Täydellinen majoneesi?

Mitä tulee täydelliseen majoneesiin? Entä mitä täytyy tietää hampurilaisista juuri tänään? Tiedätkö mitä on majoneesipaisto? No, lue tämä niin tiedät. Tässä paljastetaan vähän tutkimustietoja, jotka on pidetty salassa jo jokusen tovin.

Mä en hirveen usein enää kirjoita tänne mitään reseptejä, koska mun ruoanlaittoni on muuttunut siihen, että yritän tehdä vaan lapsiystävällistä ruokaa – eli pelkästään simppeliä kotiruokaa. Kaikki osaa tehdä spagettikastikkeen pussijauheesta, joten niistä en ole viitsinyt lähteä numeroa tekemään.

Meillä on kuitenkin Ronin kanssa semmoinen tapa, että kerran viikkoon, kun Roni vaan ehtii, niin tehdään yhdessä jotain sapuskaa. Se on usein pizzaa, tortillaa tai burgeria. Pizzat on mun mielestä joskus käsitelty täällä mun blogissa, koska niissähän mä koen olevani jo aika etevä. Mulla on pizzakivi ja -lapio, jotka lähes aina takaa täydellisen pizzan. Tortillat taas on omassa yksinkertaisuudessaan yksinkertaista ruokaa, jonka tekemisessä ei oikein voi tulla paremmaksi ja paremmaksi. Voihan siinä kokeilla erilaisia täytteitä, mutta se on silti vaan sitä samaa.

Mä olen siispä päättänyt, että nyt luodaan täydellinen burgeri. Koska en syö mitään pikaruokaketjujen burgereita, niin mun burgerinsaantini riippuu ihan vaan siitä miten niitä jaksaa kotona tehdä.

Mitä mä olen tähän mennessä oppinut? Sen, että täydellinen burgeri perustuu täysin sille, että siihen saa tehtyä täydellisen majoneesin. Kaupan majoneesit, eh, tuota.. On siellä hyviä, mutta ei täydellistä – ei lähelläkään. Joku joskus sanoi, että majoneesin tekemistä ei tarvitse opetella, koska kaupoista saa kyllä ihan toimivat majoneesit, mutta mä olen tästä erittäin eri mieltä. Kotona tehty majoneesi on kotona tehty majoneesi ja kaupasta ostettu majoneesi on kaupasta ostettu majoneesi. Siinä on selkeä ero.

Majoneesin tekeminen on tosi, tosi helppoa. Se tapahtuu ihan kädenkäänteessä tosta noin vaan ja väittäisin, että teistäkin jokainen siihen pystyy. En ole tutkinut netistä mitään majoneesiohjeita sen jälkeen kun opin tekemään sen majoneesipohjan, koska mä olen halunnut metsästää sitä täydellistä majoneesia itse – ja toisinaan Ronin kanssa.

Kokeiltiin aluksi ihan vaan perusmausteita, maustekastikkeita ja muuta tämmöstä mitä kotoota löytyi. Joka kerta majoneesi oli parempi ja parempi. Jossain vaiheessa meiltä löytyi kaapista semmoinen dippimaustepussi. Tiedättehän te ne semmoset, mitä kaikki on tottunut sekoittamaan kermaviiliin? No, se samainen tavara toimii myös popcornin maustamiseen ja sitä toisinaan myös harrastan (noin 10 g dippimixiä pussilliseen popcornia). Ja viimeisin löytöni on nimenomaan se, että nämä dippipussit sopii myös kotitekoisen majoneesin maustamiseen.

Tässä teille tämänhetkinen täydellinen majoneesiresepti:

1 kpl kananmuna

n. 2 tl soijaa

n. 1 tl omenaviinietikkaa

n. 2-3 tl kotisinappia

1 pss (16 g) Taffel kolme sipulia dippi

2 dl rypsiöljy

Kananmuna tungetaan semmosen sauvasekotinmukin pohjalle, jonka päälle tungetaan kaikki muut myös, paitsi öljy. Tässä kohtaa laitetaan sauvasekotin sinne mukin pohjalle niin, että se peittää sen mitä siellä pohjalla on (ei sen oikeesti tarvii sitä peittää, mutta se tavara ei sais vissiin sekottua siihen öljyyn heti). Kaadetaan öljy siihen sauvasekottimen sekotinkärjen päälle niin, että ne ei tosiaan menis hirveesti vielä sekasin ne kaikki ainekset keskenään. Sitten sauvasekotin päälle ja hitaasti lähdetään nostaa sitä sauvasekotinta ylöspäin sieltä sauvasekotinmukista. Ylös, ylös ja ylös. Ja tadaa, teillä on valmiina tämänhetkinen täydellinen majoneesi.

Ja siis, toi majoneesi.. Se sopii tosi, tosi hyvin ainakin Kabanossin savupekoni grillimakkaran päälle. Jopa niin hyvin, että kun viimeksi tehtiin hampurilaisia, niin Roni oli kerennyt syömään sen majoneesin makkaroiden kanssa melkein jo loppuun.


Tässä ei tule täydellistä hampurilaisohjetta, vielä, koska se on vielä kesken. Mutta tärkein asia mitä voitte tällä majoneesilla (kaikilla majoneeseilla) tehdä on ns. majoneesipaisto sämpylälle. Ihan ohut kerros mitä tahansa majoneesia hampurilaissämpylän sisäpinnalle ja paistaa sen pannulla siihen leipään kiinni. Leipä pois, sen jälkeen vielä lisää majoneesia siihen ja täytteet. Ja toi majoneesipaisto kannattaa tehdä sekä pohja- että kansiosalle. Voin meinaan luvata, että kun sen majoneesin saa siihen tavallaan kahdella eri tavalla niin se makumaailma on taas aivan erilainen ja uusi.

Majoneesihan on käytännössä pitkälti vain öljyä, kuten reseptistä jo voitte varmaan päätellä. Ja öljyssä paistaminen tarjoaa usein rapsakkaa pintaa. Majoneesissa paistaminen paistaa rapean pinnan ja paistaa sen maun siihen kiinni jotenkin ihan – mm.. Kuola alkaa valua.. – uudella tavalla. Jos ette ole kokeilleet, niin suosittelen kokeilemaan enemmän kuin mitään.

Viimeinen ohje mikä on omissa kokeiluissa varmistunut: jauhelihalle ei tehdä mitään erikoista. Otetaan se paketista, mitataan tai ollaan mittaamatta siitä oikean kokoinen pala ja laitetaan kuumalle pannulle. Otetaan kattila ja sillä kattilan pohjalla liiskataan se siihen pannuun joko ihan ohueksi tai sitten silleen vaan kun tahtoo. Ite tykkään nykyään ihan smäshätyistä, joten liiskaan sen yleensä siihen pannuun kiinni niin kovaa kun vaan uskallan painaa.

Käännön jälkeen paistopinnalle vain suola ja pippuri, ei mitään muuta. Paistetaan toinen puoli vielä ja käännetään nopsakasti ympäri, toiselle puolelle vain suola ja pippuri, eikä mitään muuta. Siinä on pihvi, joka ei selittelyjä kaipaa. Siinä on the pihvi. Sinne ette mene tunkemaan mitään korppujauhoja tai kananmunaa, ei, ette todellakaan. Vain noin se on pihvi, jonka hampurilainen ansaitsee.


Näillä ohjeilla kuka vaan voi onnistua. Muilla ohjeilla voi vaan epäonnistua. Vielä ei olla tutkimuksissa niin pitkällä, että osattaisiin kertoa täydelliset täytteet, mutta lidlissä myytävä englantilainen cheddar-viipale on kyllä todella potentiaalinen aines. Ja pekoni. Ja tomaatti. Jo pelkästään näillä ohjeilla teillä on todella, todella hyvä hampurilainen.

Roni jopa joskus sanoi, että kyllä se olis voinut tommosesta burgerista ravintolassakin maksaa 8-10 euroa. Miettikääpä sitä ja tehkää niitä burgereita. Kertokaa sitten, että miltä maistui? Kiinnostaa, koska tää kaikki on meidän tutkimusten tulosta, eikä mitään ole suoranaisesti netistä otettu haltuun.

Kiitos.

Terveisin,
Vesa-Matti