Koulusta.

Heippa hei. Mä rupesin tossa eilen kelaamaan, että onhan mulla ainakin yksi aihe hihassa, josta voisin kirjottaa. Koulumaailmaan mennään, mutta tällä kertaa niihin opettajiin. Veikkaan, että kaikilla on huonoja kokemuksia opettajista.

Tosin huonot kokemukset opettajista liittyy varmasti jotenkin siihen kasvavan nuoren kapinointiin. Tottakai opettaja tuntuu apinalta, jos se yrittää komennella.. No, mä en nyt kumminkaan enään ole missään pahimmassa teini-iässä, eikä mulla ole tarvetta kapinoida tai mitään muutakaan negatiivista. Mutta silti, silti löytyy vikaa myös opettajista ja muusta koulun henkilökunnasta.

Okei, alotetaan nyt vaikka siitä semmosesta pienimmästä. Tosiaan kun mä en tykkää siitä, että mua hoputetaan. Haluun tehä asiat omaan tahtiini. Okei, voitte kuvitella, että oon ihan väärässä paikassa jos ajattelen noin ja koulussa yritän pärjätä.. En mä mitään semmosta superlaiskaa siellä esitä, en nyt sentään. Mutta jos mä saan käskyn tehdä jotain, niin en mä oleta, että mun pitää rynnätä pää kolmantena jalkana tekemään sitä. Näin se vaan silti menee koulumaailmassa. En mä muutenkaan tykkää tehä asioita kiireessä. Kaikelle pitää antaa oma aikansa, mutta sitä ei koulussa edes yritetä ymmärtää. (Tosin, näinhän se varmasti tulee menemään työelämässäkin.)

Okei, toihan nyt on aika pieni asia, ja voittehan te vieläkin olla sitä mieltä, että opettajat tekee oikein kun ne passittaa hommiin melkein tyyliin siten, että pitäisi matkustaa ajassa, että olisi kerennyt tekemään asian jo. Voihan se olla, että niin se kuuluu tehdä, mutta tämä olikin asia, josta en koulumaailmassa pidä.

On myös asioita, jotka ei mun mielestä edes kouluun kuulu, ei ainakaan henkilökunnalle.

Otetaan nyt vaikka käsittelyyn semmonen aihe kun turha päänaukominen ja haukkuminen. No jos lähen ajattelee asiaa siten, että en pidä siitä edes lapsien suusta. Mun mielestä päänaukominen ja kaikenmaailman haukkuminen on niin turhaa. Kaveriporukassa ymmärrän läpät, eli siis että päänaukominen ja haukkuminen on vaan jonkinlaista huonoa huumoria. Mutta on se kaikki länkyttäminen aivan turhaa, kyllä. Ilman sitäkin voisi tulla toimeen tällä maapallolla.

Mutta jos en pidä siitä edes lapsien suusta kuultuna, niin miten oletatte, että pitäisin siitä kun kuulen kyseenomaista toimintaa itseänikin vanhemman, meitä opettamaan ryhtyneen mieshenkilön suusta? Jos on huono päivä, niin miksi se pitää purkaa oppilaisiin? Jos joku ärsyttää, niin miksi se pitää purkaa oppilaisiin? Mun mielestä se on väärin. Jos vaikka otetaan pienilaatuinen esimerkki, jonka muistan vaan pääpiirteittäin.

Eli siis oltiin tekemässä töitä meiän oman koulun ulkopuolella. Tai oikeastaan aika kaukanakin meiän omasta koulusta. Siellä paikassa on semmonen pieni varasto, jossa säilytämme kaikenlaisia maalaamiseen tarvittavia työvälineitä yms. Meidän "opettaja" käski yhden luokkalaisistamme siivoamaan sen varaston. No, ei siinä sinällään mitään, mutta kun emme olleet sotkeneetkaan sitä varastotilaa, niin sinäänsä asia ei olisi kuulunut pintakäsittelijöille, vaan "opettajalle" itselleen. Ja kun luokkalainen sitten sanoi asian kyseiselle "opettajalle", että ei kuulu meidän tehtäviin, niin takaisin tuli vaan vastaus tyyliin: "No tehän v***n pallopäät ootte tän paikan sotkenukki!"

Ei tossa sinäänsä mitään pahaa ole, mutta mun mielestä on väärin, että koulumaailmassa on tommosia yli-innokkaita henkilöitä, jotka muka yrittää saada oppilaisiin taottua jotain tommosilla tavoilla. Pelkästään tossakin oli jo muutama asia, josta en henkilökohtasesti pidä. Turha haukkuminen, äänen korottaminen ja syyllistäminen ilman minkäänlaista järkevää syytä. Ja vielä se, että kyseinen henkilö tahtoo meidän tekevän töitä sillä aikaa, kun hän itse istuu varastossa juoruamassa kahvikuppi kädessään.

Toinen tapaus sattui koululla. Istuskelin tauon jälkeen hetken ylimääräistä, koska mua sattu joka paikkaan. No, sitähän ei opettajat ilmeisesti voi käsittää, että johonkin voi sattua. No, mut passitettiin hommiin ja noustessani tuolilta ylös, mun polvitaipeet kaato tuolin kovan kolahduksen säestämänä, mutta vahingossa. Tän seurauksena mua ruvettiin uhkailemaan jollain osastonjohtajalla, koska mun käytös on kuulema väärää koulumaailmaan ja mun pitäisi kunnioittaa opettajia ja niiden vaatimuksia. Pahoittelen vahinkoa, anteeksi.

Mun käsitys opettajista on ilmeisesti väärä. Niiden pitäs olla opetukseen perehtyneitä, eikä mitään "haukun sua, syyllistän sua ja korotan sulle ääntä, koska mä voin tehdä niin." Mun mielestä se on väärin. Jonkinlaisen valituksen jos jonnekkin vois laittaa, vaikka tuskin se mitään auttaa. Koulun mielestä kyseiset opettajat ja vähemmän opettajat on erittäin hyviä ja mukavia henkilöitä. Tottakai ne on mukavia toisilleen. Oppilaat on vaan ilmeisesti turhaa saastaa.

Yritä siinä pitää oma motivaatio kasassa ja opiskella ahkerasti. Onnettoman huonot opettajavalinnat vaikeuttavat asiaa huomattavasti. Ei mulla tietysti kaikkia vastaan ole jotain, mutta muutamaa.

Paskaa, sanon minä.

Terveisin,
Tekko

Kiitos kommenteista!

Moro! En aatellu taas kirjottaa, mutta kirjotan silti taas. Tai siis, no, kirjotan nyt jotain. En tiedä mitä tästä tulee, mutta jotain tulee jos on tullakseen. Tai sit ei tule ja sit on tulematta. Toisaalta tätä on tullu jo vähän, joten en usko jälkimmäiseen teoriaan. En tiedä.

Lähinnä oon täs nyt kelaillu näit ihmisten kommentteja. Ne on aiheuttanu mulle aika paljon mietittävää ja oon saanu uusia näkökantoja asioihin - tai mitä nyt tässä ajassa on kerenny saamaan. Joten kommentit on ollu silleen hyviä, että ne on aiheuttanu mun päässä jonkinlaista toimintaa.

En tiedä.. Viimesimmät kommentit on ollu oikeesti avuksi mun päälle. Oon oikeesti ruvennu kelaa asioita toisella tapaa. Käsitelly teiän laittamia kommentteja ja saanu niistä tiettyjä asioita irti. Ja kun jatkan mun päänsisästä ajatusmaailmansotaa, niin toivottavasti musta tulee parempi ihminen - no okei, toivottavasti saan vaan pysyviä periaatteita elämään. Tai en tiiä periaatteista.. No huh huh.. On hankalaa kirjottaa nyt asioita selvästi.

Käsittelen asioita nyt kumminkin muistakin näkökulmista, enkä vaan siitä mun omasta ahdistavasta näkökulmasta. Kaikki ihmiset on erilaisia. Ei voi elää kokoajan peläten jotain, mitä ei ees oikeesti usko tulevan.

Et ei tää blogi sinällään ees oo niin turha kun oon joskus ajatellu. Jos haluu saada, on pakko antaa. Joten annoin teille merkinnän ja sain ite palautetta, jota nyt käsittelen täysillä mun pääni sisällä. Ja josta jo oon yrittäny muutamia asioita iskostaa päähäni. Tottakai se vaatii taas vähän aikaa, että ne jää sinne vahvasti. Tätä mä nyt yritin siis hakea. Käsittelen asioita, oon saanu niistä jotain irti, jatkan käsittelyä ja toivon kovasti, että asiat iskostuu mun päähän oikealla tavalla. Eikä siten, miten ne aikasemmin siellä oli.

Ja itseasiassa on kommenteissa oli myös se hyvä puoli, että ne oli kirjotettu siten, että otin ne osittain loukkaavana, vaikka ei ne loukkaavia ollu. Joten kun tiedostan virheeni, niin yritän siihen puuttua. Niin mä olen aina oppinut kaikkein parhaiten. Virheiden kautta voittoon.

Mutta siis, iso kiitos kommenteista. Älkää te muutamat aktiiviset lukijani lopettako sitä kommentointia. Sieltä tulee ihan asiaa. Ja saatte mut ajattelemaan.

Terveisin,
Tekko

Luottamus 2

Moi. Taas mun pitää mennä vakavan linjan puolelle, koska toisinaan on oltava vakavakin. Ei aina pidä heittää kaikkee täysin huumorilla. Öö, niin.

Kirjottelin tänne aikoinaan, marraskuussa 2011, luottamuksesta. Vaikka mä käsittelin ne asiat sillon jo päässäni ja jopa täällä blogissani.. Niin miksi se edelleen kummittelee?

Pelottaa vaan, että onnistun sotkemaan tän parisuhteen näillä mun typerillä ajatuksilla. Miksi mä ajattelen liikaa? Taaskin mulla olis hemmetin hyvää aikaa nukkua, mutta asiat vaan pyörii päässä. Ei sinällään mitkään luottamukseen liittyvät asiat, mutta asiat. Nyt nimittäin pyörii mielessä lähinnä just tää, että minkä takia mä olen tämmönen?

Minkä takia mä teen liian nopeita johtopäätöksiä asioista, joista en oikeestaan edes vielä mahdollisesti tiedä mitään? Toisinaan jopa hiuksenpätkän löytyminen lattialta saa mut miettimään kaikenlaista. Miksi? Vaikka nää tämmöset on nyt silleen suhteellisen harvassa, niin mä veikkaan, että kyllä ne ainakin Eiraa ärsyttää.. Mut toivottavasti en ärsytä sitä pois mun luota kokonaan..

Nyt mä olen yrittänyt saada päähäni jäämään semmosen tiedon, että me ollaan yli vuosi oltu yhessä ja kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin. Miksei se jää mun päähän? Tarviinkohan mä jotain kallonkutistajaa? Oon ongelmallinen.

Veikkaan myös, että monella muulla ihmisella olis menny jo hermo mun epäilyihin.. Ja en usko, että Eirakaan tosiaan niistä hirveesti nauttii.

No mut siis ei tää oo ollu tämmöstä viime marraskuusta asti, ei. Mun mielest täs on paljon enemmän hyvii päivii takana, ku noit tommosii epäily/mökötys-episodeja. Ja hyvä niin! Mut kuhan sais oikeesti tän pään sillain kasaan, että ei tarviis aina epäillä ensimmäisenä jotain ikävää. Johan mun verenpainekin kärsii siitä, ja parisuhde varmasti vielä enemmän.

Tosin tää nyt saattaa taas olla osittain syksyn syytä. Syksy pistää mut jostain syystä ajattelemaan vielä enemmän kun mitä mä normaalisti. No ei, en mä voi typerästä käytöksestäni syyttää kun vaan itteäni.

"Niin monesti se on tehnyt kipeää,
Niin monesti tuottanut ikävää."

Terveisin,
Tekko

Voi miehet..

Hello. Tossa muutama päivä sit kirjottelin, kun Iltasanomien sivuille oli tullut "uutinen", jossa naiset kertoivat miesten ärsyttävistä tavoista. No, tottakai niitten piti sitten kuunnella joitain miehiäkin, ja vastapainoksi tuli miehet kertovat-"uutinen". Lueskelin senkin suhteellisen hilpeissä tunnelmissa, koska mielenkiintosista asioista ne miehetkin ärsyyntyvät.

Linkkiä kyseiseen "uutiseen" olisi tulossa tässä: Miehet kertovat!

No, lähetään taas käymään mielenkiintoisimpia tapoja läpi, ja kommentoin niitä sitten taas oman mieleni mukaan, joten kellään ei ole vieläkään oikeutta suuttua.

Mennään ostoksille koko perheen voimin, ja vaimo kulkee mahdollisimman monta vaate-, kenkä-, meikki-, tai muuta kauppaa läpi ja valitsee kuitenkin ne tuotteet, jotka ensimmäiseksi sovitti. Tähän sitten yleensä tuhrautuu useampi tunti. Mukaan joutuu aina lähtemään makutuomariksi, jonka sanalla ei sitten loppupeleissä ole juurikaan arvoa.

No onneks meillä tää tapahtuu vaan Helsingissä. Nii no, toisaalta.. Harvemmin me Hyvinkäällä käydään yhtään missään. Itsehän ymmärrän sen aivan hyvin, että kun Helsinkiin mennään käymään, niin siellä pitää käydä kaikki mahdolliset kaupat läpi, koska kaikkia ei löydy Hyvinkäältä. Hyvähän ne on käydä siellä sitten samaisella kertaa läpi, ettei tarvii joka viikko lähteä uudestaan.

Tosin on se mielenkiintosta, että kysytään mielipiteitä.. Se on toisaalta ihan sama mitä sanoo; jotkin vaatekappaleet lähtee siitäkin huolimatta mukaan. Varmaan jopa nimenomaan siitä syystä. "Ai et tykkää vai? No, opitpahan tykkäämään." No ei, ei meillä tämmöstäkään kovin usein tapahdu. Ollaan suhteellisen yksmielisiä kaikista asioista. Kummatkin saa pukeutua niinku ite tykkää.

Henkilökohtaisesti itseäni ärsyttää vaan nimenomaan vaatteiden kokeileminen. Kerätään kasa vaatteita omille käsivarsille ja toinen vaikka mun käsivarsille ja sitten mennään sovituskopeille. Siinä ulkopuolella on erittäin mukava istuskella ja odotella - no ei oikeesti. Vähän väliä tullaan kopista ulos ja kysytään "Näyttääks tää hyvältä?" tms. Siinä tilanteessa on ihan sama vastata mitä tahansa. Loppupeleissä se menee niin, että sitten sieltä kopista tullaan kun vaatteet on sovitettu, ja valitaan vaan ne hyvän näköset vaatteet ja mennään kassalle. En tiedä, muistetaanko siinä tilanteessa edes sitä, että miltä se tuntui päällä. Että miksi sitä piti sovittaa..

Vaguebooking - Postataan facebookkiin vähäsanaisia tai epämääräisiä statuspäivityksiä kuten "mitä meninkään tekemään", "tää ei oo todellista" tai muuta asiasisällöllisesti yhdentekevää, jonka ainoa tarkoitus on kosiskella huomiota. Yleensä usean tunnin jälkeen, kun joku vihdoin murtuu ja kysyy että mistä on kyse, tulee vastaukseksi tyyliin "En voi puhua siitä täällä". Miksi kukaan ylipäätänsä sitten kirjoittaa yhtään mitään?

Onneksi mun Facebookissa ei tapahdu ihan näin rankalla kädellä tämmösiä päivityksiä. Musta tuntuu, että se olen minä joka tekee harvinaisen paljon turhia tilapäivityksiä. Ja lähinnä just sillä ajatuksella, että joku kommentoisi. Saatan päivitellä sivua jatkuvasti ja katsoa, että vastaako kukaan mitään.. Ja jos ei vastaa, niin olen hyvin harmistunut. Pidän kommenteista, mutta en niitä lähes koskaan saa.

Toisaalta toi tapa kyllä kuulostaa ärsyttävältä, mutta ei se ole vain naisten tapa. Tosin, en mä ainakaan koskaan ole tehnyt sitä ihan noin rankasti. Jaan sen hetkisen mietteeni ja jos joku kysyy mitä meinaan, niin tokaisisin vaan, että en voi puhua siitä täällä.. Se kuulostaa kyllä ärsyttävältä. Lopettakaa naiset! Ainii, mun piti kritisoida miesten mielipiteitä, eikä jälleen kerran naisia - aina ei voi voittaa.

Miksi naiset tarvitsevat kaverin vessaan?

No nyt me puhutaan! Kertokaa naiset meille miehille, että mikä tässä on pointtina? Ymmärtäisin tän paremmin miehiltä, koska ne tarvitsee toisinaan ravistajaa mukaansa vessaan.. Mutta että naiset? En oo varmaan koskaan missään baarissa nähny, että naiset menis yksinään vessaan. Ne menee aina parittain. Johan siellä tulee hemmetin täyttä, kun kaikilla on joku pari mukana siellä. Miesten vessaan menee 10 ihmistä ja naisten vessaan 10 + 10, koska yksin ei voi mennä. 4 istuu kopeissa ja 16 odottaa ulkopuolella. 6:lla henkilöllä on vessahätä ja 10 todennäköisesti vain parantelee meikkejään - eikä sitä yksikään jätkä koko baarissa huomaa. Vai kuinka useesti on tokastu silleen, että "Aijaa, kävit parantelemassa meikkejä?" Ei sitä kukaan huomaa.

Tosin, yrittäessäni kovasti ymmärtää niin tulee vaan mieleen se, että siellä keskustellaan baarin herkullisimmista mieshenkilöistä. Vai? Siinä sivussa meikataan ja keskustellaan lisää. En mä tiedä..

Naiset ovat aivan liian kiinnostuneita omasta ulkonäöstään. Vähemmän pakkelia, meikkivoiteita, jne, kiitos! Ja vähemmän itsensä ihailua peilin edessä.

Meikkiasiassa olen samaa mieltä. Ei liikaa meikkiä, ei liikaa. Mutta toisaalta, hmm, tiedän yhden miespuolisen henkilön, jolle on moneen kertaan sanottu asiasta, että viettää liian kauan peilin edessä aikaa. No okei, se olen minä itse. Aikoinaan mulle siitä sanottiin kyllä aika usein, mutta nykyään mä oon vähentäny. Siksi osaan jotenkin ymmärtää naisia tossa peilin edessä oleskelusta.

Se oli sillon aikoinaan kovin vaikeeta lähtee yhtään mihinkään jos vaatteet ei ollu silleen ku ite tahto niiden olevan. Toisinaan mä saatoin vaihtaa paitaa ja lippistä muutamaan kertaan, koska ei miellyttäny silmää. Tosin, itse pukeudun vaan itseäni varten, koska tykkään että vaatteet on hyvin ja mätsää toisiinsa.. Mutta naisilla se tuntuu olevan niin, että ne pukeutuu sitä varten, että kaveri voisi olla kateellinen.

Tiedän tilanteita, mutta yleisen rauhan säilyttämiseksi, en edes mainitse asiasta, jonka Eira mulle mainitsi yksi päivä kun oli lähtemässä kaverinsa kanssa ajelemaan. Mutta siihen liittyy se, että piti näyttää hyvältä, koska ei ollut nähnyt kyseistä kaveria aikoihin..

Jos naiselle sanoo jostain asiasta, esimerkiksi omien jälkien siivoamisesta on se valittamista, mutta hänellä on oikeus sanoa asiasta, ja se ei ole valittamista.

Tästä mulle tuli nyt yks tosi hyvä esimerkki mieleen. Just tässä perjantaina kun käytiin Ikeassa.. En muista miten se ensimmäinen tilanne meni, mutta Eira mulle tokasi, että "en mä voi muistaa asiaa, josta me ollaan puhuttu 100 vuotta sitten." tai jotain vastaavaa, vaikka vasta oltiin kyseisestä aiheesta keskusteltu. Ja seuraavaksi oltiin henkariastian luona ja siinä oli mustia ja valkoisia henkareita. Sitten Eira kysyy jotain tyyliin "Nii pitäskö ottaa musta vai valkonen?" ja mä tietenkin oletin, että se liittyy niihin henkareihin, joten mä rupesin miettimään, että "meillä on kotona jo mustia henkareita..." Jonka päälle sain sitten semmonen äkäsen kummastuneen katseen.. "Eiku mä tarkotin sitä telinettä!" Aijoo, tietenkin. Munhan ois pitäny muistaa asia, josta me oltiin puhuttu 100 vuotta sitten, vai?

Naisten erityisoikeuksia, ilmeisesti. Tosin, toi nyt ei silleen liittyny valittamiseen, mutta kuitenkin aika samoilla linjoilla. Naisen ei tarvitse muistaa asiaa, josta keskusteltiin hetki sitten, mutta miehelle pitäisi olla itsestäänselvyys jos vihjataan asiaan, josta ollaan puhuttu noin tunti sitten.

En koskaan ymmärrä miksi naiset kantavat koko omaisuutensa mukanaan.

Naisten laukut on ainakin semmosia uusia ulottuvuuksia, että ei koskaan voi tietää, että mitä kaikkea sinne mahtuu. En ihmettelis, jos joskus pyydettäis hakemaan laukusta jotain, ja kaivais sieltä vahingossa jonkun irlantilaisen kääpiön. Kyllä ne on semmosia ihmelaukkuja.

No mun mielestä Eira ei onneks oo omaksunu tota tapaa niin vahvasti kun toiset. Mun mielestä Eiran laukusta ei löydy kun kaikki oleellinen.

Shampoo ja hiustenhoitoaineiden määrä kylpyhuoneessa. Mihin ihmeeseen nainen tarvitsee kymmentä eri pulloa. Ja miksi niihin on sekoitettu pähkinää? Mitä seuraavaksi? Anjoviksia ja makakiapinan kakkaa?

Nyt ensimmäisenä herää mieleen kysymys, että miten se on naisten vika, että shampoossa olis jotain anjoviksia ja makakiapinan kakkaa? Ei se mielestäni ole naisten tapa sulloa niitä sinne. Kommentoija on yrittänyt olla hauska onnistumatta siinä.

Ja mielenkiintosta, että miksi se muka ketään häiritsee jos kylpyhuoneessa olis 100 pulloa erilaisia shampoita tms.? Tässäkin tapauksessa Eira onneks eroaa näistä naisista, jotka haalii pesuliemiä yli omien tarpeidensa. Mutta toisaalta ei se mua haittaiskaan. Siellähän ne on kylpyhuoneessa. En mä käytä suihkua niin usein, että kerkeisin ärsyyntyä niistä. Turhaa napinaa jo miesten puoleltakin.

Nainen istuu ensin kolme tuntia kaverin kanssa kahvilla ja kotiin tultua jatkaa saman kaverin kanssa keskustelua puhelimella chattaillen. Miksi puhelimen kans pitää olla naimisissa?

No puhelinriippuvuus on kyllä jo aika ärsyttävä tapa. Toisaalta, niin myös Facebook-keskusteluriippuvuuskin. Okei, ehkä mä enemmän kadehdin kun olen ärsyyntynyt. Mulle ei koskaan juttele ketään ja joudun vaan rullaamaan Facebookkia alas ja ylös saadakseni jonkinlaista tekemistä. Ja toisinaan musta tuntuu, että mun puhelin hälyttää jotain, mutta ei se oikeesti tee sitä kun vaan sillon kun Eira on jossain muualla ja se laittaa mulle tekstaria tai soittaa. Olen katkera ja kateellinen.

Mut ei sekään tapa mua hirveesti ärsytä. Siihen on tottunut, mutta ilmeisesti jotkut miehet ei osaa olla ärsyyntymättä arkipäiväisistä asioista. Mielenkiintoisen hölmöjä miesotuksiakin näköjään löytyy.

Naisella on erilaisia purkkeja, koreja ja purnukoita ja ne on pitkin pöytiä vaikkei niissä ole mitään. Miksi? Ja en ymmärrä, että miksi ruoka-aineet esimerkiksi makaronipussi pitää laittaa törppöön ja sitten kaappiin, eikö se makaroonipussi voi olla vain makaronipussina kaapissa, mistä se on helpompi ottaa käyttöön.

Kun näitä lukee niin rupee oikeesti miettimään, että missä tämmösiä naisia on? Lähes yksikään näistä ärsyttävistä tavoista ei ole tullut esille, taas mä sen mainitsen, mutta Eiran kanssa. Toki se osti tossa joku aika sitten kaikenlaisia koreja ja laatikoita, mutta ne on kyllä mun mielestä käytössä ja niiden ansiosta jotkin tavarat on paremmin piilossa.

Kahville, teelle ja sokerillekin se osti omat rasiansa, eikä ne mua ärsyttänyt yhtään? Mielestäni vain paljon kätevämpää. Miksi nämä miehet napisevat kaikesta? Nää on varmaan vaan keksimällä keksitty kun on pakko saada jonkinlaista vastapalloa siihen naiset kertovat-"uutiseen". Mietitty varmaan jossain baaritiskillä 3 kaverin kanssa, että "Ahaa, se on ärsyttävää vaikkei se oikeesti ärsytä." Turhanpäiväistä. Olenkohan mä itse sitten jotenkin erilainen mies?

Samoja vaatteita ei voi pitää kahtena päivänä. Myös kauppaan tai muualle lähtiessä pitää kokeilla monet vaatteet, ja monesti ne kokeillut vaatteet jäävät sinne sängyn päälle kun on niin "kiire".

Tässäkin mä samaistun naisiin enemmän kuin tähän valittavaan miehenpuolikkaaseen. En mäkään tykkää nykyään käyttää samaa t-paitaa kahta päivää. Nyt on hyvä pesukone ja saa puhdasta vaatetta aina kun jaksaa pesukoneen laittaa päälle. Ja miksi sekin on sitten taas ärsyttävää jos nainen haluaa vaihtaa vaatteet päivittäin? Outoja valittajia.

Ja toi kun muut vaatteet jää lattialle lojumaan, tai sängyn päälle, sohvan selkänojalle tms. Niin se on meillä ihan normaalia. Täältä löytyy kummankin vaatteita pitkin kämppää. Ne sieltä sitten vaan kerätään kun pitää pestä pyykkiä. Tai jos on tulossa vieraita niin ne piilotetaan äkkiä johonkin. Arkipäivää, pojat, arkipäivää. Älkää marisko.

No, mut tässähän tätä taas tuli.. Joten, onneksi olkoon jälleen jos luit. Nappisuoritus jos luit edellisenkin.

Terveisin,
Tekko