Kuitenkin, Eira oli eilen ilmeisesti jutellut sen meidän tulevan asunnon entisen omistajan kanssa, ja tämä oli kertonut tilanneensa muuttoautot ajankohtaan 16.8. Se tarkoittaa siis parhaimmillaan sitä, että se muuttofirma hoitaa sen muuton siitä vuorokaudessa pois ja me saataisiin kai avaimet jo 17. päivä? Haluaisin ainakin uskoa näin. Sen jälkeen alkaa pintaremontti ja hiljalleen siirtyminen sinne. Viimeset ja painavimmat asiat me haetaan todennäköisesti täältä vanhalta kämpältä 29.8. – joka sattuu itseasiassa olemaan myös päivä, jolloin ollaan Eiran kanssa seurusteltu 10 vuotta. Hyvä tapa siis viettää kymmenvuotispäivää.. No, eiköhän me keretä sitä juhlimaan toisessakin ajankohdassa, koska on toi muutto nyt oikeesti hyvä saada pois alta ja elämä tietyllä tavalla takaisin raiteilleen.
Kuten olette varmasti huomanneet, mä olen kirjotellut tosi vähän. En haluaisi enää sanoa, että "välitila sitä, välitila tätä", mutta sepä se. Tää elämä on hyvin vahvasti mennyt tässä siihen, että pakolliset asiat pitää päivän aikana hoitaa ja se ylimääräinen aika tuhlataan johonkin, jonka parissa se kuluu nopeiten ja huomaamattomimmin. Onpas muuten typerä sana, "huomaamattomimmin".
Elämää ei myöskään ole parantanut ikävät uutiset. Vaikka yritän hirveän vahva ollakin, niin mun päässä pyörii asiat niin paljon, että en oikein osaa keskittyä mihinkään. "Mitä jos.." ja niin edelleen. Tää kaikki on saanut mulle myös tietynlaisen lukon aikaiseksi, enkä oikein muka uskalla olla yhteydessä keneenkään. Hyvin vaikea tehdä aloitetta kenenkään kanssa. Pelkään vieläkin ikävämpiä uutisia, joten "on parempi kun ei tiedä mitään" tms. Vaikka todellisuudessa haluaisin olla kokoaika yhteydessä ja tietää kokoaika missä mennään.. Ahdistavaa.
Mä olen monta kertaa sanonut itelleni pääkopassani, että "nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja toimit!" Ei auta, ei toimi. Kulutan vaan aikaa, vaikka voisin käyttää sen paljon paremminkin. Välillä on alkanut tulemaan taas lieviä paniikkihäiriön oireitakin, mutta niille en halua enää antaa yhtään tilaa. Ne kuitenkin yrittää ja olo on välillä hyvin uupunut kun on taistellut niitä vastaan. En mä sitä ulos näytä, kärsin senkin vaan yksin.
Tää blogi on onneksi olemassa ja nyt pitkästä aikaa sain taas aikaiseksi näpytellä jotain. Sain edes vähän purkaa painolastia, joka tässä on kertynyt. Vanha Vesku olisi tässä kohtaa ollut jo monta kertaa juomassa päätään täyteen, koska pakoon olisi jotenkin päästävä. Oon saanut pidettyä sen aika hyvin pois, josta oon kyllä aika ylpeä. Eihän se mitään ratkaise, vaan se on tosiaan asioiden käsittelyn siirtämistä seuraavaan ajankohtaan.
Mitkään motivaatiopuheet oman pään sisällä ei auta. Pitäisi silti vaan alkaa toimimaan ns. oikein. En tiedä, toivottavasti asiat tästä vielä kirkastuu, ja kyllä mä siihen uskonkin.
No, toivottavasti tämä ei ollut hirveän epäselvä sepustus, vaikka se sitä varmasti olikin. Kerron asioista joskus tarkemmin jos jaksan, pystyn tai kykenen. Nyt halusin vaan vähän keventää oloani ja yrittää selvittää asioita itsellenikin näin tekstin muodossa. Pitäisi.. Ei, vaan pitää toimia, ei vaan odottaa. Pitää tehdä, ei vaan tuhlata aikaa.
Nyt mulla ei muuta.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)