Jälleen kerran olen onnistunut raapimaan ajatuksiani sen verran kasaan, että olen saanut taas 13 kappaletta sisältävän albumin ulos. Koska edelleenkään kappaleesta toiseen siirryttäessä ei ole mitään yhtenevää teemaa niin albumi sai nimen AI:na vaan III. Nyt olisi hyvä aika vähän purkaa sitä sanoitustyötä, eli paneutua kirjoittamaani lyriikkaan. Tai mahdollisiin tarinoihin niiden takaa.
Kaikki kappaleet on tällä albumilla 99 % itse kirjoittamiani. Sen yhden prosentin voin vallan hyvin antaa tekoälylle, mutta enempää se ei ole kirjoitustyön eteen mitään tehnyt. Se on ollut vain antamassa toisinaan suuntaa jos olen meinannut kadottaa ajatuksen. Ja se on lopulta aina arvioinut tekstini ja yrittänyt antaa parannusideoita, mutta ne on yleensä huononnusideoita. Tykkään omasta tyylistäni, mutta sitä se tekoäly ei tunnu tajuavan, vaikka aina sanon, että "analysoi nyt vaan, älä ala neuvomaan".
Mennäänkö sen enempiä jaarittelematta kappaleisiin ja tarinoihin? Mun mielestä näitä on ainakin kiva kirjoittaa auki ja toivonkin, että on edes joku jonka mielestä on kiva saada kiinni jostain ajatuksesta jonkun kappaleen takaa.
1. Kotitonttu
– Kotitonttu on kappale, jonka kirjoitin eräästä vanhasta naapuristamme. Se oli vallan sympaattisen oloinen hahmo, jonka olemus huokui semmoista jotain kummallista rauhallisuutta. Me leikkisästi kutsuttiin sitä omassa piirissämme kotitontuksi, koska semmoinen siitä eittämättä tuli mieleen. Tää ei suoraan kerro siitä henkilöstä, mutta tämä on ottanut hyvin vahvasti inspiraatiota siitä. Tykkään siitä miten olen kirjottanut kappaleen etenemään, siis, että tarina säilyy, mutta miinuspuoleksi sanoisin kertosäkeistön.. Hmm, kertosäkeistön köyhyyden. Tavallaan se toimii, mutta tavallaan se on vaan jonkinlainen liian hokeva rallatus.
Sanat:Na-na, na-naa, na-na, na-naa, jee, jee, nana-na-na-na-naaNa-na, na-naa, na-na, na-naa, jee, jee, nana-na-na-na-naaNa-na, na-naa, na-na, na-naa, jee, jee, nana-na-na-na-naaNa-na, na-naa, na-na, na-naaVanha kaupparakennus, jossa lattiat nariseeMuutettu asuintaloksi aikanaanNaapurissa pieni mies, joka hiljaa hiippaileeKuulu harmaasta parrastaanSen katseessa on jotain ikivanhaaVuosiakin takana varmaan jo parisataaNa-na-nana-nana-naaNaapurissani asuu kotitonttuPäällään huovutettu univormuNa-na, na-naa, na-na, na-naa, jee, jee, nana-na-na-na-naaPienen pieni pikkuinen kotitonttuJa sen pieni huovutettu univormuNa-na, na-naa, na-na, na-naaKotiansa hoitaa, kuin aarre se hälle oisKaikki just eikä melkeinKun se puhuu, rauhoittaa se karhunkin voisÄäni hiljainen ja pehmeinSen puheissa on jotain ikivanhaaVuosiakin takana varmaan jo parisataaNa-na-nana-nana-naaNaapurissani asuu kotitonttuPäällään huovutettu univormuNa-na, na-naa, na-na, na-naa, jee, jee, nana-na-na-na-naaPienen pieni pikkuinen kotitonttuJa sen pieni huovutettu univormuNa-na, na-naa, na-na, na-naaToi kerran ovelleni kissani karanneenTokaisi hiljaa, pidä huoltaVilkuili ohitseni vintille johtavaan oveenLuulen, se on kotoisin tuolta.. NaaNaapurissani asuu kotitonttuPäällään huovutettu univormuNa-na, na-naa, na-na, na-naa, jee, jee, nana-na-na-na-naaPienen pieni pikkuinen kotitonttuJa sen pieni huovutettu univormuNa-na, na-naa, na-na, na-naa, jee, jee, nana-na-na-na-naaNaapurissani asuu kotitonttuPäällään huovutettu univormuNa-na, na-naa, na-na, na-naa, jee, jee, nana-na-na-na-naaPienen pieni pikkuinen kotitonttuJa sen pieni huovutettu univormuNa-na, na-naa, na-na, na-naa, jee, jee, nana-na-na-na-naa
2. Isi Jaksaa Nyt
– Tää kappale oli semmoinen, jonka kirjottelin kun tuntui todella vahvasti siltä, että mä vaan istun, möllötän ja seuraan sivusta kun lapset kasvaa. Halusin motivoida itseäni, joka toimikin vallan hyvin pienen pätkän. Motivoida itseäni siis liikkumaan, aktiivisempaan arkeen ja mukaan lasten juttuihin. Mä uskallan välttää, että tällä hetkellä en ihan niin pohjalla ole kun mitä ennen tämän kappaleen kirjoitusta olin, mutta kyllä olisi taas aika tehdä jonkinlainen ryhtiliike. Eli tämä soimaan ja kokeilen saanko tästä vielä saman voiman. Kutsuinkin tätä leikkimielisesti omaksi Eye of the Tigeriksi, semmoiseksi omaksi tsemppikappaleekseni. Tykkään sanoista ja jos pitäisi miinusta antaa niin ehkä siitä, että tekoäly vaihtaa lauluääntä ainakin omaan korvaani kappaleen aikana hieman.
Sanat:Niin monesti, lapset on mukaan pyytänytLiian monesti oon vastannut – ei isi jaksa nytEi isi jaksa nyt, mulla vaan päässä kaikuuMitä iloa on ihmisestä, joka vaan sohvalla istuuJotain täytyy tehdä, jonkun täytyy muuttuaMun täytyy nousta pois – pois täältä pohjaltaLapsilleni todistan, isi jaksaa nyt (isi jaksaa nyt)En tahdo jäädä sohvan nurkkaan kuolemaanItselleni todistan, isi jaksaa nyt (isi jaksaa nyt)Jokainen askel, vie mua, suuntaan oikeaan.Pois sohvan nurkasta, kipinä on syttynytLiian monesti oon vastannut – ei isi jaksa nytEi isi jaksa nyt, onko se ees syyMitä iloa on ihmisestä, joka aina vaan etääntyyJotain täytyy tehdä, jonkun täytyy muuttuaMun täytyy nousta pois – pois täältä pohjaltaLapsilleni todistan, isi jaksaa nyt (isi jaksaa nyt)En tahdo jäädä sohvan nurkkaan kuolemaanItselleni todistan, isi jaksaa nyt (isi jaksaa nyt)Jokainen askel, vie mua, suuntaan oikeaan.En ehkä oo elämäni kunnossa, kyllä vikaa onmut eniten tuntuu omatunnossa, en oo tunteetonTahdon jaksaa leikkiä, telmiä ja juostaTahdon nähdä lasten kasvavan ja iloita mukanaLapsilleni todistan, isi jaksaa nyt (isi jaksaa nyt)En tahdo jäädä sohvan nurkkaan kuolemaanItselleni todistan, isi jaksaa nyt (isi jaksaa nyt)Jokainen askel, vie mua, suuntaan oikeaan.Lapsilleni todistan, isi jaksaa nyt (isi jaksaa nyt)
En tahdo jäädä sohvan nurkkaan kuolemaanItselleni todistan, isi jaksaa nyt (isi jaksaa nyt)Jokainen askel, vie mua, suuntaan oikeaan.
3. Himmeä Ja Hiljainen Tila
– Tämä kappale kertoo suihkusta. Suihku on mulle semmonen paikka, johon tykkään toisinaan mennä vaan olemaan. Istun valuvan veden alla ja yritän olla ajattelematta mitään. Suihkussa pääsen lähimmäksi sitä tilaa kun aivoissa ei liikkuisi mitään, mutta yliajattelijan aivot tekee silti kaikkensa ajatellakseen. Yleensä keskityn ajattelemaan vaan veden ääntä, veden kulkua iholla ja kaikkea semmoista, mikä saa mun ajatukset pois elämän pyörteistä. Tää kappale sitten syntyi siitä miten suihku on mulle tavallaan semmoinen turvapaikka, pakopaikka tai jotain vastaavaa. Tästä kappaleesta en osaa antaa mitään miinusta. Tykkään sanoista ja tykkään siitä, että mimmonen suunta me ton tekoälyn kanssa löydettiin tohon laulantaan. Jos ihan pakkopakko on joku miinus keksiä niin kai sen voi sanoa, että ei tämä ihan jokaiseen hetkeen sovi tyyliltään. Mutta se on hyvin harhainen miinus.
Sanat:Huoleni katoaaKun pisarat putoaaOlen tässä nytVesi valuu pitkin kasvojaniKuin sanat, joita en koskaan sanonutkaanVesi nuolee mun haavojaniOlen vailla aikaa, lähes vailla tajuntaakaanVain himmeä ja hiljainen tila täynnä harmoniaaHetki vain mulle, arkipäivän euforiaaHuoleni katoaa,Kun pisarat putoaaHetken kun hengitänValuu pois huolet painavan päivänHuoleni katoaaKun pisarat putoaaOlen tässä nytAivan kuin olisin uudestisyntynytVesi nuolee selkäpiitäniKuin pelko, jota en koskaan pelännytkäänVesi valuu mun käsistäniOlen vailla aikaa, jota en koskaan elänytkäänVain himmeä ja hiljainen tila täynnä harmoniaaHetki vain mulle, arkipäivän euforiaaHuoleni katoaa,Kun pisarat putoaaHetken kun hengitänValuu pois huolet painavan päivänHuoleni katoaaKun pisarat putoaaOlen tässä nytAivan kuin olisin uudestisyntynytKun ei enää valuvaa vettäPalaa todellisuus, isku vasten kasvojaTaas rikki, vaikka äsken olin ehjäViimeinen pisara vierähtää vartalostaHuoleni katoaaKun pisarat putoaaHetken kun hengitänValuu pois huolet painavan päivän
4. Ei Tää Niin Huono Paikka Ole
– Tää kappale kertoo oman liioitellusti asuinalueestani. Tarinat on tosia, mutta kärjistän tässä vain siihen suuntaan, että näin tapahtuisi kokoaika. Ja kai tää tavallaan kertoo siitäkin, että olin vältellyt tätä asuinaluetta koko elämäni, mutta tutustuttuani tähän näinkin läheltä niin sanoisin, että ei tää niin huono paikka ole. Täällä neljän seinän sisällä on lopulta ihmisen ihan hyvä olla, oli ympärillä minkälaista meininkiä tahansa. Plussaa annan ehdottomasti siitä mihin tässä kappaleen rakennuksessa pyrinkin; silleen aika raju aihe, mutta halusin käsitellä sitä semmoisella kepeällä otteella ja ottaa musiikkiin semmoista jonkinlaista hilpeyttä. Kontrastia, ihmiset, kontrastia. Miinusta en ehkä taas osaa antaa, koska onhan toi aikalailla just semmonen mitä hain. Ei parhaimpiani, mutta vallan hyvä kokonaisuus.
Sanat:Kaupan kulmalla taas puliukot humaltuuNe on siellä aina kun sää vain niin salliiYksi niistä melkein lihikseensä tukehtuuMuut nauraa kun ystävä hädissään yskiiEi tää ole huono naapurusto minustaMuista ihmisistä annan kyllä miinustaTästä paikasta on kuultu legendojaMun on kotona silti ihan hyvä ollaJoka paikassa eksyneitä naamojaMun on kotona silti ihan hyvä ollaEi tää niin huono paikka oleEi, ei tää niin huono paikka oleKaupassa teini huutaa "tappakaa minut jo"Mutta näitähän tapahtuu kaikkiallaEn sanoisi, että on pilalla tää nuorisoOmat ongelmansa on ihan jokaisellaEi tää ole huono naapurusto minustaMuista ihmisistä annan kyllä miinustaTästä paikasta on kuultu legendojaMun on kotona silti ihan hyvä ollaJoka paikassa eksyneitä naamojaMun on kotona silti ihan hyvä ollaEi tää niin huono paikka oleEi, ei tää niin huono paikka oleKaupan pihaan joku ryömii verissäpäinToinen huutaa "se on saanut puukosta"Se on jo ihan arkipäivää täällä näinEikä kukaan tunnu saavan aikaan muutostaTästä paikasta on kuultu legendojaMun on kotona silti ihan hyvä ollaJoka paikassa eksyneitä naamojaMun on kotona silti ihan hyvä ollaEi tää niin huono paikka oleEi, ei tää niin huono paikka ole
5. Milloin Isät Itkee
– Tää kappale lähti rakentumaan alitajunnan kautta. Lause oli tarttunut mulle ilmeisesti jostain TikTokin tai YouTube shortsien kautta, mutta siis oikeastihan se menee "milloin äidit itkee". En siis tiennyt tätä kun vasta siinä vaiheessa kun olin rakentanut kappaleen loppuun. Mä vaan rupesin jossain vaiheessa hoilottelemaan kotona itsekseni ollessani "milloin isät itkee.." semmosella vallan huonolla falsetilla. Mietin, että tässäpä vallan hyvä aihio laululle. Rakensin sen ja pari päivää tämän kappaleen valmistuttua törmäsin ilmeisesti uudestaan siihen "milloin äidit itkee"-kappaleeseen ja tajusin, että hitto, tää oli melkein tehty jo! Mutta mitään muuta samaa siinä ei pitäisi olla! (en ole vieläkään uskaltanut kuunnella tota äidit -versiota alusta loppuun, vaikka kertosäkeestä tykkäänkin.) Mutta mitä kautta mä rakensin tämän kappaleen? No, tässä on kolme sukupolvea. Mä kirjoitin sen tavallaan omasta elämästäni, mutta se toimi vaan betonivaluna. Se on siis siellä pohjalla, mutta rakensin siihen päälle aika paljon semmosta ylimääräistä. Mä voisin melkein sanoa, että rakastan tän kappaleen tarinaa. Se menee syvälle ja päättyy odotukseen siitä, että ehkä vielä joskus. Eikä taaskaan miinuksia, sori. Kertosäkeestä vain sen verran, että kaikissa lauseissa on kysymysmerkki perässä.
Sanat:Oman työnsä ohella keskittyi talon tekoonEi puhellut liikoja, huolet hukutti pulloonPöytään toi leivän, pitkää päivää kun tekiMurheet piti sisällään niin kauan kuin eliMilloin isät itkeeSilloin kun kukaan muu ei nääKun ei millään meinaa jaksaa enääMilloin isät itkeeSilloin kun kaikki muu on jo tehtyKun kyyneleitä on jo liian kauan säästettyMilloin isät itkeeKahvinkeittimen ääni, tuoksu kahvipavunJo ennen kukonlaulua varressa työkalunIllalla palasi kotiin, istui sohvalla hiljaaTuijotti teeveetä, oluella paransi olotilaaMies hautasi oman isänsäEi itkenytMies hautasi oman äitinsäEi itkenytMies hautasi oman poikansaEi itkenytMilloin isät itkeeSilloin kun kukaan muu ei nääKun ei millään meinaa jaksaa enääMilloin isät itkeeSilloin kun kaikki muu on jo tehtyKun kyyneleitä on jo liian kauan säästettyMilloin isät itkeeMilloin isät itkeeJuuret syvällä siellä, missä ei kyyneleitäMissä miehet vaikenee tunteet jäätyneinäEn osaa, en tiedä, milloin olisi se hetkiEn ole parempi, pulloon hukkuu myös minun huoleniMilloin isät itkeeSilloin kun kukaan muu ei nääKun ei millään meinaa jaksaa enääMilloin isät itkeeSilloin kun kaikki muu on jo tehtyKun kyyneleitä on jo liian kauan säästettyMilloin isät itkeeMilloin isät itkeeEhkä vielä joskusJonain kauniina päivänäPoika ei piilouduEi tunteitaan säikähdäSilloin isät itkee
6. Ootko Sit Ylpee Siit
– Tääkin perustuu omiin kokemuksiin hyvin vahvasti. Halusin kirjottaa kappaleen kiusaamisesta, koska se on aihe mihin täytyy puuttua. Väitän tässä kappaleessa kasvattaneeni jo niin paksun nahkan, että kommentit ei mene mulla enää tunteisiin ja tahdon syyllistää ihmisiä, jotka laittaa toisille negatiivisia kommentteja. Kukaan ei saa kenenkään negatiivisuudesta mitään, mutta pahimmillaan se voi johtaa vallan pahoihinkin ihmiskohtaloihin. Ootko sitten ylpeä siitä jos joku tekee itselleen jotain sen takia, että kommentoit sille ikävästi? Mitä sä siitä saat? Näitä kysymyksiä pyörittelin mielessäni. Miinusta annan ihan pikkusen siitä, että kirjoitin bridgen räppimuotoon ja se ei ehkä loppujen lopuksi istu siihen niin hyvin kun ajattelin, mutta ei se ole mahdottoman iso miinus. Plussaa sataa ehdottomasti teemasta ja siitä miten käsittelin sen omasta näkökulmastani.
Sanat:Kuuntelepa tääMul on taustaa kiusattuna, pilkattunaMä elin pitkään mun unelmat tallottunaNyt sanoi kyhään, välil tulee huonoo, välil tulee hyvääsanoit tän olevan paskaa, mut ainakin mä keskityn hyväänKuuntele kun kerron sulleKommentit ei mee mul enää tunteisiinMut mietipä sitä, jos jollain muulla ne tekee niinOotko sit ylpee siitOotko sit ylpee siitKommentit ei mee mul enää tunteisiinMut mietipä sitä, jos jollain ne menee ranteisiinOotko sit ylpee siitOotko sit ylpee siitMul on taustaa kiusattuna, pilkattunaMut nää haavat ei enää määritä muaNousin aina ylös, paskast huolimat elämää jatkoinMut tunsin jengii, joille kiusaaminen siivet antoiKuuntele kun kerron sulleKommentit ei mee mul enää tunteisiinMut mietipä sitä, jos jollain muulla ne tekee niinOotko sit ylpee siitOotko sit ylpee siitKommentit ei mee mul enää tunteisiinMut mietipä sitä, jos jollain ne menee ranteisiinOotko sit ylpee siitOotko sit ylpee siitOot aina liian laiha ja samal liian lihavaTajuutko jo nyt, että vika ei oo sinussaSe et ole sinä, jonka täytyy ittees muuttaaEt tuu ikin mahtuu kiusaajien sapluunaaSä voit vaan jatkaa ja koittaa vaan jaksaaJos selviit siitä, lupaan kaikki ei oo paskaaSe ei oo reiluu, oon samaa mieltä sunkaaMut näin tääl mennään, se on kylmää faktaaKuuntele kun kerron sulleKommentit ei mee mul enää tunteisiinMut mietipä sitä, jos jollain muulla ne tekee niinOotko sit ylpee siitOotko sit ylpee siitKommentit ei mee mul enää tunteisiinMut mietipä sitä, jos jollain ne menee ranteisiinOotko sit ylpee siitOotko sit ylpee siitKommentit ei mee mul enää tunteisiinMut mietipä sitä, jos jollain ne menee ranteisiinOotko sit ylpee siitOotko sit ylpee siitOotko sit ylpee siitOotko sit ylpee siit
7. Valkoinen Kuolema
– Kappale kertoo Simo Häyhästä. Tästä tyli pyyntö YouTuben puolella ja sitten lähdin kokeilemaan. Tätä varten mun piti tutkia paljon ja vielä enemmän kaikkea mitä tämä kyseinen mies oli saavuttanut. Tiesin heti lähtiessäni tekemään tätä, että haluan tästä semmosen "Veteraanin Iltahuuto"-tyyppisen ratkaisun. Semmoisen jylhän ja ylistävän. Tää on mun yks omia lemppareitani kautta aikojen ja tää on semmonen kappale, joka on saanut mulle itsellenikin kylmiä väreitä. Miinusta ei todellakaan mistään, plussaa ihan kaikesta. Tää on todella onnistunut teos, vaikka olisitte kuinka eri mieltä.
Sanat:Poikana metsissä kulkiSaalisti varjoissaHiljaa, tähtäin tarkkaTurha on piiloutuaSuojeluskunnassa oppiKauan ei harkitaKerran kun liipasinta painaaToista ei tarvitaPystykorvallaan tiputtaaVastustajista kenet vaanJoka tähtäimeen sattuukaanMies tuo raudanlujaKaikista tarkin tarkka-ampujaSai nimekseen – Valkoinen kuolemaVieras ei tietään tänneTuoda voi milloinkaanTähtäin tarkka ja kylmäVarjosta varjona vaanYli viisisataa miestäAvotähtäimen läpi vaanKollaan pakkasessa yksiTää on meidän maaPystykorvallaan tiputtaaVastustajista kenet vaanJoka tähtäimeen sattuukaanMies tuo raudanlujaKaikista tarkin tarkka-ampujaSai nimekseen – Valkoinen kuolemaAjoi takaa vihollistaPimeni maailmaLuoti kasvonsa mursiSelvisi tuurillaUutinen kuolemastaNiin oli painettuSilti jatkosotaankin tahtoiVaan ei otettuPystykorvallaan tiputtaaVastustajista kenet vaanJoka tähtäimeen sattuukaanMies tuo raudanlujaKaikista tarkin tarkka-ampujaSai nimekseen – Valkoinen kuolemaMies tuo raudanluja,Kaikista tarkin tarkka-ampujaSai nimekseen – Valkoinen kuolema
8. Tyhjä Paperi
– Tää taas on mun omasta mielestäni heikoin suoritukseni pitkään aikaan. Plussaa esikertosäkeestä ja kertsistä, mutta muuten tää tunkee omaan mieleen liikaa miinusta. En tiedä johtuuko se siitä, että mulla oli tossa juuri se kyseinen tyhjä paperi, että mikään kappale ei meinannut alkaa rakentumaan tai mitään uutta ei meinannut syntyä. Tämä syntyi siis lähes pakotettuna ja sen takia mulla on kai jäänyt tähän semmonen side, että tämä on jotenkin erityisen huono. Tässä on liikaa semmosta, tiedättekö.. Pakotettua riimiä ja pakotettua yritystä. Mutta mä en halunnut tuhota tätä, koska tää taas kertoo yhden tarinan tästä mun matkastani sanoittajana.
Sanat:Tyhjä paperi, edessä mun naamaniEn saa siihen mitään, vaikka luulin saaavaniTyhjä paperi, ei vuoda siihen haavaniEn saa siihen mitään, missä on ajatusmaailmaniTee lisää uutta, luulen pystyväni kylläJumitan tyhjää sivua ilman kehitystäTee lisää uutta, kohti omaa pyrkimystäMonta alkuu kokonaan pois pyyhittynäTätäki oon kirjottanu, pyyhkiny taas kirjottanuEi tarpeeks hyvä, mikä sit on tarpeeks hyväTyhjä paperi, edessä mun naamaniEn saa siihen mitään, vaikka luulin saaavaniTyhjä paperi, ei vuoda siihen haavaniEn saa siihen mitään, missä on ajatusmaailmaniTee lisää uutta, mut aiheet on vaan loppunuOon kai tehny liikaa ja taidot tukahduttanuTee lisää uutta, Ei tää nyt vaan onnistuEi tuu mitään, oon luovuuden tyhjäks pumpannuTätäki oon kirjottanu, pyyhkiny taas kirjottanuEi tarpeeks hyvä, mikä sit on tarpeeks hyväTyhjä paperi, edessä mun naamaniEn saa siihen mitään, vaikka luulin saaavaniTyhjä paperi, ei vuoda siihen haavaniEn saa siihen mitään, missä on ajatusmaailmaniTee lisää uutta, mut on hävinny silmist loisteJos se ei tuu nyt niin se tulee joskus toisteTee lisää uutta, ehkä inspiraatio viel iskeeMut ei voi kukkookaan laulamaan käskeeTätäki oon kirjottanu, pyyhkiny taas kirjottanuEi tarpeeks hyvä, mikä sit on tarpeeks hyväTyhjä paperi, edessä mun naamaniEn saa siihen mitään, vaikka luulin saaavaniTyhjä paperi, ei vuoda siihen haavaniEn saa siihen mitään, missä on ajatusmaailmaniTyhjä paperi, edessä mun naamani
En saa siihen mitään, vaikka luulin saaavaniTyhjä paperi, ei vuoda siihen haavaniEn saa siihen mitään, missä on ajatusmaailmani
9. Kaljaa Kahvimukista
– Ihan alkuun haluan antaa miinusta siitä, että laulaja kuulostaa laulavan joitain asioita ihan väärin ja se vähän särähtää omaan korvaan. Jotkut kirjaimet kuulostaa ihan vääriltä. Jos kappaleen kuuntelee niin, että lyriikat on vieressä niin tämä aukeaa ihan täysin. Tarinan päähenkilö on yksinhuoltajaäiti, jolla on tietynlainen suhde alkoholiin. Ajatus tähän biisiin syntyi kun juotiin joskus pojilta salaa kokista kahvimukeista, koska "arkena ei ole hyvä juoda limua.." Innostuin silloin miettimään, että mitä muuta voi piilottaa kahvimukiin ja tämä on nyt sitten se tarina.
Sanat:Ne soitti mulle taas neuvolastaNe hätiköi, ei voi lakata penkomastaOnhan lapsi suojassa kotonansaVaikka käyn juomassa muutaman lähipubissaEhkä elämä ei olekaan elokuvaEhkä elämä ei saa kaunista loppuaToiset on veistetty ihan eri puustaNe löytää onnensa kauniista kukistaMä löydän onneni jostain ihan muustaLöydän onneni kaljana kahvimukistaNe soitti mulle taas päiväkodistaNe toteaa lapsen lakanneen puhumastaSe johtuu syystä tuntemattomastaTai sitten se tietää, et juon kaljaa kahvimukistaEhkä elämä ei olekaan elokuvaEhkä elämä ei saa kaunista loppuaToiset on veistetty ihan eri puustaNe löytää onnensa kauniista kukistaMä löydän onneni jostain ihan muustaLöydän onneni kaljana kahvimukistaNe soitti mulle poliisiasemaltaLapsi on siellä naapurin toimestaMiks mun täytyy samaa asiaa toistellaVoin lopettaa koska vaan, ei oo mulle ongelmaToiset on veistetty ihan eri puustaNe löytää onnensa kauniista kukistaMä löydän onneni jostain ihan muustaLöydän onneni kaljana kahvimukistaMä löydän onneni kaljana kahvimukista
10. Pusikkoon
– Mä halusin pitkään tehdä laulun aiheesta pussikalja, koska mä tykkään pussikaljakulttuurista. Mä en saanut mitään kirjoitettua, vaikka aihe oli vallan mielenkiintoinen. Jätin tän toistuvasti vain hautumaan ja melkein jo luovutin koko homman suhteen. Sitten jossain vaiheessa keksin, että mitäpä jos tekisin rakkauslaulun? Semmosen vähän härskimmän, koska joskus on hyvä poistua omalta mukavuusalueelta. En tahtonut kuitenkaan luoda tähän kahta ihmistä, vaan ihmisen ja pussikaljan. Mä tykkään tästä meiningistä mikä tässä on, mutta mun on pakko sanoa miinukseksi se, että mä jotenkin hölmönä halusin tähän hyvin normaalista poikkeavan pitkät verset ja siitäkin on sitten kuultavissa se, että on jouduttu vähän pakotetusti keksimään loppua.
Sanat:Sä oot mun rakkauteniAnnat suunnan mun elämälleniNa na nana nana na na nana naaSua kaivannut oonSun kanssa pusikkoonTahdon tästä nyt lähteäHei kaunis kuulepaSua tahdon suudellaEi haittaa vaikka alat lämmetäUskon kohtaloonSä ajat mut tuhoonTehdään se heti uudestaanOon juhlatuulellaViivyt mun huulillaJään suhun kii tiukempaanVailla ajatustaKadotan kohtuudenSain kaiken sustaNyt tahdon jo uudenTahdon jo uudenTahdon jo uudenSä oot mun rakkauteniAnnat suunnan mun elämälleniKoko pitkän talven jaksoin odottaaSä oot mun rakkauteniVihdoin nää hiton säät lämpeniJa pääsen puistoon susta nauttimaanSä olet nautintoMietin huutaisinkoSulle mun sydän pamppaileeOon onnellisinMulle sä oot sopivinKaikki sussa vaan mut vangitseeKesäaamun usvaYhä täytyn halustaVaan sinä haihduit paikaltaVielä tekee mieliKuiva on mun kieliMut tuntuihan tää ihanaltaVailla ajatustaKadotan kohtuudenSain kaiken sustaNyt tahdon jo uudenTahdon jo uudenTahdon jo uudenSä oot mun rakkauteniAnnat suunnan mun elämälleniKoko pitkän talven jaksoin odottaaSä oot mun rakkauteniVihdoin nää hiton säät lämpeniJa pääsen puistoon susta nauttimaanSä oot mun rakkauteniAnnat suunnan mun elämälleniKoko pitkän talven jaksoin odottaaSä oot mun rakkauteniVihdoin nää hiton säät lämpeniJa pääsen juomaan pussikaljaa
11. En Ole Boomeri
– Tämä on suunta, johon haluan mennä enemmän ja enemmän. Löysin vihdoin tavan luoda todella Leevi and the Leavings -tyyppistä musiikkia ja se on ollut se mitä olen yrittänytkin. Mutta, koska tässä on niin vahva Göstä-soundi niin olen ruvennut miettimään, että onko tämä kuitenkaan moraalisesti oikein.. No, niin tai näin, tätä haluaisin tehdä enemmän. Kirjoitin biisin niin, että menin jälleen kerran hahmoon, joka on semmoinen vähän vanhempi mieshenkilö, joka ei omasta mielestään ole jäänyt ajasta, vaikka kokoaika nariseekin siitä kuinka nykyaika on liian nykyaikaista. Mun mielestä sain tän kappaleen sanoitukseenkin hyvin vangittua Gösta Sundqvistin tavan tehdä kappaleita. Tämä on siis ihan täydellinen, sanoisin, että täydellinen pastissi. Miinusta ei mistään.
Sanat:En käy enää siellä FacebookissaNe väittää, ihmiset on nykyään kauniimpiaSiellä kehutaan tuttuja ja tuntemattomiaSe on joku hyvänmielen naamagalleriaKaikki oli paremmin ennen uutta vuosituhattaNyt en kyllä pysty olemaan kommentoimatta(Ei, ei) En ole boomeriMut kyllä tätä nykymaailmaa halveksin.(Ei, ei) En ole boomeriMut kyllä oltaisiin selvitty ilmankin(Ei, ei) En ole boomeriMut kyllä oli ennen kaikki paremminEn käy enää siellä YoutuubissaNe väittää, uuden musiikin olevan musiikkiaSiitä tulee mieleen ainoastaan kakofoniaSe on iloista hihkumista ilman pointtiaKaikki oli paremmin ennen uutta vuosituhattaNyt en kyllä pysty olemaan kommentoimatta(Ei, ei) En ole boomeriMut kyllä tätä nykymaailmaa halveksin.(Ei, ei) En ole boomeriMut kyllä oltaisiin selvitty ilmankin(Ei, ei) En ole boomeriMut kyllä oli ennen kaikki paremminEn käy enää siellä TikTokissaNe väittää, nykyään osataan tanssiaNiillä taitaa olla housuissa muurahaisiaSe on mielestäni liian iloista farssiaKaikki oli paremmin ennen uutta vuosituhattaNyt en kyllä pysty olemaan kommentoimatta(Ei, ei) En ole boomeriMut kyllä tätä nykymaailmaa halveksin.(Ei, ei) En ole boomeriMut kyllä oltaisiin selvitty ilmankin(Ei, ei) En ole boomeriMut kyllä oli ennen kaikki paremminEn ole boomeri(Ei, ei) En ole boomeriMut kyllä tätä nykymaailmaa halveksin.(Ei, ei) En ole boomeriMut kyllä oltaisiin selvitty ilmankin(Ei, ei) En ole boomeriMut kyllä olen ehkä kuitenkin
12. Auringonpalvoja
– Tää syntyi mun halustani luoda kesäinen biisi. Rakentelin tätä kappaletta ensin niin, että auringonpalvoja oli "aurinkoholisti", "aurinkonarkomaani" tai mitä näitä sanoja nyt olikaan mitä kokeilin. Kuitenkin niin, että tää tyyppi tykkää auringosta tosi, tosi paljon. Jossain vaiheessa tajusin, että johan tämä perinteinen sana "auringonpalvoja" on todella auringosta tykkäävä hemmo. Halusin luoda tähän hahmon, joka siis vaan haluaa olla auringossa, hinnalla millä hyvänsä. Se mentaliteetti siitä ehkä jäi vähän valjummaksi kun olin ajatellut, mutta kyllähän tässä nahka tirisee. Halusin överiä, mutta ei siitä sitten ihan niin överiä tullutkaan, koska kesäfiilis rupesi viemään enemmän kun överiys. Tykkään ja annankin tälle vain ja ainoastaan plussaa. Jos hakemalla hakee niin miinuksen voi antaa siitä, että riisuin kokoaika sitä överiyttä siitä ja siitä tuli lopulta aika kesy kappale, vaikka suunta oli alunperin toinen.
Sanat:Oon auringonpalvojaElän kuumas, niinku kamelit aavikollaJos en löydä rantaaOtan aurinkoo vaik hiekkalaatikollaOon auringonpalvojaElän kuumas, niinku liskot kiinni kivisTarviin sitä lämpööAurinko on mulle niinku rastalle kannabisKevään ensimmäiset helteetMä sammutan lämpölaitteetMua houkuttaa auringonsäteetJuoksen pihalle ja riisun vaatteetNaapurit katseleeMua kummissaanYks niistä tuleeMun valokeilaanÄlä peitä mun aurinkooOon auringonpalvojaElän kuumas, niinku kamelit aavikollaJos en löydä rantaaOtan aurinkoo vaik hiekkalaatikollaOon auringonpalvojaElän kuumas, niinku liskot kiinni kivisTarviin sitä lämpööAurinko on mulle niinku rastalle kannabisKannan rantahiekkaa parvekkeelleAsetan siihen pyyhkeen päälleMä nostan piña coladaa kesälleTuntuu ku ois saapunut havaijilleNahka tiriseeTulee tuoksu pihvinSaapuu paikalleSadepilvetkinÄlä peitä mun aurinkooOon auringonpalvojaElän kuumas, niinku kamelit aavikollaJos en löydä rantaaOtan aurinkoo vaik hiekkalaatikollaOon auringonpalvojaElän kuumas, niinku liskot kiinni kivisTarviin sitä lämpööAurinko on mulle niinku rastalle kannabisÄlä ota sitä vakavastiVaik aurinko paistaa polttavastiNokka kohti rantaa ja aurinkoo palvomaanÄlä ota sitä vakavastiVaik iho lähtee ku nahkatakkiEi oo aikaa alkaa rasvoilla sotkemaanÄlä peitä mun aurinkooOon auringonpalvojaElän kuumas, niinku kamelit aavikollaJos en löydä rantaaOtan aurinkoo vaik hiekkalaatikollaOon auringonpalvojaElän kuumas, niinku liskot kiinni kivisTarviin sitä lämpööAurinko on mulle niinku rastalle kannabis
13. Ikioma
– En tiedä olenko koskaan maininnut, että rakastan tarinoita? Tämä kappale on jatko-osa yhdelle vanhemmalle kappaleelleni. Tässä kappaleessa nainen on tavannut miehen, joka tuntuu täydelliseltä. Mutta miksi mies tuntuu täydelliseltä? No, koska kyseessä on Raimo & Riitta -kappaleen jatko-osa ja tietäjät tietää, että Raimo on stalkkeri. Siirryin tässä naisen rooliin ja käsittelin tätä stalkkerirakkautta tälleen toisesta näkökulmasta. Olisin kaivannut tohon lauluääneen semmoista iäntuomaa karismaa, mutta en saanut ja tämä versio kuulosti vallan hyvältä omaan korvaan. Tykkään itse tästä ehkä eniten tarinansa puolesta. Miinusta antaisin ehkä bridgestä, joka jää tavallaan vähän jotenkin irtonaiseksi kuitenkin.
Sanat:Sä olit mun kohtaloJa nyt mä tahdon ollaTahdon olla, vaan sun vaimoVaan sun vaimoTulit vastaan mua pihallaAsuit naapuritalossaTervehdit mua ja mun koiraaSul oli pienet kiikarit kaulallaMikä on niiden tarinaMuistutit ihan pikkupoikaaEn tiennyt olevan olemassakaanMiestä, joka noin osaa rakastaaSä olit mun kohtaloJa nyt mä tahdon ollaTahdon olla, vaan sun vaimoSä olit mun kohtaloJa nyt sä olet munSä olet mun, ikioma Raimo.Ikioma RaimoEi tuntunut todelliseltaMeidän treffi-iltanaVeit mut mun lempiraflaanToit mulle mun lempikukkiaTiesit nekin sanomattaTässä on oltava taikaaEn tiennyt olevan olemassakaanMiestä, joka noin osaa rakastaaSä olit mun kohtaloJa nyt mä tahdon ollaTahdon olla, vaan sun vaimoSä olit mun kohtaloJa nyt sä olet munSä olet mun, ikioma Raimo.Ikioma RaimoMinä olen vaan RiittaParisuhteita ei pahemminJa tää kävi niin nopsaanMietin joskus tauottaMiten tunnet mut paremminKuin minä itse koskaanSä olit mun kohtaloJa nyt mä tahdon ollaTahdon olla, vaan sun vaimoSä olit mun kohtaloJa nyt sä olet munSä olet mun, ikioma Raimo.Ikioma RaimoSä olit mun kohtalo
Ja nyt mä tahdon ollaTahdon olla, vaan sun vaimoSä olit mun kohtaloJa nyt sä olet munSä olet mun, ikioma Raimo.Ikioma Raimo
Niin, tässäpä nämä. Sanoisinko, että vallan sekalainen seurakunta, mutta kyllä mä niistä kaikista omalla tavalla tykkään. Kappaleet syntyy johonkin hetkeen, ajanjaksoon tai jotain ja yleensä se kappale muistuttaa mua siitä ajanjaksosta tai hetkestä. Muistan niistä niitä tunteita mitä olen käsitellyt ja kaikkea muutakin. Se ei toki tarkoita sitä, että ne voisi teille muille välttämättä olla sen enempää, mutta minä olen jokaiseen kappaleeseen antanut palan itsestäni. Nämä siis on taidetta, kuten edellisessä blogimerkinnässäni kerroin.
Ja edelleen tahdon vain alleviivata sitä, että mulla ei ole ollut käytännössä mitään tekemistä säveltämisen ja sovittamisen kanssa, koska sen on hoitanut tekoäly. Mä olen vaan antanut suunnan, valinnut 32 sekunnin mittaisista paloista, että mihin suuntaan haluan kappaletta viedä. Tärkein asia mun kappaleissa on se, että kaiken olen sanoittanut 99 % itse.
Ja tämän takia mä tätä teen. Haluan sanoituksilleni elämän. Haluan, että muutkin pääsee kuuntelemaan mitä mun päässä toisinaan tapahtuu, koska siellä kuitenkin kokoaika tapahtuu jotain. Nyt mulla ei ole enää aikaa jatkaa tätä ja onhan tämä muutenkin vallan pitkä teksti, koska en muista enää miten viimeksi piilotin noi lyriikat semmosen "näytä kappaleen sanat"-namiskan alle. Jos se yhtäkkiä tulee mieleeni niin tulen tekemään sen tähänkin, mutta nyt en jaksa ajatella.
Ja edelleen tahdon vain alleviivata sitä, että mulla ei ole ollut käytännössä mitään tekemistä säveltämisen ja sovittamisen kanssa, koska sen on hoitanut tekoäly. Mä olen vaan antanut suunnan, valinnut 32 sekunnin mittaisista paloista, että mihin suuntaan haluan kappaletta viedä. Tärkein asia mun kappaleissa on se, että kaiken olen sanoittanut 99 % itse.
Ja tämän takia mä tätä teen. Haluan sanoituksilleni elämän. Haluan, että muutkin pääsee kuuntelemaan mitä mun päässä toisinaan tapahtuu, koska siellä kuitenkin kokoaika tapahtuu jotain. Nyt mulla ei ole enää aikaa jatkaa tätä ja onhan tämä muutenkin vallan pitkä teksti, koska en muista enää miten viimeksi piilotin noi lyriikat semmosen "näytä kappaleen sanat"-namiskan alle. Jos se yhtäkkiä tulee mieleeni niin tulen tekemään sen tähänkin, mutta nyt en jaksa ajatella.
Terveisin,