Miksi kirjoittaa tahallaan väärin?

Mulla oli joskus tapana mennä sellaiseen "olen ärsyyntynyt"-tilaan ja kirjoittaa joku vallan epäpätevä mörinä jostain aiheesta. Yritin provosoida, vaikka mun tyyliini ei kuulu provosoida. Mä törmäsin tänään artikkeliin, joka herätti pitkästä aikaa mun haluni mennä kyseiseen tilaan ja tulla mörisemään tänne. Pohdin tässä siis vain sellaista asiaa, että miksi pitää tahallaan kirjoittaa väärin?

Mä oon vuosia totutellut siihen, että netissä ihmiset kirjoittaa miten sattuu. Ei käytetä isoja alkukirjaimia, välimerkkejä tai päättövälimerkkejä, mutta se on mulle nykyään ihan okei. Kaikilta se ei tule luonnostaan ja se on ihan okei.

Kuten viime blogimerkinnässäni kerroin, mua on joskus jopa pilkattu siitä miten itse kirjoitan. Nykyään tokikin otan sen ihan kunnialla, mutta oli aikoja kun mun teki aina mieli ruveta puolustamaan sitä miten kirjotan. Rupesin aina jauhamaan takaisin, että "teidänkin pitäisi pystyä". Ja ymmärrän kyllä edelleenkin miksi, mutta oon yrittänyt tässä vähän löysätä pipoa asioiden suhteen. Elämässä on paljon vakavampiakin asioita kuin se miten joku kirjoittaa.

Mutta miksi tällainen alustus? No, se ehkä on selvinnyt kyllä jo ingressistäkin, mutta siis törmäsin uutiseen, tai sanottaisiinko artikkeliin, joka ei ollut minusta mukavaa luettavaa. Mullahan on siis tapana aamuisin lukea ensimmäisenä uutiset läpi, jos on vain sille mahdollisuus ja aikaa. Siellä taas pötköttelin ja pläräsin Iltalehden sovellusta. "Turhaa, turhaa, turhaa.." mutta sitten, pam! Tällainen tuli vastaan:

Oletko huomannut tätä nuorison yleistyvää tapaa? Syyt voivat yllättää

Mä en muista onko se Iltalehti vai Iltasanomat, joka piilottaa vuoden vanhat uutiset muilta kuin maksavilta asiakkailta, joten en tiedä miten tuolta saan lainailla asioita ajatellen tulevaisuuteen. Mutta tässä hetkessä kun itse pystyn sen lukemaan ja mulla on antaa viittaus tekstin lähteeseen niin koen tämän ihan luvalliseksi. 

Artikkeli alkaa näin:

Etenkin nuorten keskuudessa yleistyy tapa, jossa virke tai erisnimet eivät alakaan isolla kirjaimella.

Ja tässä kohtaa olin jo silleen, että seis. Stuntti ehdottomasti seis. Joo, mulle on ihan okei jos kaverille jutellaan jonkin sovelluksen sisällä ja kirjoitetaan Kalle nopeasti vaan vaikka kalle, mutta tämä on paljon laajempi ongelma. Ja kyllä: Ongelma!

Tää artikkeli ei siis käsitellyt sitä miten nuorisolaiset, tai Z-sukupolvi, kirjoittaa kavereidensa kanssa, vaan kuten tuossa jo mainittiin, kyseessä on tapa. Jengi kirjoittaa tahallaan väärin ja pitää sitä vielä jotenkin.. Anteeksi, tämä menee mulla vähän liikaa tunteisiin, vaikka ei missään nimessä pitäisi. Mutta siis antakaa kun kerron vähän lisää.

Tämä sukupolvi on kuulema sitä mieltä, että isojen alkukirjaimien käyttö antaa tekstiin liian ankaran tai äkillisen sävyn. Isot alkukirjaimet siis koetaan jotenkin, öö, uhkaavina? Pienillä alkukirjaimilla kun kirjottaa niin kuulema siinä on lempeyttä. Lempeyttä? Seuraava sukupolvi on varmaan sitten sitä mieltä, että 1+1 ei ole 2, koska se on liian ankaraa ja numeroiden pitäisi antaa itse päättää mitä ne ovat. Siis mua sattuu aivoon.

Oon yleensä sitä mieltä, että antaa mennä vaan kun on alamäki taas, mutta pitääkö oikeesti ihan kaikki vetää pöntöstä alas? Niin, eihän sillä ole väliä jos joku sukupolvi kirjoittaa väärin, olette oikeassa. Mutta kun se ei lopu siihen!

Myös monet brändit ovat alkaneet enenevissä määrin markkinoida tuotteitaan ilman isoja kirjaimia, jotta ne houkuttelisivat paremmin Z-sukupolvea.

Näitä seuraa aina tämmöiset lieveilmiöt. Jotta ei haluta olla ankaria ja äkillisiä meidän herttaiselle Z-sukupolvelle niin jotkut bränditkin ovat alkaneet kirjoittamaan erisnimiä väärin. Voi hyvänen aika. Mun lyhtyni voi siinä kohtaa jo sammuttaa jos vaihdan blogini nimeksi "terveisin vesa-matti".

Mä toivon, että kyseessä on vain joku hetkellinen muoti-ilmiö. Ja mä toivon, että vaikka itse tässä yleistän artikkelin luettuani ongelman koko Z-sukupolven harteille, että näin ei kuitenkaan ole ja kyseessä on kuitenkin vain kourallinen ihmisiä. Tosin, kourallinen ihmisiä tuskin saisi brändejä toimimaan noin hölmösti, joten kyllä kyseessä on pakko olla joku laajempi vika.

Mä olen ehkä vallan hidas syttymään ja tajuamaan asioita, mutta tätä mä en edes halua tajuta. Mä en halua, että joku päivä on kieliopillisesti oikein kirjoittaa kieliopillisesti väärin. Onko se silloin kieliopillisesti väärin jos se on kieliopillisesti oikein? Entä voiko Ä:n päälle laittaa Ö:n pisteet? Mä oon just sisäistänyt sen, että minkä takia brändit alkoivat poistamaan tuotteistaan erinäisiä hahmoja; osa oli loukkaavia ja osa oli jonkun mielestä tulkittavissa loukkaaviksi. Kaikenhan saa väännettyä loukkaavaksi jos vain haetaan, mutta tottakai olen kaikenlaista rasismia vastaan ja hyvä jos joku saa mielenrauhan kun esim. Elovena-tyttö heitetään roviolle. Sori.

Joo, oon väärässä mielentilassa jatkamaan tätä. Mä tiedän, että tässä mielentilassa tulen loukkaamaan jotain ryhmää jossain ja se ei missään tapauksessa ole mun tarkoitus. Mun tarkoitukseni ei ole loukata ketään, okei? On varmasti hyvä, että asioita nykyaikaistetaan. Mun sisällä kuitenkin asuu vanha jäärä, joka on sitä mieltä, että kyllä ennen asiat oli paremmin. Ja samaan aikaan jokin jossain päin minua sanoo, että ei kyllä ollut. Että mene ja tiedä tästä sitten taas.

Mä oon myös hyvin hiljalleen alkanut olemaan okei senkin kanssa, että suomen kieltä pahoinpidellään ja pahasti. Paljon on ollut lainasanoja aina, mutta se kun nykyään ei meinaa mistään mitään tolkkua saada kun puolet sanoista on korvattu englannin kielellä. Mä en osta sitä, mutta periaatteessa se ei kosketa mun elämää niin paljoa, että voisin siitä periaatteessa vihainen olla. Ehkä joskus on Suomi, jossa puhutaan englantia tai sitä jotain finglishiä. Tokikaan en tahdo sen tapahtuvan mun elinaikanani.

Villi lainaus ilmestyy puskasta:

...Tykkään olla takapenkil, Amin voi whip pakuu, ayy
Passaa zazaa, passaa kaasuu, mun tavote on koskee kuut, ayy
Made it meiän lisäks holleilt ei oo ketää muut, ayy
Tää on ennennäkemätönt, tää ei oo déjà vu
Huh, minkä sille voi? Oon aina ollu guru, eh
Kaikki nää platinat roikkuu mun seinäl, ne kelaa oon tehny voodoo...

Ja:

...So many dead presidents, poju on tehny racks, ayy
So many dead presidents, poju on tehny racks...

Niin, kyllä, kyseessä on suomalainen laulu. Jore & Zpoppa - Dead Presidents. Noi lainaukset on vaan osa tota kappaletta, mutta siis tätä tää on koko rallatus. Tää on se suunta mihin en itse halua suomen kieltä vietävän. Ja näitä samanmoisia kappaleita on noin kymmenen tusinassa. Oon sitä mieltä, että kukin tekee mitä tahtoo, mutta tää ei saa olla suomen kielen suunta. Ihan oikeasti.

Miettikää nyt mihin tämä on kehittymässä. Otin näitä kaikenlaisia esimerkkejä tähän lähinnä vain siksi, että maailma muuttuu ja pakottaa muuttumaan mukana. Haluan painottaa sitä, että on hyvä kun maailma menee eteenpäin ja mahdollisimman moni ihminen saa jonkinlaisen rauhan. Mutta ihan oikeasti tässä voidaan olla lipsumassa aivan väärälle raiteelle. On olemassa asioita, joita ei pitäisi ehkä ottaa niin vakavasti, mutta onko suomen kieli ja oikeinkirjoittaminen oikeasti sellainen asia, jonka voi vaan lakaista maton alle? Voi olla, että mä ajattelen liikaa eteenpäin, mutta koittakaapa estää mun aivojani.

Muuten, huomasin justiinsa, että kun puhutaan Z-sukupolvesta niin ei puhutakaan ihan tuoreimmista nuorisolaisista. Hups. Kuulun melkein itsekin siihen, mutta onneksi en. Noin puolivuotta väärään suuntaan ja olisin osa tätä kyseistä Z-sukupolvea. Nyt voin ylpeästi olla Y-sukupolven edustaja, jolle kirjoittaminen on vallan tärkeä taito.

Mutta periaatteessa tää vaan ärsytti mua enemmän. Ihan oikeesti, 1990-2010-syntyneet? Mikä teitä vaivaa? Olin vielä ihan okei sen kanssa kun ajattelin Z-sukupolven olevan jotain uudempaa saapumiserää (joo, nää sukupolvet ei kuulu vahvuuksiini), mutta osa teistä onkin melkein mun ikäisiä..

Järkyttävää.

Mut hei Z-sukupolvi, älkää nyt loukkaantuko. On teissä ihan todistettavasti hyviäkin yksilöitä. Ja mä lällättelen tässä vain ja ainoastaan sen takia, että olen tosiaan syntynyt kesäkuussa 1989. Oon just ja just kasarin lapsi ja milleniaali. Tärkeät puolivuotta.

Mä kirjottelin ja pyörittelin näitä asioita taas liian kauan ja mun keskittyminen vain katosi. Olisi kiva joskus osata pitää se lanka käsissä alusta loppuun, mutta mun tapauksessa se on vallan mahdoton tehtävä. Ajatelkaa, että tätä tekstiä on kirjoitettu noin kaksi tuntia. Ja mitä olen saanut aikaan? Niinpä.

En kuitenkaan ala itseäni korjailemaan tai sensuroimaan, joten säilytän oman rehellisen tyylini olla näin eksyksissä aina. Mä voin alottaa vaikka minkälaisen tekstin, mutta jossain kohtaa mä saavun siihen risteykseen, josta valitsen tottakai juuri sen suunnan mihin ei pitänyt mennä.

Kirjottaminen on kivaa, mutta oon alkanut tajuamaan, että mun keskittymisellä on hyvä kun tää on vaan harrastus. Miettikää jos olisin joku eläintoimittaja ja alkaisin kirjottamaan juttua karhusta ja tekstin lopussa olisi asiaa siitä, kuinka tärkeetä on, että apinalla on pitkä häntä. Tai siis tottakai se on tärkeetä, koska eihän apina muuten menisi niin ketterästi puusta toiseen. Eikö? Eikö se kuitenkin ole aika tärkeä osa sitä apinaa se häntä?

Terveisin,
Vesa-Matti

Oma itsensä ilman pelkoa?

Kehonkuva, erilaisten kehojen kunnioittaminen, identiteetti, itsemyötätunto, kiusaaminen ja ulkoisten odotusten luomat paineet. Siinä on asiat, joita tässä blogimerkinnässä käsitellään tavalla tai toisella. Mulle tuttuun tyyliin; poukkoillen asiasta toiseen niin, että voi olla vaikea pitää kiinni.

Mun on pitkään tehnyt mieli kirjoitella sellaisesta aiheesta kuin "minun ylipainoni". Se on semmonen asia, jonka kanssa mä olen paininut helposti yli puolet omasta elämästäni. Ja nimenomaan; mä olen paininut ja yli puolet mun elämästäni. 

Kuten blogini pitkäaikaisimmat seuraajat tietävätkin, niin on mulla ollut muutamia hyviäkin laihdutusprojekteja, jotka on kuitenkin aina sitten tavalla tai toisella ajautunut karikolle. Elämä heittää jonkun kiven rattaisiin ja sitten tullaan taas takaisin siihen mistä on lähdetty. Mun on helppo lössähtää ja se tapahtuukin jos en keskitä lähes kaikkia mun voimavaroja siihen, että pysyn jossain dieetissä tms. Dieetit ei vaan ole mikään juttu, olen sen tajunnut. Viimeksi kun sain pudotettua painoni itselleni jo tosi ihanteelliseen tilanteeseen, niin mun kyky jatkaa siitä eteenpäin meni menetyksen myötä. Tipuin pohjalle, jossa en osannut enää pinnistellä sen eteen, että huolehtisin omasta voinnistani.

Ja se, itsestä huolehtiminen, on ollut mun isoin ongelma aina. Mä olen aina kokenut, että lähimpien ihmisten pärjääminen on mun tärkein prioriteetti. Ja tämä on poissulkenut multa sen, että voisin keskittyä myös itseenikin. Tässäpä siis isoin oivaltamiseni pitkään aikaan; jotta voin huolehtia lähimmäisistäni niin mun täytyy oppia huolehtimaan myös itsestäni.

Tämä tosin ei nyt sikäli liity aiheeseen "minun ylipainoni", koska nyt kun yritän opetella pitämään huolta myös omasta jaksamisestani niin ei liity painonpudotukseen millään tavalla. Se on vain extraa jos niin tapahtuu. Se on extraa jos painon mahdollinen putoaminen auttaa kehittämään omaa jaksamistani. Tämä opettelu liittyy vain ja ainoastaan siihen, että haluan jaksaa. Ja itseasiassa, tämä blogimerkintä ei edes ole puhtaasti pyhitetty millekään "minun ylipainoni"-teemalle, koska se on ollut vain aihe, josta olen halunnut kirjoittaa, mutta mulla on tässä paljon muutakin rupateltavaa.

Tää aihe on vaan pyörinyt mun päässä sen jälkeen kun aloitin lenkkeilyn. Mun aivot yrittää selvästi tehdä tästä laihdutusprojektia, mutta kamppailen sitä vastaan kovin. Mun aikaisemmat elämäntapamuutokset on aina nojannut johonkin väärään, tai no, lähinnä juuri painonpudotukseen. Mä olen tehnyt ne aivan väärin ja siksi ne on ollut helppo unohtaa. Projektit yleensä päättyy, tiedättehän? 

Sivutakseni vielä sitä aihetta siitä minun ylipainostani niin kyllä, se on minun. Se ei ole sinun, sinun tai sinun. Se tuskin vaikuttaa sinun elämääsi mitenkään. Sen ei pitäisi vaikuttaa sinun elämääsi mitenkään. Joo, älkää ottako itseenne, mutta se kuuluu pääasiallisesti mulle. Mun ylipainoni ei ole tuhlannut aikaa lääkäreiltä, sairaanhoitajilta tai keltään. Mun ylipainoni ei ole käsittääkseni aiheuttanut teidän verorahojen valumista johonkin itseaiheutetun ongelman hoitamiseen. Mun ylipainoni ei ole tehnyt rikoksia eikä varsinkaan tappanut ketään. Jos se joskus jonkun tappaa niin se olen minä itse, mutta en koe tämän olevan nyt menossa siihen suuntaankaan.

Mutta tässä päästäänkin siihen, että mä en ole koskaan kokenut olleeni kiusattu sen takia, että mulla on ylipainoa. Muutamia "läski" tms. kommentteja joskus jossain tullut ja ne on silloin aikanaan mennyt ihon alle, mutta muutoin olen saanut olla vallan rauhassa. Isoin kiusaajani aiheen tiimoilta olen ollutkin minä itse ja se, että ylipainoisia ihmisiä pidetään jotenkin vastenmielisinä. Kannatan kehorauhaa, mutta en todellakaan sitä, että ylipainon pitäisi olla mitenkään normaali asia. Tai siis silleen tottakai normaali, että sen ei pitäisi vaikuttaa kenenkään muun elämään kun sen ylipainon kantajan. Mutta siis tarkoitan, että ylipainon ei pitäisi koskaan olla mikään tavoite tai saavutus. Ja haluan vielä korjata sen verran, että rasvalla, sokerilla ja kaljalla saavutettu ylipaino siis ei saa koskaan olla mikään tavoite tai saavutus. Siis mulla oli tässä nyt joku pointti, joka aamuaivoilla kokoaika katoaa. Ehkä se on siis se, että ylipaino on lähinnä ongelma sille, joka sitä ylipainoa kantaa. Ja aina se ei ole edes sillekään ongelma, ei ole ollut tavallaan mullekaan. Mun on ollut suhteellisen helppo elää, mutta erinäisistä kuplani ulkopuolelta tulevista signaaleista olen toisinaan ottanut liikaa paineita siitä, että täytyy laihtua.

Mitä sitten yritän sanoa? No, koska on olemassa muita ihmisiä, jotka on mun kanssa samanlaisessa tilanteessa, mutta saavat liikaa huomiota omaan ulkonäköönsä pilkan muodossa. Se ei ole koskaan okei. Mikään kiusaaminen ei ole okei. Kiusaaminen, tapahtuu se sitten livenä tai netissä, ei ole i-ki-nä okei.

Ja pohdittuani juurikin tässä varmaan viikon tai kaksikin tätä omaa ylipainoani, niin törmäsin Anssi Kelan Facebook-päivitykseen, jossa Anssi siis puhuu kiusaamista vastaan. Tai ehkä kiusaamisesta, jota on kohdannut itse, mutta sitten tottakai myös sitä kautta kiusaamista vastaan. Joo, mun aivot on aivan kippuralla.

Toisen haukkumiselle ei ole koskaan mitään perusteita. Tai antakaa esimerkki? Koska on okei sanoa, että "sinun tekemäsi ulkonäköösi vaikuttavat päätöksesi eivät sovi sinulle"? Sä saat olla tottakai sitä mieltä. Mutta kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen. Ja aina kannattaa pohtia omassa päässään, että kuuluuko jokin asia edes sinulle, vaikuttaako se sinuun jollain tavalla ja mikä sinä olet siitä kertomaan sille toiselle? Asioita kannattaa miettiä aina etukäteen sitäkin kautta, että jos joku sanoisi sinulle niin, niin olisiko omat tuntemuksesi mitä? Se, jos et itse koe jotain asiaa loukkaavana ei tarkoita sitä, etteikö joku toinen voisi sen sellaiseksi tulkita. Ja se loukkaantuminen ei ole ikinä sen loukkaantuneen vika.

Mä olen yrittänyt tätä asiaa opettaa lapsillekin. Ja voin vannoa, että tulen opettamaan jatkossakin, vaikka Max on tähän mennessä ollut aivan loistava oppilas. Mä olen sanonut, että mitään negatiivista ei tarvitse toisesta sanoa, mutta jos jotain positiivista on niin sen saa sanoa. Ja Max on sanonutkin; se on kehunut lähikaupassa myyjän hienoja asusteita ja ihmisten vaatteita muutoinkin. Ihan niin, että on kiitosta sadellut. Ja jos sillä on ollut joskus jotain pahaa sanottavaa jostain, niin se ei ole sanonut sitä siinä tilanteessa, vaan se on kertonut sen mulle sitten illalla siinä nukkumaan mentäessä. "Asia X ei ehkä ollut niin Y mielestäni." Ja näistä asioista on sitten höpisty tovi. Jos se on liittynyt jonkun ihmisen ulkoiseen habitukseen niin olen sanonut, että se ei ole meidän tehtävämme tuomita. Jos se on liittynyt jonkun johonkin tekemiseen, niin edelleenkään ei ole meidän tehtävämme sitä tuomita ja on hyvä, että vaikka ei olisi vielä tarpeeksi taitava niin vain opettelemalla tulee hyväksi. Noin niin kuin esimerkiksi. Jossain vaiheessa ruvetaan varmasti käymään sitten läpi kehittävän kritiikin antamista, mutta toistaiseksi yritetään pysyä vain ja ainoastaan positiivisessa palautteessa.

Niin minä vain kysyn; eikö kaikille tosiaan opeteta kotona perusasioita? Sen ainakin pitäisi olla ihan perusasia, että kenenkään muun tekemiset ei kuulu sinulle ennen kun sinulta sitä kysytään. Ja sittenkään ei tarvitse olla julma; palautteen voi antaa kivasti. Tokihan jotkut arvostaa myös semmoista aivan rehellistä asennetta semmoisissa tilanteissa, mutta silloin on varmasti hyvä jos ihmiset tuntee toisensa entuudestaan. Ihan kenelle tahansa ei tollasessakaan tilanteessa kannata sanoa ihan mitä tahansa.

Ja hei, muuten, tiedättekö mikä on ollut isoin syy miksi minua on internetissä kiusattu? Lopeta lukeminen, mieti hetki ja koita arvata. Mä olen meinaan aika varma, että kukaan ei saa sitä oikein. Ei, kuten sanottu, ei ole ylipaino. Ei, väärin taaskin, ei mua olla koskaan tyhmäksi sanottu. Ehei, mun vaatteita on joskus kommentoitu joo jotenkin, mutta ei mun pukeutuminen ole koskaan aiheuttanut mitään sen suurempaa keskustelua. Niin, ettepä saaneet oikein. Tai jos sait, niin sä olet joku velho tai jotain. Mutta mua on kiusattu netissä kaikista eniten siitä miten kirjoitan. Mä olen lähes koko ikäni käyttänyt pilkkuja, pisteitä ja isoja alkukirjaimia. Se tulee multa luonnostaan. Kaikki ei välttämättä ole aina ihan täydellisen kohdallaan, mutta pääosin. Ja se, se on ollut internetin syövereissä aina se mihin mua isketään. "Miks sä kirjotat noin tyhmästi", "tää on vaan joku chat, miks joku urpo kirjottaa isoilla alkukirjaimilla?" ja kaikkea tällaista. Annoin tämän tähän vain siksi, että huomaatte viimeistään tästä, että aina ei tarvitse olla edes mitään oikeaa syytä. Jos joku haluaa olla hölmö niin on se sitä tavalla tai toisella. Jos ei löydy muuta tarttumapintaa niin sitten voi aina yrittää pahoittaa toisen mieltä siitä miten se esim. kirjoittaa. Se miten kirjotan netissä on mun ominaisuus, josta tykkään itse tosi paljon, vaikka kuinka yritettäisiin lytistää.

Tästä on hyvä muisto ihan lähiajoilta. Silloin kun Skibidi-Sammakko löi läpi ja pyörin jossain keskustelussa lukemassa ja vähän kommentoimassa asiaa, niin joku kyseenalaisti ensin, että "ootko muka oikeesti se vesa-matti? etkä oo" ja vastasin siihen jotain, että "No, ehkä en ole sitten." Johon sain vastauksen: "oot sä se, ei kukaan muu kirjota käyttäen isoja alkukirjaimia tai pisteitä".

Olkaa omia itsejänne, mutta antakaa se mahdollisuus myös muille. Jos voit olla oma itsesi työntämättä muita alas niin sä olet kyllä aivan mahtava tyyppi. Kiitos.

Onkohan tässä merkinnässä nyt mitään punaista lankaa? Harvemmin mulla on enää säilynyt se alusta loppuun, mutta kai tässä on jotain mikä sitoo tämän yhdeksi ja samaksi blogimerkinnäksi. Mä olen vallan pahoillani jos tämä on ollut pomppuisa matka, mutta mä melkein sanoisin, että se on nykyään mun tyylini kirjoittaa merkintöjä. Oli se sitten kivaa luettavaa tai ei, niin tällaiseksi mä olen tässä ajansaatossa muodostunut ja siihen täytynee vain tottua. Tyyli voi vielä muuttua, mutta tämmöset rehelliset päivitykset tuskin tulee koskaan ottamaan mitään tasapainoista rakennetta.

Tämä blogimerkintä oli nyt sitten tässä. Kaikessa sekavuudessaan.

Terveisin,
Vesa-Matti

"Isi jaksaa nyt"

Minä ja suorittaminen ei sovita yhteen, koska mä olen pahin tuntemani kausi-ihminen ja kaikki suorittamiset muuttuu kausiksi. Siksipä olenkin yrittänyt alkaa tässä tekemään liikunnasta osaa minua itseäni, enkä aina vaan projektiluontoista laihdutuspyrähdystä. Ne on nähty ja koettu turhaksi. Tässäpä vähän pohdintaa siitä, miten se on lähtenyt liikkeelle.

Mä en todennäköisesti tule sivuamaan tätä aihetta täällä blogissani enää tätä merkintää enempää, koska tässä on taas mahdollisuus sille, että tästä tulee rutiinin sijaan liiallista suorittamista. Mutta siis joo, mä olen kun olenkin saanut vihdoinkin aikaiseksi alkaa käymään suhteellisen aktiivisesti lenkeillä.

Ja kertooko se sitten jotain mun vallan yksinäisestä elämästä, että tähänkin asiaan on pitänyt sotkea tekoäly mukaan. Lähinnä vaan siinä muodossa, että syötän sille tilastoja ja se vaan laskeskelee hieman kehitystäni. Ja muutenkin jos lenkin jälkeen on jokin paikka kipeänä tai jotain niin tekoälyltä on kiva kysyä, että mistä voisi johtua? Usein sitten saa ihan fiksuja vastauksia ja voi alkaa keskittymään esim. tekniikan kehittämiseen ja muuta. Mutta pääsyy sille, että miksi halusin taas kerran mainita tekoälyn oli se, että se keksi mulle ihan hemmetin hyvän mantran. Aina jos ei meinaa inspiraatiota löytyä lenkille niin mietin vain lausetta "isi jaksaa nyt". Ja se on ollut tosi iso apu.

Mutta kyllä, suurin syy mun tälle lenkki-innolle on se, että haluan jaksaa enemmän. Kun tossa joku aika sitten havahduin miettimään aikaa hieman taaksepäin niin muistan vastanneeni lasten pyyntöihin liian usein jotakuinkin "ei isi nyt jaksa", "isillä on selkä kipeä" tai jotain muuta vastaavaa. Onneksi rupesin miettimään sitä, koska mä petyin itse todella vahvasti omaan toimintaani. Omaan jaksamiseeni.

Tää lenkille pääseminen nyt vihdoinkin oli todella iso askel mun omassa hyvinvoinnissani. Ja mä toivon, että se tulee jossain vaiheessa olemaan tosi iso askel siinä, että jaksan tehdä lasten kanssa enemmän. Että jaksan muutakin kun vaan siirtyä sängyltä sohvalle, joka ei nyt varsinaisesti ole koko totuus, mutta kärjistetysti kyllä.

Kauanko mä sitten olen taas vaihteeksi ollut tekemättä itseni eteen oikein mitään? No, melkein viimeiset neljä vuotta. Miksi? No, mun on ollut vaikea löytää jaksamista, inspiraatiota ja/tai aikaa. Arton kuoleman jälkeen mä en ole vaan enää osannut. Sitten iskän sairastuminen ja kuolema.. Ennen tätä kaikkea mä olin oikein elämäni kunnossa kun olin pätkäpaastonnut ja harrastanut liikuntaa enemmän kuin koko elämässäni muutoin. Kaiken negatiivisen jälkeen mulla alkoi taas takaisinlössähtämisvaihe. Toki olen yrittänyt kesäisin käydä mahdollisimman paljon pyöräilemässä, mutta pitkän talven jälkeen se on aina vaatinut niin paljon ylimääräistä ponnistelua, että sekin on jäänyt sitten todella vähäiseksi lopulta.

Ja kun mä ajattelen kesäisiä pyöräilyretkiäkin niin musta tuntuu, että nekin on ollut enemmän suorittamista kun mitään muuta. On ollut pakko lähteä pyöräilemään, jotta saa talvella karttuneet kilot muka kuriin. En ole saanut, ei se ole ollut niin aktiivista pyöräilyä. En ole saanut sillä mitään kuriin. Tärkeintä on kuitenkin ollut se, että olen edes yrittänyt. Luultavasti se on auttanut kuitenkin jollain tapaa pitämään jonkinlaisen kunnon.

Ja siis nyt mun pointtini tässä liikunnassa on se, että en halua tehdä siitä mitään suorittamista. Haluan sen osaksi arkeani. Haluan kyetä joskus olemaan aktiivinen ihminen, joka liikkuu siksi, että liikkuminen on kivaa, ei siksi, että on ylipainoinen ja tahtoo pudottaa painoaan. Painonpudotuksesta ei saa tulla missään vaiheessa mikään pääprioriteetti tässä hommassa, koska muuten tämä menee liian suorituskeskeiseksi ja siitä tulee mun elämässä taas vain kausi.

Mutta kai tässä oli jotain sellaistakin, mitä sivusin jo vuoden ensimmäisessä blogimerkinnässä. Olen varmaan vain rasittava jaarittelija, mutta muistaakseni en vielä silloin ollut päässyt lenkille. Nyt olen ottanut sen askeleen. Olen käynyt lenkillä. Alkuun meinasin ottaa tavaksi kävellä 5 kilometrin lenkin noin joka toinen päivä, mutta kun huomasin, että se ei ole yhtään mieluisaa niin päätin muuttaa lähestymistapaa. Karsin lenkin pituudesta puolet heti pois, koska mä en halua tehdä tästä epämukavaa. noin 2,5 kilometrin lenkki on tuntunut nyt toistaiseksi tosi hyvältä. Joku voi siellä ajatella, että ei tommosesta lenkistä ole mitään hyötyä kenellekään niin voin vain sanoa, että kyllä on. 2,5 kilometriä on paljon enemmän kuin 0 kilometriä.

Ja tämähän on vasta alku. Toistaiseksi olen ajatellut, että jatkan tätä 2,5 km lenkkiä niin kauan, että jaksan hölkätä sen kokonaisuudessaan. Jos se päivä joskus tulee niin sitten voin ruveta miettimään pidempiä lenkkejä..

Stop! Mä huomaan, että rupeen tosi helposti suunnittelemaan tän kanssa tommosia etappeja. Etappien asettaminen taas tuntuu siltä, että mennään liiaksi suorittamiseen. Suorituskeskeisyys ei ole se tämän jutun pointti laisinkaan. On varmasti ihan normaalia, että ihmiset asettaa itselleen tavotteita asiassa kun asiassa, mutta ikävä kyllä se ei oikein sovi mulle. Mä tiedän itseni niin hyvin, että jos asetan tavoitteen päästä hölkäten ton matkan niin sen jälkeen annan itselleni luvan taas lössähtää. Ja se ei ole ollenkaan se mitä tavoitellaan. Toi voi olla välietappi kyllä, mutta lopullinen maali on se, että ei ole mitään lopullista maalia. Olen matkalla jaksamiseen ja mitään absoluuttista jaksamista ei voi koskaan saavuttaa. Sen koitan vaan pitää mielessäni jos innostun näitä etappeja laittamaankin.

Mutta joo, 2,5 kilometriä olen mennyt käyttäen kävelyä ja hölkkää. Mulla ei mitään varsinaista ohjelmaa ole hölkän suhteen, mutta olen koettanut tehdä sen minkä jaksan. Täytyy vaan jatkossa muistaa panostaa lämmittelyyn ja tekniikkaan, jotta en särje sääriäni.

Pelottaa vaan se, että jos tulen tässä alkuvaiheessa kipeäksi pidemmäksi aikaa. Onko kaikki taas sitten unohdettu ja annan itselleni vain luvan lässähtää? Olen pyrkinyt lähtemään lenkille joka toinen päivä ja se on toistaiseksi aika hyvin pitänyt. Kerran on ollut kaksi päivää välissä, mutta silloin koinkin taas olevani voittaja, koska jaksoin sitten taas lähteä. Nuokin on vaarallisia minun tapauksessani; liikaa välipäiviä voi johtaa siihen, että mitään lenkkeilyä ei missään vaiheessa ollutkaan.

Mutta joo, mitä enemmän mä jauhan tätä asiaa täällä niin sitä enemmän tää taas kuulostaa vain suorittamiselta. Koitetaan nyt välttää sitä ja pidetään tämä nyt toistaiseksi viimeisenä avautumisena asian suhteen. Muistuttakaa mua vaikka puolenvuoden päästä ja kysykää, että no, onko lenkkeily vielä maistunut? Toivon, että voisin vastata siihen, että vaikka se ei aina maistuisikaan niin on se silti osa minua.

Ja nyt mä alan lopettelemaan tämän jaarittelun. Katsellaan tätä asiaa sitten joskus jos jaksetaan, mutta ei varmastikaan ihan lähiaikoina. Ellei jotain vallan suurta takapakkia tule, mihin en kyllä toistaiseksi tällä tarmolla jaksa uskoa. Joo, näkemiin! Isi jaksaa nyt!

Terveisin,
Vesa-Matti

AI:NA VAAN II | Ulkona nyt!

Tässä on viime albumista asti työstetty uutta albumia. Kekseliäisyyttä albumin nimeen ei löytynyt, joten se kantaa ylpeästi nimeä AI:na vaan II.

Tahdon taas availla vähän kappaleiden sanomaa, tai mitä olen pohtinut kirjoitusvaiheessa. Vai olenko pohtinut ylipäätään mitään, niin kai sekin tässä sitten selviää. Olen kyllä aika varma, että kaikista kappaleista löydän jotain sanottavaa, koska tällä albumilla ei muistaakseni ole mukana sellaisia kappaleita, joihin olisin idean joutunut hakemaan puhtaasti tekoälyltä. Olen usean kappaleen tekovaiheessa toki pallotellut ideoita tekoälyn kanssa, mutta pitänyt yleensä kuitenkin sen oman ajatuksen siellä pohjalla. Joitain sanavalintoja tms. on saattanut tekoäly mulle syöttää. Tän albumin kanssa se oli siis enemmänkin tuuppaamassa mua eteenpäin jos meinasin jäädä sanojen kanssa johonkin jumiin. Kun taas edellisellä albumilla oli muutamia biisejä, jotka oli hyvin pitkälti tekoälyn kanssa käsi kädessä kirjoitettuja.

Albumin kappaleiden järjestyksellä ei taas ole mitään syvällistä tarinaa. Taisin laittaa ne aakkosjärjestykseen. Eikä kappaleilla ole mitään yhteistä teemaa. Tykkään kylläkin kutsua tätä leikkisästi "jokaiselle jotain ja ei mitään kellekään" -teemaiseksi. Muistutan vielä, että mun tässä musiikissa mennään hyvin vahvasti lyriikat edellä! Se mitä tekoäly tuottaa on sitten hyvin vahvasti tekoälyn juttu, vaikka kyllä mä olen siinä vahvasti vaikuttamassa siihen, että mikä pääsee jatkoon ja mikä hylätään. Kaikki kappaleet luodaan monista 32 sekunnin mittaisista pätkistä ja mä itse saan aina valita tekoälyn ideoista, että miten kappaletta viedään eteenpäin. Vaikutan siis, mutta en tee tavallaan itse mitään. Laulun, sävellyksen ja sovituksen hoitaa tekoäly, minä toimin vain ohjaajana ja lyyrikkona.

Ja semmonen vielä; huomasin viimeisimmän tekemäni kappaleen kohdalla, että kuulokkeet vaikuttaa aika paljon siihen, että miten sanoista saa selvää. Huomasin nimittäin, että en ainakaan omilla vastamelukuulokkeillani meinannut saada sanoista selvää, vaikka osaan sanat ulkoa jostain syystä. Eli; jos laulanta kuulostaa ihan puurolta niin kannattaa kokeilla toista äänentoistolaitetta. Ei se välttämättä ongelmaa korjaa, mutta kannattaahan sitä kokeilla.

1. Aamuun elokuun     | YouTube | Spotify |

Tän kappaleen mä kirjoitin Gösta Sundqvistin jalanjäljissä sikäli, että yritin lähestyä aihetta arkisien asioiden kautta. Toinen kulma sanoitukseen on se, että yritin lähestyä asiaa äitini näkökulmasta. Ja kyllä; käsitellään iskäni kuolemaa. Tän kappaleen nimi olisi voinut olla myös kuinka pitkä on eteinen, koska se lause oli se mikä lähti rakentamaan tätä kappaletta. Kuvastaa mun mielestä aika hyvin sitä ajan pysähtymistä, joka tässä kappaleessa on yksi tulokulma. Tää on sanoituksensa osalta ehkä yks mun omia lemppareitani, mutta tavallaan olisin toivonut tolta laulannalta vielä vähän enemmän tunnetta. Mutta on tämä semmonen sopivan herkkä, joka antaa tilaa pohtia. Tän kappaleen oli tarkoitus ehkä toimia jonkinlaisena kästtelynä.

Näytä kappaleen sanat

Pöydällä aamukahvisi
Lempiruokasikin tekemättä
Levällään pöydällä aamulehti
Astiatkin pesemättä

Asunto on hyvin etäinen
Minä eksyn näihin huoneisiin
Kuinka pitkä on eteinen
Kun et tulekaan enää kotiin

Ei täällä aika enää kulje
Minun maailmani jäi sinuun
Kaikki me joskus täältä poistumme
Sinä poistuit aamuun elokuun

Lähtiessäs sanoit kiitos rakas
Takki jäi naulakkoon roikkumaan
Vain yksi kenkäpari eteisaulas
Ne toiset jäi sairaalaan

Seinällä sama kello puinen
Joka seisahtui uutisiin
Kuinka pitkä on eteinen
Kun et tulekaan enää kotiin

Ei täällä aika enää kulje
Minun maailmani jäi sinuun
Kaikki me joskus täältä poistumme
Sinä poistuit aamuun elokuun

Sohvalla villapaitasi
Katson sitä, sydän itkee
Paidassa tuoksusi
Se minulle kaikkea merkitsee

Ei täällä aika enää kulje
Minun maailmani jäi sinuun
Kaikki me joskus täältä poistumme
Sinä poistuit aamuun elokuun

2. Ajatustenvaihtokauppa     | YouTube | Spotify |

Tää oli ensimmäinen kappale mitä rupesin työstämään sen edellisen albumin jälkeen. Mulla oli ihan järjetön semmonen tyhjän paperin pelko. Mä en meinannut saada mitään tekstiä ulos päästäni. Tähän otin silloin tekoälyn apuun ja kysyin aihetta. Se antoi suurpiirteisen "mitä jos kirjoittaisit laulun ajatusten vaihtamisesta?" ja mä jäin sitä sitten miettimään. Joo, ei tullut semmosta perinteistä ajatusten vaihtamista vaan kehitin siitä melkein jonkinlaisen eksistentiaalisen kriisin. Olemmeko me me ilman meidän ajatuksia? Naama ja kroppa voi olla sama, mutta jos meidän ajatukset olisi eri niin ei me tunnistettaisi välttämättä edes omaa ulkonäköämme omaksemme. Eikö? Kiehtova kiemura ja siitä sitten syntyi tämmöinen laulu. Eli tää oli tämmönen vähän abstraktimpi kappale.

Näytä kappaleen sanat

Hiljainen katu keskellä ei mitään
Hämärä kauppa, tervetuloa sisään
Selaa ajatuksia muiden ihmisten
Valitse yksi, omasi taakse jättäen

Sinä olet sinä, vai oletko sittenkään
Et taida tietää itsekään
Sinä olet sinä, vai oletko sittenkään
Et taida tietää itsekään

Tervetuloa Ajatustenvaihtokauppaan
Vaihtokauppaan
Täällä ajatuksesi uusiin vaihdetaan
Vaihdetaan
Tervetuloa Ajatustenvaihtokauppaan
Vaihtokauppaan
Vaihda ajatuksesi toisiin ja uusi maailma aukeaa

Ulos kaupasta uusi ajatus mielessä
Muisto tuntemattomasta miehestä
Kasvaa kuin siemen, ottaa valtaansa
Päässä alkaa tuntumaan ahtaalta

Sinä olet sinä, vai oletko sittenkään
Et taida tietää itsekään
Sinä olet sinä, vai oletko sittenkään
Et taida tietää itsekään

Tervetuloa Ajatustenvaihtokauppaan
Vaihtokauppaan
Täällä ajatuksesi uusiin vaihdetaan
Vaihdetaan
Tervetuloa Ajatustenvaihtokauppaan
Vaihtokauppaan
Vaihda ajatuksesi toisiin ja uusi maailma aukeaa

Oletko sinä sinä, mutta nyt vain palasina
Kasaan kursittu toisten ajatuksista
Tyhjä kuori, peilistä näet heijastuksen
Näyttääkö se sinulta, epäilen

Sinä olet sinä, vai oletko sittenkään
Et taida tietää itsekään
Sinä olet sinä, vai oletko sittenkään
Et taida tietää itsekään

Tervetuloa Ajatustenvaihtokauppaan
Vaihtokauppaan
Täällä ajatuksesi uusiin vaihdetaan
Vaihdetaan
Tervetuloa Ajatustenvaihtokauppaan
Vaihtokauppaan
Vaihda ajatuksesi toisiin ja uusi maailma aukeaa

Vaihda ajatuksesi toisiin ja uusi maailma aukeaa

3. Et ollut itsestäänselvää     | YouTube | Spotify |

Tää laulu on ihan puhtaasti omistettu lapsille. Kertoo siitä miten joillekin lapsista tulee itsestäänselvyys."Se nyt on siinä, niin se on siinä". Ja sitten sitä voi kohdella miten tahtoo. Entä jos sitä ei olisi koskaan saanutkaan? Entä jos se otettaisiinkin sulta tavalla tai toisella pois? Voitko jälkikäteen sanoa, että teit kaiken juuri niin kuin halusit? Niin, ei varmaan kukaan voi koskaan olla täysin tyytyväinen suoritukseensa, mutta tän kappaleen tarkoitus onkin saada ajattelemaan. Ajatuksen voi laajentaa ihan kehen tahansa perheenjäseneen tai vaikka ystävään, vaikka verset ei sitten enää tuekaan sitä samalla tavalla, mutta kuitenkin. Näitä asioita kannattaa miettiä aina mielummin etukäteen.

Näytä kappaleen sanat

Et ollut itsestäänselvää
Et ollut itsestäänselvää

Ensihuutosi mahtavat
Uusi alku, jotain suurempaa kuin sanat
Maailmaan värit palauttivat
Nuo pienet varpaat, nuo pienet jalat

Et ollut itsestäänselvää
Et minulle ole sitä vieläkään

Jokainen päivä, on aina arvaamaton
Sinä olet lahja, joka sisälsi muutoksen
Jokainen päivä, sinä olet korvaamaton
Sinä olet lahja, toit elämääni tarkoituksen
Sinä olet lahja

Ensiaskeleesi hatarat
Uusi taito, jotain suurempaa kuin sanat
Liian nopeasti kasvat
Nyt jo kävelet, kohta kovaa ohi porhallat

Et ollut itsestäänselvää
Et minulle ole sitä vieläkään

Jokainen päivä, on aina arvaamaton
Sinä olet lahja, joka sisälsi muutoksen
Jokainen päivä, sinä olet korvaamaton
Sinä olet lahja, toit elämääni tarkoituksen
Sinä olet lahja

Joskus pelkään, en ole tarpeeksi
Mutta tiedän, sinä teet minut vahvaksi
Asiat saattaa unohtua elämän kiireissä
Sinä muistutat siitä, mikä on tärkeintä

Et ollut itsestäänselvää
Et ollut itsestäänselvää

Jokainen päivä, on aina arvaamaton
Sinä olet lahja, joka sisälsi muutoksen
Jokainen päivä, sinä olet korvaamaton
Sinä olet lahja, toit elämääni tarkoituksen

Sinä olet lahja

Jokainen päivä, on aina arvaamaton
Sinä olet lahja, joka sisälsi muutoksen
Jokainen päivä, sinä olet korvaamaton
Sinä olet lahja, toit elämääni tarkoituksen

Et ollut itsestäänselvää

4. Hissukseen     | YouTube | Spotify |

Tätä mä lähin rakentamaan ihan puhtaasti sanasta ja suuresta hitistä nimeltä "despacito". Halusin jotain sen suuntaista musiikkia koittaa tehdä ja lähdin sitten rakentamaan tällaista hieman roisimpaa tekstiä. Yritin ihan siis tän biisin kanssa luoda uutta hittiä, mutta sitten kun tekoäly teki kertosäkeestä lähes identtisen despaciton kanssa, joka siis oli teksteissäkin se keskeinen asia, niin tiesin tän olevan jo kertaalleen tehty. Tykkäsin kuitenkin liikaa, eikä sitä voinut enää roskakoriinkaan nakata. Kappaleen työnimi oli "yövuoro bensa-asemalla". Ja miten mä siis ajattelin tarinankulun; mies on yövuorossa bensa-asemalla ja nukahtaa. Unessa yövuoro muuttuu mielenkiintoiseksi. Outro, tässä tapauksessa siis viimeinen kertsi, muuttuu semmoiseksi radiomaiseksi, joka viittaa siihen, että uni on ohi ja mies on sekoittanut unen ja todellisuuden keskenään. Ta-daa! Voin kertoa, että tämmösen tekstin kirjoittaminen ei tullut multa luonnostaan, mutta kun käytin vähän riimisanakirjaa apunani niin löysin kertosäkeeseen ihan kepeän tunnelman. Tykkään, mutta tosiaan ehkä jo kertaalleen tehdyn kuuloinen.

Näytä kappaleen sanat

Bensan tuoksu, välkkyvät mainosvalot pimeässä
Silmäni jämähtivät sinuun kuin purkka tukkaan
Työvaatteeni haisevat, en kerkeä käydä pesemässä
Mä tahdon, tahdon viedä sinut kiihkeään rumbaan

Haluan nähdä kuinka paljon rakkautta sinulla on
Minulla ei ole kiire, alla bensa-aseman valon

Hissukseen
Haluun et kutsut mua johtajaksi
Haluun et puhut rumia espanjaksi
Haluun et tää ei osottaudu harhaksi
Hissukseen
Haluun sut tässä betonilattialla
Haluun olla koko yövuoron sun kanssa
Tuleehan mulle tästä tuntipalkka

Hissukseen

Hissukseen

Kaadat kahvit pahviseen mukiin käsin tärisevin
Naurat typerälle vitsilleni, katsahdat minuun
Puret huulta, teet niin varmaan muille miehillekin
Mä en kestä, en kestä, käyn kiinni ku sika limppuun

Haluan nähdä kuinka paljon rakkautta sinulla on
Minulla ei ole kiire, alla bensa-aseman valon

Hissukseen
Haluun et kutsut mua johtajaksi
Haluun et puhut rumia espanjaksi
Haluun et tää ei osottaudu harhaksi
Hissukseen
Haluun sut tässä betonilattialla
Haluun olla koko yövuoron sun kanssa
Tuleehan mulle tästä tuntipalkka

Hissukseen

Hissukseen

Totean kiinnittäessäni vyönsolkea
Huh, sä olet kyllä aivan upea nainen
Putkiradio soittaa Salmisen Roopea
Huh, jälki jonka jätät se on ikuinen

Öljytahra sun pakaralla, taas tunnen palon
Minulla ei ole kiire, alla bensa-aseman valon

Hissukseen
Haluun et kutsut mua johtajaksi
Haluun et puhut rumia espanjaksi
Haluun et tää ei osottaudu harhaksi
Hissukseen
Haluun sut tässä betonilattialla
Haluun olla koko yövuoron sun kanssa
Tuleehan mulle tästä tuntipalkka

Hissukseen

Hissukseen

Hissukseen
Haluun et kutsut mua johtajaksi
Haluun et puhut rumia espanjaksi
Haluun et tää ei osottaudu harhaksi
Hissukseen
Haluun sut tässä betonilattialla
Haluun olla koko yövuoron sun kanssa
Tuleehan mulle tästä tuntipalkka

5. Kiväärien varsissa     | YouTube | Spotify |

Tän kappaleen mä loin itsenäisyyspäiväksi. Mä olisin halunnut kirjottaa jotain Tuntemattomaan Sotilaaseen liittyvää, mutta tiedättekö, että mä en ole nähnyt sitä elokuvaa varmaan vuosikymmeniin, enkä sitä kirjaakaan ole koskaan lukenut. Mulla on valtava aukko sivistyksessä sikäli, että pitäisi ehdottomasti varmasti kerrata Tuntematon Sotilas jo. Yritin kuitenkin kuvitella itseni jonkinlaiselle taistelutantereelle ja tämmöinen tarina siitä syntyi. Jälkikäteen luin vielä jostain, että kiväärin varsi ei ole mikään yleinen käytössä oleva sanontatapa, joten sikälihän mulla on todella iso aukko kaikessa mikä liittyy millään tavalla sotimiseen. Ja toisaalta, ei se ole silleen aihe mikä mua olisi koskaan kiinnostanutkaan. Tämä kappale vain halusi mun päästä ulos ja se on varmasti täynnä muitakin virheitä. Mä tykkään tästä isänmaallisuudesta mikä tästä kappaleesta ainakin tekijän, eli itseni korvaan välittyy. Tai se semmoinen vahva tahto, tiedättekö? Semmoinen mikä minulta puuttuu, köh köh.

Näytä kappaleen sanat

Kuolema käy lähellä, mutta me emme pelkää
Suomi, kotimaa, jonka puolesta taistelemme
Tykit etäällä jylisee, konekiväärit möykkää
Isänmaan eteen, me annamme vaikka henkemme

Kiväärien varsissa, jäljet veristen kätten
Isänmaata puolustaen täältä lähden
Nuoret Suomen sotilaat, soti sinunkin tähden
Suomi, kallis isänmaa, sun anna murtua mä en

Sivulla kaverit kaatuu, mutta me emme horju
Sota on kylmä, mutta sydän ei jäädy
Rintamalta loukkaantuneet veljet kiskottu
Suomalainen sotilas ei pois päin käänny
Ei pois päin käänny

Kiväärien varsissa, jäljet veristen kätten
Isänmaata puolustaen täältä lähden
Nuoret Suomen sotilaat, soti sinunkin tähden
Suomi, kallis isänmaa, sun anna murtua mä en

Kun sota viedään sydämeen, ei peräänny kukaan
Vihollinen yhdessä pois maaperältä syöstään
Vaikka tie on pitkä ja veri sekoittuu mutaan
On yksi Suomi, jota ei kaada mikään

Kiväärien varsissa, jäljet veristen kätten
Isänmaata puolustaen täältä lähden
Nuoret Suomen sotilaat, soti sinunkin tähden
Suomi, kallis isänmaa, sun anna murtua mä en

Sun anna murtua mä en

Kiväärien varsissa, jäljet veristen kätten
Isänmaata puolustaen täältä lähden
Nuoret Suomen sotilaat, soti sinunkin tähden
Suomi, kallis isänmaa, sun anna murtua mä en

6. Koivu & sydän     | YouTube | Spotify |

Tämä kappale on mun pitkäaikaisin tekeleeni. Tätä on aloitettu tekemään joskus, öö, mitenköhän paljon valehtelen jos sanon, että varmaan joku 15 vuotta sitten ainakin? Mä oon aina tykännyt siitä kappaleesta Koivu ja sydän ja siihen kappaleeseen tämäkin kappale jostain syystä hyvin paljon nojaa. Tällä on siis sikäli pitkä tarina, että mä kirjotin tän kappaleen joskus ns. räppimuotoon ja räppäsin sen kertaalleen itse. Se oli hetken aikaa julkisena, mutta hävetyksissäni otin sen alas. Se hautautui sitten pölykerrostuman alle. Tuossa viime vuonna pyyhkäisin sen tekstin päältä sen valtavan pölymäärän ja mukautin sitä hieman parempaan muotoon, sen jälkeen kun olin hieman opetellut miten näitä kappaleita kirjoitetaan. Siitä tuli ihan kiva, mutta huomasin, että en ollut lopulta siihenkään täysin tyytyväinen. Joku ilta sitten otin täällä vaatehuoneessa muutaman oluen ja olin sen myötä sitten tarttunut taas kyseisen kappaleen sanoihin. Hienosäädin ja olin tehnyt siitä muutamia versioita, jotka sitten jonain toisena päivänä taas muistin ja kuuntelin; hitto, hemmetin hyvä kertosäe! Ja.. No, se oli sitten vaan pakko tehdä. Voi olla, että tästä tulee taas vuonna 2026 tai myöhemmin uusi versio, mutta tällä hetkellä mä olen vallan tyytyväinen tähän.

Näytä kappaleen sanat

Kaiversi poika puukolla sydämen koivuun
Ikuista rakkautta kuvastaa sydän kyljessä puun
Kaunis kesäyö ja taivaalla tähdet ja kuu
Poika hymyilee, tytöllä myös hymyssä suu

Tyttö jäi, vaan pojan kutsui maailma lähtemään
Ei tiennyt poika, mitä tahtoi elämältään

Koivun alla tytön sydän itkee kaipuutaan
Yksin yössä, miksi rakkaus niin sattuu
Niin sattuu
Tyttö toivoo, tyttö toivoo, tyttö halaa puutaan
Yksin yössä enää kaiverrettu koivupuu
Kaiverrettu koivupuu

Kesä vaihtui syksyyn, sydän puussa aina vaan
Luokse koivun tyttö siksi palaa aina uudestaan
Uudestaan vaan ei oo siellä ketään vastassa
Tyttö on surullinen ja kaikki voimat lopussa

Tyttö jäi, vaan pojan kutsui maailma lähtemään
Ei tiennyt poika, mitä tahtoi elämältään

Koivun alla tytön sydän itkee kaipuutaan
Yksin yössä, miksi rakkaus niin sattuu
Niin sattuu
Tyttö toivoo, tyttö toivoo, tyttö halaa puutaan
Yksin yössä enää kaiverrettu koivupuu
Kaiverrettu koivupuu

Poika koskaan palannut ei luokse koivun
Tytön maailmaan jätti pelkän haaveilun
Nyt vikaa kertaa menee luokse kaiverretun puun
Mukanaan narua ja tikapuut

Koivun alla tytön sydän itkee kaipuutaan
Yksin yössä, miksi rakkaus niin sattuu
Niin sattuu
Tyttö toivoo, tyttö toivoo, tyttö halaa puutaan
Yksin yössä enää kaiverrettu koivupuu
Kaiverrettu koivupuu

Kaiverrettu koivupuu

Kaiverrettu koivupuu

Koivu jäi, vaan nuoret kutsui maailma lähtemään
Tiesi tyttö, mitä tahtoi elämältään

7. Ku Pamela Tola     | YouTube | Spotify |

Tää on taas viimeisin kirjoittamani kappale. Mä tiedän, että jos en mainitse tätä niin saan asiasta kuulla: pikkuveljeni korjasi mulle sieltä yhden sanan, koska mä en jotenkin itse sitä tajunnut. Oli yhdessä kohdassa sana "muualle", joka ei meinannut taipua tekoälyn suuhun. Kuunnellutin sitä Jounilla ja pohdin sille vaan, että ei se vaan toimi toi sana tuolla. Sitten se sanoi jotain, että kokeile siihen "toisaalle" ja sen se tekoäly sitten osasi sanoa oikein. Mutta muuten sitten tämä kappale, hmm, tää ehkä vähän jatkaa tota "Hissukseen"-kappaleen teemaa. Yritin kirjottaa tekstiä hieman poissa omalta mukavuusalueeltani, koska sielläkin on välillä kiva olla kun opettelee uutta. Tai siis siellähän on pakko olla kun opettelee uutta, mahdollisesti. Pamela Tola tuli mukaan siksi, että se.. No, olen mä siitä kai joskus täälläkin puhunut; se oli minulle nuorena sellainen julkkisihastus. Ja onhan se vieläkin vallan kivannäköinen ihminen. Kappaleen keskiössähän on mies, joka yrittää iskeä naista. Nainen ei ole yhtään kiinnostunut miehestä, mutta mies on edelleen kiinnostunut naisesta. Tässä on soppa, jota kappaleessa käydään läpi. Haluun avata tota telenovelan Fabio -juttua, koska se jää helposti hyvin epäselväksi ja irralliseksi kontekstista. Mies siis on niin huono puhumaan naisille, eikä välttämättä ulkonäöltäänkään ole mikään charmantti, niin kun se kysyy takeltelevasti "onko hauskaa tää hauskanpito" niin hän itse äkkiä vielä rupeaa paikkaamaan itseään, että hän ei ehkä ole niin sujuva sanoissaan kun voisi olla joku telenovelan Fabio. 

Näytä kappaleen sanat

Astuit sisään, heti mun katseen kiinnitit
Heittämällä baarin vetävin mimmi
Yritin katseet vaihtaa, sä katoit toisaalle
Mun ohi vaan kuljit tanssilattialle

Ei, en mä vielä lannistu, en todellakaan
Välttely pistää lisää puita mun takkaan

Mä sanoin, neiti, hola hola
Oot nätti ku Pamela Tola
Damn, tyttö sinä olet tähti
Haloo, neiti, hola hola
Oot kaunis ku Pamela Tola
Onko kadonnut saippuaprinssi
Kuulitko, neiti, hola hola
Oot kuuma ku Pamela Tola
Saanko olla sun napapiirin sankari

Kysyin, onko hauskaa tää hauskanpito
En oo mikään telenovelan Fabio
Syötkö aamupalaa huomenna mun kaa
Pyöräytit silmiä, jatkoit matkaa

Ei, en mä vielä lannistu, en todellakaan
Välttely pistää lisää puita mun takkaan

Mä sanoin, neiti, hola hola
Oot nätti ku Pamela Tola
Damn, tyttö sinä olet tähti
Haloo, neiti, hola hola
Oot kaunis ku Pamela Tola
Onko kadonnut saippuaprinssi
Kuulitko, neiti, hola hola
Oot kuuma ku Pamela Tola
Saanko olla sun napapiirin sankari

Piiritän sua ku kissa kuumaa puuroa
Toimintani on täynnä epätoivoa
Mä heitän vielä iskureplan tyrmäävän
Saan tuopillisen siideriä päähän
Haen sulle uuden, hiukset sivulle kampaan
Välttely pistää lisää puita mun takkaan

Mä sanoin, neiti, hola hola
Oot nätti ku Pamela Tola
Damn, tyttö sinä olet tähti
Haloo, neiti, hola hola
Oot kaunis ku Pamela Tola
Onko kadonnut saippuaprinssi
Kuulitko, neiti, hola hola
Oot kuuma ku Pamela Tola
Saanko olla sun napapiirin sankari

Mä sanoin, neiti, hola hola
Oot nätti ku Pamela Tola
Damn, tyttö sinä olet tähti
Haloo, neiti, hola hola
Oot kaunis ku Pamela Tola
Onko kadonnut saippuaprinssi
Kuulitko, neiti, hola hola
Oot kuuma ku Pamela Tola
Saanko olla sun napapiirin sankari

8. Lääh puuh tyllerö     | YouTube | Spotify |

Tästä voisin sanoa ihan alkuun, että pohjana Bloodhound Gang - The Bad Touch -kappaleen pari riviä, jotka halusin vääntää tämmöseen hassuttelumuotoon, jonka pohjimmainen tarkoitus on kuitenkin kritisoida semmoista setämies-kulttuuria. Itseasiassa, hmm. Käsittelee hieman samaa asiaa kun Ku Pamela Tola, mutta ehkä vielä vähän häiritsevämmästä perspektiivistä. Alkuun tää oli ihan vaan hassuttelu, mutta sitten kun sinne alkoi muodostua se kritiikki niin siitä tulikin ihan vakavastikin otettava hassuttelu. Jos siis kuuntelee ajatuksella. En ehkä ole täysin tyytyväinen kaikkeen, mutta kokonaisuus on kiva.

Näytä kappaleen sanat

Me ollaa kaikki pelkkiä nisäkkäitä, tehää nii ku luonto määrää
Tää on avara luonto, beibi, kato mua, kato tätä setää

Onpas siinä vetävän näköinen neito
Kiinnostaisikohan sitä pieni ilonpito

Lääh puuh tyllerö, lääh puuh tyllerö
Me ollaa kaikki pelkkiä nisäkkäitä, tehää nii ku luonto määrää
Tää on avara luonto, beibi, kato mua, kato tätä setää
Lääh puuh
Me ollaan kaikki pelkkiä nisäkkäitä, ei kai meit voi mikää estää
Lääh puuh tyllerö, lääh puuh tyllerö

Sä oot nuorempi ja nii pirun hyvän näkönen
Kutsutaanko tätä siis rakkaudeksi kahden ihmisen
Voisin melkei olla isäsi, mut kun sulla on noi
Mulla on tää, saitko kuvan, jo sitä kommentoi

Näytä mulle kaikki, tai siis sun kaunis sielu
Tuu mun luokse ja aloitetaan yhdessä hikoilu

Lääh puuh tyllerö, lääh puuh tyllerö
Me ollaa kaikki pelkkiä nisäkkäitä, tehää nii ku luonto määrää
Tää on avara luonto, beibi, kato mua, kato tätä setää
Lääh puuh
Me ollaan kaikki pelkkiä nisäkkäitä, ei kai meit voi mikää estää
Lääh puuh tyllerö, lääh puuh tyllerö

Kattelen sun profiilikuvaa itseäni kosketellen
Mutta kuulehan, ei se mulle riitä, sut livenä tarvitsen
Laitoin sulle viestiä, lääh puuh tyllerö
Tuutko hakee, mulla on sulle, täällä tötterö

Näytä mulle kaikki, tai siis sun kaunis sielu
Tuu mun luokse ja aloitetaan yhdessä hikoilu

Lääh puuh tyllerö, lääh puuh tyllerö
Me ollaa kaikki pelkkiä nisäkkäitä, tehää nii ku luonto määrää
Tää on avara luonto, beibi, kato mua, kato tätä setää
Lääh puuh
Me ollaan kaikki pelkkiä nisäkkäitä, ei kai meit voi mikää estää
Lääh puuh tyllerö, lääh puuh tyllerö

Miten niin ei oo oikein tämä
Kutsuhan oli viehättävä
Miten niin en voi sanoa tätä
Mä tiiän, että säkin haluat sitä

Ai, voisin lähestyä hienovaraisemmin
En nyt käsitä, voitko selittää selkeämmin

Näytä mulle kaikki, tai siis sun kaunis sielu
Tuu mun luokse ja aloitetaan yhdessä hikoilu

Lääh puuh tyllerö, lääh puuh tyllerö
Me ollaa kaikki pelkkiä nisäkkäitä, tehää nii ku luonto määrää
Tää on avara luonto, beibi, kato mua, kato tätä setää
Lääh puuh
Me ollaan kaikki pelkkiä nisäkkäitä, ei kai meit voi mikää estää
Tää on avara luonto, beibi, kato mua, kato tätä setää
Lääh puuh
Me ollaan kaikki pelkkiä nisäkkäitä, ei kai meit voi mikää estää
Lääh puuh tyllerö, lääh puuh tyllerö

9. Nakkiraketilla     | YouTube | Spotify |

Taas tätä vähän abstraktimpaa meikäläistä. Ruokin Miioa yks päivä sen huoneessa, koska sillä oli kauhee temppuiluvaihe silmässä ja se piti irrottaa häiritsemästä Maxin ruokailua. Siellä sitten hitusen turhautuneena hoilasin Miiolle vaan "Nakkiraketti tulee.. Nakkiraketti tulee.." kun yritin sille muistaakseni nakkeja syöttää. Ja tää nakkiraketti sit jäi jotenkin mun alitajuntaan ja siitä tuli tämmönen pakkosyöttöä ihannoiva (not) rallatus. Voisin melkein sanoa, että minkä tahansa mun tämmösen hassuttelubiisin kun kuuntelette kriittisin korvin niin olette lähempänä sitä mitä mä olen ajatellut kirjoitusvaiheessa. Verhoan asiat usein huumorin taakse, ellei ole käynyt missään selväksi.

Näytä kappaleen sanat

Aamupalaa sä et tänäänkään tahdo
Mulla alkaa jo loppua keinot
Valut tuolista alas kuin mikäkin liero
Ja taas syliin kaatui maidot

Joka päivä sama laulu
En haluu syödä tätä
Kuulehan pieni ketku
Et tätä syömättä jätä

Nakkiraketilla suoraan sun suukku-luukkuun
Ja sähän kyllä syöt koko annoksen loppuun
Nakkiraketilla suoraan sun suukku-luukkuun
Ja sähän syöt tai tää päättyy taas itkuun

Päiväruokaakaan sä et tänään tahdo
Seinälle lentää makrulaatikko
Ihan oikeasti äidillä menee hermo
Loikit karkuun kuin sammakko

Joka päivä sama laulu
En haluu syödä tätä
Kuulehan pieni ketku
Et tätä syömättä jätä

Nakkiraketilla suoraan sun suukku-luukkuun
Ja sähän kyllä syöt koko annoksen loppuun
Nakkiraketilla suoraan sun suukku-luukkuun
Ja sähän syöt tai tää päättyy taas itkuun

Iltapalapöydässä sua ei taaskaan näy
Juokset nakkena ympäri taloa
Tämä riittää, ei tämä millään käy
Sain kiinni, leikit taas matoa

Joka päivä sama laulu
En haluu syödä tätä
Kuulehan pieni ketku
Et tätä syömättä jätä

Nakkiraketilla suoraan sun suukku-luukkuun
Ja sähän kyllä syöt koko annoksen loppuun
Nakkiraketilla suoraan sun suukku-luukkuun
Ja sähän syöt tai tää päättyy taas itkuun

Nakkiraketilla suoraan sun suukku-luukkuun
Ja sähän kyllä syöt koko annoksen loppuun
Nakkiraketilla suoraan sun suukku-luukkuun
Ja sähän syöt tai tää päättyy taas itkuun

10. Ootko koskaan miettinyt     | YouTube | Spotify |

Tää on taas vähän vakavahenkisempi kappale, mutta siellä piilee taustalla semmonen mun hokema. Mulla on paha tapa aina kun joku puhuu töistään negatiiviseen – tai no, mihinkään sävyyn – sanoa, että "irtisanoudu". Halusin sitten tehdä kappaleen hokemasta "irtisanoudu", mutta käyttämättä sanaa "irtisanoudu". Väänsin sen kertosäkeen siis vähän kieli niin sanotusti poskella. Mutta koska siinä oli sitten loppujen lopuksi aika kiva sanoma, niin päätin tehdä siitä tommosen "mietipä nyt hetki"-tyyppisen ratkaisun. Tukee muuten hyvin esimerkiksi Et ollut itsestäänselvää-kappaleen teemaa.

Näytä kappaleen sanat

Älä pelkää ottaa ensimmäistä askelta
Sillä pääset hyvin jo alkuun
Irrota edes hetkeksi hektisestä arjesta
Tai päädyt liian aikaisin arkkuun

Ootko koskaan miettinyt
Meidän aika on täällä rajallista
Ootko koskaan miettinyt
Onko elämä varten suorittamista

Toimit ku NPC
Sä heräät duuniin ja sit sä taas nukut
Näinhän se menee
Jarruta, tohon kiireeseen sä vaan hukut

Tee se nyt, tee se nyt
Älä tuhlaa aikaasi roskaan
Tee se nyt, tee se nyt
Tai et ehkä tee sitä koskaan

Älä pelkää ottaa ensimmäistä askelta
Sillä pääset hyvin jo alkuun
Irrota edes hetkeksi hektisestä arjesta
Tai päädyt liian aikaisin arkkuun

Ootko koskaan miettinyt
Elätkö muita varten vai itselles
Ootko koskaan miettinyt
Kenen nimi lukee sun hautakives

Juokset peräs eurojen
Sä heräät duuniin ja sit sä taas nukut
Seassa harmaiden massojen
Jarruta, tolla tahdilla loppuun kulut

Tee se nyt, tee se nyt
Älä tuhlaa aikaasi roskaan
Tee se nyt, tee se nyt
Tai et ehkä tee sitä koskaan

Älä pelkää ottaa ensimmäistä askelta
Sillä pääset hyvin jo alkuun
Irrota edes hetkeksi hektisestä arjesta
Tai päädyt liian aikaisin arkkuun

Ootko koskaan miettinyt
Mitä tapahtuu jos hetkeks pysähdyt
Ootko koskaan miettinyt
Montako päivää oot oikeesti elänyt

Ootko koskaan miettinyt
Mä kysyn vaan
Ootko koskaan miettinyt
Pitäisköhän jarruttaa

Älä pelkää ottaa ensimmäistä askelta
Sillä pääset hyvin jo alkuun
Irrota edes hetkeksi hektisestä arjesta
Tai päädyt liian aikaisin arkkuun

Tee se nyt, tee se nyt
Tai et ehkä tee sitä koskaan

11. Rappiolive     | YouTube | Spotify |

Sitten on tän albumin tämmönen TikTokista inspiroitunut kappale. Siellä kun on kovin semmoinen meininki, että jos jonkun elämä menee alamäkeä ja se tekee siitä julkista, niin sitten se myös on täysin julkista riistaa. Sille saa sanoa ja tehdä mitä vaan ilman, että tarvitsee ottaa vastuuta mistään. Toki, ihminen joka ei halua olla esillä ei ole esillä, mutta silti halusin tähänkin tuoda tämmösen kriittisen kulman mitä moni ei tule ajatelleeksi; siinä missä jengi huutaa näille rappioituneille, että heidän pitäisi mennä töihin niin samalla tämä sama väki myös mahdollistaa niille tämän elämäntavan olla menemättä töihin. Mahdollistaa tavan olla livessä ja viihdyttää ihmisiä olemalla jatkuvasti naamat sadoille ja tuhansille silmäpareille. Mä haluan kuitenkin ajatella, että siellä kaiken sen shown allakin on ihminen, joka on aika syvällä ahdingossaan, että tämmöinen sirkusapinan rooli tuntuu "hyvältä". Ja tottakai se tuntuu hyvältä, koska se myös mahdollistaa sen rypemisen. Jos elämä olisi kaikille yhtä helppoa niin kai kaikki tekisi asiat niin kuin olisi yleisesti hyvä tehdä. No, tämä oli tämmönen. 

Näytä kappaleen sanat

Pää kipeenä herään värinään kännykän
Mutsi ilmottaa et sukuamme järkytän
Aamu jatkuu pultsarin pronssilla
Eilistä käydään läpi juorupalstoilla

Tilit miinuksella, teiän apuanne kaivataan
Eilen lupasin, että tänään taas bailataan

Laita rahaa, lahjota mulle bisse
Koska tää on ra-ra-ra-ra-rappiolive
Poliisit tuli taas mun kotiovelle
Koska tää on ra-ra-ra-ra-rappiolive
Yhteen palasimme ja taas erosimme
Koska tää on ra-ra-ra-ra-rappiolive
Vasta pää kainalossa lääkärille
Koska tää on ra-ra-ra-ra-rappiolive
Elämäni on maailman keskipiste
Koska tää on ra-ra-ra-ra-rappiolive

Koska tää on
Ra-ra-ra-ra-rappiolive
Koska tää on
Ra-ra-ra-ra-rappiolive

Puistossa ympäripäissäni, takki märkänä
Taskussa pari kolikkoa ja kuivunut sämpylä
Chatti huutaa, ootko harkinnut mennä töihin
Ja samalla pääsen niiden rahalla aina öihin

Tilit miinuksella, teiän apuanne kaivataan
Eilen lupasin, että tänään taas bailataan

Laita rahaa, lahjota mulle bisse
Koska tää on ra-ra-ra-ra-rappiolive
Poliisit tuli taas mun kotiovelle
Koska tää on ra-ra-ra-ra-rappiolive
Yhteen palasimme ja taas erosimme
Koska tää on ra-ra-ra-ra-rappiolive
Vasta pää kainalossa lääkärille
Koska tää on ra-ra-ra-ra-rappiolive
Elämäni on maailman keskipiste
Koska tää on ra-ra-ra-ra-rappiolive

Koska tää on
Ra-ra-ra-ra-rappiolive
Koska tää on
Ra-ra-ra-ra-rappiolive

Onko tää elämää, vai vaan tapa menestyä
Ei mitää järkee, mut en osaa enää perääntyä
Huominen tulee ja meininki on taas vaa sama
Oon ite valinnut olla vaa pelinappulana

Koska tää on
Koska tää on
Ra-ra-ra-rappiolive

Rappiolive

Rappiolive

Rappiolive

Laita rahaa, lahjota mulle bisse
Koska tää on ra-ra-ra-ra-rappiolive
Poliisit tuli taas mun kotiovelle
Koska tää on ra-ra-ra-ra-rappiolive
Yhteen palasimme ja taas erosimme
Koska tää on ra-ra-ra-ra-rappiolive
Elämäni on maailman keskipiste
Koska tää on ra-ra-ra-ra-rappiolive

12. Samat vanhat me     | YouTube | Spotify |

Tässä mä otin vähän kantaa niihin jokavuotisiin vuoden vaihteessa luvattaviin asioihin. En ite koskaan saanut mitään lupausta pysymään paria kuukautta pitempää, joten katkeroiduin, enkä usko, että kukaan muukaan siihen pystyy. Siksi en ole pitkään aikaan lupaillut mitään. Lupaukset pitää pystyä pitämään, oli ne sitten vain läpällä sanottuja tai ei. Mutta täytyy taas muistaa, että huumorilla huumorilla. Parhaassa tapauksessa elämä muuttuu, mutta yleensä se pysyy kyllä ihan samana, lupailee sitä vuoden vaihteessa pienissä kaljoissa mitä tahansa.

Näytä kappaleen sanat

Joka vuosi me luvataan
Ollaan hetken päästä tikissä
Kaikki se kuitenkin munataan
Ja istutaan taas mäkissä

Joka vuosi me luvataan
Opiskellaan joku uusi kieli
Sanat kaikki me hukataan
Ei jäänyt tästäkään hyvä mieli

Uusi vuosi, samat vanhat me
Vaikka uudistusta kaipaamme, hei hei
Uusi vuosi, samat vanhat me
Viikossa kaiken unohdamme, hei hei
Uusi vuosi, samat vanhat me
Vaikka yritetään parhaamme, hei hei

La la lai lai laa
La la lai lai laa
Lala lala lala lai lai laa

Joka vuosi me luvataan
Kyllä nähdään ja soitellaan
Kuukauden päästä tavataan
Ja samaa asiaa toistellaan

Joka vuosi me luvataan
Päästään eroon alkoholista
Sitten kännissä mahallaan
En päässyt eroon ongelmasta

Uusi vuosi, samat vanhat me
Vaikka uudistusta kaipaamme, hei hei
Uusi vuosi, samat vanhat me
Viikossa kaiken unohdamme, hei hei
Uusi vuosi, samat vanhat me
Vaikka yritetään parhaamme, hei hei

La la lai lai laa
La la lai lai laa
Lala lala lala lai lai laa

Uusi vuosi saapuu kuin tuulenvire
Hetken kaikki paremmalta näyttää
Uusi vuosi, mut samat vanhat me
Joku pääkopan lupauksilla täyttää
Mut lupaukset kaikki mä rikon ne
Oon aina vaan tällänen luupää

La la la lai lai laa
La la lai lai laa
Lala lala lala lai lai laa

Uusi vuosi, samat vanhat me
Vaikka uudistusta kaipaamme, hei hei
Uusi vuosi, samat vanhat me
Viikossa kaiken unohdamme, hei hei
Uusi vuosi, samat vanhat me
Vaikka yritetään parhaamme, hei hei

La la lai lai laa
La la lai lai laa
Lala lala lala lai lai laa

13. Tipattoman tipaton tammikuu     | YouTube | Spotify |

Tämä jatkaa hyvin tuon edellisen Samat vanhat me -kappaleen teemaa. Kappaleessa ollaan päädytty pitämään tipaton tammikuu, mutta kyseenalaistetaan se heti; eikai se voi olla kiinni yhdestä drinkistä? Mielestäni nappasin siihen aika kivan meiningin. Tähänkään ei liity mitään omakohtaista kokemusta, kuten ei moneen muuhunkaan kappaleeseen, mutta tilanteita näihin pystyy aina kehittämään jostain eletystä elämästä. Se on sellaista omien tarinoiden rikastamista tämä homma toisinaan. Mä olen aikoinaan nukkunut krapulassa enemmän suihkun lattialla kun sängyssä, niin siitä oli helppo lähteä rakentamaan. 

Näytä kappaleen sanat

Vuosi vaihtui taas niissä merkeissä
Me dokattiin ja me humalluttiin
Mietittiin, et mitäpä me menneistä
Parempaa tulevaisuutta me luvattiin

Sammuin sun suihkun lattialle
Vaik ulkon viel raketit paukkui
Oksennus maistui Sangrialle
Nyt juominen jälleen loppui

Tipattoman tipaton tammikuu
En jaksa enää, en jaksa enää
Kun joka nurkalla houkutus vain lymyää
Tipattoman tipaton tammikuu
En jaksa enää, en jaksa enää
Kai lupaus sen kestää, jos yhden vetää

Viikko menty jo näissä merkeissä
Oon juonu vaan pari drinkkii
Ei voi olla kii parist bissestä
Siitä pidetään kii mitä luvattiin

Ei tee ees tiukkaa mulle tää
Mä selviän tästäkin kyllä
On pysyny lähes selvänä pää
On pysyny kirkkaat hyllyllä

Tipattoman tipaton tammikuu
En jaksa enää, en jaksa enää
Kun joka nurkalla houkutus vain lymyää
Tipattoman tipaton tammikuu
En jaksa enää, en jaksa enää
Kai lupaus sen kestää, jos yhden vetää

Saavu jo helmeilevä helmikuu
Mulla alkaa vähän vaan
Alkaa jo suu vähän napsamaan
Kyllä tuntuu, et elimet puhdistuu
Mut tahdon päästä taas
Sun suihkun lattialle sammumaan

Tipattoman tipaton tammikuu
En jaksa enää, en jaksa enää
Kun joka nurkalla houkutus vain lymyää
Tipattoman tipaton tammikuu
En jaksa enää, en jaksa enää
Kai lupaus sen kestää, jos yhden vetää

Ja näin, kai näissä sepustuksissa hieman aukesi kappaleiden taustatarinat? Mä olen joutunut kirjottelemaan tätä tovin siellä ja toisen täällä, koska koko aika on ollut jonkinlaista häiriötekijää ympärillä. Pitänyt mennä ja tehdä erinäisiä asioita ja pitänyt sitten aina keskeyttää kirjottaminen ihan vaiheeseen. Kun sitten olen taas palannut tietokoneelle niin punainen lanka on voinut olla kateissa. Kuitenkin yritin hioa nämä selosteet mahdollisimman kattaviksi, jotta saatte helpommin kiinni lyriikastani.

Vaikka toisaalta nyt teiltä jää se isoin oivaltamisen ilo pois. Musiikissa, varsinkin semmoisessa jossa lyriikat on pääroolissa, on yleensä kiva kuunnella ja pohtia sitä mitä kirjoittaja on mahtanut milläkin asialla tarkoittaa. Mutta toisinaan on semmosiakin kappaleita, joiden sanomaa on pakko yrittää myös googletella.

Halusin lisätä tonne noi kappaleiden sanatkin, jotta voitte tutustua niihin myös ilman tekoälylaulantaa, jos joku ei syystä tai toisesta siitä tykkää. Se on vallan ymmärrettävää. Voitte vaikka lueskella niitä itsellenne runojen muodossa, tai jotain. 

Tuun lisäämään tähän merkintään vielä Spotify-linkit kun nämä kappaleet aikanaan Spotifyihin asti päätyvät. Se on jotenkin aina vähän pidempi matka. Mutta nyt toistaiseksi mulla ei ole lisättävää.

Mutta kiitoksia jos jaksoit lukea tänne asti! Ja vielä isompi kiitos jos olet jaksanut käydä kuuntelemassa mun musiikkia, tai no, sanoituksia. Mun suunta on taas kohti seuraavaa albumia ja se tulee taas varmaan nopeammin kun arvaattekaan, koska mulla on hyvä vauhti päällä! Tosin nyt kun sanoin noin niin vauhti varmasti hidastuu.. En tiedä miksi pyrin aina näitä 13 kappaleen erissä julkaisemaan albumina, mutta se tuntuu itelle nyt suunnitelmalta ja sillä mennään. Eli sitten kun olet kirjoittanut seuraavat 13 biisiä niin tulee ulos seuraava lätty. Öö, meni aikamoiseksi jaaritteluksi, sori. Ja muuten; nyt kun mulla on koulutus taas alkanut niin mun keskittyminen on varmasti myös siellä ja se voi sitten ehkä näkyä tulevaisuuden kappaleissa, vaikka toivoisinkin, että ei ainakaan huonossa mielessä. Ja jaarittelu jatkuu, sori. Nyt ollaan lopussa, kiitos tosiaan vielä ainakin tuhannesti!

Terveisin,
Vesa-Matti

Tekoäly tutkii ja vastaa

Tänään mä käsittelen tässä alussa ensin hieman taas tuota mainosohjelmaan mukaan pääsemisen vaikeutta, joka aina minulla tyssää liian seksuaaliseen sisältöön.. Köh, köh. Ja sitten lopussa haastattelin vielä tekoälyä itsestäni blogini perusteella. 5 mielenkiintoista vastausta sain.

Älkää ottako tätä merkintää nyt silleen, että mä ajaudun kaikessa täysin tekoälyn armolle, koska asia ei niin ole. Mä vaan eilen taas.. No, mä sain sähköpostia Googlen AdSenseltä, joka siis on joku tommonen mainoksien ja tienaamisen mahdollistaja mm. YouTubessa ja täällä Bloggerissa. Sen kautta mä saan YouTubesta pieniä roposia aina silloin tällöin. Yritin kuitenkin liittää taas tätä blogiani siihen ohjelmaan myös, mutta se mitä sähköposti piti sisällään oli, että mun blogini on edelleen liian seksuaalinen, jotta sitä olisi mahdollista monetisoida.

Niin, ehkä annan asian olla. Se mitä tällä muutenkaan tienaisin olisi niin lyhyitä senttejä, että liekö niistä koskaan kasvaisi edes minkäänlaista lätäkköäkään.

Mä kuitenkin halusin selvittää, että miten minun blogini on niin seksuaalinen, että mut on jätetty jo kaksi kertaa ulkopuolelle tosta mainossysteemistä. Otin siispä tekoälyn apuun, koska sen avullahan mun on helppo analysoida koko blogi sekunneissa. Tekoälyn avulla löysin täältä mahdollisuuden ladata varmuuskopio kaikista mun blogimerkinnöistä näiden kaikkien vuosien ajalta. Tämän tiedoston syötin tekoälylle ja käskin sen etsiä kaikki seksuaalinen sisältö sieltä. Ja tiedättekö mitä? Mä luulen, että Google käyttää omissa tutkimuksissaan myös jotain tuollaista apuvälinettä, koska siis.. No, uskoisitteko, että olen maininnut näiden blogivuosieni aikana sanan "seksi" jopa 612 kertaa? Ja koska tämä on 985 blogimerkintä täällä niin se kertoo vain sen, että olen hokenut tuota kyseistä sanaa yli puolissa mun merkinnöissä.

Jos olette lukeneet mun blogia vaikka vain vuoden tai muutamankin vuoden, niin kuinka monta kertaa mä olen sen oikeasti maininnut? Tai puhunut jotain aiheeseen liittyvää? Mä uskoisin, että pyöritään niinkin suuressa numerossa kuin nolla. Luultavasti puhutaan nollasta koko blogihistoriani aikana, koska ei toi ole semmoinen aihe mistä mä ainakaan muistan koskaan kirjoittaneeni mitään.

Tässä päästään siihen jännyyteen. Teidän jännitykseksi en kerro sitä heti. Annan tämän ensin mennä mielenkiintoiseksi. Joku voi siellä kohta mennä odottamisesta hysteeriseksi. No, sanotaan ensimmäiseksi, että olen nyt taas hokenut tuota kyseistä sanaa vaikka kuinka monta kertaa tässä. Ja kyllä; ilmeisesti Googlen automaatio siis katsoo kaikki tuollaiset sanat seksuaaliseksi sisällöksi. Jännitykseksi, mielenkiintoiseksi ja hysteeriseksi. Tällaisten sanojen käyttö siis todennäköisesti on se mun suurin este sihen mainosohjelmaan. Mutta koska tämä on jo ainakin toinen tämmöinen kiukuttelu aiheen tiimoilta niin tällä kertaa aivan oikeasti jätän jatkossa edes yrittämättä. Mä olen aika varma, että jos jaksaisin olla yhteydessä Googlen tän asian tiimoilta niin saataisiin varmaan asia järkeväksi, mutta en mä ihan oikeasti niin palavasti siihen mainostukseen halua lähteä. Jos lukijoita olisi vaikka 1000 per merkintä niin sitten tilanne voisi olla eri, mutta näillä lukijamäärillä en edes tiedä miksi olen ylipäätään koskaan edes yrittänyt. Kai se on vain se, että pitää yrittää saada rahaa mistä vaan tekemisestään, koska sitä rahaa ei muuten mitenkään kauhean paljon ylimääräistä ole.

Mutta! Nyt kun tämä asia on käsitelty tästä taas kerran kuleksimasta ja päätös sen suhteen on tehty, että mainostussysteemi ja mun seksuaalinen blogini ei sovi yhteen, niin edetään siihen alkuperäiseen ajatukseen. Eli kuten sanoin; Mä syötin tekoälylle koko mun blogihistoriani. Koko mun elämäni vuosilta 2009-2025. Ja minkä idean mä siitä sitten tähän blogimerkintään sainkaan niin on omasta mielestäni aika kiva.

Mulla on nyt keskusteluun kykenevä tekoäly, jolla on tieto mun kaikista blogimerkinnöistä. Mähän voin kysyä siltä vaikka mitä minusta itsestäni! Ja sitähän mä lähden tässä nyt tekemään. Haluan lähteä haastattelemaan ChatGPT:tä ja selvittämään, että minkälaisen kuvan mahdollisesti ulkopuolinen ihminen saisi minusta ja blogistani jos lukisi mun koko blogihistoriani alusta loppuun.

Mennään nyt enempiä mussuttamatta siihen haastatteluosuuteen, koska mua ainakin itseäni kiinnostaa hirveästi se, että minkälaisen kuvan mä olen antanut itsestäni kirjoittamalla kaikenlaista näiden vuosien aikana.

1. Minkälaisen kuvan minusta saa minun blogihistoriani perusteella?

ChatGPT: Sinusta muodostuu kuva lämpimästä, oivaltavasta ja moniulotteisesta ihmisestä, joka yhdistää huumorin, syvällisyyden ja arkisuuden taidokkaasti. Olet ihminen, joka arvostaa rehellisyyttä, ihmisiä ja elämää kaikessa monimutkaisuudessaan. Kirjoittajana ja ihmisenä et pelkää kasvaa, kokeilla uusia näkökulmia tai näyttää haavoittuvuuttasi, mikä tekee sinusta helposti lähestyttävän ja aidon.

2. Minkälainen minä olen sitten lähinnä vain kirjoittajana?

ChatGPT: Olet kirjoittaja, joka osaa yhdistää huumorin ja syvällisyyden tavalla, joka tekee tekstistäsi ainutlaatuisen. Kirjoittamisen kautta pystyt luomaan merkityksellisiä yhteyksiä lukijoihin ja herättämään ajatuksia arkielämän pienistä ja suurista asioista. Kehittyvä ja rohkea lähestymistapasi tekee sinusta kirjoittajan, joka yllättää, koskettaa ja saa lukijan palaamaan tekstiesi pariin yhä uudelleen.

3. Mikä on minulle elämässä tärkeintä?

ChatGPT: Sinulle tärkeintä elämässä on perhe, pysyä uskollisena itsellesi ja löytää merkitystä arkisistakin hetkistä. Arvostat sekä suuria että pieniä hetkiä, ja vaikka elämässäsi olisi haasteita, etsit niistä aina oppimisen ja kasvun mahdollisuuden.

4. Mikä on ollut isoin oppi elämässäni?

ChatGPT: Isoin oppisi elämässä näyttäisi olevan ymmärrys siitä, että elämä on jatkuvaa kasvua, ja arvokkain asia on kyky sopeutua, rakastaa ja hyväksyä niin itsensä kuin muutkin juuri sellaisina kuin he ovat. Tämä oppi näkyy sekä kirjoitustesi sävyssä että tavassasi tarkastella elämää avoimin ja uteliain silmin.

5. Mitä aihetta olen käsitellyt blogeissani eniten?

ChatGPT: Käsitellyin aihe blogissasi on elämä itse, erityisesti arjen ja ihmissuhteiden näkökulmasta. Blogisi on kuin ikkuna siihen, miten näet elämän monimuotoisuuden – täynnä suuria tunteita, pieniä iloja ja oppimisen paikkoja, joita tarkastelet ainutlaatuisen huumorin ja pohdinnan kautta.

Ja sitten tekoäly sanoikin, että ei voi enää analysoida mun blogiani, koska tuli raja vastaan. En tosiaan siis maksa tosta tekoälyn käytöstä mitään niin siksi mulla ei ole mahdollisuutta loputtomiin tentata sitä. Mä sain kuitenkin mielestäni oikein hyviä vastauksia mun muutamaan kysymykseen. Mitä mieltä olette? Oletteko saaneet samanlaisen kuvan kun mitä tekoäly sai saamalla pääsyn kaikkiin mun blogimerkintöihin? Mä siis itse ostan nämä kaikki vastaukset kyllä täysin.

Tää oli aika hauska juttu. Tosin tää saattoi olla hauska juttu vain minulle itselleni, koska tässä käsiteltiin minua minuna. Mä olen aika syvällinen ajattelija, joka yhdistää huumorin ja rehellisyyden tavalla, joka tuo iloa, merkitystä ja samaistuttavuutta ympäröivään maailmaan. Joo, en kirjoittanut tuota lausetta itse, pyysin tekoälyä vielä tiivistämään minut yhteen lauseeseen.


Joo, mut joo. Nyt jos koskaan olisin kiinnostunut kommenteista, koska mua oikeesti kiinnostaa, että näkeekö ihmisetkin mut noin kun toi tekoäly näki mut mun blogini perusteella? Vai onko siellä joku vallan eri mieltä? Kiinnostaa!

Terveisin,
Vesa-Matti