Pidän koulutuksesta, mutta..

Ai että mä siis melkein rakastan sitä kaikkea suunnittelutyötä mitä saan tossa koulutuksessa tehdä. Sitä on vaan ollut liian vähän, toistaiseksi. Siis se kun saa vaan sommitella ja asetella asioita hyvään järjestykseen. Se on niin miellyttävää, että haluaisin tehdä sitä vaan enemmän ja enemmän. Tahtoisin vain sommitella asioita työkseni.

Esittelen teille pari juttua tässä nyt. Ne on screenshotteja, koska mä en ole vielä ihan täysin sisäistänyt miten noi Miro-nettisivut toimii. Mä voisin toki jakaa ne tänne linkkeinä ja te voisitte niitä käydä katsomassa, mutta pelottaa, että joku menee ja sotkee ne ennen kun opettaja on tarkastanut ne.

Tässä on siis ensimmäiset koskaan alusta loppuun itse suunnittelemani nettisivut. Tottakai siihen on otettu mallia erilaisista lähteistä, mutta mä olen ton palapelin itse rakentanut. Kuva on hyvin epäselvä, koska se on tosiaan näyttökuva semmosesta isosta netissä toimivasta valkotaulusta, joka toimii meidän työkaluna aika pitkälti näissä suunnittelutöissä. Ette te ehkä tosta kuvasta ymmärrä paljoa, mutta mä olen jotenkin tosi innoissani ja halusin sen esitellä. Ei se siis edes ole mikään kovin erikoinen, mutta mä olen sen itse tehnyt!

Tästä ymmärrätte tuskin sitäkään vähää. Tämä tässä on kuitenkin tuotantosuunnitelma. Kuva on hyvin kauas zoomatusta valmiista suunnitelmasta, joten sen takia siinä näkyy vaan asioita, joista kukaan ei ymmärrä mitään. Tänään käytiin siis läpi sitä, että mistä nettisivujen rakentaminen firmalle alkaa ja tämä on se kaava. Tuotantosuunnitelma. Mä otan yhden kuvan vielä tuolta ihan vasemmasta alakulmasta, jotta näätte tämän olevan muutakin kun epämääräistä mössöä.

Tästä on siis mainittava se, että meille annettiin ohjeeksi, että jos meillä ei ole toista näyttöä, niin älkää tehkö perässä samaan aikaan. Kykyjäni siis aliarvioitiin ja näytin ainakin itselleni, että olen mä vaan aika taitava, koska siis tein tätä samaan aikaan. Opettaja siis näytti meille kokoaika, että miten tätä tuotantosuunnitelmaa laaditaan. Mä kuuntelin ja katsoin ohjeita, kävin nopeasti väsäämässä tätä omaa versiotani, jonka jälkeen taas palasin kuuntelemaan mitä seuraavaksi tehdään. Lopuksi vielä hioin kaiken viimeisen päälle, koska se oli sitten enemmän sitä mistä eniten tykkään.

Ja siis tässä mä vaan pidän paljon siitä miltä sain sen näyttämään. Värit, viivat, tyylit ja kaikki. Pelkkää sommittelua, mutta ah, niin tyydyttävää! Teille se on viivoja, muotoja ja tekstiä, mutta mulle se on enemmän. Siis ihan vaan sen takia, että sain siihen semmosen harmonian josta pidän.


Ja vaikka mä olen pitänyt tästä koulutuksesta tähän asti hyvin paljon, niin tänään mulle ilmestyi taas pieni ahdistuksen peikko olkapäälle. Te tiedätte, että mä en ole sosiaalinen ihminen. En todella. Tänään selvisi, että kun me sitten aikanaan laaditaan näitä verkkosivuja koulun kautta valikoituneelle firmalle, niin meidän täytyisi olla sosiaalisia.

Mä ajattelin, että kun saan olla täysin etänä, että mun ei tarvitsisi välttämättä puhua kenenkään kanssa. Tähän asti ei ole tarvinnutkaan. Kaikki on hoitunut kirjoittelemalla, joka on minulle hyvin oma tapa keskustella ihmisten kanssa.

Mun pitäisi olla valmis menemään johonkin firmaan ja esittää olevani kiinnostunut niiden asioista. Ottaa selvää kaikesta. Siis oikeesti, kaikesta. Ja olla kiinnostunut siitä kaikesta. Eikö tämä ala olekaan semmoinen, että saisin vaan olla ihmisiin yhteydessä sähköpostitse ja hoitaa asioita itsekseni? Miksi minun täytyisi poistua kopistani jos täällä kuitenkin kaikki työ tapahtuu? Mä en todellakaan ollut ajatellut tähän liittyvän tämmöistä, joten se vähän nyt ärsyttää. Ja ahdistaa.

Ja siis ei tässä työssä sitä vaadita oikeasti, ainakaan aina. Meidän vaan pitää olla niin paljon nyt samaan aikaan; meidän täytyy olla myyjä, projektipäällikkö, AD, fronttaaja ja devaaja samassa paketissa. Ja mitä ilmeisemmin firmoissa on yleensä nämä hahmot erikseen. Siinä kohtaa kun mun täytyy olla myyjä, niin mennään täysin pois mun mukavuusalueelta. Ja sit jos mun täytyisi olla jonkinlainen johtaja, niin.. No, ei varmaan olisi mitään tietoa enää koko mukavuusalueesta.

Mä toivoin, että saisin keskittyä tässä vaan olemaan AD = art director = graafikko tai fronttaaja = front-end designer = joka vääntää sivupohjasta verkkosivun. Ne olisi mun mukavuusalueella täysin. Niitä hommia mä osaan ja niitä hommia mä tykkään tehdä. Suunnittelua ja toteuttamista ilman, että tarvitsee olla yhteydessä keneenkään.


Mutta kuulkaahan ihmiset; voi hyvinkin olla, että mä taas yliajattelen. Ehkä kaikki on oikeasti paljon helpompaa kun miten mä sen ajattelen. Sama ongelma mulla on ollut aina kaikessa työssäoppimisessa. En ole sosiaalinen, joten pelkään kaikkea sosiaalista aina etukäteen. Kokkialakaan ei ollut yksinäistä työskentelyä, vaan jouduin käymään töissä Hesburgerissa, jossa piti kyetä jonkinlaiseen kommunikointiin muiden kanssa. Osaanhan mä apua pyytää ja kertoa jos on jotain asiaa, mutta enempää mä en oikein osaa. Hesburgeristakin selvisin kuitenkin suhteellisen hyvin arvosanoin. Ainoat miinukset tuli siitä, että en suostunut kassalle, enkä sen takia oppinut käyttämään kassaa. Silti, arvosana 4, yhden huonompi kuin paras. Osaan sen mitä haluan osata, mutta jos siihen liittyy sosiaalisuutta niin sitten se aina lorisee nilkoille.

Ehkä mä yritän nyt vaan keskittyä oppimaan ja murehdin sitä sosiaalista puolta sitten kun se on ajankohtaista. Jos mä rupean sitä tässä kohtaa jo puimaan päässäni liikaa, niin kohta tästäkin alasta tulee mulle epämiellyttävä. 

Ja hieman asian vierestä: Mä oikeesti oon välillä miettinyt sitä, että mitä jos vaan alkaisin esittämään mykkää? Se olisi mulle helppoa, koska en muutenkaan puhele liikoja. Jos olisin ensikättelystä lähtien mykkä, niin multa ei odotettaisikaan mitään puhetta ja selviäisin asioista ilman epämiellyttäviä keskusteluita. Ja siis mä en vaan voi sille mitään, että musta ei koskaan tullut sosiaalista ihmistä. Ja koska ei ole sosiaalinen ihminen, niin ei myöskään pidä sosiaalisista tilanteista. Ja jos ei pidä sosiaalisista tilanteista, tai kykene niihin erinomaisesti, niin on heti jotenkin automaattisesti huonompi ihminen. Mut on tämän vian takia jätetty niin monta kertaa ulkopuolelle kaikesta, että kyllä se on alkanut tässä vuosien varrella itseäkin ärsyttämään ihan huolella. Miksi kukaan haluaisikaan olla ihmisen kanssa, joka osaa vaan vastata kysymyksiin, mutta ei tuo keskusteluun mitään lisää? Niinpä. Vaikka siis sitten kun mä pääsen ihmisen kanssa yli siitä sosiaalisten tilanteiden vaikeudesta, niin sittenhän mä olen taas ihan rasittavuuteen asti äänessä – kysykää vaikka Ronilta.


No, eipä mulla tässä nyt muuta. Halusin vaan tehdä tämmösen päivityksen tähän väliin, koska tuli tämmönen sopiva väli. Eira meni poikien kanssa taas käymään äitillään, joten mulla oli vähän ns. omaa aikaa. Nyt ei mulla muuta, joten seuraavaan kertaan ihmiset!

Terveisin,
Vesa-Matti