Mä oon yrittänyt lisätä aktiivisuuttani, koska se on hyvä lähtökohta sille, että joskus pääsisin sinne alle 100 kg ja pysyisin siellä. Se ei toimi, että ryhdistäytyy hetkellisesti, koska sitten ne kilot tulee heti takaisin kun antaa hieman taas vaan mennä. Se on huomattu moneen kertaan. Mä yritän nyt käydä kävelemässä ja teen sitten vaikka lumitöitä, jotta jotain tulee päivän aikana tehtyä. En jää sinne sohvalle vaan istumaan, koska se nyt ei hyödytä ketään. Saa muuten taas nähdä, että kauankohan tätäkin kautta taas kestää.. Ikävää, että mä osaan innostua asioista vaan hetkellisesti. Miksi mun on vaikea saada mistään asiasta mitenkään pysyvämpää?
Tossa eilen illalla kävin koiran kanssa tuolla montulla taas kävelemässä. Laitoin uudet JBL:n kuulokkeet (jotka muuten istuu tosi hyvin!) päähän, kuuntelin Aston Kalmaria (joka on muuten loistava uusi löytö! Kannattaa käydä kuuntelemassa nopeesti!) ja taapersin lumesta huolimatta eteenpäin. Se oli jotenkin mahtava lenkki! En mä kävellyt kun ehkä varmaan jonkun kilometrin tai puolitoista, mutta mä jotenkin tykkäsin kovin. Musiikki korvilla, pimeä ilta ja sopiva ilma.. Ai että. Veikkaan, että tänään on mentävä uudestaan, mutta ehkä palautan koiran vaan välissä kotiin ja jatkan hetken aikaa yksinäni. Tänään laitoin jopa älykellon latautumaan, jotta saan virrat täyteen ja lenkille vaikka lenkkimittarin käyntiin, jotta tiedän kuinka pitkää lenkkiä edes teen. Ja yleensä kun kello näyttää kävellyt kilometrit niin sitä yrittää pyrkiä seuraavaan tasalukuun, jotta saa lenkkinsä mukavasti päätökseen. Eli se kannustaakin kivasti.
Ja mä muuten vähensin sokerin käyttöä. Mä en suoranaisesti tiedä johtuuko mun hidas sytytys liiallisesta sokerista, mutta nythän se tulee kokeiltua. Oon nimittäin lukenut, että se jotenkin hidastaa.. Jätän pois kaiken lisätyn sokerin. Sallin itselleni esim. mehut, joissa lukee "ei lisättyä sokeria". Karkit ja kaikki tommoset herkut mä hylkäsin samantien. Ikävään aikaan kyllä, koska meillä on täällä kulhot täynnä konvehteja ja joulukarkkeja. Toisaalta kasvattaa luonnetta kun näkee karkkia joka puolella, mutta osaa pitää näppinsä erossa niistä. Ylimääräistä sokeria en ole tunkenut nyt naamaani siis.. Hmm, olikohan se 2. vai 3. tammikuuta jälkeen? No, pariin päivään en ole joka tapauksessa tunkenut ylimääräisiä herkkuja suuhuni. Vielä en huomaa mitään vaikutusta.
Pätkäpaastoonkin taas palasin ja ihan hyvillä mielin tässä mennään. Toi joulusta uuteen vuoteen ei onnistunut sotkemaan ruokarytmiä, vaikka se rytmi koko sen ajan olikin erilainen. Paluu paastoon oli siis helppo. Nyt tälleen pari päivää taas pätkäpaastonneena voin sanoa, että pahin turvotus on jo laskenut. Huh! Se on ihan kamala se fiilis minkä jatkuva syöminen ja epäsäännöllinen ruokarytmi saa aikaan, mutta on se siinä hetkessä kivaa.
Ja aloitin myös juomaan noin 1,5 litraa sitruunavettä päivässä. Pyrin kokonaismäärässä noin 3 litraan vettä / päivä, mutta toinen pullollinen vettä sisältää sitruunaa. Käsitykseni mukaan nopeuttaa aineenvaihduntaa ja sitä tämä meikäläisen keho tarvitsee. Pitää vaan taas alkaa ostamaan oikeita sitruunoita, koska ne on paljon tuoreempia kun tuo pienessä keltaisessa pullossa myytävä liemi. Ja tuoreemmasta tulee parempi maku.
Tosiaan, en ole kertonut teille miten vietettiin vuodenvaihdetta. Kiinnostaako se ketään? Ihan sama, kerron silti.
Mä tein ison virheen siinä kun asennoiduin liian aikaisin semmoseen fiilikseen, että meille tulee ihmisiä ja vietetään semmosta perinteistä uutta vuotta. Meille tuli kyllä Roni ja Ville, mutta ei sillä porukalla nyt mitään järisyttäviä bileitä pistetä pystyyn. Eli minä, Eira, Max, Roni ja Ville istuttiin meillä ja kuunneltiin Maxin mieliksi koko ilta lastenlauluja. Nakkeja keiteltiin ja syötiin.
Mun fiilis oli koko illan vaan semmonen, että pakko päästä menemään. Haluan bilettää, koska olin asennoitunut niin. Maxin mentyä nukkumaan kaivettiin korttipakka esiin ja pelattiin ristiseiskaa ja seiskaa. Ei siinä, se oli ihan kivaa, mutta tähänkö tämä nyt on mennyt? Ensin koko ilta lastenlauluja ja sitten lätkitään porukalla korttia. Missä on ne hurjat menot ja meiningit nuoruudesta?
Eira alkoi olla kovin väsynyt ja tahtoikin mennä jo nukkumaan. Siinä kohtaa mä ajattelin, että nyt viimeistään jotain, koska kello ei ollut vielä edes puolta yötä ja nukkumaan olisi pitänyt jo mennä uuden vuoden aattona. Päästettiin siispä Eira nukkumaan ja minä, Roni ja Ville lähdettiin Hyvinkään keskustaan.
Jussintorille, kuten aina ennenkin kun uutta vuotta on Hyvinkäällä vietetty. Meno ei vaan ollut sama kun oli joskus.. En tuntenut sieltä ketään ja muutenkin ne näytti olevan enemmänkin semmoset viralliset menot, eikä niinkään hiprakkaisia ihmisiä näkynyt missään. Korona, tai sitten ihmiset ei enää vaan biletä Jussarilla uutta vuotta. Mietittiin, että mitähän sitten? Vuosi oli vaihtunut ja me vaan seistä ihmeteltiin. Mä laitoin siskon lapselle viestiä, että mitäpä jos tultaisiin sinne vähän bailaamaan ja sehän sopi.
Ville jätti porukan tässä kohtaa ja me jatkettiin Ronin kanssa kaksin Kodalle (siskon lapselle). Istuttiin siellä sitten sohvalla, siliteltiin kissoja ja pelailtiin hieman juomapeliä. Jossain vaiheessa alkoi humala hiipiä, toiseen reissu-ukoista myös väsymys, mutta mä en halunnut vaan lähteä. Mä joskus aikasemmin kirjotin jotain siitä, että Kodan kanssa keskustelu (joka on yleensä sitä, että mä vaan kuuntelen) on semmosta oppituntia mulle. Mä opin aina vähän siitä, että vaikka olen 90-luvulla elänyt ja kasvanut, ammentanut kaiken tiedon, niin ei mun tarvitse siellä pysyä. Nykymaailman meno poikkeaa kuitenkin huomattavasti siitä mitä se oli silloin. Jossain vaiheessa kun Roni nukkui siinä sohvalla niin päätettiin, että ehkä se ilta kuitenkin alkaa olemaan taputeltu.. Lähdettiin Ronin kanssa kotia kohti ja oltiinkin kotona joskus ilmeisesti 4 aikaan.
Alkuilta oli omalla tavallaan huvittavaa, mutta kyllähän se ilta sitten kehkeytyi ihan viihteelliseksikin asti. Kiva ilta, tai siis yö. Mun pitäisi vaan oppia olemaan asennoitumatta jollain tapaa liian aikaisin, jotta en pilaa itseltäni sitä fiilistä minkä se muuttunut suunnitelma tuo tullessaan.
Ja näin mä olen saanut kirjoitettua jotain. Nyt en keksi enempää, joten koen tämän olevan valmis. Eli nyt ei mulla muuta.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)