20092017 | Kiirekkö?

Mä oon pitkään miettinyt semmosta asiaa kun "kiire". Lähinnä kohdistan tän tohon liikennekäyttäytymiseen kiireessä.


Monet kerrat kun ollaan tultu tota Radanvarsitietä Hyvinkäältä Riihimäelle, niin ihmiset ohittaa, vaikka ajettais rajotusten mukaan. Okei, se pääsi meistä ohi, mutta kumminkin saadaan se kiinni sit seuraavissa liikennevaloissa, vaikka ajettiin rajotusten mukaan. Kuka siitä hyötyi? Tälläset tilanteet saa vaan miettimään, että mitä järkeä?

Jos olis tullut kiltisti meiän perässä liikennevaloihin, niin olisi kulunut silti sama aika ja mahdollinen riski liikenneonnettomuuksille olisi vältetty. Onko ihmiset oikeesti vaan niin tyhmiä, vai mikä ajaa siihen, että on pakko kiirehtiä ihan turhan takia?


Tähän liittyen oon huomannut myös sen, että pyöräilijät tekee myös paljon typeriä ratkaisuja. Mä oon pari kertaa ollut pysähtyneenä punaisiin valoihin ja odotellut siinä ihan rauhassa kun joku paahtaa ihan täysiä ohi välittämättä valoista. Kun ne taas vaihtuu vihreeksi, niin mä pääsen ihan rauhassa polkemaan ja saan sen kiirehtijän yleensä kiinni normaalilla vauhdilla. Kuka siitä taas hyötyi? Riskeeraa oma ja mahdollisesti jonkun muun henki, että saat ajaa punaisia päin ilman mitään hyötyä. Kannattiko?

Kiirehtiä kerkiää helposti liikennevalojen jälkeenkin, eikä ne pari menetettyä sekuntia voi niin pahalta tuntua.


Mietin vaan, että kuinka moni on oikeesti kuollut turhaan kiirehtimiseen? Uskoisin luvun olevan aika suuri.

Ei mulla tässä muuta, mutta miettikää seuraavan kerran liikenteessä, että miten typerästi osa ihmisistä käyttäytyy – tai miten itse käyttäydytte. Ja loppuhuomautukseksi vielä: ne puhelimet pois ajaessa. Siihenkin varmasti löytyy aikaa jostain muualta. Yksinkertaisia asioita joita kaikki ei vaan tajua.

Terveisin,
Tekko

13092017 | Rahako?

Sanotaan: "ei raha tee ketään onnelliseksi".

Mutta mä olisin ihan hitsin tyytyväinen, jos mulla olis niin paljon rahaa, ettei mun tarviis miettiä paljonko mikäkin maksaa.

Mä en olis siitä rahasta onnellinen, vaan siitä, että mun ei tarviis ajatella sitä. Mä vihaan sitä, miten jotkut numerot voi vaikuttaa kaikkien sivistyksen keskellä elävien ihmisten elämään niin vahvasti.

Itseasiassa mä vihaan koko asiaa, mä vihaan rahaa.

No se saa maailman pyörimään, joo. Kukaan ei tee mitään ilman sitä, mutta kaikki tekee kaikkensa sen eteen.

Rahasta riidellään, tapellaan ja tapetaan.

"Tili tuli, tili meni"-päivä, ei mulla muuta.

Terveisin,

Tekko

11092017 | Vahvat persoonatko?

Mä oon nyt muhitellut yhtä asiaa päässäni jokusen viikon ja oon nyt ehkä valmis kirjottamaan siitä. Tai no, nyt mulla on semmonen rako almanakassa, että sopii kirjottaa. (Oikeesti oon taas vaan ollut uskomattoman saamaton)

Mä en tiedä kuuluuko tämä jotenkin jollain tapaa mun paniikkihäiriöön, mutta uskoisin. Te tiedätte ihmiset; niitä on joka lähtöön. On hiljaisempia yksilöitä, niinkuin minä. Sitten on niitä puheliaampia yksilöitä, esim. kaikki muut ku minä. Niin, tämä mun tän päivänen asia on kai jonkinlaista lokeroimista, mutta en tee sitä tarkoituksella.


Kun mä alotin pajalla sillon joku noin 3 kk sitten, niin siellä oli tietenkin ne jotka oli käynyt siellä pidempään. Mä pistin itseni jotenkin mielessäni johonkin alempaan kastiin. Ajan kanssa sieltä on pudonnut näitä vanhoja naamoja pois ja luonnollisesti tilalle tullut uusia naamoja. Mä olen noussut mun omassa päänsisäisessä hierarkiassa ylemmäs.

Mä olen alkanut puhumaan pajalla enemmän. Huomasin sen viime perjantaina. Siellä ei ole enää niin voimakkaita persoonia, jotka vaikuttaa mun omaan käyttäytymismalliin. Joko oon vaan tottunut ihmisiin siellä, tai sitten alan olemaan yksi pisimpään siellä olleita ja oman hierarkiani kärkipäässä.


Mutta siis, te tiedätte voimakkaat persoonat. Ne, jotka ottaa tilan haltuun vaan olemalla paikalla. Tai en tiedä tiedättekö, mutta minä tiedän. Persoona, joka tulee tyyliin kaikkien kanssa toimeen ja omaa omia mielipiteitä ja näinpäinpois. Mä nään ne henkilöt ja niiden kanssa mä en vaan kykene tulemaan toimeen. Tai siis voisin tulla, mutta ne persoonat pistää mut olemaan hiljaa ja kunnioittamaan vaan niiden läsnäoloa. Jonkinlainen alistuminen, en tiedä mistä se juontaa juurensa.

Meillä tuolla pajalla ei enää ole semmosia henkilöitä ja huomasin heti niiden hävittyä, että mä kykenen suhteellisen normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Mietin vaan, että voinko mä olla yksin tämmösen ongelman kanssa?


Tää samahan tietenkin vaikuttaa ihan missä vaan. Jos tulee vastaan vahva persoona, minä alistun semmoseen puhumattomuuteen. Jos taas ihminen ei vaikuta liian vahvalta persoonalta – Tai olen oppinut tuntemaan ihmisen – niin multa putoaa aikalailla kaikki defenssit ja osaan olla aika avoimesti oma itseni. Ja vaikka olisi tuttu ryhmä, niin liian vahvan persoonan saapuminen paikalle palauttaa mut aina takasin sinne mun omaan kuoreen.

Enkä edes tiedä mikä on vahva persoona, mutta mun päänsisäinen hierarkia tekee omat ennakkopäätelmänsä ja siihen mun on vaikee koittaa vaikuttaa. Ihminen ja ensitapaaminen, se tekee sen vaikutuksen.


Ja vaikka väitinkin, etten itse siihen voi vaikuttaa.. Niin kuka muu muka? Nyt kumminkin tiedostan sen itsessäni ja voin lähteä sitä kehittämään toiseen suuntaan. Kaikenlainen ihmisten lokerointi on väärin, niin miksi mä sitten ite teen sitä jatkuvasti päässäni? No, luojan kiitos vaan päässäni.

Terveisin,
Tekko