29. tammikuuta 2018

29012018 | Häiriköintiäkö?

Vaihoin tänne Riihimäelle muutettuamme mun puhelinliittymän DNA:lta Telialle. Tällä alueella ei meinaan toiminu toi DNA:n nettiyhteys lähes ollenkaan.

Telia tuli vastaan Hyvinkään Willassa ja teki semmosen tarjouksen juuri oikeaan aikaan, että en voinut kieltäytyä. Siinä se kysyi seuraavan kysymyksen: "Haluatko pitää numeron salattuna?"

Vastasin myöntävästi, koska vihaan vieraista numeroista tulevia soittoja. DNA:n kanssa ei tätä ongelmaa ollut, ne piti mun numeron tarpeeks salaisena. Vaan nyt Telian aikaan mulle on soiteltu jatkuvasti.


Aina kun Googletan puhelinnumeron, josta yllättävä puhelu on tullut, niin kyseessä on useimmiten aina eri firma. Välillä ne pitää noin viikon taukoja ja sitten alkaa taas saapua puheluita. Ne ärsyttää mua suuresti.

Mutta teinkö mä jonkinlaisen virheen? Miksi ne on alkanut soittelemaan liittymänvaihdon jälkeen? Eikö pelkkä salainen numero toimi? Vai eikö mun salaista numeroa pidettykään salaisena? Paljon kysymyksiä.


Ja kun puhutaan häiriköinnistä, voidaan siirtyä toiseen vastaavanlaiseen ongelmaan. Mulle on nyt viikon aikana tullut Facebookissa varmaan joku 6-8 kaveripyyntöä. En tiedä kuinka monelle on tuttua se tunne kun saatte kaveripyynnön odottamattanne? "Kukahan se on? Onkohan se joku vanha kaveri lapsuudesta tai jotain?" Herää kysymyksiä ja pieni innostuminen.

Vaan mitä näenkään kun avaan kaveripyyntölistan? Useimmiten henkilön profiilikuva on jokin silikonilehmä. Anteeksi nimittely, mutta mua ärsyttää. Useimmiten se on siis mahdollisimman paljon leikatun näköinen naisihminen. Nimi poikkeuksetta ulkomaalainen ja joskus siihen on saatettu lisätä lisänimi "Hot" tai jotain vastaavaa.

Mä en vaan jaksais. Mä tykkään kaveripyynnöistä, mutta kohta mä alan karttamaan niitäkin.


Mietin vaan, että miten ihmisillä on aikaa? Tai no siis, olis mullakin, mutta mulla ei ole mielenkiintoa häiritä muita ihmisiä joutavuuksilla. Mä haluun vaan elää rauhassa, nyyh. Lakatkaa soittelemasta ja laittamasta tyhmiä kaveripyyntöjänne typerät ihmisolennot. No okei, joillekin toi soittelu on työtä, mutta silti. Tämä ei todennäköisesti koske kovin montaa tämän tekstin lukijoista, mutta kirjoitin sen nyt kumminkin tänne.


Tämmönen vuodatus nyt kun en keksinyt muutakaan tekemistä.

Terveisin,
Tekko

23. tammikuuta 2018

23012018 | Talteenko?

Mun seuraavan hankinnan täytynee olla ulkoinen kovalevy. Mä nimittäin tahtoisin tätä mun konetta hieman tyhjemmäksi, koska tää on alkanut.. Ketä mä huijaan? Tää on aina hidastellut, mutta musta tuntuu, että ei tää näin hidas ole koskaan ollut.


Ulkoselle kovalevylle olisi kova tarve, koska jo mun työpöydällä sijaitsevassa "Kuvia" -kansiossa on kuvia noin 26,8 Gt:n edestä. No okei, siellä on lähinnä kuvia mun puhelimilta (monikko, koska siellä on kuvia myös vanhasta luurista), mutta on nekin aika tärkeitä. Jokainen kuva sisältää jonkinlaisen muiston. Ehkä.

Sitten mulla on toi kansio, mihin joskus ajattelin, että tallennan kaikki mahdolliset kuvat. Tämä tietokoneen itsensä luoma "Kuvat" -kansio. No, en vissiin sit koskaan alkanut tallentamaan sinne mitään, koska siellä ei ole kuin 590 Mt. Tosin siellä on vuodesta 2016 lähtien blogin ns. kansikuvat. Eikä siinäkään vielä kaikki.

Kolmas kansio, mihin mä pääsääntöisesti tallentelen kuvia on tuo tietokoneen itsensä luoma "Tiedostot" -kansio. Siellä on yli 5000 tiedostoa, mutta on kooltaan vain 1,40 Gt. Tää taitaa silti olla mun tärkein kansio, jota en todellakaan haluais menettää. Siellä on lähes kaikki mitä oon tietokoneella piirrelly/muokkaillu tän koneen ostamisen jälkeen.

Sitten ois vielä toi "Ladatut tiedostot" -kansio. Ne ei ole niin mahdottoman tärkeitä, mutta siellä on kaikki kuvat mitä oon ladannu koneelleni juurikin tämän kyseisen koneen ostamisen jälkeen. On niitäkin kertynyt, koska on kooltaan 4,08 Gt.


Täällä noi on vaan numeroita, mutta mulle tossa on aikapitkälti kaikki mitä oon tän koneen omistajana haalinut kasaan / saanut aikaiseksi. Paljon muistoja, jotka olisi ikävä menettää. Joku pilvipalveluhan olis varmasti nykypäivänä se juttu, mutta mä haluan kaiken ton siten, että voin pidellä sitä käsissäni. Olen hieman vanhanaikainen.

Vaikka mulla on erittäin huonoja kokemuksia ulkoisista kovalevyistä, niin silti jokin tällainen olisi nyt varmaan tarpeen. Yhden ulkosen kovalevyn mukana meni kaikki kuvat/kaikki muu väliltä Tekko15v - Tekko20v. Olisi kovin harmillista, jos niin kävisi jostain syystä tälle uudemmalle materiaalille.


Tämä nyt oli tämmönen omien ajatuksien vuodatus. En jaksa tätä edes Facebookissa mainostaa, joten tän löytää vaan ne jotka tän löytää. Jonkinlainen muistilappu itselleni.


Ja nyt itseasiassa muistin juuri, että mistä tämä kaikki tuli mieleen. No, löysin koneen syövereistä suhteellisen tutun näköisen kuvan, jonka olemassaoloa en edes muistanut. Nyt kun muistan, en halua kadottaa sitä enää.


Mistähän mahtaa olla tuttu tämä kasvokuva minusta?

Terveisin,
Tekko

22. tammikuuta 2018

22012018 | Lopettamisiako?

Hmm, mä oon tässä nyt ainakin viikon miettinyt kaikkia asioita, mitä olen tän blogin aikana tänne lupaillut. Mä oon lupaillut aika paljon. Jotkut asiat on pysynyt ja jotkut asiat on vaatinut useamman merkinnän, eikä silti ole muuttunut mihinkään suuntaan.

Päälimmäisenä oon kuitenkin miettinyt lähinnä noita roskaruokaravintoloita. Yritin etsiä tarkkaa päivää kun lopetin niissä käymisen. En löytänyt tarkkaa päivämäärää, mutta 2.4.2015 olin kirjoittanut näin:

Hampurilaisketjujen roskaruoka loppu kokonaan noin vuosi ja kaksi kuukautta sitten.

Eli se on ollut joskus helmikuussa 2014? Mä en vaan ole kirjottanut sitä tänne blogiin? Ei mulla nimittäin ole helmikuulta 2014 ainuttakaan blogimerkintää.

No kuitenkin. Tämä asia on pitänyt lähes täysin. Eira sai mut vissiin viime vuonna ylipuhuttua kokeilemaan Hesburgerin jotain tortillaa. Se on ollut ainut kosketukseni hampurilaisketjujen roskaan n. neljään vuoteen. Eikä se edes sytyttänyt niin paljoa, että olisi heti pitänyt hakea lisää.

Sitten löysin tällaisen tekstinpätkän tuolta kun selailin vanhoja merkintöjäni:

Kun päätin sillon 12.1.2015 jättää sipsit pois ja vähentää limuja, niin olen onnistunut siinä.

Sipsit on mun pahin vastukseni. Olin tuolloin onnitunut ne jättämään, mutta arvatkaa onko ne kerennyt tulla jo vaikka kuinka monta kertaa takaisin? Kyllä, ne on tullut, mennyt ja tullut taas. Onneks niiden kanssa osaa nykyään kumminkin pitää taukojakin. Ne on semmonen, hmm, kausituote. Joskus rupee tekee mieli sipsiä ja saatan syödä parina päivänä, mutta sitten ne taas jää taka-alalle.

Limujen suhteen mulla on käynyt aika hitsin hyvin. Tuolloin lupasin vasta vähentää niitä, mutta en mä niitä tänäkään päivänä enää juo. No, sillon tosiaan kun Eira kävi hakemassa sen tortilla-aterian sieltä Hesburgerista niin maistoin kokista pitkästä aikaa. Maku oli yllättävän hyvä pitkästä aikaa, mutta ei todellakaan jäänyt tekemään mieli lisää.

Ainoastaan on yksi limu jota juon silloin tällöin, ehkä noin 1-2 kertaa parissa kuukaudessa. Semmonen tuote kuin A&W Cream Soda, tai jos olen väärässä kaupassa niin Sun'n Cream Soda.


Toisaalta tästä voidaan päätellä se, että en vaan osaa lopettaa jotain kokonaan. Okei, no, "loppuelämä" on aika pelottavan kuuloinen termi. Ehkä se on ihan fiksua, että saa asiat edes jollain tavalla tasapainoon ja mä koen onnistuneeni siinä usean asian kohdalla.

Uusimmat kaksi blogille luvattua asiaa on pitänyt mielestäni ihan kiitettävästi. Hampaiden peseminen ei vieläkään täysin automaattisesti tule, mutta hyvin sen silti muistaa kun näkee oman sähköhammasharjan vessan peilikaapin päällä. Ja mitä tulee veden juomiseen, niin mä aina nykyään kokeilen ensin vedellä, että onko mulla nälkä vai vaan jano. Ei niin usein sit tarvii yrittää väkisin tunkea naamaan jotain jos se olo menee vesituopillisella ohi.


Ainii, olen mä varmaan tuhannet kerrat luvannut lopettaa tupakoinnin ja alkoholin nauttimisenkin, mutta kuinkas niiden kanssa onkaan käynyt? Mulle nyt vaan on pääasia se, että osaan pitää ton alkoholin viihdekäytössä, eikä se hallitse elämää. On se sitäkin joskus meinannut tehdä, mutta ehkä ne lupailut tänne on auttanut sittenkin jotain.


Ja jos tänne asti olet jaksanut lukea, niin jaksat myös kommentoida seuraavaa asiaa: haluatteko tälle vuodelle Putous-aiheisia merkintöjä? Sketsihahmojen perkaamista tai jotain? Mä en itseni takia sitä viitsi tehdä, vaikka mulla sanottavaa olisikin. Jos se ei ketään kiinnosta, niin miksi mä sitä tänne väkisin tuuppaan?

Terveisin,
Tekko

8. tammikuuta 2018

08012018 | Hukkako?

Siitä on nyt vasta 5 päivää kun kirjotin siitä, että tuun ottamaan elämääni hampaiden pesun ja veden juomisen. Tiedättekö mitä? Mä olen nyt jo huomannut asioita.


Tosiaan, ennen mä saatoin juoda päivän aikana vaan aamukahvin ja satunnaisesti maitoa ruoan kanssa. Välillä mehua tai jotain, mutta ei mitään rutiinia. Nyt kun mä olen alkanut juomaan säännöllisemmin vettä, niin mä olen päivät yleensä paljon virkeempi.

Aikasemmin mä olin ihan väsynyt jo herättyäni, eikä päivän eteneminen helpottanut yhtään. Siis vaikka kuinka monta vuotta. Väsynyt, väsynyt ja väsynyt. Päivät pitkät.

Eira sano, että mä oon varmaan kärsinyt nestehukasta. En tiedä onko se ihan oikea sana sille, mutta luultavasti jotain sinne päin. Tai, tutkitaan vähän nestehukan oireita ihan vaan huvikseen:

jano,
virtsan väri/määrä,
kuiva, tahmea suu
väsymys ja voimattomuus
huimaus, pyörrytys
lihasheikkous
päänsärky

Nää oireet on siis vissiin semmoset yleiset oireet nestehukassa. Ja täytyy kyllä myöntää, että aika paljon osumia.

Jano mulla on varmaan aina ollut, mutta oon kuvitellut sen näläksi. Miten mä en ole koskaan oppinut sitä? No, nyt se on toivottavasti korjattu. Virtsasta en sen enempää ala täällä kirjottelemaan. Kuiva ja tahmea suu, ainakin aina aamuisin. Ja kyllä itseasiassa usein päivän aikanakin.

Väsymys ja voimattomuus on se isoin juttu, minkä olen tosiaan nyt huomannut. Mä en oo yhtään niin väsynyt enää. Huimaus ja pyörrytyskin on vaivannut usein, mutta oon keksinyt niille aina toisenlaisia tekosyitä. Lihasheikkouksesta en tiedä, mutta varmaan joo, koska voimattomuus. Päänsärkyä on ollut kanssa jonkin verran, mutta oon senkin aina pistänyt jonkin toisen asian syyksi.


Uskomatonta miten hölmö ihminen voi olla. Mä en oo vaan juonut tarpeeksi! Aika paljon oireita toivottavasti tulee katoomaan nyt kun alan sisäistämään asian. Siis mä en oo vissiin koskaan elämässäni vaan juonu oikein. Huh huh.

Mut hei, tosiaan, parempi myöhään kun ei milloinkaan. Jos tää nyt tulee helpottamaan entisestään, niin täähän on vaan mahtavaa. Omasta mielestään niin pieni asia voi ollakin tajuttoman suuri.


Näillä mennään, eikä vaan meinata.

Terveisin,
Tekko

7. tammikuuta 2018

07012018 | Järjestelyäkö?

Mä muistan vielä hyvin elävästi noin kahden vuoden taakse, kun mä yritin organisoida elämääni fiksummin. Mulla oli silloin se mun "elämäntaparemontti" suurimmillaan.

Tossa yks päivä siivoilin tätä mun tietokonehuonetta ja rupesin vaan miettimään, että mitähän mä tarvitsen tänne vielä.. Sillon se pamahti mun mieleen: mä tarvitsen tänne vihkon. Siitä tuo alustus. Sillon pari vuotta sitten mä pidin vihkossa kaikkia asioitani. Tai no en kaikkia, mutta semmosia tärkeimpiä. Sillon kirjotin sinne viikoittain jopa oman painoni ja siihen liittyvät miinus- tai pluslaskut.


Mitä mä vihkolla nyt teen? Mä ajattelin, että tää vuosi voisi olla semmonen kun mä pistän kaikki asiat tohon vihkoon. Laskut, tärkeet menemiset ja tämmöset. Kalenterihan ajais asiansa varmaan, mutta mulle vihko on helpompi.

Kun mulla on toi vihko tässä pöydällä ja kun tuun täällä ylhäällä käymään, mä muistan sen nähdessäni aina tarkistaa jutut. Ja kun kirjotan sinne tosiaan laskut ja niiden päivämäärät, niin mulla on kaikki yksien kansien välissä.


Todennäkösesti tuun hyödyntämään tota myös monessa muussa. Esimerkiksi: mulle välillä tulee mieleen aiheita, joita voisin tänne blogiin kirjottaa. Ne mun kannattaa ehdottomasti kirjottaa ylös, koska muuten en niitä enää muista. Kun mulla on fiksusti ne tuolla vihkosessa, niin mä muistan ne. Kätevää? Totta.


En tiedä miks teen yhdestä vihkosta näin ison numeron, mutta mulle tää on aika iso juttu. Niinku tänä vuonna ilmeisesti kaikki. Kai mä sit kumminkin oon ihminen, joka uskoo parempaan uuteen vuoteen. Mutta hei, jostain se on kaikki aina aloitettava.

Ei mulla muuta. Eikä tääkään teille kovin tärkeetä tietoa ollut, kerroin kuitenkin. Mun blogi, mun säännöt.

Terveisin,
Tekko

3. tammikuuta 2018

03012018 | Vuoden ensimmäinenkö?

"Uusi vuosi, uudet kujeet", hmm, kuinkahan usein mäkin olen ton sanonut? Ajatuksena tietenkin ihan hyvä, mutta ei koskaan toteudu.

Enkä mä ala mitään lupauksia tekemäänkään. Mä olen vain ajatellut. Tää on hyvä sauma ajatella huonoja asioita ja miettiä miten niistä saisi parempia. Tai siis ylipäätään, miten tulevasta vuodesta saisi edellistä paremman.


Mun tulevasta vuodesta tulisi parempi, jos oppisin pesemään hampaani edes kerran päivässä. Tähän asti se on ollut satunnaista. "Nyt tuntuu tosi likasilta hampaat, taidanpa pestä ne"-tyyppistä. Jos tänä vuonna pääsen siihen pisteeseen, että hampaiden peseminen tuntuu täysin mutkattomalta ja teen sen edes kuutena päivänä viikossa, niin olen voittanut itseni. Oppia ikä kaikki.

Toinen pieni asia on veden juominen janoon. Mä en tiedä olenko mä vieläkään oppinut erottamaan nälkää janosta, mutta tänä vuonna aion juoda enemmän vettä. Mä en välttämättä juo päivän aikana mitään muuta kun aamukahvin ja maitoa ruoan kanssa. Se veden lisääminen elämään voisi opettaa taas sen oikeanlaisen ruokarytminkin.

Ja joululahjaksi saatua piirustuspöytää (vai mikä noiden oikea nimi nyt onkaan?) aion oppia käyttämään. Oon sitä pari kertaa jo testannut, mutta ei se ihan niin helppoa ollutkaan. Täytyy opetella tietokoneella piirtäminen vähän niinkuin uusiksi.


Sitten on se, että haluisin löytää sen oikean duunipaikan. Oon miettinyt kouluakin, mutta musta tuntuu, että se menee ihan liian monimutkaiseksi. Todennäkösesti sinne on kuitenkin se hakemus laitettava, koska haluun joskus oppia tästä harrastuksestani kaiken ja työllistyä alalle. Mutta ehkä kumminkin tänä vuonna jotain duunia, koska se ei irrottais mua niin vahvasti henkilökohtaisista menoista, kun toiselle paikkakunnalle opiskelemaan lähteminen.


Ei mulla tässä silleen muuta. Pienillä askelilla ihmiset, silleen se hyvä tulee. Ja tosiaan, parempaa vuotta 2018!

Terveisin,
Tekko