Okei, muutto oli suhteellisen kivuton, mutta sen jälkeen kaikki on lähtenyt käyntiin. Tätä remppaa on ollut ja ei tosiaankaan ole kerennyt siinä sivussa pitää kiinni mistään ruokatottumuksien opettelusta. Ollaan syöty vähän sitä sun tätä, tai no sitä mitä on on ollu tarjolla. Ja jos ei oo ollu mitään tarjolla, niin ollaan tilattu ruoka – pizza tai kebab – kotiin.
Eilen mä sitten havahduin ajattelemaan, että olin lupaillut itselleni jotain parannusta elämäntapoihin. Menin siis ostamaan smoothietarvikkeita kaupasta ja nautin pitkästä aikaa välipalaksi smoothien. Sitten sanoin Eiralle, että se voi ostaa mulle taas noita Nutrilett-juttuja jos käy semmosessa kaupassa missä ne on halpoja – ja Eira osti.
Mun täytyy kyllä sanoa, että en vielä tänäänkään ole osannut muuttaa ruokalutottumuksia täysin, mutta mä luulen, että tässä pikkuhiljaa opetellaan taas. Pitää totutella taas pieneen näläntunteeseen näin alkuun.
Musta tuntuu, että mun maha keksii kokoaika uusia tekosyitä olla pitämättä kiinni mistään rajoista. Tänään en päässyt herättyäni keittiöön tekemään Nutrilett-juomaa, ja jääkaapissa oli Eiran ostamia valmiiksi täytettyjä patonkeja: "Tää on nyt helpompi kun tässä on niin paljon kaikkea hälinää".
Ja nyt kun toi keittiö on muutenkin rempassa, niin pitää vaan opetella se, että vessan hanastakin saa juomakelpoista vettä.
Mutta mistä mulle tuli taas ajatus kirjoittaa? No, kaivoin tänään rullaluistimet esille. Mulle tähän (ilmeisesti kohta perinteeksi muodostuvaan, kerran vuodessa tapahtuvaan) elämäntaparemonttiin kuuluu vahvasti myös liikunnan lisääminen, ja tänään sitten kävin hieman rullaamassa. En todellakaan saanut tänään vielä oikein mitään aikaiseksi (oliko peräti noin 3 kilometrin lenkki), mutta jostainhan se on aloitettava.
Ja koska tämä kaupunki on mulle vielä silleen vieras, että en tiedä missä on hyväkuntoisia teitä, niin suuntasin ensimmäiseen mieleen juolahtaneeseen paikkaan – keskustaan. Jos olette koskaan käynyt rullaluistimilla Riihimäen keskustassa niin tiedätte, että rullaluistimet ei sovellu sinne yhtään.
Ihan ok alun jälkeen olin tosiaan eksynyt sinne keskustaan ja siitä alkoi sitten rullaluistimia ja nilkkoja uuvuttava pätkä. Mihin tahansa suuntaan katsoin, niin näin vaan erittäin epätasaista maata – laattaa, tiiltä tai mitä ikinä se materiaali onkaan. Sitä varmaan joku 10 minuuttia ja mun jalat oli ihan täysin väsyneet koko hommaan. Kun vihdoin pääsin hyvälle maalle, niin mun jalat ei meinannu jaksaa yhtään mitään. Olin koko keskustassa vieraillun ajan jännittäny jaloillani niin paljon.
Menin kuitenkin vielä pienen matkan, mutta pysähtelin kokoajan pyörittelemään nilkkojani. En päässyt lähellekään kotia, mun oli vaan ehdottomasti saatava ne rullaluistimet jalasta. Otin ne pois jossain tuolla kaupungilla ja kävelin kotiin kipein nilkoin ja pettyneenä suoritukseeni.
Mutta jos huonoa alkua seuraisi parempi menestys? No, se jäänee nähtäväksi. Hommat on kuitenkin nyt pistetty aluilleen!
Terveisin,
Tekko
