Mutta kuitenkin, nyt on aika jatkaa tätä kesän purkamista tekstiksi - ja kuviksi. Nyt käsittelyyn otetaan kesän toinen reissu, joka suuntautui mökille.
Ehkä helpointa taas lähteä purkamaan kuvien kautta tätäkin, koska silleen muistaa itsekin parhaiten asioita.
Tossa siis on mökki, johon leiriydyttiin. Ollaan käyty tuolla aikasemminkin ja tiedettiin aika hyvin, että se on mukava ja leppoisa paikka. Meitä oli mökillä siis minä, Eira, veljenpoika Aleksi ja mun porukat, eli äiti ja iskä - ainiin, ja Nella.
Ikävän harvoin sitä tulee tämmösellä porukalla lähdettyä, mutta onneksi edes joskus.
Kuvia selailtuani tulin siihen tulokseen, että purettuamme tavarat, vietimme mitä ilmeisemmin kahvihetken...
... Jonka jälkeen kaljahetken.
Mä kyllä nautin näistä kauniista maisemista sen verran paljon, että mun oli pakko vähän väliä ikuistaa niitä. Kattokaa nyt tätäkin kuvaa ja miettikää miten hienolta se on näyttänyt livenä. Laiturin nokasta sai kyllä parhaat kuvat.
Sitten löyty joku meikäläisen muka-taiteellinen otos laiturista. No, onhan tämäkin tavallaan hieno ja herättäähän tämäkin jonkinlaisia muistoja kesältä.
Illemmalla sitten vähän lämmiteltiin makkaraa ja... No, tuo olut oli tuossa vain luomassa kuvaan vähän jännitystä.
En muista mikä päivä se oli, mutta mun oli aivan pakko kokeilla tehdä grillattua kananmunaa. Aikaahan se vaati aivan tolkuttomasti ja täysin turhaan. Olihan se tietenkin syötävää, mutta ei se kyllä maultaan ollut mitenkään erilainen kokemus.
Tää neiti viihtyi siellä ilman talutushihnaa. Se jopa pysy kokoajan näköpiirissä ja totteli kun komennettiin takaisin jos vähän eksyi. Varmaan ihan rentouttava viikko siis koirallekin.
Käytiin siinä lähellä sijaitsevassa kaupassa ja mun näköpiiriin taas osui tämmönen. Ja kun mä olen tämmönen Juha Vuorinen-fani, niin mun oli pakko ostaa toi mitä olin jo pitkään himoinnut. Juoppohullun päiväkirjojen uusin osa. En mä tota kokonaan saanu mökin aikana luettua, mutta kyllä sen parissa tuli kulutettua aikaa.
Mulla on näitä liekkikuvia toi yks kansio lähes pullollaan, koska musta liekin kuvaaminen vaan on yksinkertasesti hauskaa. Niistä harvemmin tulee samallaisia otoksia. Kaikki niin hienoja ja erilaisia.
Sit viimesenä päivänä mä aivan itse omin pikku kätösin kääräsin herkkusienet pekoniin. Täydellinen kruunaus hienolle viikolle. Nam.
Mutta joo, en mä sitä sen tarkemmin lähe nyt purkamaankaan. Kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa ja tässä niitä kuvia nyt sitten oli. Onhan nää sinällään aika vähän viikolta, mutta kyllä niistä kivan pikku merkinnän sai aikaiseksi.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)