Koulutushan mulla alkaa olemaan ihan loppusuoralla, jäljellä olisi oikeastaan enää näyttötyö. Näyttötyö taas tällä hetkellä viivästyy minusta johtumattomista syistä ja sen takia mä olen oikeastaan taas innostunutkin pelaamaan. Mun pitäisi saada käyttööni uusi webhotelli, mutta opettaja on ilmeisen kiireinen mies eikä kerkeä mulle semmoista järjestämään. Laitoin ensin sähköpostilla viestiä, että tarvitsisin webhotellia, mutta sitten sain vastauksen, että ne haetaan toista kautta. Laitoin haun toista kautta rullaamaan, mutta tänäänkään ei ole vielä nimeni vihreäksi muuttunut. Pitää toivoa, että mä tosiaan osaan sitten väsätä noita nettisivuja vähän lyhyemmässä ajassa, koska aikaa on jäljellä enää kuukausi. Uskon kyllä sen riittävän, mutta alunperin annettu aika vaan hämmentää luulemaan, että en enää mitenkään kerkeä. Olikohan tähän liki kaksi kuukautta tarjottu aikaa, josta kuukausi on nyt kulunut ensin omaa aikaansaamattomuuttani ja sitten opettajan aikaansaamattomuutta. No, olen mä kerennyt hieman miettimään värimaailmaa ja logoa, että ei mulla ihan täysin hukkaan ole tässä aika valunut. Näytän teille nyt jotain:
Aion jatkaa tätä kaavaa myös niillä verkkosivuilla ja yrittää tuoda maanrakennusfirmojen verkkosivuja tähän päivään. Mallia en aio muista hirveemmin ottaa, koska ne oli pitkälti samaa luokkaa noiden logojensa kanssa. Ei minun teekupilliseni. Mä aion tehdä informatiiviset, mutta myös hienot verkkosivut ja niiden on parempi kelvata myös opettajalle, vaikka ne ei noudatakaan totuttua kaavaa. Katsotaan, että meneekö se semmoisena sitten läpi. Niin, ja logosta voitte bongata värit, joita aion käyttää myös verkkosivuilla. Tummansininen, työmaanoranssi ja sieltä löytyy myös tosi vaalean harmaata. Mä olen jotenkin tosi innoissani tästä enkä malta odottaa, että saan sen webhotellin käyttööni ja pääsen toteuttamaan visiotani.
Niin.. Pitkä väli tässä tosiaan on edelliseen blogimerkintään, mutta ei meinaa keksiä mitään kuulumisia. Paljonhan tässä on kerennyt tapahtumaan, mutta tiedättekö.. Mä olen tehnyt semmosta aivotyötä, että mä olen tavallaan jäsennellyt päässäni joitain tapahtumia blogimuotoon ja nyt mun on vaikea muistaa, että mitä tapahtumia en ole oikeasti kirjoittanut. Kun mun tapani käsitellä asiat kuormittamasta aivoja on kirjoittaa ne ylös, mutta nyt kun olen tavallaan kirjoittanut ne ylös, mitä en oikeasti ole edes tehnyt, niin olen onnistunut huijaamaan aivoni unohtamaan mitä kaikkea on tapahtunut viime merkinnän jälkeen. Tää on hyvin sekavaa, mutta useimmat asiat mun päässäni on hyvin sekavia. Pitää lähteä vaan kaivamaan ja purkamaan näitä asioita uudestaan, jotta voin teille vielä jotain kirjoittaa.
No, ihan alkuun kerrottakoon, että ollaan ilmeisesti tultu siihen lopputulemaan, että Maxin ensimmäinen sana oli isi. Se oli ensin pitkään "ii i", mutta sitten se on tullut kaikenlaisissa muodoissa, mutta myös useasti niin, että se muistuttaa ihan selvästi isiä. Se osoittaa usein mua tai mulle kuuluvia asioita ja hokee ii i tai ihi tai isi, milloin mitäkin. Se ei ole vielä niin selkeää, mutta se itse ymmärtää selvästi mitä se tarkoittaa ja se yrittää parhaansa. Mä olen sikäli hämmentynyt tästä kunniasta, koska mä olen itse yrittänyt kaikin tavoin saada Maxia sanomaan "äiti". Isin lisäksi ei ole vielä muodostunut mitään selkeitä sanoja, jotka me kaikki yhdistettäisiin johonkin. Paljon se poika höpöttelee, mutta vielä kun saataisiin joku tolkku. Eläimiä se matkii tosi hienosti, se on pakko sanoa. Ja älykäs se tuntuu olevan myös, koska se tekee palapelejä käytännössä muistillaan. Se saattaa siis katsoa toisaalle, mutta laittaa silti palapelinpalan oikeaan paikkaan.. Ja muutenkin, se on oppinut niin paljon kaikkea uutta, että ei edes perässä pysy! Tää on semmonen asia mistä mä olen kyllä erittäin todella ylpeä.
Miio taas edelleenkin lähinnä vaan on ja möllöttää. Huumorintajua sille on selvästi tullut, koska nykyään se on vielä entistä hymyileväisempi tapaus. Toki tämä on nyt se vaihe kun lapsi huvittuu kaikista eniten kaikista naamoista, joten ei tässä mitään poikkeavaa ole. Ollaan alettu niskaa harjottamaan enenevässä määrin ja myös käsiä yritetään ottaa käyttöön. Se on hyvin omapäinen, eikä aina osallistu harjoituksiin. Se osaa jäykistää niskansa, mutta se ei sitä aina halua tehdä. Sillä pysyy asioita kädessä, mutta se ei niitä aina halua käsissään pitää. Se paljon itse katselee käsiään ja ihmettelee, että kyllä varmaan kohta se jo itse tarttuukin asioihin. Huumorintajusta muuten vielä sen verran, että jostain syystä hauskinta ikinä on se kun otetaan vaatteita pois. Sitä ensinnäkin huvittaa kun otetaan kädet pois hihoista ja sitten sitä huvittaa vielä enemmän se kun vaate vedetään pään yli pois. Miio ei ole kovin vaikea yleisö jos haluaa olla edes jonkun mielestä hauska.
Asiasta kukkaruukkuun mennään taas sillä, että mä ostin uuden puhelimen. Mulla oli aikaisemmin OnePlus 8T, joka on varmasti hyvä puhelin semmoselle, joka siitä tykkää. Mulle henkilökohtaisesti siinä oli liian huono kamera ja jostain kummallisesta syystä päivitykset joka kerta pilasi mun käyttökokemusta. Puhelin rupesi menemään jumiin monta kertaa päivässä ja se piti käynnistää siis ihan uudestaan, jotta sillä pystyi taas mitään tekemään. Mä olin suhteellisen varma, että tämä ongelma menisi ohi kun vaan palauttaisi tehdasasetukset, mutta en sitä itseni takia vaan viitsinyt tehdä. Ja tosiaan kun en ollut tyytyväinen kameraankaan, niin koin parhaaksi vaihtoehdoksi myydä vanhan puhelimen pois ja ostaa uuden tilalle.
Nyt mulla on Samsung Galaxy S22. Tämän kanssa olen ollut erittäin tyytyväinen kameraan, mutta tämähän on selvästi pienempi kuin edellinen puhelimeni. On ollut vaikea totutella taas pienempään luuriin, mutta ehkäpä tämä tästä. Isoin miinus OnePlussaan nähden on akku ja latausaika. Akku tässä kestää selvästi lyhyemmän aikaa ja sitten vastavuoroisesti lataaminen on paljon hitaampaa kuin mitä edellisessä. Alkuunhan tämäkin oli jotenkin juminen ja pelkäsin tehneeni ison virheen, mutta se olikin vain uutuuden jäykkyyttä tai jotain, koska nyt kaikki tarvitsemani sovellukset rullaa hyvin, eikä puhelinta ole tarvinnut pahemmin uudelleen käynnistellä. Hintavahan tuo oli kuin mikä, mutta mä olin päätökseni tehnyt; halusin palata Samsungin leiriin. Halvemmallahan saa myös ihan hyviä puhelimia, mutta mä olen liian kranttu kameroiden kanssa, vaikka en mikään kuvaaja varsinaisesti olekaan. Hetkiä pitää saada ikuistettua ilman, että niistä pitää arvailla mitä ne esittää.
No, nyt multa loppuu taas aika. Eihän se siis varsinaisesti mitenkään lopu, mutta pitää mennä tekemään erinäisiä asioita. Ruoanlaittoa ja sen sellaisia arjen pyörityksellisiä asioita. Mä olen suhteellisen varma, että tämä merkintä ei käsitellyt kaikkia kuulumisiani, mutta nyt ei taas vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan kerkeä enempää. Täytyy siispä tyytyä siihen mitä nyt kerkesi kirjoittamaan ja kirjoittaa sitten lisää kun taas kerkeää. Ja jos ei muuten niin joulukuussahan sitten saatte aika varmasti ihan kyllästymiseen asti lukea mun tekstiä, koska siis blogiputki-joulukalenterin aion jollain tavalla saada onnistumaan. En tiedä yritänkö silloin tähdätä mihinkään tiettyyn pituuteen vai annanko vaan tulla sen verran kun tulee, koska siis.. No, tää esimerkiksi on mennyt yli mun uusista normeista, mutta tämmöisiä mulla ei varmasti ole aikaa joulukuussa joka päivä kirjoitella. En tiedä, jäin jaarittelemaan vaikka aika loppuu jo! Pitää nimittäin vielä toi kansikuva väsätä ja muokkailla tätä merkintää vähän parempaan kuntoon.
Nyt ei siis mulla muuta, vaikka olisihan sitä muuta varmasti, mutta nyt ei mulla vaan aikaa! Eli seuraavaan kertaan, heippa!
Terveisin,
