Okei, en mä näitä blogin saavutuksia ole koskaan mitenkään juhlistanut. Ja nykyään tuntuu, että ei synttäritkään ole enää niin semmonen, että pitäisi päästä juhlimalla juhlimaan. Vaikka mä olen hyvin synttäri-ihminen, niin nykyään osaan juhlia ihan vaan kakulla ja kahvilla.
Päivän kuva on selitetty aika hyvin jo kuvan kuvatekstissä, mutta pitäähän sitä toistoa luoda. Eli tosiaan, ensimmäisessä kuvassa olen – jos ei oteta kellonaikaa huomioon – 32-vuotias minä itse. Olen luonut itselleni semmosen perinteen, että julkaisen itsestäni kuvan syntymäpäivänäni saatesanoin "Ai tältä ihminen näyttää ??-vuotiaana." Tänään ensimmäistä kertaa mietin, että miksi lauseen perässä ei ole kysymysmerkkiä? Olenkohan ajatellut sen silloin aikoinaan vaan tokaisuna, enkä niinkään kysymyslauseena, en muista..
Toisessa kuvassa sitten taas on aamupalani ja Maxilta + Eiralta saamani syntymäpäiväkortti. Voi että! Pöydällä oli myös kirje, joka sai liikutuksen vielä enemmän pintaan. Selitettäköön se liikuttuminen nyt niin, että tässä on toisinaan ollut erinäisiä ongelmia, jotka on heijastellut koko perheeseen. Kirjeessä Eira mm. kävi niitä vähän läpi ja nyt toivottavasti arki jatkuu entistä parempana. Se olisi tosi iso syntymäpäivälahja, jos vaan isoimmat turhat vastoinkäymiset saataisiin kitkettyä pois arjesta. Sen syvemmin en niihin tässä mene.
Kolmannessa kuvassa on kakut, joita jo eilen täällä mainostelin. Takuuvarmasti hyvää! En melkein malta odottaa, että mahdolliset ensimmäiset vieraat saapuu ja saan kunnian korkata kakut!
Mä olen tässä nyt tän aamupäivän Maxin kanssa kotosalla kaksistaan. Eira lähti allekirjoittamaan kauppakirjaa uudesta kodista Helsinkiin. Siis, se kauppakirja allekirjoitetaan Helsingissä, koska lähempänä ei ole jotain toimipistettä. Asunto sijaitsee ihan täällä Hyvinkäällä, Paavolassa. Olen siitä jo teille jossain kertonut varmasti.
Ja mä ajattelin nyt kirjottaa tämän kesäkuuputken viimeisen blogimerkinnän pois alta, että voin loppupäivän keskittyä olemaan 32-vuotias. Max katsoo tossa takana Albia, mutta ajattelin nyt lopetella tämän ja mennä touhuumaan poikasen kanssa jotain muuta. Että ei tästä viimeisestä merkinnästä nyt mitenkään erityisen pitkä tule, mutta ei se ole mitenkään oleellista edes. Kaikki oleellinen on kai jo mainittu.
Hmm.. Voi olla, että hieman tulee ikävä tätä jokapäiväistä kirjoittelua taas, mutta eihän sen siis ole pakko tähän loppua. Multa vaan katoaa se pakottava tarve, joten ihan varmasti tulee pidempiä välejä, vaikka kuinka tästä tykkäänkin. Kesäkuuputki onnistui Instagramin puolella ihan täydellisesti, mutta blogin puolella jäi 2 päivää vajaaksi.. No, se on puhuttu jo läpi, eikä siitä kanneta kaunaa.
Ja nyt ei mulla muuta.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)