Mä en tiedä kuuluuko tämä jotenkin jollain tapaa mun paniikkihäiriöön, mutta uskoisin. Te tiedätte ihmiset; niitä on joka lähtöön. On hiljaisempia yksilöitä, niinkuin minä. Sitten on niitä puheliaampia yksilöitä, esim. kaikki muut ku minä. Niin, tämä mun tän päivänen asia on kai jonkinlaista lokeroimista, mutta en tee sitä tarkoituksella.
Kun mä alotin pajalla sillon joku noin 3 kk sitten, niin siellä oli tietenkin ne jotka oli käynyt siellä pidempään. Mä pistin itseni jotenkin mielessäni johonkin alempaan kastiin. Ajan kanssa sieltä on pudonnut näitä vanhoja naamoja pois ja luonnollisesti tilalle tullut uusia naamoja. Mä olen noussut mun omassa päänsisäisessä hierarkiassa ylemmäs.
Mä olen alkanut puhumaan pajalla enemmän. Huomasin sen viime perjantaina. Siellä ei ole enää niin voimakkaita persoonia, jotka vaikuttaa mun omaan käyttäytymismalliin. Joko oon vaan tottunut ihmisiin siellä, tai sitten alan olemaan yksi pisimpään siellä olleita ja oman hierarkiani kärkipäässä.
Mutta siis, te tiedätte voimakkaat persoonat. Ne, jotka ottaa tilan haltuun vaan olemalla paikalla. Tai en tiedä tiedättekö, mutta minä tiedän. Persoona, joka tulee tyyliin kaikkien kanssa toimeen ja omaa omia mielipiteitä ja näinpäinpois. Mä nään ne henkilöt ja niiden kanssa mä en vaan kykene tulemaan toimeen. Tai siis voisin tulla, mutta ne persoonat pistää mut olemaan hiljaa ja kunnioittamaan vaan niiden läsnäoloa. Jonkinlainen alistuminen, en tiedä mistä se juontaa juurensa.
Meillä tuolla pajalla ei enää ole semmosia henkilöitä ja huomasin heti niiden hävittyä, että mä kykenen suhteellisen normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Mietin vaan, että voinko mä olla yksin tämmösen ongelman kanssa?
Tää samahan tietenkin vaikuttaa ihan missä vaan. Jos tulee vastaan vahva persoona, minä alistun semmoseen puhumattomuuteen. Jos taas ihminen ei vaikuta liian vahvalta persoonalta – Tai olen oppinut tuntemaan ihmisen – niin multa putoaa aikalailla kaikki defenssit ja osaan olla aika avoimesti oma itseni. Ja vaikka olisi tuttu ryhmä, niin liian vahvan persoonan saapuminen paikalle palauttaa mut aina takasin sinne mun omaan kuoreen.
Enkä edes tiedä mikä on vahva persoona, mutta mun päänsisäinen hierarkia tekee omat ennakkopäätelmänsä ja siihen mun on vaikee koittaa vaikuttaa. Ihminen ja ensitapaaminen, se tekee sen vaikutuksen.
Ja vaikka väitinkin, etten itse siihen voi vaikuttaa.. Niin kuka muu muka? Nyt kumminkin tiedostan sen itsessäni ja voin lähteä sitä kehittämään toiseen suuntaan. Kaikenlainen ihmisten lokerointi on väärin, niin miksi mä sitten ite teen sitä jatkuvasti päässäni? No, luojan kiitos vaan päässäni.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)