Viime blogimerkinnästä on taas aikaa. Äsken kaivoin mun näppäimistön kaapista, pyyhin siitä pölyt ja heitin tietokoneeseen kiinni. Läppärin näppäimistö ei anna mulle samaa fiilistä kun tää mun oma näppäimistö. Kutsuttakoon tätä vaikka bloginäppäimistöksi.
Tää merkintä käsittelee taas kerran alkoholia. Ehkä vaan positiivisemmalla tavalla. Oon ymmärtäny asioita.
Rupesin tosissani miettimään mun alkoholin käyttöä.. Mietin miten pitkä historia meillä on. Tajusin, että jo ennen ysiluokan päättäjäisiä olin nauttinut jo alkoholia useita kertoja. Mitä mä olen sillon ollu? 14 vuotias?
Ehkä se alkoholin hienous ja huonous on tässä jo pikkuhiljaa nähty. En mä mikskään raivoraittiiksi aio, enkä usko, että se onnistuukaan ihan hetkessä. Toivottavasti jotenkin vähitellen sitä oppis elämään vähemmällä alkoholilla.
Yhdessä vlogimerkinnässäni kerroin, etten ole koukussa alkoholiin, vaan siihen seuraan ja kaikkeen siihen mitä tapahtuu alkoholin vaikutuksen alaisena. Ehkä se oli jotain itsensä huijaamista - ehkä mä oikeesti olen jollain tavalla koukussa siihen itse alkoholiin.
Oon huomannu, että esimerkiksi parisuhteessa se alkoholi vaikuttaa välillä todella negatiivisesti. Lähes kaikki se roska mitä tässä on tullu vastaan, on liittyny mun alkoholin käyttöön. Ja sitä mä en halua. Mä haluan terveen parisuhteen, missä alkoholi ei jatkuvasti aiheuta riitoja ja epäluottamusta. Anteeksi että kirjotan näin suoraan nyt tänne, mutta tää on mun tapa käsitellä asioita.
Aika usein tänkin kesäloman aikana oon miettiny alkoholia. Tuntuu, että se olis ainoo tapa paeta tylsää arkea. Arkea, jonka oon itselleni aiheuttanu kun en hommannut itselleni kesätöitä. Ehkä jonkinlainen tekeminen pitäis mut paremmin erossa alkoholista ja sen ajattelusta. Kyllä, mä ajattelen alkoholia, ja siksi se tuntuu nyt musta ongelmalta. Ei se sais pyöriä niin paljoo mielessä kun mitä se nyt on oikeesti tässä pyöriny.
Mul oli tossa pari "hyvää päivää" ajatella tosissaan tätä kaikkea. Mitä mä haluan ja mitä mä en halua. Kyllä mä ainakin omasta mielestäni tulin hyvään päätökseen, kun päätin edes yrittää. Jos ei nyt, niin kohta se voi olla myöhästä - en haluu menettää omaa elämääni, enkä parisuhdettani.
Tää ei lähe kenestäkään muusta kun musta ja ehkä se on ihan hyvä asia. Ehkä se on hyvä näin juuri 25 vuotta täyttäneenä (en kellollisesti, mutta päivällisesti) ruveta oikeesti ajattelemaan mitä elämältä oikeesti haluaa. Ja se ei oo jatkuva alkoholin käyttö ja ajattelu.
En tiedä osasinko kirjottaa tätä nyt ihan niin kun sen oon päässäni ajatellut, mutta kyllä tässä on edes osa kaikesta siitä mitä oon pohtinu. Ehkä jotkut voi aatella, että oon kirjottanu asiasta ennenkin, mutta mikään ei ole muuttunut.. Joo, mutta usein se on aikasemmin ollukkin itsensä huijaamista. Nyt mulla on oikeesti halua ja mielenkiintoa muuttaa elämän suuntaa. Ehkä pienin askelin, mutta edes jotenkin.
Toivottavasti saitte tästä nyt jotain irti ja tuette mua. Kaikki. En ehkä tahdo lähelleni niitä ihmisiä, jotka kaipaa mun seuraa vaan kun ryypiskellään.
Olen puhunut.
Terveisin,
Tekko
