallisuusalan "ammattilaiset" pitää yhtä - miksi ei pitäisi?

Kyllä mua vielä nykypäivänäkin harmittaa, etten tehnyt siitä mitään isompaa juttua. Kertonut poliiseille tai jotain. Toisaalta, kuka mua olisi uskonut? Ehkä siinä tapauksessa jos olisin heti seuraavana päivänä saanut aikaiseksi, koska kaulassani komeili kyseisen kuristajakaverin aikaansaannos - punainen peukalon jälki.

Mutta koska olen niin nössö tai jotain, enkä halunnut mitään lisäongelmia, niin jätin asian siihen. Ja minun puolestani asia saa tämänkin jälkeen olla vielä täysin unohdettu tapaus. Se on tapahtunut, mutta ei sitä kenenkään tarvitse uskoa.

Tämän jälkeen oon kattonu vähän vähemmän ylöspäin vartijoita. Oikeestaan mun arvostus niitä kohtaan laski ihan huomattavasti. Ja nyt kun oon vielä useemmin nähnyt miten typeriä iso osa vartijoista on, niin en oikeastaan osaa arvostaa koko ammattikuntaa ollenkaan. Turhantärkeitä pullistelijoita.

Oonkin toisinaan miettinyt, että onkohan turvallisuusalalla jonkinlainen ÄO-testi? Jos saa liian korkean tuloksen, niin ei mitään mahdollisuuksia sisään. Ainiin, ja vartijoille tiedoksi, ÄO tarkoittaa älykkyysosamäärää. En väitä, ettäkö itse olisin jotenkin yliälykäs, mutta mun tapauksessa kahden käden sormet ei riitä. Tähänkin vielä vartijoille tieto: kahdessa kädessä on yleensä yhteensä 10 sormea, ettei tarvitse ruveta niitä nyt laskemaan.

Tuokaa mulle näytille älykäs vartija, niin ehkä mä osaisin kunnioittaa niitä vielä. Mutta se vaatii tosiaan sen ihmeen, älykkään vartijan.

Ei mulla kai muuta. Että silleen.

Terveisin,
Tekko

Putous 2014 - Sketsihahmot

On sunnuntai, 9.11.2014, isänpäivä, eletään Putouksen jälkimainingeissa. Kävin suihkussa, ajoin parransänkeni ja jätin karvat lavuaariin. Kävin hakemassa tietokoneen makuuhuoneen yöpöydältä ja kannoin sen keittiöön. Otin kupillisen kahvia ja menin tupakalla pohtimaan isoja asioita.

Astuin parvekkeelta sisään, näin juuri keittiöön kantamani kannettavan tietokoneen pöydällä. Laitoin takkini tuolin selkänojalle ja nostin tuolin pois pöydän alta. Istuin alas. Käynnistin selaimen,
Google Chrome, joka on mielestäni oikein hyvä selain.

Kirjoitin osoitekenttään blogini osoitteen ja sukelsin sen syövereihin. Löysin yläreunasta kohdan "Uusi teksti", painoin siitä. Nyt otan huikan kahvia kupistani, kuppi on valkoinen, ja siinä on Heimo Vesan kuva ja teksti "Hello Heimo!". Muki on siis minun vakio aamukahvimuki.

Nyt avaan uuden välilehden ja lähden tutkimaan hieman blogini tilastoja, koska tahdon blogin alkavan mahtavasti tilastoilla.

Blogini ei ole tavoittanut vielä koskaan kovin isoa yleisöä, mutta tietyt blogimerkintäni ovat aina olleet muita suositumpia. Nyt listaan muutamia:

Usko Eevertti Luttinen voittaa!19.2.2012
491
Putous 2012 - Sketsihahmot part. 18.1.2012
262
Putous 2013 - Sketsihahmot part. 16.1.2013
185

Kuten huomata saattaa, suosituimpia merkintöjäni ovat olleet Putous-aiheiset, sketsihahmoihin liittyvät merkintäni. Ei kovin suurta yleisöä, mutta huomattavasti enemmän kuin aiheissa, joissa käsittelen omaa elämääni ja sen ongelmia.

Nyt voisin alkaa kirjoittamaan taas normaalisti, koska tahdon tosiaan käydä näiden uusien sketsihahmojen kimppuun. Eli nyt loppuu dekkari-tyyppinen blogimerkintä, ja alkaa sketsihahmojen analysointi!

Putous 2014 - Sketsihahmot

Aloitetaan ihan rohkeesti vaan Svetlana Rönkkö -nimisestä hahmosta.

Jenni Kokanderin luoma venäjän aksentilla Suomea puhuva hahmo. Ei ole tehnyt muhun vielä mitenkään kovin suurta vaikutusta. Vähän tuhma, ehkä. Omalla tavallaan ehkä ihan mielenkiintonen hahmo, mutta ei mun mielestä selvästikään voittaja-ainesta. Paitsi siinä tapauksessa jos on finaalissa yhden ennakkosuosikin kanssa - suosikin, josta minä itse en pidä yhtään.

Plussaa ehkä ajankohtaisista vitseistään (mm. sukellusvene), mutta siihenhän ne plussat periaatteessa jäävätkin. Hahmo ei vaan ole tarpeeksi typeränoloinen omaan makuuni. Vähän liian arkipäiväinen, ehkä.

No, näköjään päästään heti seuraavaksi tähän, mistä tossa aikasemmin mainitsin - siis ennakkosuosikki, josta minä en pidä.

Eli hahmohan on siis Kristiina "Kissi" Vähä-Hiilari. Mahdottoman ärsyttävä. Melkein niin ärsyttävä, että olis tehny mieli skipata koko hahmo - anteeksi vain fanit. 

Mua periaatteessa ärsyttää tässä hahmossa kaikki. Kiitos vaan Antti Holma. Kissin ääni, ulkonäkö ja periaatteessa kaikki on erittäin hyi.

En muutenkaan hirveesti välitä bodatuista naisista, koska ne on hirveen näkösiä, ja siksi en osaa tykätä tästä hahmostakaan. En osaa edes antaa ainuttakaan plussaa mistään Kissin piirteestä, koska en vaan yksinkertasesti tykkää hahmosta yhtään. No okei, ehkä siinä on se, kun sieltä välillä puskee se miehen ääni esille. Siitä ehkä se ainut hikinen plussapiste. Muuten hahmo on surkea. Hyi.

Seuraavaksi siirrytään toisen melkein yhtä surkean hahmon kimppuun. Mutta ehkä tää on sentään edes jollain tapaa siedettävämpi.

EsatJJH-H = Eli seuraavaksi arvostelen teille Julia "Jusu" Herlin -hahmon. Joka on myöskin harvinaisen, kuten jo sanoin, surkea hahmo. En oo koskaan pitäny ylipuetuista hahmoista, ja jos tämä ei mene siihen kategoriaan, niin ei mikään.

En tiedä onko nykynuoriso oikeesti näin pihalla kun tää Essi Hellénin hahmo antaa käsittää. Toivottavasti ei. Ylipuettu, huonoilla hokemilla varustettu hahmo, joka ei säväyttäny mua missään vaiheessa. Tylsä kun mikä.

Ai miksi ylipuettu? Kukaan ei käytä kahta lippistä samaan aikaan - ainakaan toivottavasti. Ja jos kaksi lippistä laittaa päällekkäin, niin se on mun mielestä jo niin paha ylipukeutuminen, että ei mitään rajaa. Huono hahmo, onneksi putosi.

En osaa oikein enää tätä tehtävääni, musta vaan tuntuu, että esittelen nää hahmot ja kerron liibalaabaa, mutta kokeillaan nyt vielä loppuun tää. Seuraavaksi yksi ihan toimiva hahmo, ylipukeutumisesta huolimatta.

Hahmo, joka on kyseessä, on pyöreähkö Loordi Lally. Henkilökohtaisesti pidän hahmon tavasta puhua. Vaikka sekin on jollain asteella snadisti ärsyttävää, mutta se ei ole niin korvia vihlovaa kun yhden steroidinaisen.

Koska olen itse niin lapsenmielinen, niin ehkä siksi osaan tykästyä lasten suosikkiin. Onhan hahmo ehkä vähän enemmänkin suunnattu lapsille, mutta kyllä se on paras näistä jo arvostelemistani. Hienoa Niina Koponen. Tai ei voi tietää.

Ehkä olen myös omituinen, koska pidän tästä, mutta jokaisella on oma makunsa. Ja tämä iskee muhun omalla tavallaan niin hyvin, että voisin pitää yhtenä voittajaehdokkaana.

Seuraavaksi tulee yks ehdottomasti kauden parhaista hahmoista, vaikka tämäkin on tavallaan ylipuettu, mutta tässä se on tehty täydellisellä tavalla oikein.

Hahmo, josta on kyse, on tietenkin Salme Pasi. Tässä on se jännää, että vaikka ulkokuori antaa kuvan siitä, että kyseessä voisi olla lasten suosikki myös, niin näin ei kuitenkaan ehkä hahmon juttujen perusteella ole.

Läpät on suunnattu niin selvästi työikäisille ihmisille (ja vanhemmille), joita ei välttämättä perheen pienimmät tajua. Mutta onhan se söpö! Kyllä tässä on eniten potentiaalia voittajaksi. Joonas Nordman on osannu tehdä niin hyvän hahmon, että jos tän äänestäjät tiputatte, niin kyllä kilpailun taso laskee harvinaisen alhaiselle tasolle. Siis todella alas.

No sillai kai!

Tähän väliin mun on pidettävä tupakkatauko, mutta koska mä jatkan tätä heti tauon jälkeen tähän näin, niin ette te ees tajua mun käyneen tupakalla. Nii no, ettehän te ees tietäis siitä, jos en olis maininnu.. No, kuitenkin.

Jatketaan tästä seuraavalla hahmolla, joka on,,,

...Loistava hahmo! Rontgoteus Hittavainen, hahmo joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan mahtava. Sen inspiroimana mä otin äsken ton väliloikan tonne tupakallekkin.

Sitä, minkä takia tää oli tallennettu MTV:n sivuille nimellä Joripetteripukki, en osaa sanoa, mutta kyllä tää mun mielestä on Kari Ketosen hahmo.

Hahmo, kuten sanoin, on hyvinkin yksinkertainen, mutta silti erittäinkin viihdyttävä. Tällainen yksinkertaisuus on taidetta. Hahmohan ei siis ole tästä maailmasta, koska mun mielestä se ainakin elää ihan toisessa ulottuvuudessa juttujensa kanssa. Ehkä jonkinasteinen hullu? Hahmo toimii tällaisena muhun!

Seuraavaksi jo pudonnut hahmo, mutta mua se ei kyllä harmita yhtään.

Vartija, joka kertoo vartijoista kaiken. En ole varmaan koskaan tavannut järkevää vartijaa, joten tämä on oiva kuvaus vartijoista. Ari Stevari. Hahmo, joka kiteytti mun ajatukset täysin, mutta oli silti surkea hahmo.

Ehkä se oli niin arkipäiväinen, että sen takia se munkin puolesta sai pudota pois kisasta. Ei ollut herkästä puolestakaan paljon apua, koska se taas soti täysin sitä vastaan, millaisena mä olen tottunu vartijat näkemään. Ville Tiihonen ei kyllä tällä kaudella onnistunut säväyttämään yhtään. Hahmossa ei ollut potentiaalia oikeastaan mihinkään. En osaa sanoa hahmosta ainuttakaan hyvää sanaa, ja silloin se tarkoittaa vaan huonoa.

Seuraava, ja samalla viimeinen hahmo. Tämä iski muhun, mutta harmikseni se putosi liian aikaisin.

En ymmärrä miksei ihmiset ymmärtäny Karjalan Kandalfin nerokkuutta. Tässä oli mukana myös oivaltaminen. Ainakin pari kertaa havahduin siihen, kun sen suusta tuli ihan hyvien hevibiisien lyriikoita. Ehkä ihmiset ei tykkää ajatella hahmoa katsellessaan.

Ei muiden hahmoissa ole mitään sellaista, että sieltä löytyisi se oivaltamisen tunne. Se, kun hoksaa hahmon sanoneen jotain, minkä on kuullut aikaisemmin jossain, ja joutuu miettimään, että miksi se kuulosti niin tutulta. Mari Perankoski teki hyvän hahmon, mille ei vaan osattu antaa sitä arvoa, minkä se todella olisi tarvinnut. Hyvä hahmo! Erittäin hyvä!

No nyt on käyty kaikki hahmot läpi. Ei mitään kovin syvää analyysia vielä, mutta ehkä jos innostun jossain vaiheessa vielä kirjoittamaan lisää, niin saatan kirjoittaa lisää. Sitä ei vielä tiedä, sen vain aika näyttää. Viimeistään siinä vaiheessa tulen haukkumaan Putouksen pystyyn, jos Kissi voittaa Sketsihahmo-kisan.

Olisitte antaneet mahdollisuuden Karjalan Kandalffille. Saatanan äänestäjät! Ette ilmeisestikään ymmärrä hyvän päälle. No ei. Ootte te aikasemmilla kausilla näyttäny sen, että jos joku hahmo on huono, ni se myös lähtee. Nyt vaan mun ajatukset tällä kaudella sotii niin yleistä mielipidettä vastaan. Vaihtakaa mielipiteenne minun mielipiteeseeni, ja palauttakaa Kandalfi ja poistakaa Kissi. Kyllä kiitos! Vaikka se on jo myöhäistä..

Sen enemmittä höpinöittä, jäänemme odottamaan lisää tekstiä. Sitä tulee, jos te äänestätte vääriä henkilöitä jäämään kilpailuun ja jos ne oikeat oikeasti hauskat hahmot lähtee pois.

Ei mulla muuta, johan sitä tekstiä tulikin..

Terveisin,

Tekko