Noi uutiset kun on ollut sitä, että välillä mulle tulee hyvä olo niistä, koska Venäjälle on tullut paljon sanktioita ja tappioita. Seuraavassa hetkessä Putin – tuo itse itsensä nurkkaan ajanut reppana – pistää ydinasejoukot valmiustilaan tai muuta yhtä typerää. Siinä kohtaa on taas hyvin turvaton olo.
Ukraina pistää hienosti vastaan, mutta riittääkö se? Putin on jo nyt ilmeisesti alkanut ihan huvin ja urheilun vuoksi ampumaan siviileitäkin. Mikään ei ilmeisesti saa enää tulla sen tielle, tai siltä se ainakin alkaa vaikuttaa.
Kun mä itse olen niin kova spekuloimaan, niin on monesti käynyt mielessä, että mitä vaihtoehtoja Putinilla enää on? Onko sillä enää mitään hävittävää? Mitä noita uutisia on lukenut, niin ei sillä taida hirveesti hävittävää enää olla, joten.. Miksi se ei alkaisi niitä ydinaseitakin käyttämään? Tyyppi on niin nurkassa kun kukaan tyyppi voi olla. Sitä vihaa lähes koko muun maan lisäksi myös iso osa omasta kansasta.
Mä odotan vaan kokoaika semmosta elokuvamaista käännettä tähän, että koko sen ykkösnyrkkikin kääntää sille takin ja hoitelee sen pois päiviltä. Sen jälkeen Venäjää ryhtyy hallitsemaan joku, jota ei kiinnosta tulkita historiaa harhaisesti ja lähteä sen perusteella valtaamaan "omia alueitaan" takaisin.
Koko tämän tilanteen ajan on kokoaika peloteltu myös sillä, että se Venäjä vyöryy kohta myös Suomeen. Se on ajanut enemmistön tukemaan ajatusta NATOon liittymisestä. Mä oon tässä asiassa Niinistön kanssa aika samaa mieltä, että nyt ei kannata hosua. Jos me nyt yhtäkkiä päätetään liittyä NATOon ja Putin on semmosen raivon vallassa kun se onkin.. Eiköhän se siinä kohtaa ole automaattisesti ydinpommi Suomeen, koska sotilaat on kiinni Ukrainassa – tai ainakin iso osa sotilaista ja kalustosta. En usko, että Putinillakaan riittää kapasiteettia sotia kahta maata vastaan samaan aikaan.
Mitä hyötyä siitä on meille, jos me päästään NATOn ydinasearsenaalin "suojaan", mutta meidän päälle ensimmäisenä semmonen mäjähtää?
Venäjä haluaa Ukrainaltakin vaan käytännössä neutraaliutta. Ja poistaa sieltä sotilaat ja natsit.. Köh.. Mun mielestä meidän kannattaisi olla tässä kohtaa neutraaleja, vaikka nyt aika paljon Suomestakin on lahjoituksia lähtenyt Ukrainaan. Mä en jaksa uskoa, että Venäjä ihan heti on tulossa Suomeen, koska ei sillä mene hyvin tuolla Ukrainassakaan. Venäjän omat sotilaatkin on epätietoisia ja peloissaan, koska ne on lähetetty kuulema sotaharjoitukseen, mutta tilanne onkin ollut ihan oikea sota. Tai mihin tässä nyt nykypäivänä kannattaa uskoa..
Mä haluan lopulta kuitenkin aina uskoa hyvän voittoon.
Ja hei, mä oon oikeesti ihminen, jota ei kiinnosta politiikka. Joten jos mun ajatukset NATOsta tai muutenkaan näistä asioista on naiiveja tai jotain, niin johtuu ihan siitä, että mä keskityn elämässä pääosin vaan siihen, että omassa kuplassa olisi hyvä olla. Kannattaisi keskittyä muidenkin. Tarkotan tässä tapauksessa kuplalla ihan vaan tätä omaa arkea ja elämää. Sitä, että itellä olisi hyvä olla ja mun läheisillä olisi hyvä olla. Siinä on tarpeeksi ajateltavaa, joten voisi typerät sodat ja muutenkin typeryys maailmasta kadota.
Muita kuulumisia ehkä tähän väliin myös. Mitenköhän helppoa on lähteä jauhamaan arkisia asioita sen jälkeen kun on juuri jauhanut sodasta? No, kokeillaan ainakin.
Mähän olen ollut tässä kipeä. Mä itse uskon ihan viimeiseen asti, että tämä on ihan puhdas vilustuminen. Tätä on kestänyt kolme päivää ja tällä hetkellä olo on lääkittynä ihan normaali. Aikaisempina päivinä lääkittynäkään olo ei ole ollut täysin terve, vaan on ollut kaikenlaista vaivaa. Kuumeinen olo on käynyt välillä, mutta se on poistunut ihan yhtä nopeasti kun on saapunutkin.
Oireisiini kuuluvat; nenän tukkoisuus, nenän vuotaminen ja yskä. Ennen näitä oireita mulla tuntui nielussa semmonen pieni pisto aina nielastessa, mutta se hävisi heti muiden oireiden ilmestyttyä. Tällä hetkellä mulla on jatkuvasti vähän kuuma, mutta muuten ei mitään tosiaan. Aamuisin aina täysi annos lääkkeitä, päivän aikana pari kertaa kuumaa juomaa (joka sisältää särkylääkettä) ja yöksi taas täydet dropit. Ehkä vielä ensi yöksi otan kasan särkylääkkeitä ja huomenna väitän olevani taas kunnossa. Mä en oikein jaksa sairastaa, koska se ei ole hirveen kivaa.
Niin, tosiaan, eilen aina välillä oli semmosia.. Tiedättekö niksat? Siis, hmm, onko sen oikea termi nyt nikotiinivajaus? Aina on puhuttu vaan niksoista. Kun tupakoit tupakkaa ja yhtäkkiä sulla ei olekaan tupakkaa, mutta sun keho tarvitsisi tupakkaa. Sitä tarkoitti niksat ennen ja sitä tarkoitan tässä nyt. Eilen mulla tuli jatkuvasti semmonen olo, vaikka en tupakkaa enää sillä tavalla kulutakkaan, että sitä mitenkään tarvitsemalla tarvitsisin. Viihdekäyttöön, eikä sen jälkeen yleensä edes tule niksoja. Oikeat niksat mulla on varmaan ollut viimeksi silloin kun tupakoinnin lopetin.
Ja eilen illalla mulla sitten taas oli pari kertaa olo kun olisin unohtanut ottaa lääkkeet. Söin siis joskus paniikkihäiriölääkkeitä ja ne jos aamulla unohdin ottaa, niin illalla huomasin päässä semmosia humahduksia. Eilen illalla jostain syystä tapahtui näitä humahduksia taas, vaikka en mitään lääkkeitä tällä hetkellä popsikkaan. Tai siis särkylääkkeitä joo, mutta mitään vakituista lääkitystä mulla ei ole. Niitä humahduksia tapahtui pari kertaa sohvalla maatessani, mutta sitten ei taas mitään. En tiedä mistä johtui.. Eikai särkyllääkkeisiin voi jäädä sillä tavalla koukkuun, että se aiheuttaisi vierotusoireiden kaltaisia oireita? Enkä mä niitä särkylääkkeitäkään mitenkään säännöllisesti ole syönyt muuten, koska mä en haluaisi syödä niitä nytkään. Oon yrittänyt päästä eroon, mutta vaikeeta se on. Ehkä tälleen "oikean hädän edessä" voin myöntyä niitä syömään, mutta krapulaan tms. en niitä enää ikinä vedä.
Tänään aamulla heräsin ja huomasin, että pientä nenän tukkoisuutta vielä on ja välillä pieniä yskäkohtauksia. Muuten koen olevani taas terve. Yskä tekee hieman rintakehän kipeäksi ja sen takia mä kai ne särkylääkkeet tänään aamulla latasin naamaan. Mutta tän päivän jälkeen en taas lääkkeitä enää tarvitse, siihen mä uskon.
Ja vielä sitten vähän asiaa meidän toisesta kissasta, Sarasta, joka myös Sarppana tunnetaan. Mä olen täällä saattanut joskus mainita, että Sarppa on tavallaan jatkoajalla. Mä koen sen itse niin, koska eläinlääkäri antoi meille vain kaksi vaihtoehtoa, joista me tietenkin valittiin se, jossa kissa jää vielä henkiin. Rakkautta on myös osata luopua ajoissa, mutta eläinlääkäri ei täysin poissulkenut sitä vaihtoehtoa, etteikö Sarppa voisi vielä leikkauksen jälkeen elää normaalia elämää, joten valittiin kuitenkin silloin vielä vaihtoehto elämä. Ja en ole katunut päivääkään.
Se oli siis jonkinlainen tukos vatsassa, joka Sarpalle silloin diagnosoitiin. Sieltä sen vatsasta saatiin silloin järkyttävä määrä ylimääräistä möhnää pois, ja meitä käskettiin ruveta antamaan kalliimpaa ruokaa. Kalliimpaa ruokaa on nyt mennyt, mutta täysin terveeksi toi kissa ei ole tullut. Ei se siis vaikuta sairaalta tai mitään, mutta aina välillä tulee semmosia, hmm, tukoskohtauksia.
Tämmösinä tukospäivinä olisi hyvä saada kissa kylpyhuoneeseen niin pitkäksi aikaa, että tukos tulee ulos. Me ei kuitenkaan aina huomata sitä, että koska sillä semmonen tukos on, koska se käyttäytyy suhteellisen normaalisti. Se on nimittäin ihan järkyttävä sotku minkä se saa aikaan jos sitä ei saa ajoissa vangittua yhteen tilaan. Se kulkee ympäri asuntoa kokoajan tiputtaen sotkua takapuolestaan. Yhdestä tilasta se siivoaminen olisi ihan helppoa, mutta miettikää nyt kun sillä on sotkettavanaan koko asunto.. Niin, niitä kovettuneita tippoja saa pyyhkiä kaikkialta. Oikeesti, kaikkialta. Menee käytännössä kaikki kankaat pesuun, jotka on ollut millään tavalla esillä.
Maanantain ja tiistain välisenä yönä oli taas ollut tämmöinen tukoskohtaus ja meidän koko kämppä oli peittynyt laikkuihin. Tiistaina kissa oli tosi apaattinen ja mä olin ihan varma, että nyt sillä on tullut kilometrit täyteen.. Se kyhjötti omissa oloissaan keittiön pöydän alla, ei liikkunut syömään tai edes juomaan. Mä aina välillä kannoin sitä juomakupille ja kyllä se sieltä aina lipitti sitä vettä, joten toistaiseksi ei vielä kiire eläinlääkäriin. Illalla Eira haki sille sitten vielä semmosta märkäruokaa, josta se todella paljon tykkää; sitä kun se alkoi syömään, niin huoli oli aikalailla poissa.
Seuraavana päivänä, eli keskiviikkona kissa oli taas oma itsensä. Ja on sitä edelleen. Syö, juo ja hiekkalaatikolla asiat toimii.
Tätä tukosshowta tää nyt sitten mahdollisesti on niin pitkään kun Sarppa on. Jos muuttuu kivuliaaksi tai käytös muuttuu muuten tosi radikaalisti, niin sittenhän se on mentävä eläinlääkäriin. Mutta niin kauan kun tämä menee tämmösellä totutulla rutiinilla, niin pidetään vaan huoli kissan hyvinvoinnista. Kissan kun ottaa, niin siitä täytyy kyetä huolehtimaan ja sille täytyy tarjota paras mahdollinen koti. Siihen me edelleen tähdätään. Välillä se voi olla sotkuista puuhaa, mutta sittenpähän siivotaan.
Ja näin ollaan saavuttu blogimerkinnän päätepisteeseen. Tässä kohtaa vielä mietin, että mitenköhän jaan tämän blogimerkinnän fiksusti.. Ehkä tähän tarvitsee kansikuvan lisäksi jonkinlaiset väliotsikot, koska ainakin ensimmäisen ja toisen aiheen välillä on niin suuri ero, että ne pitää erottaa toisistaan. Teillehän tämä loppuhöpinä on taas turhaa, koska te jo tiedätte minkälaiseen tulokseen olen tässä tullut.
No, nyt ei mulla muuta.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)