Kirjottelin tänne aikoinaan, marraskuussa 2011, luottamuksesta. Vaikka mä käsittelin ne asiat sillon jo päässäni ja jopa täällä blogissani.. Niin miksi se edelleen kummittelee?
Pelottaa vaan, että onnistun sotkemaan tän parisuhteen näillä mun typerillä ajatuksilla. Miksi mä ajattelen liikaa? Taaskin mulla olis hemmetin hyvää aikaa nukkua, mutta asiat vaan pyörii päässä. Ei sinällään mitkään luottamukseen liittyvät asiat, mutta asiat. Nyt nimittäin pyörii mielessä lähinnä just tää, että minkä takia mä olen tämmönen?
Minkä takia mä teen liian nopeita johtopäätöksiä asioista, joista en oikeestaan edes vielä mahdollisesti tiedä mitään? Toisinaan jopa hiuksenpätkän löytyminen lattialta saa mut miettimään kaikenlaista. Miksi? Vaikka nää tämmöset on nyt silleen suhteellisen harvassa, niin mä veikkaan, että kyllä ne ainakin Eiraa ärsyttää.. Mut toivottavasti en ärsytä sitä pois mun luota kokonaan..
Nyt mä olen yrittänyt saada päähäni jäämään semmosen tiedon, että me ollaan yli vuosi oltu yhessä ja kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin. Miksei se jää mun päähän? Tarviinkohan mä jotain kallonkutistajaa? Oon ongelmallinen.
Veikkaan myös, että monella muulla ihmisella olis menny jo hermo mun epäilyihin.. Ja en usko, että Eirakaan tosiaan niistä hirveesti nauttii.
No mut siis ei tää oo ollu tämmöstä viime marraskuusta asti, ei. Mun mielest täs on paljon enemmän hyvii päivii takana, ku noit tommosii epäily/mökötys-episodeja. Ja hyvä niin! Mut kuhan sais oikeesti tän pään sillain kasaan, että ei tarviis aina epäillä ensimmäisenä jotain ikävää. Johan mun verenpainekin kärsii siitä, ja parisuhde varmasti vielä enemmän.
Tosin tää nyt saattaa taas olla osittain syksyn syytä. Syksy pistää mut jostain syystä ajattelemaan vielä enemmän kun mitä mä normaalisti. No ei, en mä voi typerästä käytöksestäni syyttää kun vaan itteäni.
"Niin monesti se on tehnyt kipeää,
Niin monesti tuottanut ikävää."
Terveisin,Niin monesti tuottanut ikävää."
Tekko
Netistä lukemani teksti voi olla ilmeisesti aika lähellä totuutta, mutta silti karulla tavalla kärvistetty: "Luottamus on kuin neitsyys, sen voi vaan kerran menettää."
VastaaPoistaUskoisin ehkä itse enemmän jonkinlaiseen ajatukseen vaikka palapelistä. Hävität siitä tarpeeks monta palaa, ni ei sitä voi saada enään kasattua. Tosin siihen hävittämiseen tarvitaan toisia ihmisiä..
No kuvitellaan se näin, että luottamus on kuin sinä lapsena ja palapeli. Päästät tietynlaisia ihmisiä liian lähelle palapeliä, niin ne hävittää niitä paloja siitä. Toisinaan vaan yhden palan kerrallaan, mutta toisinaan voi heittää myös kourallisen paloja poies.
Vai olisko joku semmonen kasvivertaus vielä parempi? Että esim. puskat on helppo ajaa matalaks hetkessä, mutta niiden takasin kasvaminen vie oman aikansa..
Jotain tämmöstä.
Tähän voisin vaikka kirjotella mitä psykologisia juttuja mutta en taida viitsiä kun en psykologi ole, mutta siis. Luulen että se miks sulla nyt alkaa epäilykset nousemaan on ehkä juurikin se että teillä on mennyt hyvin Eiran kanssa, ja kaikki on hyvin, ehkä sun on vaikea itse hyväksyä itselles sitä että voit oikeesti olla onnellinen? ettei ole mitään hätää. Sanoit tekstissä että olette jo vuoden olleet yhdessä..yleensä toiseen ihmiseen kunnon kiinnittyminen vie juurikin about sen vuoden, ehkä sulla ei loppupeleissä ole luottamusongelmia vaan lähinnä se salliminen että itse saa olla onnellinen ja tietysti aina vähän sitä sitoutumisongelmaakin saattaa olla. (en oo nyt ehtiny lukee tota toista tekstiä) sen myös voisin sanoa että jos koet että sulla on tosi vakavia ongelmia ja jos mietit että mistä ne kumpuaa niin suurin osa kumpuaa lapsuudesta joistakin asioista, ihan pienistäkin...ihan näin kerron vaan nimimerkillä on tullu käytyy viime aikoina vähä psykologin juttusilla yms. =) no joo...nyt pitää rynnätä jo töihin...mut ehkä sait tästä jotain ajatuksia itselles, en tiiä :D heippa ja hyvät viikonloput! =)
VastaaPoistaTämmösiä kommentteja, kyllä! No mä en voi itse kyllä loppupeleissä tietää, että missä se vika nyt mahdollisesti oikeasti on.. Tai mahdollisesti voisin, mutta en vaan osaa tietää.
PoistaKoska kumminkin tiedän, että Eiran sanan kuuleminen asiasta kun asiasta rauhottaa mun mielen lähes täysin.. Niin en tiedä, voiko kyseessä kumminkaan olla mikään luottamuksenpuute?
Nää asiat on vaikeita, vaikka mä ajattelenkin niin paljon asioita eri näkökulmista..
Mitäs Eira näistä kirjotuksista tykkää, ootko kysynyt?
VastaaPoistaKuitenkin kun sä tässä suoraan sanot että et luota Eiraan, oli syyt mitkä tahansa niin se tässä se viesti kuitenkin on ja ei voi tuntua kovin hyvältä kun julkisesti puidaan tälläistä, vaikka vika olisikin sinussa eikä hänessä..
Itse en ymmärrä sitä, että jos ei voi luottaa toiseen niin miksi ollaan edes suhteessa, kuitenkin kun se luottamus on aikalailla tärkeimpiä asioita suhteessa ja sillä epäilyllä vaan satuttaa toista.
Eli jos et nyt aiheesta ole epäillyt, niin tuolla tavalla vaan itse pilaat teidän suhteen, tuli myös sellainen mahdollisuus mieleen että ehkä sitä sä jollain tapaa yritätkin? Jos joskus aiemmin on tapahtunut jotakin minkä takia se luottamus naisiin(?) on mennyt, ja nyt sitten et vaan osaa olla tai ajattele ansaitsevasi olla onnellinen? Ja näin sitten joko ihan tietoisesti tai vähemmän pilaat sen itse.
Pelkkiä arvailuja nämäkin, voi mennä ihan metsään tai olla menemättä :D
No joo, en ole Eiran mielipidettä asiasta kysynyt. Mutta epäilemättä Eiran mielipiteet näistä voi olla hyvinkin negatiivisia. Tää on mun ainut tapa purkaa mun päätä, ja jos ihmisiltä tulee hyviä kommentteja, niin tottakai niistä yritän sitten ottaa kaiken irti.
PoistaEn mä sano ettenkö mä luota Eiraan. Mä luotan Eiran sanaan. Jos se sanoo, että ei oo syytä huoleen, niin sitten ei ole syytä huoleen. Se on vaan just se, että jos tulee tilanteita, mitkä laittaa mut ajattelemaan liikaa negatiivisia asioita, ni sit mulle tulee semmonen fiilis, et kaikki ei oo ok. Tarviin sen Eiran sanan siihen, että osaan olla epäilemättä.
Ja mä kirjotin itsekin sen, että mä saatan tuhota tän parisuhteen näillä mun epäilyillä, missä ei oo ees mitään perää.. Mutta en mä sitä tahanomaisesti tee. Minkä takia tekisin? Musta tuntuu, että mä olen kerrankin suhteellisen onnellinen parisuhteen takia. En mä tahanomaisesti tosiaan halua Eiraa ajaa pois.
Takana on 3 pettymystä naisasioissa, ja jälkikäteen tulleet oikeat syyt parisuhteiden kariutumisista on järkyttäny luottamusta aika huolella.
En mä tahdo olla tahallani huono ihminen. Ihmisen, tässä tapauksessa minun, historiani vaan vielä kummittelee. Ei tosiaankaan sillä tavalla, että kaipaisin jotain, vaan sillä tavalla, että joitain asioita ei olisi koskaan edes kannattanu yrittää.
Mutta pitänee kysyä Eiran mielipidettä näistä, ja mahdollisesti tehdä asialle sitten jotain jos tarve vaatii. En tosiaan tahdo loukata.
Tuossa epäilemisessä on sekin, että tarpeeksi pitkään kun epäillään joka asiasta, niin voi olla että se toinen sitten ajattelee että on ihan sama vaikka tekisikin jotakin, kun siitä jo jokatapauksessa epäilläänkin.
VastaaPoistaJos ei alunperinkään luoteta, niin miksi pitäisi yrittää edes olla luottamuksen arvoinen?
Varmaan ymmärrät mitä ajan takaa tässä.
Niin.. Sitä mä just pelkäänkin.. Tahtoisin tosissani eroon kaikista epäilyistäni, jotta en just aiheuttais sitä, että ajan ihmisen pois mun luota. Ja just se, että en nyt tuhois toisen osapuolen mielenterveyttä just näillä mun omilla sekoiluillani - meinaten just näitä epäilyjä yms. Mitkä varmasti satuttaa toista.
PoistaMiksen mä siis vaan osaa lopettaa? Koska mun on pakko sanoa se, jos mä saan päähäni jotain.. koska muuten se jää tonne pään sisälle ahdistamaan ja verenpaine kasvaa niin että korvissa humisee.
Ymmärrän siis hyvin, ja hyvä että tämäkin nyt tuli taas tässä esille. Mun nyt pitää vaan sisäistää nää kaikki ajatukset, oppia niistä kaikki mahdollinen.. Ennen kun on liian myöhäistä.