Meen kohta tekemään mun herkkukahvini loppuun ja jatkan sen jälkeen tätä merkintää. Tämäkin oli teille sikäli turhaa tietoa taas, että ette te tässä mitään taukoa tule taas huomaamaan. Onkohan musta tulossa tosi huono blogaaja kun aina selittelen vaan tämmösiä turhia? Rehellisesti, mä en ole vieläkään nukkunut kunnolla, mutta paremmin kun viimeksi, joten tää on varmasti hyvin sekavaa jälleen kerran. Voihan taas käydä niinkin, että ei tämäkään blogimerkintä koskaan näe päivänvaloa ja alottelen seuraavan merkinnän taas hyvin sekavilla selittelyillä.. Ajauduinkohan nyt jonkinlaiseen noidankehään?
Vielä tässä kun odottelen kahvin tippumista niin voin kertoa teille mun salaisen reseptin tohon kahviin. Tarvitsette noin 21-25g tummapaahtoista kahvia. Enemmän on parempi. Ison kahvikupin; meillä on noita tommosia isoja Taika-sarjan kuppeja ja niihin tulee oikein hyvät mittasuhteet. Kahvinkeittimen kakkosviivaan asti vettä.. Hmm, mikähän olisi tarkempi mitta? Ehkä 2 dl? Kävin mittaamassa ja se taitaa olla aikalailla 2,5 dl vettä. Keitätte sen kahvin siinä sitten ja siinä odotellessa kirjottelette blogia tai jotain.. No, ei tarvii. Otatte teelusikan ja kaadatte siihen tummaa siirappia. Kyllä, tummaa siirappia. Laitatte sen lusikan sinne mahdollisesti Taika-kupin pohjalle ja kaadatte sen juuri keitetyn kahvin kuppiin. Sitä kahvia tulee sinne pohjalle aika liru, mutta ei se haittaa, tää on aika viileetä kahvia ja sopii hyvin tämmösiin kuumiin kesäpäiviin. Nyt kun teillä on isossa kupissa siirappi ja kahvi, niin sekottakaa se hyvin ja kaatakaa lopuksi kuppi täyteen kauramaitoa. Oatlyn harmaa purkki on parasta kauralientä kahvin joukkoon, joten suosin sitä.
Muuten, vihaan sitä, että kauralientä kutsutaan maidoksi, koska se ei täytä maidon määritelmää. Kauramaito ei tule minkään nisäkäsnaaraan maitorauhasesta, joten se ei ole maitoa. Kiitos, että sain avautua.
Ja takaisin tuohon kahviin. Se on hyvää! Mä vielä usein hifistelen oikein kunnolla ja jauhan pavutkin ite, koska se tekoprosessi tossa on tärkee myös. Itsejauhetuista tummapaahtoisista pavuista tulee ehdottomasti paras tämmönen meikäläisen kaffi. Toki voi olla, että tää resepti on ihan joku oikeakin kahviohje, mutta mä olen ihan puhtaasti kehitellyt tämän itse ja näin ollen kutsun sitä omakseni – kunnes toisin todistetaan.
Ja nyt kun meillä on tässä jo täysimittainen blogimerkintä, niin on hyvä mennä siihen asiaan. Kukaan ei enää jaksa lukea, joten voin olla ihan kuinka väsynyt tahansa ja kirjoittaa ihan mitä tahansa. Rehellisesti, tarkoitus olisi kuitenkin selitellä vähän, että missä tässä taas mennään.
Me kun muutettiin tänne Hyvinkäälle väliaikaiskämppään, niin mä jouduin jonkinlaiseen välitilaan. Mun on hyvin todella vaikeeta tarttua mihinkään asiaan ja hoitaa sitä loppuun. Mä en esimerkiksi ole saanut aloitettua paastoakaan vielä, koska ajattelen, että en tässä kohtaa sitäkään kerkeä. Me ollaan siirrytty tosi paljon tilailemaan ruokaa, koska en jotenkin osaa tarttua ruoanlaittoonkaan, koska en muka jotenkin tässä kohtaa mitenkään kerkeä.
Mä muistan tän saman asian mun kolmenkympin kriisistä. Sillon se oli vaan huomattavasti isommassa mittakaavassa, koska ajattelin, että ei tässä elämässä enää mitään kerkeä, joten on turha mitään enää aloittaa. Sekin lähti vitsistä, mutta muuttui ihan oikeaksi päätä vaivaavaksi ongelmaksi. Älkää siis vitsailko tommosilla aiheilla jos on taipumusta minkäänlaiseen yliajatteluun.
Toisaalta tässä on ollut kiva olla, koska tää on ollut sitä semmosta päivä kerrallaan -meininkiä ihan parhaimmillaan. En ole paljon ajatellut tulevaisuutta ja tulevaa, jota mä yleensä pyörittelen päässäni ihan ahdistumiseen asti. Tää on ollut semmosta helppoa, mutta silti kovin kuormittavaa aikaa.
Tiedättekö kun asunto on kokoajan keskeneräisen näköinen? Me ei olla laitettu tänne lamppuja, ei koriste-esineitä paikoilleen, mun kirjahylly tossa vieressä on tyhjillään ja muuta tämmöstä. Nää luo semmosen hyvin keskeneräisen fiiliksen kaikkeen. Tai siis, että se keskeneräisyys leviää noista kaikkeen mitä tekeekin. Jännä vaan, että tämmösessä keskeneräisessä paikassa ei osaa tarttua ruoanlaittoon.. Kyllähän nyt ruoan kerkeää tehdä vaikka kuinka lyhyessä ajassa, eikä varmasti ole pelkoa, että jäisi kesken..
Kaikki tää aika mitä mulla tässä on, menee vaan siihen että kulutan sitä. Tavalla tai toisella. Mä en saa mitään järkevää aikaseksi, vaan nimenomaan se kaikki menee johonkin pelaamiseen tai muuhun hömppään. Odotan, mutta en odota. Hyvin monimutkainen tila siis.
Kesäkuu meni onneks suhteellisen kivasti, koska oli kesäkuuputki ja muuta tekemistä. Tai siis se muu tekeminen oli lähinnä sitä, että oli asioita joita odotti; juhannus ja omat synttärit. Oli silleen kiva tuhlata sitä aikaa, koska tiesi, että ihan kohta on jotain mitä kannatti odottaa. Nyt tässä kohtaa kun ei ole mitään semmosta.. Hmm, en haluaisi sanoa, että "kivaa tiedossa", koska on tässä elämässä kokoaika jotain kivaa menossa, varsinkin kun on tuo pieni Max. Mutta siis ainut asia mitä odottaa on tuo muutto sinne uuteen pysyvämpään kotiin. Se ei tapahdu tässä kuussa, joten aika käy hyvin erittäin todella pitkäksi ja se sitten ruokkii kaikkea tätä saamattomuutta. Tietääkö kukaan tätä tämmöstä fiilistä, vai olenko kehittänyt tämän itse?
Mun on pitänyt monta kertaa kesäkuuputken jälkeenkin tarttua tähän blogaamiseenkin, mutta kuten sanottu, mulla on vain yksi hyvin epäselvä merkintä tältä ajalta. Ei oo oikein ollut mitään mitä kirjottaa, koska ei ole oikein tapahtunut mitään.. Vaikka siis on tapahtunut kaikenlaista. Hemmetti, huomaatteko miten vaikeeta tämä nyt on? Kaikkea on ollut, vaikka ei ole ollut ja onkin ollut. Tää on hyvin raskasta.
Mä nyt vaan kovasti toivon, että tää aika tästä kuluisi jollain järkevällä tavalla ja saisin elämään takaisin rutiineja. Itseasiassa noi lauseet voisi laittaa toisinpäin niin se olisi järkevämpi. Koska jos olisi niitä rutiineja niin elämä kuluisikin paljon järkevämpään. Ja taas.. Onhan mulla rutiineja, mutta ehkäpä tarvitsisin niitä lisää täyttämään tyhjiä aukkoja päivästä.
Pitäisi tarttua ruoanlaittoon, paastoon ja aloittaa taas vaikka pyöräily. Pitäisi ja pitäisi.. Päivästä toiseen se on, että pitäisi.. No, ehkäpä tämä tästä vielä iloksi muuttuu ja nyt ei mulla muuta. Toivottavasti tässä oli järkeä ja ymmärrätte nyt edes suurinpiirtein, että minkä takia ei ole tullut kirjoitettua mitään.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)