Ruokablogi, se paras blogi.

Fiilis: Krapulainen, mutta hyvinkin kylläinen, koska ruoka. Kauhee närästys ollu koko päivän melkein, ni ei oo oikein täysillä kyenny nauttimaan.

Taustalla soi: Tiskikone surisee.

Aattelin.. Perkele. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta toi "aattelin" tulee vaan aina ensimmäisenä kun alan kirjottamaan vakavissani. Enkä mä pidä siitä. Mutta jos nyt kumminkin aatellaan, niin aattelin kirjottaa tänää vähän erilaisemman merkinnän kun yleensä. Tein tänään sapuskaa, sapuskaa josta mä tykkään ehkä aivan liikaa.

Kyllähän kaikki oikeestaan tykkää pastasta ja jauhelihakastikkeesta. Ja kaikki jotka sitä tekee yhtä usein kun minä, tietää ettei siitä saa koskaan samallaista kun edellisellä kerralla - ellei tosin tee jonkun ohjeen avulla. Mä teen itseasias ihan tarkotuksella aina eritavalla sen, että siihen ei kyllästyis. Joskus tomaattimurskasta, joskus ruokakermasta ja joskus millon mistäkin. Tänään tein ruokakermaversion, ja halusin ottaa kuvia ja kirjottaa ohjeen talteen. Okei, en mä tähän ohjetta kirjota, kerron vaan mitä tein.

Ai nekset vai?

Tästä se kaikki lähti. Okei, ei nyt ihan. Kaupastahan nää kaikki alunperin lähti mun mukaan, mutta tää on se ensimmäinen tilanne minkä olen saanut ikuistettua.

Nii, en tiedä. Mutta tosiaan, siinä on 700g nauta-sika jauhelihaa, 2 purkkia ruokakermaa, valkosipulinmakuinen tuorejuusto ja sit tommonen pizzajuustoraaste-pussi. Sit aattelin et ku tehään ruokaa, niin tehään kunnolla ja otin kaapista vielä valkosipulin ja pari pientä sipulia. En oikein osaa annostella niitä vielä ruokiin, ni toi määrä oli vaan kokeilu.

Jauheliha..

Seuraavassa kuvassa meillä on näköjään jo jauheliha pannulla.. Mitähän mä oon taas ajatellu näitä kuvia ottaessani? En kai mitään. Kai nyt jokainen itseään kunnioittava ihmisolento tietää, miltä jauheliha näyttää paistinpannulla. Vai olenko mä väärässä taas kerran? Ei herranjumala oikeesti.

No, kerrottakoon jauhelihasta vaikka sen koostumus ja alkuperä.. No ei. Jauhelihasta ei kerrota sanallakaan enää yhtään mitään.

Luulin tosin kyllä katsoneeni, että otan vaan fiksuja kuvia tänne, mutta toisin näköjään kävi. Mitähän seuraavaksi?

Maustesörsselit.

Näistä mä otin kuvan sen takia, että ilman näitä mä en pärjäis nykyään keittiössä. Valkosipulijauhekin on yleensä ollu yks semmonen mikä on ollu pakollinen, mut nykyään ku on opetellu käyttää oikeita valkosipulei ni ei oo hirveesti ollu tarvetta jauheelle.

Mutta tosiaan, miten keittiössä vois pärjätä ilman mustapippuria ja grillausmaustetta? Ei mitenkään. Mä maustan näillä oikeesti kaiken - tietyissä rajoissa. Jos teillä ei näitä ole, niin menkää kauppaan ja ostakaa. Näitä voi meinaan ripotella ihan vaan oman maun mukaan.

THIS IS SPAGETTI!

Sit mä oon ottanu kuvan näköjään täysjyvä spagetistakin. Älkää luulkokaan, että tää olis mun ostamaa. Tässä on kai vähemmän jotain ja enemmän jotain mikä auttaa jossain. En tiedä, naisten kotkotuksia.

Katkoin noi kolmesta kohtaa ja heitin kiehuvaan veteen. Tosin, veteen olin heittäny jo alussa "ripauksen" suolaa. Ripaus tais olla vähän reilumpi.

Ja jos mä nyt oikein muistan, ni seuraavaks tulee kuvaa kastikkeesta. Sitä mä olen itseasiassa odottanu!

Jauhelihakastike Tekkomuksen tapaan

Tässä tätä nyt sit ois! Siinä on tosiaan jauhelihat, sipulit, ruokakermat ja juustot. Voin vaan sen verran sanoa, että koska mä olen yli-innokas kokkaaja, niin mä en muistanut maistella tota sillein sopivin väliajoin. Heitin kaiken sinne. Kaiken, mitään maistamatta.

Ehkä tuorejuustoa olis saanu laittaa vähemmän, koska se oli ehkä se mikä sieltä puski eniten päälle. Ja juustoa ois saanu laittaa vähemmän, koska se teki tosta suhteellisen suolasen makusta.

Mutta muuten oli kyllä kermanen koostumus ja erinomainen makunautinto!

Spagetti on kastikkeessa, missä sää oot?

Ja ihan vaan, koska mä olin näköjään ottanu kuvan vielä ihan finaalivaiheesta, niin lisään senkin tänne. Mä tykkään heittää pastat kastikkeen sekaan, ettei ne jää kohmettumaan johonkin valutusastiaan. Tuolla ne pysyy ihan hyvässä kuosissa ja imee makuja itteensä - kai. Ihan sama.

Noin mä olen aikoinani oppinu tekemään ja niin mä teen. Vaikka Eiran mielestä se ei ole hyvä juttu. En tiedä johtuuko se sitten aina mittasuhteista, mutta what ever!

Ruoka oli silti hyvää saatana.

No mut tosiaan, tää oli vähän tämmönen erilainen. Mut tiedättekö mikä tässä oli hauskaa? Te ette saanu ees ohjetta valmistaa tätä.. No ei. Todellakin saitte. Kaikki mitä siinä ekassa kuvassa oli, oli ja meni. Ne meni kaikki. Mut jos meinaatte kokeilla, ni älkää laittako maistelematta niitä juustoja sinne jauhelihan ja ruokakerman sekaan. Vähän kerrallaan, ni ei tuu epämiellyttävii yllätyksiä.

Ja eiku syömään.. Eiku en mee.

Terveisin,
Tekko