16. elokuuta 2016

Valitsen vokaalit E ja I

Mä haluan nyt kirjottaa tämän. Ja tää saattaa tulla pienesti satiirina, jos osaan omaksua sen tavan kirjoittaa. Ei siis mitään nyt täysin raivotosissaan kirjoitettua, mutta ei myöskään aivan täysin kieli poskellakaan.


Suomi ja tupakoivat ihmiset. Joo, mä muistan hyvin ajan kun olin itse täysin tupakkia vastaan. Mä en siis sietänyt yhtään ja mulla palo jopa usein hermot tupakansavuun.

Kuitenkin sitten kaikesta huolimatta eksyin erään kerran kokeilemaan tupakkaa, koska hermoni olivat täysin riekaleina ja tahdoin vain jotain lievittävää. Kyllähän se tietenkin omalla tavallaan toimi ja sitten siitä syntyi tapa. Ehkä myöhemmin riippuvuus.


Nyt tupakoivana ihmisenä en näe siinä mitään pahaa. Jokainenhan täältä joskus joutuu lähtemään ja turha kieltää itseltään elämistä. Kyllä, mulle tupakoiminen on nykyään osa elämää ja en mä sitä rupea kieltämään. En näe tarpeeksi hyviä syitä lopettaa, joten jatkan.

Suomi vaan alkaa tekemään siitäkin niin vaikeaa. Joo, ei mua ne tulevat uudistukset haittaa periaatteessa yhtään, mutta haittaa silti. Mä näen paljon asioita, joita mun tekisi mieli kieltää vaan sen takia, että mä en itse harrasta niitä. Niinhän tässäkin todennäköisesti on käynyt. Asioista päättää ihmiset, jotka ei todennäköisesti itse tupakoi.


Ihan ensimmäisenä käsitellään hampurilaisravintolat. Mä en itse niistä pidä ja ne on myös terveysriski. Silti ne vaan porskuttaa eteenpäin. Ehkä hampurilaispaketteihin pitäisi saada myös varoituskuvia ylipainoisista ihmisistä, tukkeutuneista verisuonista ja mitä näitä vielä on.

Ja toisaalta mun mielestä ei pitäis olla mitään erillisiä liikkeitä mitkä myy hampurilaisroskaruokaa. Ne pitäs saada normaaleista kaupoista jostain tiskin takaa erikseen pyytämällä.

Eikä mun mielestä ole oikein, että näitä paikkoja edes mainostetaan missään. Siinä missä epäterveellistä tupakkaa ei saa mainostaa, ei pitäisi myöskään epäterveellistä ruokaa mainostaa. Ihminen harhautetaan ostamaan sapuskaa, joka pikkuhiljaa tuhoaa ihmisen.


Seuraavana asiana päässäni on pyörinyt naisten hajuvedet. Kyllä, vain naisten. Niissä mitä ilmeisemmin käytetään jotain vahvempia myrkkyjä, koska saan niistä päänsärkyä. Mun mielestä meitä hajuaistiltaan yliherkkiä ihmisiä ei pidä, eikä saa altistaa haistelemaan aineita, joista tulee päänsärkyä. Ehdottomasti pois yleisiltä paikoilta.

Tai ainakin nämä myrkyt olisi hyvä siirtää johonkin eristettyyn tilaan ja tosiaan kieltää yleinen käyttäminen. Laivan käytävillä käveleminen muunmuossa on yksi pahimmista. Laivoissa kun on aika usein hajuvesiputiikki. Sieltä leviää semmonen päänsärkypommi, että mun mielestä se on vaan yksinkertaisesti väärin. Pitäisi kieltää.

Ainiin ja myös sen takia pitäisi kieltää lailla, että en itse käytä naisten hajuvesiä.


Itseasiassa kaikkeen pitäisi saada varoituskuvat. Tai vähintään edes semmonen, missä kerrotaan, että "Tähän tuotteeseen voi tukehtua". En mä voi tietää sitä, ellei siitä ole mainintaa tai varoittavaa kuvaa. Niinkun en ilmeisesti tupakoivana henkilönä ole koskaan osannut tiedostaa tupakan aiheuttamia riskejä.

Mitään asioita ei myöskään pitäisi mainostaa. Ihan vaan sillä periaatteella, että ihminen voi periaatteessa kuolla mihin asiaan vaan. Esimerkiksi vaatekappaleet voi aiheuttaa toisissa ihmisissä reaktion, että "tuohonhan voi hirttäytyä". Partateriä mainostetaan, vaikka niillä voi viiltää ranteet auki. Ja jopa paljon mainostetuilla autoilla voi saada paljon pahaa aikaan - paljon pahempaa jälkeä kun tupakkaa polttamalla.

Ja autoissa on myös se paha, että ne saastuttaa - hyi!


Mutta eiköhän asiani nyt tullut ilmi. Mä nauran holhoamiselle, koska sitäkään ei osata tehdä täällä Suomessa edes oikein. Jos holhotaan, niin ei puututa vaan yhteen asiaan, vaan kaikki pitää ottaa huomioon - kieltää kaikki, tai ainakin varottavia kuvia.

Terveisin,
Tekko

15. elokuuta 2016

Kesä 2016: Mökkireissu

Mä en oo taas oikein viihtynyt tietokoneella yhtään. En tiedä miksi, mutta näin se vaan on. Tai no, ehkä siihen on vaikuttanut pari Xbox One-peliä, jota tässä on tullut vähän hakattua.

Mutta kuitenkin, nyt on aika jatkaa tätä kesän purkamista tekstiksi - ja kuviksi. Nyt käsittelyyn otetaan kesän toinen reissu, joka suuntautui mökille.


Ehkä helpointa taas lähteä purkamaan kuvien kautta tätäkin, koska silleen muistaa itsekin parhaiten asioita.

Tossa siis on mökki, johon leiriydyttiin. Ollaan käyty tuolla aikasemminkin ja tiedettiin aika hyvin, että se on mukava ja leppoisa paikka. Meitä oli mökillä siis minä, Eira, veljenpoika Aleksi ja mun porukat, eli äiti ja iskä - ainiin, ja Nella.

Ikävän harvoin sitä tulee tämmösellä porukalla lähdettyä, mutta onneksi edes joskus.

Kuvia selailtuani tulin siihen tulokseen, että purettuamme tavarat, vietimme mitä ilmeisemmin kahvihetken...

... Jonka jälkeen kaljahetken.

Mä kyllä nautin näistä kauniista maisemista sen verran paljon, että mun oli pakko vähän väliä ikuistaa niitä. Kattokaa nyt tätäkin kuvaa ja miettikää miten hienolta se on näyttänyt livenä. Laiturin nokasta sai kyllä parhaat kuvat.

Sitten löyty joku meikäläisen muka-taiteellinen otos laiturista. No, onhan tämäkin tavallaan hieno ja herättäähän tämäkin jonkinlaisia muistoja kesältä.

Illemmalla sitten vähän lämmiteltiin makkaraa ja... No, tuo olut oli tuossa vain luomassa kuvaan vähän jännitystä.

En muista mikä päivä se oli, mutta mun oli aivan pakko kokeilla tehdä grillattua kananmunaa. Aikaahan se vaati aivan tolkuttomasti ja täysin turhaan. Olihan se tietenkin syötävää, mutta ei se kyllä maultaan ollut mitenkään erilainen kokemus.

Tää neiti viihtyi siellä ilman talutushihnaa. Se jopa pysy kokoajan näköpiirissä ja totteli kun komennettiin takaisin jos vähän eksyi. Varmaan ihan rentouttava viikko siis koirallekin.

Käytiin siinä lähellä sijaitsevassa kaupassa ja mun näköpiiriin taas osui tämmönen. Ja kun mä olen tämmönen Juha Vuorinen-fani, niin mun oli pakko ostaa toi mitä olin jo pitkään himoinnut. Juoppohullun päiväkirjojen uusin osa. En mä tota kokonaan saanu mökin aikana luettua, mutta kyllä sen parissa tuli kulutettua aikaa.

Mulla on näitä liekkikuvia toi yks kansio lähes pullollaan, koska musta liekin kuvaaminen vaan on yksinkertasesti hauskaa. Niistä harvemmin tulee samallaisia otoksia. Kaikki niin hienoja ja erilaisia.

Sit viimesenä päivänä mä aivan itse omin pikku kätösin kääräsin herkkusienet pekoniin. Täydellinen kruunaus hienolle viikolle. Nam.


Mutta joo, en mä sitä sen tarkemmin lähe nyt purkamaankaan. Kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa ja tässä niitä kuvia nyt sitten oli. Onhan nää sinällään aika vähän viikolta, mutta kyllä niistä kivan pikku merkinnän sai aikaiseksi.

Terveisin,
Tekko