7. kesäkuuta 2022

Polkijat polkee

Ihmiset, tänään se 30 kilometrin lenkki toteutui. Vahingossa, mutta toteutui. Mä olin siis lähössä ihan perus lenkilleni, kiertelemään vähän Hyvinkään katuja, mutta sitten pikkuveli ilmoittautuikin matkaseuraksi. Annoin sille pääosin vastuun reittivalinnasta ja sehän se olikin sitten menoa.


Päivän kuva on otettu tolta reissulta. Me oltiin.. Hmm, mikähän lätäkkö tuo nyt on? Pitää ihan kaivaa kartta esille, hetki.. No, sehän on Ridasjärvi, tietenkin. Siellä oli jollain tavalla niin hienot maisemat, että oli pakko kuvata pyörät sen lätäkön vieressä. Ja laajakulmakuva, koska pitihän yhteen kuvaan saada mahdollisimman paljon sitä maisemaa.

Siitä matka jatkui eteenpäin, koska taaksepäin alkoi olla melkein jo yhtä pitkä matka. 21 kilometrin kohdalla mun polvet alkoi olla sitä mieltä, että lopeta nyt hyvä ihminen.. Varmaan 5 kilometriä kun taas vaan pakotti itsensä jatkamaan, niin alkoi se taas jollain tapaa sujua. Viimeiset kilometrit oli haettava vielä tuolta Hyvinkään keskustasta ja niin oli ensimmäinen kesäkuun haaste toteutettu! 32,39 kilometriä kertyi minulle matkaa ja voi pojat.. Se tuntuu. Mä olen aivan loppu.

Mun ruokapuoli on nimittäin nyt ollut hitusen retuperällä. Jotenkin tuntuu, että tulee syötyä taas vaan leipää ja.. No, leipää. Se ei ole hirveän monipuolista, niin ei sitä oikein meinaa jaksaa pyöräilläkään. Pitäisi muistaa, että se ruokailu on se tärkein asia kaikessa. Sen avulla jaksaa, eikä ilman sitä edes laihdu. 

Eira sai mut sortumaan sitten lenkin päätteeksi vielä pizzaan. Niin, se ei ole hyvä esimerkki hyvin syömisestä.. Mä vaan makasin sohvalla ja lähes tärisin kun olin aivan loppu.. Äkkiä nopeesti jotain mikä auttaa jaksamaan. Niin, onko pizza nyt hirveen kaukana leivästä? Ei minustakaan, mutta.. No, en tiedä, se on tehty mikä on tehty. Hyvin poltetut kalorit äkkiä takaisin. 

Nyt vaan on ollut niin hienoja säitä ulkona, että ei ole tehnyt mieli olla keittiössä hellan ääressä tekemässä ruokaa. Tämmösinä päivinä oma syöminen kärsii hyvin helposti. Ja sitten tulee tehtyjä nopeita päätöksiä, jotka ei ole kovin pyöräily-ystävällisiä. No, paasaaminen siitä sikseen.

Ja nyt mä alan olemaan ihan loppu, enemmän loppu kun tämän merkinnän alussa. Yllätys. Tämäkin kuluttaa kun joutuu miettimään. Loppuun vielä maininta siitä, että puoliväli kesän tavoitteesta saavutettu ja kesäkuuta on kulunut vasta viikko.. 112,6 kilometriä poljettu!

Nyt ei mulla muuta. Tämä oli, kuten eilen vahingossa lupasinkin, pyöräilymerkintä. Anteeksi siitä.

Terveisin,
Vesa-Matti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)