Kerroin tossa aikaisemmassa elokuulumisia-merkinnässä siitä, että olen aloittamassa koulun. No, nyt olen siis aloittanut jo koulun, mutta se ei ole yhtään semmoista kun olin ajatellut. Olin varautunut siis siihen, että joudun heräämään joka aamu, keittämään kahvia ja tulemaan tietokoneelle kuuntelemaan oppitunteja. Olisin jopa ehkä halunnut, että asia olisi ollut niin. Niin ei kuitenkaan ilmeisesti ole, koska näillä näkymin meillä on luentoja vain perjantaisin. Perjantaisin käydään myös läpi tehtävät mitkä olisi suotavaa suorittaa ennen seuraavaa perjantaita.
Ensimmäisen luennon jälkeen täytyy sanoa, että mä olen ehkä jopa ihan innoissani tästä. Käytiin vähän läpi sitä mistä nettisivut koostuu ja ryhdyttiin pala palalta käymään niitä läpi. Sitten meidän piti ottaa screenshot Jamin verkkosivuista, pilkkoa se itseksemme osiin ja nimetä osat. Siinä sitä sitten oppii mikä on header, mikä on footer ja mitä kaikkea muuta verkkosivut vaatii. Vaikkakin, no, ne oli minulle jo kyllä ennestään tuttuja, joten tehtävä oli sikäli aika helppo. Kertaus on kuitenkin opintojen äiti, joten pidän noita tehtäviä oikein hyvinä.
Ennen seuraavaa perjantaita meidän pitäisi suunnitella sivupohjat verkkosivulle. Sitä tehtävää jotenkin jostain syystä jännitän, koska en ole koskaan aiemmin suunnitellut mitään verkkosivuja alusta loppuun itse. Aina olen kaivanut netin syövereistä valmiin sivupohjan ja muokannut sitä mieleni mukaan. Nyt ei saa käyttää mitään valmista vaan täytyy itse kaikki suunnitella. Sitten kun siihen tehtävään tartun niin voin sanoa, että oppiminen todella alkaa.
No, nämä on kyllä semmosia asioita, mitkä ei varmasti teitä lukijoita kiinnosta. Teitä kiinnostanee varmaan vaan se, että mä olen nyt aika innoissani tästä koulutuksesta. Ja mä olen innoissani siitä, että mä vihdoin olen ottanut askeleen tätä IT-alaa kohti!
Sitten mua huvittaisi jutella hieman työvoimatoimistosta. Mä laitan niille huomenna yhteydenottopyynnön, koska minä nyt olen ilmeisesti taas onnistunut jollain tavalla sotkemaan asiani. Mutta syytän siitä silti työvoimatoimistoa.
Mähän olen siis viimeisen 3 kuukauden aikana hakenut 12 työpaikkaa. Koska se on se minimi ja mä en extra-hakemuksia tällä hetkellä laita – ellei jokin työpaikka todella kiinnosta. Mulle on vastattu tähän mennessä kahdesta paikasta kieltävästi ja loput ei ole vastannut ollenkaan. Olisi toki kiva aina kuulla, että en ole tullut valituksi, mutta enhän minä voi sitä vaatia. Hiljaisuus ei luultavasti tässä yhteydessä ole kuitenkaan myöntymisen merkki, joten oletan mun hakemusten menevän vaan suoraan roskakoriin.
Eikä ne työhakemukset ole nyt se ongelma. Mä olen vaan noudattanut suunnitelmaa, jotta mä saan jostain jotain rahaa, jolla osallistua ruokabudjettiin ja maksaa laskuja. Ongelma on lähinnä nyt se, että mulle on sanottu toista ja mä olen toiminut sen mukaan, vaikka mun olisi pitänyt toimia toisin. Mulle laitettiin suunnitelmaan, että "tapaan työhönvalmentajan sovitusti" ja määräajaksi 30.6. Siinä luki kyllä, että "toteutut: kyllä tai ei". Se on toteutunut kyllä, mutta mä muistan kun mulle työkkäristä sanottiin, että merkkaa se kyllä siihen sitten kun se valmennus jollain tavalla päättyy – eli työllistyn tai jotain.
Koska määräaika oli mennyt jo kauan aikaa sitten niin mä oletinkin, että tehdään niin kuin oli puhelimessa sovittu. Merkkaan sen tapahtuneeksi kun työhönvalmentajan kanssa saadaan mun asiat reilaan. Vaan mitäpä kävi nyt? Mä sain perjantaina illalla ilmoituksen, että mulla on postia OmaPostissa. Menin tottakai katsomaan, että mitäpä postia minä nyt olen saanut. TE-palvelut oli lähettäneet mulle kirjeen, jossa kerrottiin, että "et toteuttanut sovittua suunnitelmaa".
Tutkin asiaa ja ainut ns. toteuttamatta jätetty suunnitelma oli tämä "kyllä"-merkki sieltä työhönvalmentajan tapaamisesta. Mä muistan oikein hyvin kun puhelimessa mulle sanottiin, että "älä välitä siitä, koska merkataan se sitten lopuksi". Ja nyt mua ärsyttää, koska mä olisin voinut merkata sen ihan koska tahansa tapahtuneeksi, mutta mun ei ole pitänyt vaan välittää siitä. Siitä voi tulla nyt sanktiota ja hyvin suurella todennäköisyydellä se pistetään täysin mun omaan piikkiin. Ja se on nyt sitten jo toinen tämmönen virhe, joka on johtunut epäselvistä puhelimessa annetuista ohjeista. Toinen virhe johtaa siihen, että en seitsemältä päivältä saa rahaa ollenkaan.
Mä haluaisin myös laittaa kirjeen TE-palveluille, koska nekään ei ole noudattanut suunnitelmaa. Mulle sanottiin puhelimessa joskus sekin, että "uuteen malliin kuuluu se, että me ollaan asiakkaan kanssa enemmän yhteydessä. Soitellaan kerran kuukaudessa ja käydään asioita läpi." Ei edelleenkään ole soitettu, ei kolmeen kuukauteen. Soitetaan vaan ja ainoastaan silloin kun laitan sinne yhteydenottopyynnön tämmösten virheiden takia. Ei sillä, ei mua kiinnostaisikaan jutella kenenkään kanssa joka kuukausi todennäköisesti samoja asioita, mutta mua ei myöskään kiinnostaisi tämmöset virheet, jotka ei tavallaan edes johdu musta. Johtuu vaan sen verran musta, että kuuntelin mitä sanottiin.
Ja muutenkin; jos se suunnitelma oli mennyt umpeen jo 30.6. niin minkä takia olen jättänyt noudattamatta sitä vasta nyt? Argh! Voin kertoa teille, että Riihimäellä työkkärin kanssa asiat toimi paremmin. Tää Hyvinkään toimipiste on tuntunut tähän mennessä lähinnä vitsiltä. Ihan kun niiden tehtäväksi olisi täällä annettu se, että antakaa epäselviä ohjeita, jotta ihmiset sotkee työnhakunsa ja menettävät tukensa.
Itseasiassa, mä en edes odota huomiseen. Kyllähän se yhteydenottopyyntö odottaa siellä, vaikka laittaisin sen jo tänään. Sen jälkeen laitan sähköpostia vielä työhönvalmentajalle, koska mä luulen sen voivan myös ilmottaa niille siitä, että suunnitelma on toteutunut kyllä. Ärsyttää suuresti. Jatkossa jos siellä on yhtään kohtaa mihin voin vastata tai olla vastaamatta, niin vastaan niihin vaikka se erikseen kiellettäisiin. Mä en enää jaksa tämmösiä, koska nää stressaa ja mä en kaipaa semmosta elämääni.
Jotenkin en haluaisi aina säästää näitä vauvajuttuja tähän samaan ja tänne loppuun, koska näistä olisi hirveän kiva kirjotella erikseenkin. Mutta taas toisaalta, tommosen vihaisen avautumisen jälkeen on hyvä lukea vielä hyviäkin juttuja, eikö? Enkä mä tosiaan löydä koskaan aikaa kirjottaa, joten kaikki pitää tehdä sitten aina tässä kerralla kun löytää sopivan välin. Se tuntuu tyhmältä ja tylsältä joo, mutta se taitaa nyt vaan olla tämän vauva-ajan henki.
Halusin siis kertoa teille sen, että tämä on taas uutta ja jännää. Uudella tavalla uutta ja jännää vanhalla ja uudella tavalla. Oliko tarpeeksi sekavaa? Koska siis.. No, alotetaan ihan siitä, että mä olen aina ihan pysäkillä kun pidän vauvaa sylissä ja katson sitä. Mä vaan ihmettelen, että miten Max voi taas olla noin pieni? Vaikka se ei ole Max. Tämä uusi täydellinen pikkuinen on vaan niin samannäköinen kun Max oli pienenä, että kun sitä katsoo niin tuntuu kun olisi palannut ajassa taaksepäin. Mä en tiedä koska mä sisäistän sen täysin, että tämä on nyt uusi, eikä kukaan ole matkustanut ajassa mihinkään. Aika on tämä ja jälkeläisiä nyt kaksi.
Ja sitten se kun tultiin uuden vauvan kanssa kotiin, niin miten paljon Max kasvoi siinä hetkessä.. Edelleenhän se on sama pieni poika, mutta jotenkin omassa päässä tapahtui joku Maxin aivan valtava kasvu ja meidän pieni poika ei enää ollutkaan niin pieni poika. Maxin varpaat, sormet ja kaikki on nyt jotenkin ison pojan sormia, varpaita ja kaikkea. Jotenkin pienuus sai uuden määritelmän, koska uusi vauva on niin pieni. Mutta siis se Maxin ns. kasvu ei ole mitenkään edes huono asia. Se oli jotenkin tosi hieno fiilis tajuta, että Max on oikeesti kasvanut tosi paljon ja se kehittyy edelleen päivä päivältä kohti sitä miksi se nyt koskaan haluaa tullakaan. Tavallaan siis oli siltäkin kantilta tosi hyvä, että tuli uusi pienokainen. Tajuaa miten nopeasti tämä aika menee ja miten nopeasti nämä lapset kasvaa.
On vaan niin ylpeä kummastakin. Ja onnellinen. Mä joskus pelkäsin, että mä en tule koskaan saamaan omia lapsia. Mutta nyt kaikki on onneksi toisin. Niitä on kaksi ja mä olen hirmuisen onnellinen siitä, että mun suurin haaveeni on toteutunut nyt kahdesti.
Ja oon myös onnellinen siitä, että Max on ottanut tilanteen todella hyvin tän pikkuveljen kanssa. Max on pikkuveljestä myös hyvin onnellinen, sen huomaa. Vaan kun malttaisi odottaa, että pikkuveli kasvaa leikki-ikään, eikä rupeaisi liian aikaisin sitä retuuttamaan. Onneksi Max vielä toistaiseksi hakee vanhempia leikkimään, eikä esimerkiksi lähde pikkuveljeä repimään perässään. Nyt täytyy koputtaa puuta, kop-kop.
Mutta sitten täytyy kertoa sekin, että Max on nyt kaksi kertaa uuden vauvan kotiutumisen jälkeen saanut aivan järkyttävän raivarin. Se vaan karjuu, heittäytyy, karjuu ja heittäytyy. Sitä ei ole saanut rauhalliseksi millään vaan on pitänyt odottaa, että se menee ohi omalla painollaan. Kyllähän noitakin tunteita saa näyttää, mutta ihan noin hurjiksi en haluaisi niiden kehittyvän. En tiedä liittyykö se uuteen vauvaan millään tavalla vai onko tämä taas vaan joku uusi vaihe, mutta yleensä siihen on liittynyt huonot unet. Voi siispä olla, että kaikki liittyy kaikkeen, mutta Max tarvitsee oikean määrän unta. Vaikka siis onhan Max muutenkin tosi herkkä. Toivon vaan, että se herkkyys muuttaisi jossain vaiheessa muotoaan, eikä se olisi aina tota hermot menee heti -meininkiä.
Uusi vauva taas on.. No, ilmeikäs. Kyllä te tiedätte, että ei vastasyntyneet oikein vielä tee mitään. Sen luonnetta on todella vaikea arvioida, joten täytyy vaan odottaa. Tällä hetkellähän kaava on: syö – kakkaa ja pissaa – nuku – syö – kakkaa ja pissaa – syö – nuku.. Toisinaan on vähän pidempiä hereilläoloaikoja ja silloin sen kanssa voi hetken rupatellakin. Ja tässä kohtaa teille selviää se, että minkä takia meillä ei aika riitä mihinkään ns. omaan; Max ja uusi vauva toimii vuoronperään. Tavallaan. Max herää, vauva nukkuu, Max menee nukkumaan, vauva herää. Max syö, vauva kakkii, vauva syö, Max kakkii. Ennen koin, että Maxin päiväuniaika on semmonen, että tästä minä otan ilon irti ja teen jotain. Nyt se hetki voi mennä uuden vauvan kanssa seurusteluun. En siis sano sitäkään huonoksi, en todella. Sanon vaan, että nyt ei aika riitä oikein muuhun.
Omaa aikaa löytyy sitten illalla, mutta silloin yleensä katsotaan Eiran kanssa tv-sarjoja. Eikä iltaisin jaksa enää muutenkaan tulla tänne koppiin mitään touhuilemaan. Tänään tämä onnistui lähinnä siksi, että Eira meni myös päiväunille ja sai ilmeisesti uuden pikkuisen tekemään samoin. Nyt mulla oli hyvä hetki tulla vaatehuoneeseen ja kirjoittaa teille merkintä kaikesta.
Ehkä minustakin voi taas joku kaunis päivä tulla parempi bloggaaja, mutta nyt tämä on tätä. Nyt ei mulla kaiketi muuta, joten seuraavaan kertaan ihmiset!
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)