Jotta saatte taas vähän käsitystä siitä miten kauan mulla menee tähän koosteeseen, niin kerrottakoon, että kello oli tämän merkinnän aloitushetkellä noin 11:20.
● Vuoden ensimmäisessä blogimerkinnässä paljastin, että Terveisin Tekko on nyt historiaa. Olin siis miettinyt jo kauan, että haluaisin nimestä jotenkin, hmm, henkilökohtaisemman. Toki Tekko -nimimerkki on myös mua, mutta se on enemmänkin internet-persoona. Tätä blogia teen minuna itsenäni, enkä minään hahmona. Uutta nimeä ei kai tarvitse tässä mainita? Tai no, mainitaan vaan, jos joskus vielä vaihdan nimen niin tiedätte mitä kaikkea tämä on joskus ollut. Uusi nimihän oli siis Terveisin Vesa-Matti.
● Vuoden toisessa merkinnässä kerroin laittaneeni hakemuksen kokkikouluun. Olen merkinnän kirjoitushetkellä ollut ilmeisesti äärimmilleni ärsytetty, mutta en ole kertonut miksi. Vuonna 2021 on myös ollut ongelmia tarttua koosteen tekemiseen, sitäkin tuossa hieman purnasin.
● Samaisessa merkinnässä kerroin vielä siitä, että meillä oli käynyt asunnonvälittäjä, joka oli saanut tehtäväkseen myydä meidän silloinen koti. Kauan odotettu paluu Hyvinkäälle alkoi siis realisoitua!
● Olin myös ottanut uuden tatuoinnin silloin jalkaani. Isoveljeni teki sen toisen isoveljeni muistoksi. Sitten olen siellä puhunut vielä siitäkin, että haluaisin sen tekemäni Max -tatuoinnin jo itselleni. Se pyörä ei ole vieläkään lähtenyt liikkeelle. Koko vuoden toisen merkinnän pääset lukemaan tästä.
● Tammikuulta olikin sitten enää vain Kooste vuodesta 2020.
● Helmikuun ensimmäinen merkintä oli yllättäen kuulumisia. Elämä on tuntunut vain päivästä toiseen selviämiseltä, joka on johtunut lievästä masennuskaudesta. Nukkuminen ei ole silloinkaan oikein ottanut onnistuakseen, vaan olen nukkunut hyvässä lykyssä 5-6 tuntia. Minä olen sairastellut ja Max on sairastellut, jonka takia mun kouluhaastattelu oli peruuntunut.
● Meidän silloisessa asunnossa oli ollut näyttöjä, mutta potentiaalinen ostaja oli jäänyt puuttumaan. Ja ne näytöt ärsytti todella runsaasti, koska ne toteutui muistaakseni vähän miten sattui ja välillä vaikutti siltä, että kävijät oli sotkenut paikkoja.
● Hyvinkäältä oltiin katsottu yhtä asuntoa, mutta se oli jo kerennyt menemään.
● Max oli oppinut tarttumaan asioihin jos niitä on sille tarjottu.
● Helmikuun seuraavassa merkinnässä kävikin ilmi, että olin saanut sen opiskelupaikan kokkikoulusta. Olin hetimiten ollut yhteydessä haastattelijoihin sähköpostilla ja muistaakseni se haastattelu toteutuikin sitten puhelimitse. Odotinkin sitten koulua oikein suurella innolla!
● Vuoden ensimmäinen MON-merkintäkin tuli sitten tehtyä.. Silloin pidin elämäni viimeisen Nutrilett-kuurin, koska se alkoi olla liian kova paikka mun mielenterveydelle. Ajattelin koulun alkamisen lisäävän liikuntaa päiviini, joten ajattelin myös pistää jollain tavalla ruokarytmin taas kuntoon. Mulla on ollut silloin suuret tavoitteet, mutta niistä kyllä jäätiin ja pahasti.
● Kokkiopinnot alkoi 15. päivä.
● Sitten päätinkin jo kirjoittaa siitä, että mun on vaikea puhua. Oltiin käyty pyörimässä kaverin kanssa etsimässä sille työssäoppimispaikkaa. Puhumisen vaikeus oli siellä tullut hyvin vahvasti pintaan, koska mun olisi pitänyt itsekin siinä samalla etsiä itsellenikin työssäoppimispaikkaa, koska koulutus sitä vaati. Sosiaaliset tilat aiheuttaa mun päähän ikään kuin sumun, tai muistan ne jälkikäteen sumuisina. Kuulen mitä mulle puhutaan, ymmärrän osan siitä mitä mulle puhutaan ja saan ulos vain hyvin vähän siitä mitä haluaisin sanoa. Se on myös ihan hyvä merkintä, joten sen voi käydä lukemassa kokonaisuudessaan tästä.
● Helmikuulle mahtui vielä kylpyläloma. Ensimmäinen yöni hotellissa ja ensimmäinen kertani kylpylässä – jos siis uimalaa ei lasketa. Uskaltauduin olemaan julkisesti uimahousuissa sitten.. No, en edes muista koska viimeksi. Olin niin innoissani siitä, että olin väittänyt ryhtyväni alusvaatemalliksi, mutta sehän nyt oli tietenkin vitsi. Siinä merkinnässä on myös ihan hauska tarina, joten sen voi käydä myös lukemassa jos niin tahtoo, linkki siihen tässä.
● Kuukauden ensimmäinen merkintä kantaa nimeä Mä haluan olla kokki. Siellä olen vähän kertonut miten toi koulunkäynti oli lähtenyt käyntiin. Epävarmuus on vaivannut kylläkin, koska ympärillä on ollut tuntemattomia ihmisiä, mutta kokkaus on kuitenkin tuottanut mielihyvää. Mä olen ihan tosissani tahtonut keittiöön töihin, mutta eihän se ihan niin vaan ole onnistunut vielä tänäkään päivänä.
● Koulussa käytiin läpi kahvia ja erilaisia tapoja valmistaa kahvia. Innostuin. Aloin pienesti kahvihifistelijäksi. Ostin pressopannun, kahvimyllyn ja kahvipapuja. Niillä sai oikein maittavaa kahvia valmistettua.
● Helmikuun puhumisen vaikeutta käsittelevä blogimerkintä sai kommentin, joka käsitteli selektiivistä mutismia. Mä lähdin tutustumaan asiaan ja löysin muistaakseni hyvin paljon yhtäläisyyksiä itseni kanssa, joten tein siitä oman blogimerkintänsä. Se on sen verran pitkä, että en kerkeä sitä alkaa sen enempää tässä referoimaan, joten jos jotain kiinnostaa, niin linkki siihenkin löytyy sitten taas tästä.
● Sitten on merkintä uusista ja vanhoista heikkouksista. Koulunkäynti oli ollut käytännössä etäopiskelua, joka oli siis ajanut mut siihen tilanteeseen, että en pitänyt koulunkäynnistä yhtään. Mulle annettiin aamulla tehtävät jonkun sovelluksen kautta ja mun piti ne vaan päivän aikana suorittaa. Etäopiskelu oli uusi heikkous, en siitä mitään oppinut, eikä se miellyttänyt minua millään tavalla. Vanhoja heikkouksia olikin sitten päivämäärien muistaminen ja ilmeisesti univajeen tuottama aloitekyvyttömyys. Tai siis kutsuin sitä siellä ennakoinniksi/"seuraavat liikkeet". Eli mulle oli ilmennyt ongelmia miettiä etukäteen seuraavaa siirtoa arkisissa asioissa.
● Seuraavassakin merkinnässä parjasin etäopintoja. Ne ei siis maistunut, ei todella.
● Kuukauden viimeinen blogimerkintä oli resepti. Sitä pitääkin taas joku päivä tehdä, koska se oli muistaakseni ihan hyvää. No, resepti täällä.
● Kuukauden aloittaa kuulumiset. Siellä kerroin, että oltiin saatu meidän kämppä myydyksi! Niin isoa voittoa me ei talosta saatu kun aluksi meille "luvattiin", mutta tulihan sitä nyt kuitenkin jonkin verran. Kerroin siellä myös varmaan tuhannennen kerran, että Riihimäki on oikeasti hyvä paikka asua, mutta se ei vaan palvellut meitä, ainakaan mua, niin hyvin kun olisin halunnut. Palvelut oli toki ihan lähellä, mutta sukulaiset kaukana.
● Kerroin siinä myös, että Hyvinkäälle paluu tulisi tapahtumaan väliaikaismajoitukseen, koska uutta asuntoa ei ollut löytynyt. Asuttaisiin väliaikaisesti rivi- tai kerrostalossa ja katseltasiin kokoaika potentiaalisia omakotitaloja. Kerroin siellä myös millainen olisi potentiaalinen omakotitalo.
● Sitten paljastin, että musta oli tullut tupakan stressi-viihdekäyttäjä. Eli käytän tupakkatuotteita erittäin suuressa stressissä tai silloin kun olen viihteellä ja tekee mieli tupakkaa. Tupakasta ei muodostunut, eikä muodostu vieläkään mulle addiktiota. Saatan polttaa yhtenä päivänä ja sitten voin olla ilman vaikka ja kuinka kauan. Mä en koe tätä stressi-viihdekäyttöä ongelmana vieläkään.
● Kokkiopinnot etenee! Koulun keittiössä on ollut hauska työskennellä, koska ollaan päästy tekemään taas ruokia. Keittiössä seisominen oli kuitenkin aiheuttanut selkäkipuja. Toi blogimerkintä on taas sen verran pitkäkin, että se kannattaa ehkä käydä itse lukemassa jos semmonen kiinnostaa. Pääsanoma kuitenkin se, että opinnot on edennyt ja olen yhtäkkiä taas pitänyt koulunkäynnistä, koska siirryttiin lähiopetukseen edes hetkellisesti.
Tässä kohtaa mulla tulee ensimmäinen tauko, koska Max heräsi päikkäreiltä ja Eira nukkuu yövuoroaan pois. Kello on 12:26. Jatketaan huhtikuun läpikäymistä heti kun saan siihen taas mahdollisuuden.
Kello on nyt 15:10 ja pääsin ainakin hetkeksi palaamaan tämän pariin. Max heräsi tosi lyhyiltä päikkäreiltä ja sen meininki oli tosi itkuista. Eira heräsi myös. Nyt Eira lähti hammaslääkäriin ja Max toivottavasti saatiin uusille päikkäreille. Jatketaan!
● Meidän, hmm, ohjaaja? Opettaja? Millä nimellä noita nyt nykyään kutsutaan? No, se ihminen kuitenkin sieltä koulusta, joka mua ohjasi tai jotain. Niin, siis se tyyppi sieltä hommasi mulle työssäoppimispaikan Riihimäen Atomin Hesburgerista. Mentiin sinne yhdessä toisen luokkalaisen kanssa oppimaan.
● Se työ siellä Hesessä oli käytännössä ihan mielenkiintoista ja helppoa, mutta työkaverit vaikuttaa paljon siihen, miten missäkin viihtyy. Mun työkaverit oli pääosin niin nuoria, että ne jutteli lähinnä vaan ryyppäämisestä ja sen lisäksi myös hieman ryyppäämisestä. En jotenkin enää osaa moisesta innostua. Yksi tyyppi siellä oli ihan loistava, nuori nainen, joka omien sanojensa mukaan oli itsekin aika pihalla, mutta silti se otti mut "siipiensä suojaan" ja ohjasi mua todella hienosti. Antoi mun tehdä mitä piti tehdä ja opasti. Ja siis olihan siellä nyt oikeesti muitakin hyviä tyyppejä, ja kyllä varmasti ne ryyppäämisestä jauhaneet nuoretkin on hyviä tyyppejä, kunhan pääsee tosta vaiheesta yli. Se ei kuitenkaan kuulu tähän.
● Kuukauden loppuun tuli vielä päivitys ikävästä. Ikävästä, joka ei tunnu helpottavan. On taas viime päivinä puskenut jostain ihan hulluna taas esille se ikävä. Ei se ilmeisesti katso aikaa eikä paikkaa, se vaan tulee jostain. Joku ääni, näky, haju.. Mikä tahansa saattaa laukaista sen ja sitten sitä mennään. Se merkintä kannattaa itse käydä lukemassa tästä.
● Kuukausi on alkanut taas kuulumisilla. Ehkä siitä voisi jopa muodostaa ihan oikean tavan, koska sitä se ei ole kyllä ollut vaikka se tuntuu aika toistuva teema olevankin. Olen jakanut kuulumiset kolmeen alaotsikkoon; parosmia, hesburgeriukko ja Hyvinkää! Kerroin siellä epäilykseni siitä, että olen saattanut sairastaa koronan tietämättäni, koska mun hajuaisti oli muuttunut. Haistoin monet tutut asiat erihajuisina kuin ennen. Hesburgeriukko taas kertonee varmaan jo itsessään oleellisen, koska olin tuolloin vielä työharjottelussa Hesburgerissa. Hyvinkää! -alaotsikko taas piti sisällään tiedon siitä, että Hyvinkää toden totta näkyä edessäpäin. Eira oli löytänyt meille väliaikaismajoituksen täältä ja maksanut takuuvuokrankin. Rivitalokolmio Hyvinkään sairaalan kupeessa kutsui meitä.
● Hesburgerissa kävi toukokuussa myös pieni tapaturma. Juuri ennen kun työharjoittelun oli tarkoitus loppua, mä onnistuin satuttamaan selkäni nostellessani majoneesikoreja varastoon. Kaksi päivää ennen loppumista.. Koko tapauksen voi käydä lukemassa täältä.
● Seuraavaa merkintää en referoi, koska se on kanssa ihan jokaisen luettava -kamaa. Sen merkinnän nimi kertoo aika paljon jo, joten eikö muka kiinnosta käydä katsomassa jos et ole vielä käynyt? Nimihän on Elämä on hyvää?
● Toukokuussa mietin myös taas videoblogin, eli vlogin aloittamista. Se on mulla taas kerran mielessä, mutta en mä vaan osaa saada aikaan. Silloin inspiroijana toimi Yle:n Muuttopäiväkirjat ja se, että itsekin hiljalleen tehtiin muuttoa. Se olisi ollut kiva taltioida jonkinlaisena videona talteen ja katsella myöhemmässä ajankohdassa. Niin ei kuitenkaan tapahtunut ja vlogaus jäi edelleen vain ajatukseksi.
● Saatiin myös tietää, että meidän tarjous tästä nykyisestä asunnosta meni läpi ja meille oli siis olemassa ns. loppuelämän koti. Monet meidän toiveista kävi toteen asunnon kohdalla.
● Sitten alkoi taas se kamala jojottelu ruokailujen, paastojen ja kaiken kanssa. Päätin pitää kesäloman pätkäpaastosta, koska mun oli vaikea sitoutua siihen kaiken sen hälinän keskellä. Tai siis sen muuttohässäkän keskellä. Mä ajattelin, että siinä tilanteessa oli vaan helpompi syödä silloin kun kerkesi. Ja kerkesinhän minä. Samaisen merkinnän alla mietin, että kiinnostaako ihmisiä kesäkuuputki? Sehän toteutui kyllä.
● Ja vanhasta asunnosta piti vielä tehdä jonkinlainen esittely, joten kaivoin netistä jonkinlaisen, hmm, 15 kysymyksen pätkän. Vastasin kysymyksiin kuvilla ja se kyseinen merkintä kantaa nimeä 15 kohtaa meidän kodista.
● Toukokuun päättää myös kuulumiset. Kirjoitin siellä, että Eira on hakemassa seuraavana päivänä avaimet meidän väliaikaiskotiin. Kehun kyseisessä merkinnässä myös Eiran muuttotehoa, joka on aina ollut aivan uskomaton. Se on hoitanut meidän muutot aina käytännössä jo ennen kun on edes lupa muuttaa. Alkuvalmistelut siis on vaan niin hyvät, että ei se ole enää muuttopäivänä kun pari lenkkiä autoilla.
● Siinä merkinnässä puhuin myös siitä, että haluan ottaa uudesta omasta kodista sitten keittiön täysin omaan haltuuni. Päättää missä mikäkin tavara sijaitsee. Näin on myös tapahtunut, täällä loppuelämän kodissa keittiössä on minun järjestys ja kuri.
● Kävin myös vielä koululla juomassa valmistujaiskahvit. Tarkoittaa siis sitä, että kolmen kuukauden mittainen opiskelu tuli päätökseensä. Sain läpi kaksi kurssia ja arvosanaksi molemmista 4.
● Kerroin siinä myös, että Hyvinkäälle paluu tulisi tapahtumaan väliaikaismajoitukseen, koska uutta asuntoa ei ollut löytynyt. Asuttaisiin väliaikaisesti rivi- tai kerrostalossa ja katseltasiin kokoaika potentiaalisia omakotitaloja. Kerroin siellä myös millainen olisi potentiaalinen omakotitalo.
● Sitten paljastin, että musta oli tullut tupakan stressi-viihdekäyttäjä. Eli käytän tupakkatuotteita erittäin suuressa stressissä tai silloin kun olen viihteellä ja tekee mieli tupakkaa. Tupakasta ei muodostunut, eikä muodostu vieläkään mulle addiktiota. Saatan polttaa yhtenä päivänä ja sitten voin olla ilman vaikka ja kuinka kauan. Mä en koe tätä stressi-viihdekäyttöä ongelmana vieläkään.
● Kokkiopinnot etenee! Koulun keittiössä on ollut hauska työskennellä, koska ollaan päästy tekemään taas ruokia. Keittiössä seisominen oli kuitenkin aiheuttanut selkäkipuja. Toi blogimerkintä on taas sen verran pitkäkin, että se kannattaa ehkä käydä itse lukemassa jos semmonen kiinnostaa. Pääsanoma kuitenkin se, että opinnot on edennyt ja olen yhtäkkiä taas pitänyt koulunkäynnistä, koska siirryttiin lähiopetukseen edes hetkellisesti.
Tässä kohtaa mulla tulee ensimmäinen tauko, koska Max heräsi päikkäreiltä ja Eira nukkuu yövuoroaan pois. Kello on 12:26. Jatketaan huhtikuun läpikäymistä heti kun saan siihen taas mahdollisuuden.
Kello on nyt 15:10 ja pääsin ainakin hetkeksi palaamaan tämän pariin. Max heräsi tosi lyhyiltä päikkäreiltä ja sen meininki oli tosi itkuista. Eira heräsi myös. Nyt Eira lähti hammaslääkäriin ja Max toivottavasti saatiin uusille päikkäreille. Jatketaan!
● Meidän, hmm, ohjaaja? Opettaja? Millä nimellä noita nyt nykyään kutsutaan? No, se ihminen kuitenkin sieltä koulusta, joka mua ohjasi tai jotain. Niin, siis se tyyppi sieltä hommasi mulle työssäoppimispaikan Riihimäen Atomin Hesburgerista. Mentiin sinne yhdessä toisen luokkalaisen kanssa oppimaan.
● Se työ siellä Hesessä oli käytännössä ihan mielenkiintoista ja helppoa, mutta työkaverit vaikuttaa paljon siihen, miten missäkin viihtyy. Mun työkaverit oli pääosin niin nuoria, että ne jutteli lähinnä vaan ryyppäämisestä ja sen lisäksi myös hieman ryyppäämisestä. En jotenkin enää osaa moisesta innostua. Yksi tyyppi siellä oli ihan loistava, nuori nainen, joka omien sanojensa mukaan oli itsekin aika pihalla, mutta silti se otti mut "siipiensä suojaan" ja ohjasi mua todella hienosti. Antoi mun tehdä mitä piti tehdä ja opasti. Ja siis olihan siellä nyt oikeesti muitakin hyviä tyyppejä, ja kyllä varmasti ne ryyppäämisestä jauhaneet nuoretkin on hyviä tyyppejä, kunhan pääsee tosta vaiheesta yli. Se ei kuitenkaan kuulu tähän.
● Kuukauden loppuun tuli vielä päivitys ikävästä. Ikävästä, joka ei tunnu helpottavan. On taas viime päivinä puskenut jostain ihan hulluna taas esille se ikävä. Ei se ilmeisesti katso aikaa eikä paikkaa, se vaan tulee jostain. Joku ääni, näky, haju.. Mikä tahansa saattaa laukaista sen ja sitten sitä mennään. Se merkintä kannattaa itse käydä lukemassa tästä.
● Kuukausi on alkanut taas kuulumisilla. Ehkä siitä voisi jopa muodostaa ihan oikean tavan, koska sitä se ei ole kyllä ollut vaikka se tuntuu aika toistuva teema olevankin. Olen jakanut kuulumiset kolmeen alaotsikkoon; parosmia, hesburgeriukko ja Hyvinkää! Kerroin siellä epäilykseni siitä, että olen saattanut sairastaa koronan tietämättäni, koska mun hajuaisti oli muuttunut. Haistoin monet tutut asiat erihajuisina kuin ennen. Hesburgeriukko taas kertonee varmaan jo itsessään oleellisen, koska olin tuolloin vielä työharjottelussa Hesburgerissa. Hyvinkää! -alaotsikko taas piti sisällään tiedon siitä, että Hyvinkää toden totta näkyä edessäpäin. Eira oli löytänyt meille väliaikaismajoituksen täältä ja maksanut takuuvuokrankin. Rivitalokolmio Hyvinkään sairaalan kupeessa kutsui meitä.
● Hesburgerissa kävi toukokuussa myös pieni tapaturma. Juuri ennen kun työharjoittelun oli tarkoitus loppua, mä onnistuin satuttamaan selkäni nostellessani majoneesikoreja varastoon. Kaksi päivää ennen loppumista.. Koko tapauksen voi käydä lukemassa täältä.
● Seuraavaa merkintää en referoi, koska se on kanssa ihan jokaisen luettava -kamaa. Sen merkinnän nimi kertoo aika paljon jo, joten eikö muka kiinnosta käydä katsomassa jos et ole vielä käynyt? Nimihän on Elämä on hyvää?
● Toukokuussa mietin myös taas videoblogin, eli vlogin aloittamista. Se on mulla taas kerran mielessä, mutta en mä vaan osaa saada aikaan. Silloin inspiroijana toimi Yle:n Muuttopäiväkirjat ja se, että itsekin hiljalleen tehtiin muuttoa. Se olisi ollut kiva taltioida jonkinlaisena videona talteen ja katsella myöhemmässä ajankohdassa. Niin ei kuitenkaan tapahtunut ja vlogaus jäi edelleen vain ajatukseksi.
● Saatiin myös tietää, että meidän tarjous tästä nykyisestä asunnosta meni läpi ja meille oli siis olemassa ns. loppuelämän koti. Monet meidän toiveista kävi toteen asunnon kohdalla.
● Sitten alkoi taas se kamala jojottelu ruokailujen, paastojen ja kaiken kanssa. Päätin pitää kesäloman pätkäpaastosta, koska mun oli vaikea sitoutua siihen kaiken sen hälinän keskellä. Tai siis sen muuttohässäkän keskellä. Mä ajattelin, että siinä tilanteessa oli vaan helpompi syödä silloin kun kerkesi. Ja kerkesinhän minä. Samaisen merkinnän alla mietin, että kiinnostaako ihmisiä kesäkuuputki? Sehän toteutui kyllä.
● Ja vanhasta asunnosta piti vielä tehdä jonkinlainen esittely, joten kaivoin netistä jonkinlaisen, hmm, 15 kysymyksen pätkän. Vastasin kysymyksiin kuvilla ja se kyseinen merkintä kantaa nimeä 15 kohtaa meidän kodista.
● Toukokuun päättää myös kuulumiset. Kirjoitin siellä, että Eira on hakemassa seuraavana päivänä avaimet meidän väliaikaiskotiin. Kehun kyseisessä merkinnässä myös Eiran muuttotehoa, joka on aina ollut aivan uskomaton. Se on hoitanut meidän muutot aina käytännössä jo ennen kun on edes lupa muuttaa. Alkuvalmistelut siis on vaan niin hyvät, että ei se ole enää muuttopäivänä kun pari lenkkiä autoilla.
● Siinä merkinnässä puhuin myös siitä, että haluan ottaa uudesta omasta kodista sitten keittiön täysin omaan haltuuni. Päättää missä mikäkin tavara sijaitsee. Näin on myös tapahtunut, täällä loppuelämän kodissa keittiössä on minun järjestys ja kuri.
● Kävin myös vielä koululla juomassa valmistujaiskahvit. Tarkoittaa siis sitä, että kolmen kuukauden mittainen opiskelu tuli päätökseensä. Sain läpi kaksi kurssia ja arvosanaksi molemmista 4.
● Kesäkuuputki starttasi 1.6. ja piti sisällään 30 merkinnän sijaan vain 28 merkintää. Juhannuksena en jaksanut vaivaantua kirjoittamaan, jonka kaikki varmaan ymmärsi ja ymmärtää. Kesäkuuputken kaikki merkinnät piti myös sisällään Instagram-julkaisun, joten olin kyllä erittäin tehokas viime vuonna.
● 5. päivä meistä tuli hyvinkääläisiä. Silloin herättiin viimeistä kertaa Riihimäen kodista ja aloitettiin muutto Hyvinkään sairaalan kupeeseen. Persoonaton vuokra-asunto oli kuulema muodostunut ihan siedettäväksi, viihtyisäksi jopa.
● En jaksa alkaa jokaista merkintää avaamaan, vaan teen nyt semmosen nopean kertauksen siihen mitä muistan. Eli; kesäkuu meni aikalailla hukkaan. Pyöräilin toki paljon ja yritin jopa palata pätkäpaastoonkin, jotta saisin taas painoa putoamaan ja kuntoa ylöspäin. Ja hukkaan se kesä meni lähinnä sen takia, että mun aivot ei osannut rauhoittua keskeneräisessä ympäristössä, mä jäin jonkinlaiseen välitilaan. Kai se oli myös jotain lievää masennusta. Kesä rakentui siis aikalailla ajasta Maxin kanssa, pyöräilystä ja ajan tuhlaamisesta johonkin turhaan.
● Mutta tapahtui siellä sitten kuitenkin myös reissu Porvooseen! Meidän jokavuotinen perinne. Tällä kertaa se tuntui vaan jotenkin pikapyrähdykseltä, koska ei me tehty kaikkea mitä me yleensä ollaan tehty. Eira oli kokoaika huolissaan Maxin jaksamisesta ja se meni sitten aikalailla siinä se reissu. Se tuli kuitenkin tehtyä, eikä perinne mennyt rikki.
● Ja tulihan sitä käytyä risteilylläkin. Mä olin jotenkin ihan täysin jopa unohtanut ton matkan, hmm.. Ehkä se oli vaan juhannusjuomienhakureissu. Oikeestaan nyt kun sen taas muisti, niin kyllähän me sen muistan ihan oikeesti.
● Juhannus vietettiin kaverin mökillä. Se ei oikein antanut sitä semmosta perinteista juhannusfiilistä, koska siellä mökillä ollaan käyty välillä ihan muutenkin vaan, joten se tuntui ihan perus viikonloppureissulta. Se kuitenkin oli juhannus.. Sen juhannuksen minä kuitenkin tiivistin tähän merkintään. Jos tiivistän sen vielä pienemmäksi, niin se on jotakuinkin näin: Alkoholia, grilliruokaa, uimista, trampoliinia, seurustelua ja.. No, siinähän se sitten oli.
● Kesäkuu päättyy joka vuosi minun synttäreihini. Olenhan syntynyt 30. kesäkuuta. Tein silloinkin blogimerkinnän, joka käsitteli.. No, syntymäpäivääni.
● Mun blogiputkien ansiosta yleensä seuraava kuukausi on hyvin hiljainen. Olen edellisessä kuussa sanonut jo kaiken ja vähän päälle. Heinäkuussa blogimerkintöjä tuli siis vain 3.
● Ensimmäinen merkintä liittyykin juuri siihen välitilaan josta kerroin kesäkuussa. Nyt kun tämän tekstin lukee, niin huomaahan siitä nyt heti, että kyseessä on ollut masennuskausi. Aloitekykyä ei ole ollut oikein minkään asian suhteen. Koska asunto oli keskeneräinen niin jäi elämäkin keskeneräiseksi. Toivotaan, että seuraavasta kesästä tulee sitten edellistä paljon paljon parempi.
● Kirjottelin heinäkuussa myös merkinnän Maxista. Tän on tarkoitus olla semmonen, hmm.. Toistuva. Aina välillä tulen blogiini kirjottamaan jonkinlaisen pätkän Maxista ja sen kehityksestä, joka on ollut aina todella mukavaa seurattavaa.
Heinäkuun päättää ihan mielenkiintoinen merkintä, jonka olen otsikoinut hieman clickbait-henkisesti. Blogimerkintä siis kantaa nimeä Ensimmäinen kerta! Se sisältää oikeastaan vaan tarinat mun ensimmäisestä tupakasta ja ensimmäisestä alkoholista. Mun mielestä toi on kiva merkintä, joka kannattaa käydä lukemassa jos kiinnostaa.
● 5. päivä meistä tuli hyvinkääläisiä. Silloin herättiin viimeistä kertaa Riihimäen kodista ja aloitettiin muutto Hyvinkään sairaalan kupeeseen. Persoonaton vuokra-asunto oli kuulema muodostunut ihan siedettäväksi, viihtyisäksi jopa.
● En jaksa alkaa jokaista merkintää avaamaan, vaan teen nyt semmosen nopean kertauksen siihen mitä muistan. Eli; kesäkuu meni aikalailla hukkaan. Pyöräilin toki paljon ja yritin jopa palata pätkäpaastoonkin, jotta saisin taas painoa putoamaan ja kuntoa ylöspäin. Ja hukkaan se kesä meni lähinnä sen takia, että mun aivot ei osannut rauhoittua keskeneräisessä ympäristössä, mä jäin jonkinlaiseen välitilaan. Kai se oli myös jotain lievää masennusta. Kesä rakentui siis aikalailla ajasta Maxin kanssa, pyöräilystä ja ajan tuhlaamisesta johonkin turhaan.
● Mutta tapahtui siellä sitten kuitenkin myös reissu Porvooseen! Meidän jokavuotinen perinne. Tällä kertaa se tuntui vaan jotenkin pikapyrähdykseltä, koska ei me tehty kaikkea mitä me yleensä ollaan tehty. Eira oli kokoaika huolissaan Maxin jaksamisesta ja se meni sitten aikalailla siinä se reissu. Se tuli kuitenkin tehtyä, eikä perinne mennyt rikki.
● Ja tulihan sitä käytyä risteilylläkin. Mä olin jotenkin ihan täysin jopa unohtanut ton matkan, hmm.. Ehkä se oli vaan juhannusjuomienhakureissu. Oikeestaan nyt kun sen taas muisti, niin kyllähän me sen muistan ihan oikeesti.
● Juhannus vietettiin kaverin mökillä. Se ei oikein antanut sitä semmosta perinteista juhannusfiilistä, koska siellä mökillä ollaan käyty välillä ihan muutenkin vaan, joten se tuntui ihan perus viikonloppureissulta. Se kuitenkin oli juhannus.. Sen juhannuksen minä kuitenkin tiivistin tähän merkintään. Jos tiivistän sen vielä pienemmäksi, niin se on jotakuinkin näin: Alkoholia, grilliruokaa, uimista, trampoliinia, seurustelua ja.. No, siinähän se sitten oli.
● Kesäkuu päättyy joka vuosi minun synttäreihini. Olenhan syntynyt 30. kesäkuuta. Tein silloinkin blogimerkinnän, joka käsitteli.. No, syntymäpäivääni.
● Mun blogiputkien ansiosta yleensä seuraava kuukausi on hyvin hiljainen. Olen edellisessä kuussa sanonut jo kaiken ja vähän päälle. Heinäkuussa blogimerkintöjä tuli siis vain 3.
● Ensimmäinen merkintä liittyykin juuri siihen välitilaan josta kerroin kesäkuussa. Nyt kun tämän tekstin lukee, niin huomaahan siitä nyt heti, että kyseessä on ollut masennuskausi. Aloitekykyä ei ole ollut oikein minkään asian suhteen. Koska asunto oli keskeneräinen niin jäi elämäkin keskeneräiseksi. Toivotaan, että seuraavasta kesästä tulee sitten edellistä paljon paljon parempi.
● Kirjottelin heinäkuussa myös merkinnän Maxista. Tän on tarkoitus olla semmonen, hmm.. Toistuva. Aina välillä tulen blogiini kirjottamaan jonkinlaisen pätkän Maxista ja sen kehityksestä, joka on ollut aina todella mukavaa seurattavaa.
Heinäkuun päättää ihan mielenkiintoinen merkintä, jonka olen otsikoinut hieman clickbait-henkisesti. Blogimerkintä siis kantaa nimeä Ensimmäinen kerta! Se sisältää oikeastaan vaan tarinat mun ensimmäisestä tupakasta ja ensimmäisestä alkoholista. Mun mielestä toi on kiva merkintä, joka kannattaa käydä lukemassa jos kiinnostaa.
● Tämä kuukausi on sitten näköjään vielä hiljaisempi kun mitä oli edeltäjänsä. Vain 2 merkintää, jotka on varmasti kovin helppo referoida tähän nopeasti.
● Ensimmäinen merkintä kantaa nimeä Niskasta kiinni? Ja pitää taas sisällään höpinät välitilaan jäämisestä ja hieman kuulumisia. Kärsin siis edelleen siitä masennuskaudesta, vaikka lähellä alkoi olemaan jo ne ajat, että päästään uuteen omaan kotiin. Oli kuitenkin tullut ikäviä uutisia läheisen ihmisen terveydentilasta, joten ei se ainakaan auttanut pois sieltä synkkyydestä. Käytännössä siis vaan olin tuhlannut aikaa ja synkistellyt.
● Olin kuitenkin kirjoittanut kuulumisia enemmänkin. Olin kaikista yrityksistä huolimatta päästänyt itseni taas lihavampaan kuntoon ja olo oli epämukava. Koko kesä meni syödessä tosi huonosti, koska masennuskausi ei paljon antanut lupaa kokkailla; kaikki ruoka oli lähestulkoon tilattu tai haettu jostain. Ja muuten söin muistaakseni vain leipää. Pyörälenkkiä mä kuitenkin tein suhteellisen aktiivisesti koko kesän, joten ei se kaikki roskaruoka varmasti jäänyt vyötärölle.
● Uuteen kämppään ei oltu vielä päästy, koska vanha asukas teki temppujaan. Okei, ymmärrän kyllä, että sen oli tästä vaikea luopua, joten en syytä sitä mistään. Tuolla paljastin myös sen, että olin alkanut masennuskauttani hoitamaan salatupakoinnilla. Kävin metsässä lenkeillä ja polttelin siellä aina tupakkia. Mä en halunnut tehdä sitä Eiran, enkä varsinkaan Maxin läsnäollessa, joten koin parhaimmaksi tehdä sen salaa jossain muualla.
● Ensimmäinen merkintä kantaa nimeä Niskasta kiinni? Ja pitää taas sisällään höpinät välitilaan jäämisestä ja hieman kuulumisia. Kärsin siis edelleen siitä masennuskaudesta, vaikka lähellä alkoi olemaan jo ne ajat, että päästään uuteen omaan kotiin. Oli kuitenkin tullut ikäviä uutisia läheisen ihmisen terveydentilasta, joten ei se ainakaan auttanut pois sieltä synkkyydestä. Käytännössä siis vaan olin tuhlannut aikaa ja synkistellyt.
● Olin kuitenkin kirjoittanut kuulumisia enemmänkin. Olin kaikista yrityksistä huolimatta päästänyt itseni taas lihavampaan kuntoon ja olo oli epämukava. Koko kesä meni syödessä tosi huonosti, koska masennuskausi ei paljon antanut lupaa kokkailla; kaikki ruoka oli lähestulkoon tilattu tai haettu jostain. Ja muuten söin muistaakseni vain leipää. Pyörälenkkiä mä kuitenkin tein suhteellisen aktiivisesti koko kesän, joten ei se kaikki roskaruoka varmasti jäänyt vyötärölle.
● Uuteen kämppään ei oltu vielä päästy, koska vanha asukas teki temppujaan. Okei, ymmärrän kyllä, että sen oli tästä vaikea luopua, joten en syytä sitä mistään. Tuolla paljastin myös sen, että olin alkanut masennuskauttani hoitamaan salatupakoinnilla. Kävin metsässä lenkeillä ja polttelin siellä aina tupakkia. Mä en halunnut tehdä sitä Eiran, enkä varsinkaan Maxin läsnäollessa, joten koin parhaimmaksi tehdä sen salaa jossain muualla.
● Syyskuu on näköjään myös kahden merkinnän kuukausi. Hmm, kesäkuuputki ilmeisesti vaati runsaasti veroja. Tai sitten se voi toki olla myös masennus ja sen jälkeen taas uusi muuttohässäkkä ja remontit.
● Kuukauden ensimmäinen merkintä oli Ensimmäinen silmäys meidän uuteen kotiin. Eli oltiin päästy muuttamaan jo uuteen kotiin. Siellä esittelin muutamia kohtia meidän kodista, mutta en tosiaan mitenkään laajasti. Selitin myös, että mitä me ollaan alettu täällä uudessa kodissa tekemään. Remonttiahan tämä nimittäin vaati, vaikka olikin tosi hyvässä kunnossa; tää vaan oli vieläkin siellä 70-luvulla.
● Syyskuun toinen ja samalla viimeinen merkintä käsitteli myös remonttia. Ne oli remppakuulumisia. Isoin ongelma meidän remonteissa on aina ollut aikatauluttaminen ja varsinkin nyt kun on ollut Max mukana kuvioissa, niin huono aikatauluttaminen on kiristänyt ilmapiiriä runsaasti. Mä muistan, että mä tein aikalailla hommia vaan silloin kun jaksoin tai silloin kun sain Ronin avukseni. Silti niitä tuli aika runsaasti tehtyä. Meille tuli putkimies tekemään putkiremppaa ja me siinä sivussa tehtiin pintaremonttia. Asunto alkoi kyllä kovaa vauhtia siirtyä 70-luvulta tänne nykyaikaan.
● Kuukauden ensimmäinen merkintä käsittelee sitä, että minä olen Leevi and the Leavings fanipoika. Eli merkinnässä kävin läpi sitä, että tykkään Leevi and the Leavingsin musasta ja olin hankkinut myös aihetta käsittelevän kirjan. Olin myös kuunnellut Leevi and the Leavings aiheista kuunnelmaa Yle Areenasta. Jotenkin tossa hetkessä olisin halunnut tietää kaiken kyseisestä bändistä ja olisin halunnut jo sen leffankin nähdä, vaikka sitä ei edes vielä ole.
Tässä kohtaa, kun kello on 17:06, pidän toisen taukoni. Eiran isä tuli vaimonsa kanssa syömään ja ilmeisesti muutenkin on kohta tupa täynnä väkeä.. En tiedä kerkeänkö tätä enää tänään jatkamaan, mutta nämä höpinäthän on teille ihan turhia siinä vaiheessa kun tämä on julkaistu.
Tulin takaisin kaappiin kello 17:35. Kävin vain syömässä ja sitten tupa tuli liian täyteen ja oli pakko eristäytyä.
● Lokakuun toiseen merkintään purin pahaa oloani. Huonoja uutisia oli tullut, mutta myös onneksi ne aika hyvin kumoavia hyviäkin uutisia. Silti olo oli jotenkin kurja. Ehkä lähinnä sen takia, että ei osannut, eikä osaa vieläkään, kunnolla pitää yhteyttä kaikkiin tärkeisiin ihmisiin. Sitten merkinnän lopussa ikävöin vielä rakasta veljeänikin.
● Tästä merkinnästä mä itse tykkäsin tosi paljon! Se käsittelee vahvasti mun rakasta harrastustani, tietokonegrafiikkaa. Tää mun bloginikin on tässä vuosien aikana kokenut montakin muodonmuutosta, jotka on ollut mahdollisia vain sen takia, että osaan mielestäni aika hyvin sommitella ja toteuttaa visioitani graafisesti. Tossa merkinnässä mä esittelen hyvin laajasti blogini ulkoasun historiaa.
● Kuukauden viimeinen merkintä käsitteli näitä vuosikoosteita. Hypin ilmeisesti vaan sen verran paljon, että olen nimennyt merkinnän nimellä Pysy tässä nyt sitten kärryillä. Alottelin sen ilman ajatusta ja se vain ajautui ja ajatui siihen mitä siitä sitten lopulta tulikaan.
● Marraskuu on kuukausista pahin, tutkitustikin kuulema. Merkintöjä ei ole tullut siltäkään kuulta kun vain 2.
● Huomaan, että koko vuosi 2021 on mennyt pätkäpaaston kanssa pompotellessa. Toisinaan jostain merkinnästä saa lukea, että "nyt oikeasti paluu pätkäpaastoon" ja toisinaan taas "pidän lomaa pätkäpaastosta". Jatkuvasti. Nyt mä tiedostan ehkä tämän ongelman, enkä rupea sitä teille enää tänne kirjottelemaan. Marraskuun ensimmäinen blogimerkintä käsitteli nimenomaan pätkäpaastoa taas kerran. Jos tahdot, käy lukemassa se täältä.
● Toinen merkintä käsitteli isänpäivää, minulle toista isänpäivää isänä. Muistan kuinka vielä silloinkin mulla oli niitä pelkotiloja päällä ikävistä uutisista ja meinasin sen takia olla onnittelematta omaa isääni. Mulla vaan on kausia kun pelkään tosi paljon puhelinta. Mutta se päivä oli kyllä mukava, vaikka Eira olikin hassannut taas aivan liikaa rahaa lahjoihin. Sieltä merkinnästä, ja isänpäiväkortista, voisin aina vaan lainata yhtä lausetta, jonka Eira oli sinne Maxin puolesta kirjottanut, mutta se merkitsi mulle kaikkea. "Olet paras isä! Kiitos kun olet ja rakastat! Rakkaudella, Max" Se on se, mitä mä haluan ainakin olla.
● Lokakuun toiseen merkintään purin pahaa oloani. Huonoja uutisia oli tullut, mutta myös onneksi ne aika hyvin kumoavia hyviäkin uutisia. Silti olo oli jotenkin kurja. Ehkä lähinnä sen takia, että ei osannut, eikä osaa vieläkään, kunnolla pitää yhteyttä kaikkiin tärkeisiin ihmisiin. Sitten merkinnän lopussa ikävöin vielä rakasta veljeänikin.
● Tästä merkinnästä mä itse tykkäsin tosi paljon! Se käsittelee vahvasti mun rakasta harrastustani, tietokonegrafiikkaa. Tää mun bloginikin on tässä vuosien aikana kokenut montakin muodonmuutosta, jotka on ollut mahdollisia vain sen takia, että osaan mielestäni aika hyvin sommitella ja toteuttaa visioitani graafisesti. Tossa merkinnässä mä esittelen hyvin laajasti blogini ulkoasun historiaa.
● Kuukauden viimeinen merkintä käsitteli näitä vuosikoosteita. Hypin ilmeisesti vaan sen verran paljon, että olen nimennyt merkinnän nimellä Pysy tässä nyt sitten kärryillä. Alottelin sen ilman ajatusta ja se vain ajautui ja ajatui siihen mitä siitä sitten lopulta tulikaan.
● Marraskuu on kuukausista pahin, tutkitustikin kuulema. Merkintöjä ei ole tullut siltäkään kuulta kun vain 2.
● Huomaan, että koko vuosi 2021 on mennyt pätkäpaaston kanssa pompotellessa. Toisinaan jostain merkinnästä saa lukea, että "nyt oikeasti paluu pätkäpaastoon" ja toisinaan taas "pidän lomaa pätkäpaastosta". Jatkuvasti. Nyt mä tiedostan ehkä tämän ongelman, enkä rupea sitä teille enää tänne kirjottelemaan. Marraskuun ensimmäinen blogimerkintä käsitteli nimenomaan pätkäpaastoa taas kerran. Jos tahdot, käy lukemassa se täältä.
● Toinen merkintä käsitteli isänpäivää, minulle toista isänpäivää isänä. Muistan kuinka vielä silloinkin mulla oli niitä pelkotiloja päällä ikävistä uutisista ja meinasin sen takia olla onnittelematta omaa isääni. Mulla vaan on kausia kun pelkään tosi paljon puhelinta. Mutta se päivä oli kyllä mukava, vaikka Eira olikin hassannut taas aivan liikaa rahaa lahjoihin. Sieltä merkinnästä, ja isänpäiväkortista, voisin aina vaan lainata yhtä lausetta, jonka Eira oli sinne Maxin puolesta kirjottanut, mutta se merkitsi mulle kaikkea. "Olet paras isä! Kiitos kun olet ja rakastat! Rakkaudella, Max" Se on se, mitä mä haluan ainakin olla.
● Jo perinteeksi muodostunut blogiputki-joulukalenteri starttasi 1.12. ja se onnistui täydellisesti. 24. päivää putkeen tuli kirjoitettua ja lisättyä kuvia Instagramiin. Mietin silloin, että olisin jatkanut sen lopunkin kuukauden, mutta koin paremmaksi keskeyttää sen siihen. Olin taas aivan tyhjä kun tyhjiin imetty tyhjiö, täh?
● Joulukuu oli aikamoista jaarittelua. Nimesin melkein jokaisen luukun jollain tavalla jaaritteluksi, koska siitä alkoi tulla alusta alkaen jo jonkinlainen teema. En rupea taas kaikkia merkintöjä käymään läpi, vaan koitan taas vaan vähän muistella ja kirjoitan sitten mistä joulukuu pääosin koostui: Alkuun mulla oli isot suunnitelmat ja olin varma, että nyt tulee isoin ja mahtavin joulukalenteri ikinä. Vaan eipä tullut. Jossain vaiheessa huomasin itsestäni taas kerran sen, että oikeastaan vaan valitin joka merkinnän alkuun siitä, että "ei mulla taaskaan ole mitään". Sitten lupasin jossain kohtaa, että en aio enää valittaa ja toteutan joulukalenterin sellaisena kun se ikinä sattuu ulos tulemaan. Semmoinen kun se nyt sitten on niin semmoinen siitä nyt sitten tuli.
● Pari merkintää on pakko nostaa ns. tapetille, koska ne keräsi jo joulukuussa normaalia enemmän lukukertoja. Merkinnät ovat Kumppani vs. paras kaveri ja 15 kohtaa meidän kodista taas. Ne oli myös tekemisen kannalta paljon hauskempia kun perusmerkinnät. Niiden eteen joutui tekemään vähän enemmän työtä ja se tekee yleensä jutusta kun jutusta mielenkiintoisemman.
● Joulukuu oli aikamoista jaarittelua. Nimesin melkein jokaisen luukun jollain tavalla jaaritteluksi, koska siitä alkoi tulla alusta alkaen jo jonkinlainen teema. En rupea taas kaikkia merkintöjä käymään läpi, vaan koitan taas vaan vähän muistella ja kirjoitan sitten mistä joulukuu pääosin koostui: Alkuun mulla oli isot suunnitelmat ja olin varma, että nyt tulee isoin ja mahtavin joulukalenteri ikinä. Vaan eipä tullut. Jossain vaiheessa huomasin itsestäni taas kerran sen, että oikeastaan vaan valitin joka merkinnän alkuun siitä, että "ei mulla taaskaan ole mitään". Sitten lupasin jossain kohtaa, että en aio enää valittaa ja toteutan joulukalenterin sellaisena kun se ikinä sattuu ulos tulemaan. Semmoinen kun se nyt sitten on niin semmoinen siitä nyt sitten tuli.
● Pari merkintää on pakko nostaa ns. tapetille, koska ne keräsi jo joulukuussa normaalia enemmän lukukertoja. Merkinnät ovat Kumppani vs. paras kaveri ja 15 kohtaa meidän kodista taas. Ne oli myös tekemisen kannalta paljon hauskempia kun perusmerkinnät. Niiden eteen joutui tekemään vähän enemmän työtä ja se tekee yleensä jutusta kun jutusta mielenkiintoisemman.
● 23. päivän mä vietin Sälinkäällä äitin, iskän, Heidin ja Aleksin kanssa. Sieltä se joulutunnelma sitten lopulta kyllä löytyi. 24. päivä tulin sitten kotiin ja vietin sen päivän Eiran, Maxin ja Eiran perheen kanssa. Onneksi toki illasta löytyi aikaa myös ihan oman perheen kesken rauhoittumiseen, koska muutenhan se olisi ollut aivan mahdoton kaaos.
● Vuoden 2021 viimeinen päivä! -merkinnässä pohdin ihan hitusen ehkä tulevaakin, mutta enhän minä mitään lupauksia alkanut tekemään. Tavotteita kylläkin, koska ne on helpompi vaihtoehto jos haluaa pitää vuoden vaihtumista jotenkin jonain muuttavana juhlana.
● Vuoden vaihtumista vietettiin sitten ensin minä, Eira, Max, Roni ja Ville -kokoonpanolla ja myöhemmin sitten minä, Roni ja Koda -kokoonpanolla. Hauskaakin oli.
Ja näin hyvät ihmiset, vuosi 2021 on nyt viimein paketoitu pakettiin. Nyt sen paketin voi potkaista nurkkaan ja sitä voi sitten sieltä käydä aina välillä ihmettelemässä.
Tässä mun koosteessa on ehkä enemmän linkkejä kun olisin halunnut. Yleensähän linkki meinaa siis mun tapauksessa sitä, että en ole jaksanut koko merkintää käydä läpi ja referoida sitä. Nyt kun niitä linkkejä on noin runsaasti, niin ehkäpä mä olen nähnyt tähän paljon vähemmän vaivaa kun aikaisempina vuosina.
Kello on nyt kuitenkin 18:53 ja mä alan olemaan kuvia vaille valmis. Kuvissa mulla menee ehkä vielä joku 20 minuuttia ja sen jälkeen kokonaisajaksi kertyy noin kolme ja puoli tuntia.. Oottakaas hetki, lasketaan: 11:20-12:26, 1 tunti ja 6 minuuttia. 15:10-17:06, 1 tunti ja 56 minuuttia. 17:35-18:53, 1 tunti, 18 minuuttia. + 20 minuuttia. 4 tuntia ja noin 40 minuuttia, hups, laskin väärin.
Ja nyt ei mulla muuta!
Terveisin,
Vesa-Matti
● Vuoden 2021 viimeinen päivä! -merkinnässä pohdin ihan hitusen ehkä tulevaakin, mutta enhän minä mitään lupauksia alkanut tekemään. Tavotteita kylläkin, koska ne on helpompi vaihtoehto jos haluaa pitää vuoden vaihtumista jotenkin jonain muuttavana juhlana.
● Vuoden vaihtumista vietettiin sitten ensin minä, Eira, Max, Roni ja Ville -kokoonpanolla ja myöhemmin sitten minä, Roni ja Koda -kokoonpanolla. Hauskaakin oli.
Ja näin hyvät ihmiset, vuosi 2021 on nyt viimein paketoitu pakettiin. Nyt sen paketin voi potkaista nurkkaan ja sitä voi sitten sieltä käydä aina välillä ihmettelemässä.
Tässä mun koosteessa on ehkä enemmän linkkejä kun olisin halunnut. Yleensähän linkki meinaa siis mun tapauksessa sitä, että en ole jaksanut koko merkintää käydä läpi ja referoida sitä. Nyt kun niitä linkkejä on noin runsaasti, niin ehkäpä mä olen nähnyt tähän paljon vähemmän vaivaa kun aikaisempina vuosina.
Kello on nyt kuitenkin 18:53 ja mä alan olemaan kuvia vaille valmis. Kuvissa mulla menee ehkä vielä joku 20 minuuttia ja sen jälkeen kokonaisajaksi kertyy noin kolme ja puoli tuntia.. Oottakaas hetki, lasketaan: 11:20-12:26, 1 tunti ja 6 minuuttia. 15:10-17:06, 1 tunti ja 56 minuuttia. 17:35-18:53, 1 tunti, 18 minuuttia. + 20 minuuttia. 4 tuntia ja noin 40 minuuttia, hups, laskin väärin.
Ja nyt ei mulla muuta!
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)