Tänään tulin kirjottelemaan lähinnä siksi, että siis.. No, mut valittiin koulutukseen Alajärvelle. Joka siis sijaitsee 323 kilometrin päässä nykyisestä sijainnistani.. Se on aika pitkä koulumatka, eikö? Mutta sitten päästään siihen parhaimpaan osuuteen; voin suorittaa sen kuulema täysin etänä.
Mähän varmaan jossain vaiheessa puhuin siitä, että haluan siirtyä IT-alalle tavalla tai toisella. No, tämä on nyt jonkinlainen tapa, koska siis mä ryhdyn opiskelemaan verkkosivutuotannon perusteita. En ole vielä lukenut tuota info-pakettia mikä mulle juuri lähetettiin, mutta mä olen melko luottavaisin mielin siitä, että toi on mulle oikea paikka.
Mähän siis olen opiskellut joskus pienempänä jonkin verran HTML-koodia. En koskaan kylläkään ihan niin paljoa, että olisin täysin itse rakentanut ainuitakaan verkkosivuja. Mä käytin kyllä paljon valmispohjia ja osasin muokata niitä tarpeen tullen. Ja jos jotain en osannut niin osasin aina katsoa netistä ohjeet, että miten pitää seuraavaksi toimia. Aihe on ollut mielenkiintoinen, joten mielenkiinto on säilynyt aiheen parissa.
Sen lisäksi oon tän blogin takia joutunut opiskelemaan CSS-koodia. Mun pitäisi kai osata selittää tämä asia jotenkin fiksusti, mutta en osaa. Mä olen vaan itsenäisesti opiskellut sitä, mutta en periaatteessa tiedä siitä mitään historiaa tai miksi tämä koodi on olemassa. Tai tiedän mä sen, että sillä vaikutetaan aika paljon verkkosivun ulkonäköön. Wikipedia sanookin sen olevan "erityisesti verkkosivuille kehitetty tyylisivu". Ja tällä koodilla mä olen siis vaan muokkaillut tämän blogin ulkoasua. Yrittänyt paljon enemmänkin, mutta koska sille ei ole ollut tarvetta oikeasti, niin olen jättänyt opiskelut vaan siihen mitä tarvitsen.
Ja vaikka mä koen osaavani näitä koodeja tarvittavan paljon, niin silti mulle iski yhtäkkiä kauhu; mitä jos vahingossa vaikka valehtelinkin? Entä jos en osaa yhtään niin paljon kun tuo koulutus vaatii? Mä olen hyvin epävarma itsestäni. Mutta koska kyseessä on kuitenkin verkkosivutuotannon perusteet, niin mä luulen kaikesta osaamastani olevan vaan hyötyä, koska lähdetään varmaan liikenteeseen aika perusmeiningeistä.
Mutta tiedättekö.. Tämä ala on vaan niin jännä. Mä en periaatteessa tiedä siitä paljoakaan, mutta mä tiedän sen verran, että mä olen hyppinyt näiden tyyppien varpailla jo joskus pienempänä. Tai siis.. No, olen osannut aiheesta pienenä poikana enemmän kun varmaan moni, joka oli mun ikäinen silloin joskus 15-20 vuotta sitten. Ja nyt kun mä olen tän ikäinen ja tämä kehitys on mennyt menojaan, niin mä tiedän, että tuolla on ala- ja yläkouluikäisiäkin, jotka tietää tästä aiheesta ja alasta jo paljon enemmän kun minä. Miksi en vaan hypännyt tähän kärryyn silloin aikanaan, vaikka tiesin tämän kiinnostavan itseäni? Vaikka sanotaanhan sitä, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.. No, nyt mulla on kuitenkin semmonen fiilis, että nyt mennään oikeaan suuntaan. Vihdoin.
Mä käyn ton koulutuksen ja katson sen jälkeen, että mihin se riittää. Jos se ei riitä, niin sitten opiskellaan lisää. Ehkä tosta koulutuksesta löytyy se oikea suunta, että mitä haluan IT-alalla loppujen lopuksi tehdäkään? Kuka tietää. Kai mun pitäisi jo tähän ikään mennessä tietää, mutta.. No, tämmöstä tämä nyt mun kohdallani on.
Tän paikan saaminen tuolta koulusta oli hyvä uutinen tähän viikkoon. Mä suhtauduin asiaan hyvin skeptisesti, koska toi oli lähtökohtaisesti suunnattu Alajärveläisille.. Alajärviläisille? No, niille tyypeille siellä, jotka asuu kohteessa Alajärvi. Ulkopaikkakuntalaisia otettiin käsitykseni mukaan vaan täydentämään, jos jää paikkoja. Mä laitoin hakemuksen perjantaina ja sain heti maanantaina tietää olevani sisällä. Se on aika huippua.
Mutta mikä myös on huippua, jopa paljon huipumpaa – huipuinta! – niin se, että meidän lapsi syntyy tällä viikolla. Eira on joutunut juoksemaan paljon neuvolassa, koska on ollut korkeita verenpaineita ja mitä kaikkea. Tänään taas kävi ja joutui siirtymään jopa sairaalaan lisätutkimuksiin tai jotain. En halua kirjotella tänne liikaa Eiran asioita, joten jätetään tämä ihan vaan tähän. Mutta mitä mä voin kertoa, niin sen, että käynnistys tapahtuu 9.–11. elokuuta.
Eli siis huomenna, ylihuomenna tai yliylihuomenna. Ja mä en edes vieläkään tajua, että meille on tulossa uusi vauva. Mä tajuan sen taas vasta siinä kohtaa kun saan sen pienen ihmeen syliini? Ilmeisesti mun aivoilla ei näin isoja asioita täysin käsitetä ennen kun sen asian itse näkee. Tokihan tämä siis alkoi jännittämään nyt paljon enemmän, koska nyt ei ole enää laskettu aika, vaan tämä ihan oikeasti käynnistetään ja silloin se tulee eikä mietitä. Ja, no, laskettu aika olikin 9.8. joten huomenna jos se käynnistettäisiin, niin se syntyisi silloin kun pitikin.
Mitenhän maltan sitten taas siirtyä opiskelemaan 19. päivä? Hmm, siinäpä vasta pulma. Kaikkea kuitenkin helpottaa se, että tämä on tosiaan etäopiskelua ja käsittääkseni varmasti paljolti itseopiskelua myös. Kai? Toivottavasti? No, se selviää varmasti joskus. Joskus sitä ollaan paljon viisaampia, joskus taas ei. En tiedä.
Haluan taas käyttää sitä hienoa sanaa; utopistinen. Se kuvaa tällä hetkellä taas kaikkea tätä. Asiat tuntuu olevan epärealistisen hyvin mallillaan tällä hetkellä. Mutta enpähän minä olisi minä jos ei jossain päin aivokoppaa koputtaisi se ajatus, että "nyt kun kaikki on näin hyvin, niin kohta tapahtuu jotain todella ikävää". Enhän mä siihen halua uskoa, mutta mun aivot on ärsyttävät. Tiedän, se on ajatusvääristymä. Mä olen tutkinut aihetta, mutta en ole onnistunut näitä kaikkia vääristymiä itseltäni poistamaankaan.
Hmm, no.. En mä tiedä. Nyt vaan odotellaan tätä huipuinta asiaa saapuvaksi syliin ja sitten ruvetaan miettimään sitä koulutusta tarkemmin – jos maltan. Jep, ei mulla nyt muuta, joten seuraavaan kertaan! Ja silloin meidän uusi vauva on varmasti jo maailmassa! Kääk!
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)