Meiän piti nähdä vähän enempi vaivaa: meiän piti mennä käymään taidenäyttelyssä. Okei, koska mä olen aika skeptinen, niin alkuun se oli mulle vähän semmonen "pitää mennä", mutta nyt kun siellä kävi, niin olihan se periaatteessa "pääsin käymään".
Taidenäyttely oli siis ihan positiivinen yllätys.
Näyttely oli suhteellisen laaja ja tästä syystä tietenkään kaikki teokset ei herättäny ajatuksia. Tilat oli mun mielestä suhteellisen ankeen oloset, mutta kun sitäkin ajattelee tarkemmin, niin se itseasiassa sopi siihen. Ei noita taideteoksia näkis missään vitivalkosessa näyttelytilassa. Ne vaatii semmosen raffimman tilan, että ne pääsee "oikeuksiinsa".
Päälimmäisenä mulle jäi mieleen sieltä semmonen taideteos kun "Työttömät". Ehkä siinä oli se samaistumisen mahdollisuus. Ensin sitä ajatteli omilla aivoillaan ja lopuksi saatiin vielä tietoa siitä asettelusta: siinä olikin paljon laajempi tarina. Sit se vasta jotenkin aukes täysii ja pisti kunnolla ajattelemaan.
Siinä taideteoksessa oli työkalupakki, jonka sisään oltiin aseteltu pieniä ihmisiä – niitä työttömiä. Työkalun voi laittaa työkalupakkiin ja ottaa sieltä sillon kun joku sitä tarvitsee. Samahan toimii myös työttömien kohalla. Johtajat voi ottaa ihmiset käyttöönsä niin pitkäksi aikaa kun tarvitsee ja sen jälkeen laittaa takas työkalupakkiin. Vou, aika filosofista.
Toinen teos, mikä mulle aukes vasta siinä vaiheessa kun meille esiteltiin niitä taideteoksia vähän paremmin, oli nimeltään "Lumipallokauppias". En ajatellu sitä ekaks niin syvällisesti. Mutta ihan faktahan se on, että meille ihmisille myydään kaikkea vaan siksi, että me ostetaan mitä vaan mikä on siistiä. Jos lumipallot tulis muotiin niin ihmiset ostelis niitä sillon kun niitä ei voi enää itse tehdä. Mihin me tarvitaan esimerkiks muotia? Vaan siihen, että ihmisiä voidaan lokeroida. "Jos sä et pukeudu viimesen muodin mukaan niin oot huonompi ihminen". Rahalla voidaan näyttää muka jotenkin sitä omaa paremmuuttaan.. Ei sen kyllä niin pitäis mennä.
Vaikka mä oon ollu aina oman tieni kulkija ja ajatellut ennenkin aikalailla näin, mutta pisti se silti ajattelemaan asiaa vielä enemmän.
Mun täytynee koittaa luopua mun skeptisestä ajattelutavasta ja lähtee vähän useemmin positiivisella ajattelulla mukaan asioihin. Näitäkään asioita en olis näin suuren pohdinnan alle ottanut jos tänään olisin vaan jääny himaan lojumaan.
Ehkä tässä oli myös jonkinlainen opetus mulle siis.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)