Hei! Vaikka mulla ois aikaa kirjotella tänne blogiin päivät pitkät kaikkea turhaa, niin en koskaan saa aikaiseksi edes yhtä tekstiä. Kuten oon sanonu, tykkään kirjottelusta, mutta en tykkää siitä fiiliksestä kun alottaa blogimerkinnän eikä pääkopassa liiku yhtään mitään. Turhauttaa sillon edes yrittää.
Tosin äsken sain mahdollisesti kerättyä päästäni ajatukset kasaan ja sain aikaan aikamoisen setin kaikkea kerrottavaa. Mistä sitä siis alottaisi?
No kerrottakoon ensimmäisenä se kaikista turhin. Eli olen taas koukussa uuteen peliin. Yksitoikkoinen ja samanlainen kun muutkin Facebook-pelit, mutta miksi silti niin erilainen? En vain käsitä. "Klikkaa tuolta, kulutat energiaa, klikkaa tosta, kulutat lisää energiaa, sait levelin, energiat täynnä jihaa." Joo. Ehkä ei siitä aiheesta enempää. Jos jotain kiinnostaa, niin peli on nimeltään House M.D.: Critical Cases. Ja kyllä, nokkelimmat varmaan arvasikin, siinä ollaan tohtori Housen kanssa tekemisissä. Hoidetaan potilaita, tehdään lääkkeitä ja edetään isojen juttujen kanssa pikkuhiljaa.
Toinen asiani on sitten jo hieman isompi uutinen. Jopa minulle itselleni se oli iloinen ja iso uutinen. Okei, en koskaan aikaisemmin ole opiskelusta hirveästi välittänyt. Mutta nyt kun sain tietää, että minut on valittu Hyriaan pintakäsittelyalan perustutkintoa suorittamaan.. Niin wau.. Se on mun mielestä aika mahtavaa. Jotenkin oon kelannu päässänikin kaiken silleen, että nyt kun sinne kouluun menee, ni suorittaa kaiken sit kunnolla heti pois, eikä jää perseilemään samallailla kun aikoinaan puualan kanssa.. Onkohan musta tulossa aikuinen?
Tänään kun vein sen lapun, että otan opiskelupaikan vastaan, niin se ihminen meinas lähettää mut kotiin ottamaan huoltajan allekirjotusta ja nimenselvennystä lappuun, koska olin kuulema niin nuoren näköinen. Keskustelu meni jotenkin tyyliin näin: "Tässä on kyllä tää yks kohta.." osoittaen samalla huoltajalle varattua kohtaa ja vilkaisee sen jälkeen minuun ja kysäisee: "Minkäs ikänen sä oot?" Mä siinä vaiheessa hieman naurahdan ja tokasen vaan, että "Kohta 23.." Nainen siinä sitten virnisteli kanssa ja tokas "Aijaa.. Ku olit vaa nii nuoren näkönen.." - Nuoriherra Tekko.
Kolmas asiani on myös suhteellisen positiivinen. Toisaalta hieman jänskättää, että tuleekohan tästäkään taas mitään.. Kerta minä olen ollut pienenä osana mukana suunnittelemassa tätä reissua. Eli juhannuksena olis tarkotus lähteä mökille pienessä porukassa - no, sovitaan että 8 henkeä on pieni porukka, vaikka se minusta itsestäni tuntuu aika suurelta.
Mua vaan jännittää niin se, että onko se mökin vuokraaja kuinka luotettava ja että onko meiän suunnitelmat nyt ihan varmasti tukevalla pohjalla. Jos kyseinen vuokraaja ei luovuta meille avainkoodia tällä viikolla, niin se meidän reissusta. En haluaisia uskoa ihmisistä pahaa, mutta maailma on jo itsessään paha paikka. Aina on pieni epäilys kaiken suhteen.
Mutta mä en voi kun nyt toivoa parasta ja pelätä pahinta. Jos me sinne mökille päästään niin siitä tulee varmaan jonkinlainen kuvakollaasi ja raportti tännekkin. Tai näin ainakin suunnittelin.. Suunnittelen.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)