Pintaremontit on tullut pääpiirteittäin päätökseensä, mutta työnsarkaa löytyy vielä. Eikä mua huvita alkaa tätä kämppää vielä esittelemään, koska listoja ei olla saatu vielä paikoilleen. Näyttää niin keskeneräiseltä ilman viimeistelyä. Eli kun joskus saadaan viimeisteltyä tämä koti, niin lupaan jonkinlaisen esittelykierroksen. Kuvia ja tekstiä siis luvassa tulevaisuudessa, mutta ajankohtaa en tosiaan osaa vielä määrittää. Hmm, kirjoittaminen on taas hieman ruosteessa, koska teksti tuntuu jaarittelevalta.
Mulla on vaan tässä ollut stressiä, joka on rokottanut oman osansa yöunistakin, joten se on rokottanut tosi paljon myös blogista. Tää remontti itsessään oli/on tosiaan aika stressaavaa, mutta sitten siellä taustalla on vielä muutakin. Tuntuu tosi typerältä kirjottaa, että stressiä on, mutta ei voi oikein avata niitä syitä. Jos syy olisi puhtaasti vain minua itseäni koskeva niin voisin siitä täällä avautua, mutta stressaan ihan toisten ihmisten puolesta. Ymmärrätte varmaan.
Mä en tiedä onko se juurikin tämä stressi vai mikä, mutta mä olen alkanut syventymään Leevi and the Leavingsiin entistä enemmän. Pitää yrittää keskittyä johonkin asiaan, jotta saa negatiiviset ajatukset pois.
Mä olen siis nyt kuunnellut tosi paljon Leevi and the Leavingsin musiikkia, lukenut aihetta käsittelevää kirjaa ja siihen päälle vielä kuunnellut semmosta, hmm, kuunnelmaa? Ja tätä kuunnelmaa olen kuunnellut nyt jo kolmatta kertaa, joten sen täytyy olla hyvä. Ja se onkin.
Mä ostin tosiaan kirjan: Gösta Sundqvist: Leevi and the Leavingsin dynamo. Mulla ei oikein muuten ole aikaa lukea, joten olen ottanut sen vessaluettavaksi. Toki se on niin mielenkiintoinen kirja, että vessakäynnit aina venyy lähinnä lukemisen takia, mutta en tiedä onko se niin justiinsa.. En ole kirjassa vielä ihan mahdottoman pitkällä, mutta mielenkiintoisia asioita on tullut jo vastaan. Mä ehkä olisin toivonut, että siinä kirjassa olisi avattu vähän vielä enemmän biisien taustoja ja tarinoita, mutta eipä niistä oikein tiennyt kukaan muu kuin Gösta – ja Gösta ei ollut enää elossa kirjan tekovaiheessa.
Ja tosiaan, jotta ei liian vähän informaatiota aiheesta tulisi kerralla, niin olen kuunnellut sen kuunnelman jo ainakin kolme kertaa. Se on vaan ihan loistava. Itkisitkö onnesta? Tarina Gösta Sundqvistista löytyy toistaiseksi vielä ainakin tuolta Yle Areenasta (täältä tarkalleen). Se kannattaa ehdottomasti käydä kuuntelemassa jos Leevi and the Leavingsista tykkää. Gösta Sunqvistin roolissa esiintyy Antti Tuomas Heikkinen ja mun mielestä se sopii siihen todella hyvin. Jopa sen lauluosuudet siinä toimii, vaikka ei se ihan Göstan tasolle pääse. Lähelle kuitenkin.
Mä en oo koskaan ikinä ennen tätä hurahtanut mihinkään näin. Sitä mä olen tässä itsekseni ihmetellytkin. Oonhan mä tiennyt Leevi and the Leavingsin olemassaolosta varmaan koko ikäni ja fanittanutkin niiden tuotantoa pitkän pätkän elämästäni, mutta mistä tämmönen hurahtaminen nyt yhtäkkiä tuli? Miksi haluan tietää aiheesta kaiken? Onko tämä joku kriisi? Vai oliko se toi kuunnelma mikä potkaisi tiedonjanon käyntiin? Ehkä, en tiedä. Mutta ei tässä varmasti mitään pahaakaan ole.
Tää hurahtaminen sai mut myös katsomaan semmosen elokuvan kun Love Records - Anna mulle Lovee. Katsoin sitä lähinnä siinä toivossa, että olisin nähnyt kuka siinä näyttelee Göstan roolia, mutta eihän koko elokuvassa ollut ainuttakaan kohtausta Leevi and the Leavingsista. Pöh, olipa surkea! No ei oikeesti, oli tosi hyvä elokuva. Eikä se edes ollut ensimmäinen kerta kun mä sen leffan katson, mutta hyvin se kesti toisen katselukerran pitkän ajan jälkeen.
Ja jos en ihan väärin ole kuullut ja ymmärtänyt, niin Göstasta ja/tai Leevi and the Leavingsista olisi tekeillä elokuva! Mä olen suuri Rentun Ruusu -elokuvan fani ja tykkään paljon myös muista tommosista elämänkerrallisista elokuvista, joten ette voi edes uskoa kuinka paljon mä kyseistä leffaa odotan! Oon kuitenkin jo kuunnelman kuunnellut monesti, kirjan alottanut mukavasti ja musiikkia kuunnellut koko elämäni, joten kyllähän nyt elokuvakin pitää vielä nähdä! Saisi tulla jo.. Tai no okei, saavat tehdä sen kunnolla ensin ja vasta sitten se saa tulla. En halua huonoa elokuvaa siitä, en.
No, tulihan nyt taas jonkinlainen blogimerkintä. En voi luvata, että kirjottelisin nyt mitenkään aktiivisemmin, mutta aina se on kuitenkin ajatus ja tarkoitus. Parin kuukauden teema on nyt kuitenkin ollut se, että kirjoitan suhteellisen alkukuusta kuulumiset ja toinen merkintä vielä kuun lopulla. Siinä kaikki.
Joulukalenteria, eli blogiputkeakin pitäisi varmaan alkaa jo suunnittelemaan.. Vaikka se ei viime joulukuussa onnistunut, niin joka vuosi mä sitä pyrin yrittämään, koska se kuuluu tähän juttuun nykyään.
No, enpä keksi tähän hätään enempää kirjotettavaa. Eli nyt ei mulla muuta!
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)