Mä oon semmonen ihminen, että mä en helposti luo mitään tunnesiteitä julkkiksiin, koska.. No, ne ei kuulu mun elämään silleen. Mä saatan muusikoita kuunnella radiosta ja näyttelijöitä katselen elokuvista ja sarjoista. Ei ne ole mulle sen enempää. Tästä syystä en ole kokenut mitään erikoisempia tunneryöppyjä kun joku julkisuudesta tuttu henkilö on kuollut. Tottakai mä siis koen jonkinlaisen semmosen surullisuuden, koska enhän mä nyt mikään tunteeton ole. Kaikki kuolemat on surullisia.
Nyt kuitenkin, tällä kyseisellä päivämäärällä.. Ihminen, joka on pyörinyt meidän telkkareissa aina ihan lapsuudesta asti ja jonka yksi kappale on mun karaokebravuuri.. No, näättehän te sen jo otsikosta ja varmasti olette uutisiakin lukeneet; Vesa-Matti Loiri, mestari, on nukkunut pois. Tämän tiedon kuultuani mun sydän jätti yhden lyönnin välistä ja se humahti vahvana suruna päähän. Jäi hetkellinen tyhjyys.
Viime viikonloppuna oltiin istumassa puistossa ja juomassa vähän lonkeroa. Siellä tuli puheeksi, että Loiri oli joutunut sairaalaan. Selitin sitten pienessä hiprakassa kuinka "pala mun sielua lähtee jos se nyt kuolee!" No, pala sielua on kai nyt sitten lähtenyt. Ja se siis johtuu ihan puhtaasti siitä, että mut on tosiaan nimetty Loirin mukaan ja kyseinen mestari on koko elämän kulkenut matkassa tv:ssä tai soittimessa. Se on tavallaan ollut esikuva, vaikka en sen jalanjäljissä ole lähtenytkään kulkemaan. Taiteilijasieluja toki molemmat, mutta siihen ne meidän yhteneväisyydet jää – ja mahtava nimi molemmilla!
Taide elää, onneksi. Uuno Turhapuro -elokuvat ei mihinkään poistu ja musiikki on edelleen kuunneltavissa. Hattu pois päästä ja suuri kunnioitus, lepää rauhassa The Vesku!
Tähän loppuun vielä karaokebravuurini ja samalla ehkä suosikkikappaleeni kyseiseltä suurmieheltä. Huh huh, tämäpä melkein kirvoitti kyyneleet silmiin.
Terveisin,
Vesa-Matti
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)