Ticolle.

Eilen meitä odotti kotona ikävä yllätys. Rullaluistelureissun päätteeksi Eira kävi katsomassa Ticon huoneessa, että onko Ticolla kaikki hyvin. Asiasta voidaan olla montaa mieltä, mutta mun mielestä Ticolla on nyt kaikki hyvin. Vaikkei se enään meidän luona olekaan.

Vaikka mä harvoin kyynelehdin, niin kyllä, kyllä multakin pääsi muutama kyynel.

Tico oli paras hamsteri ikinä. Sosiaalinen ja reipas, loppuun asti.

s. 18.01.2012 - k. 29.05.2013 

Ikävöiden,

Tekko

Minulla harrastus on.

Aikoinaan harrastelin kuntopyöräilyä, jotta saisin tota painoani vähän laskusuuntaan. Ehkä noin kuukauden jaksoin polkea kokonaisuudessaan sillä, kunnes tuli seinä vastaan. Mielenkiinto lopahti kun seinään. Ei mulle mikään uus juttu kylläkään.

Jos mennään vielä kauemmaksi, niin jaksoin mä joskus käydä salillakin. Siihenkin innostus lopahti tyystin. En tiedä mistä syystä, koska muistaakseni tykkäsin siellä käydä. Ehkä ne katseet siellä sai mulle sit jonkinlaisen pakenemismielialan päälle, ja saliharrastus jäi siihen.

Kuntopyöräilystä piti vielä sen verran kertoa, että innostus siihen lopahti kaiketi siksi, että siinä pysytään kokoajan paikallaan. Ei näe mitään uusia maisemia ja on se jumalattoman tylsää muutenkin. 30 minuuttia päivässä paikallaan polkemista, ei toimi.

Nyt sitten keksittiin ostaa rullaluistimet, koska kaikilla rullaluistelijoilla tuntu olevan kivaa tuolla liikenteessä. Nyt ollaan muutaman kerran käyty pikkusilla lenkeillä, ja eilen repästiin sitten vähän pidempi lenkki - joka tosin jäi kesken.

Nyt oon istunu himassa jo noin 2 tuntia yksinäni ja kokoajan halunnu lähtee rullaluistelemaan. Yksin se ei toki ole kivaa, niin siksi en ole vielä lähtenyt. Odotan seuraa.

Mielenkiintoista vaan mennä rullaillen tuolla eteenpäin ja joka päivä voi valita vaikka eri reitin, jos edellinen kyllästyttää. Näkee uusia paikkoja ja muutenkin tuntuu, että aika menee huomattavasti nopeammin rullaluistimilla kun kuntopyörällä. Tiedä sen tehokkuudesta sitten, mutta ainakin hauskaa se on ja saa pienen hien pintaan.

Tylsää istua kotona, kun voisi olla liikenteessä.

Terveisin,
Tekko

Työhön liittyvää mörinää tänään.

Voisin kokeilla sitä samaa taktiikkaa kun eilen. Eli koitan kirjoittaa mahdollisimman kiihtyneessä mielentilassa. Lukea sit vasta jälkeenpäin mitä olen saanut aikaiseksi. Se ainakin edellisessä merkinnässä aiheutti jonkinlaisen kommenttitulvan. Kyllä, se oli kommenttitulva, koska ei tänne kukaan koskaan kommentoi.

Elikkäs, mä käväsin äsken tupakilla ja mietin parvekkeella töiden tekoa. Mulla ei siitä hirveesti ole kokemusta, mutta kaikki kokemus mitä mulla siitä on, on ollut negatiivista. En ilmeisesti ole tarpeeksi mies "miesten" ammatteihin. Mullahan siis on puualan paperit ja nyt käyn maalarilinjaa, ja joskus todennäköisesti saan siitäkin paperit. Sit mulla on kaks ammattia, tai ainakin tutkintoa.

Ei se mua ärsytä, mutta mua ärsyttää se, ettei mussa ole tarpeeksi miestä mennä töihin oikeisiin. Oon liian herkkä. En tykkää siitä kun mua komennellaan. En tosiaan. En tykkää, että on yks ihminen joka päättää mitä mun pitää tehdä. Tahon tehä sitä mitä jaksan/haluan. Näissä mun tutkinnoissa vaan on se, että molemmat on semmosia, että niissä mua tullaan komentelemaan.

En osaa olla oma-alotteinenkaan, joten mun on pakko jopa kuunnella sitä komentelua. Ja kun miettii sitä, että miten mä nään yleensä maalarit.. Ne on semmosia keski-ikäsiä äijänroikaleita, jotka kiskoo viinaa työajallakin, ne ei ite tee mitään, ni sit on helppo pistää niinsanotut oppipojat töihin. Saatana, en mä haluu semmoseen työhön, jossa mua komentelee joku vanha juoppo. Must tuntuu, et mun paikka olis jossain naisen alaisuudessa, koska mun käsitys naisista on se, että ne on huomattavasti lepsumpia. Mutta missä on maalarifirma, jota johtaa joku nainen? Epäilen semmosen olemassaoloa.

Epäilen myös sitä, että olisi puusepänliike, jossa nainen antaisi ohjeita ja pyytäisi tekemään jotain. Ne on aina kaljamahaisia ukkoja, jotka käskee tehdä jotain. Mun työkokemuksella siis. Ei anneta tarpeeksi tarkkoja ohjeita, ja jos mokaa, niin saa kauheen huudon. En kestä kun mulle huudetaan! Ette huuda mulle, jumalauta! En tiedä mistä mulle on tullu niin kauhee huutamisenkuulemiskammo.

Yks ainut duunipaikka on oikeesti miellyttäny mua niin, että oisin jaksanu siellä työskennellä pidempäänkin, ellen olisi ollut niin laiska. Liian pitkä työmatka oli ainut este siinä. Hautausmaalla kesätöissä siis olen ollut, ja siellä tykkäsin olla. Siellä on rauhallista ja työtahdin sai aika paljolti itse määritellä. Jos jaksoi painaa duunia niska limassa, niin silloin jaksoi. Jos ei huvittanut, niin teki heittämällä vasemmalla kädellä ja silti palkka juoksi. Kukaan ei vahtinut selän takana, eikä määräillyt. Ohjeet annettiin ja opastettiin laitteiden käytössä kiltisti. Se oli rentoa ja mulle sopivaa työtä.

Minkä takia en mennyt jollekin puutarhurialalle? Toisaalta ei mua mitkään kukkaset kiinnosta, mutta tommoset rennot ruohonleikkuut ja puskientrimmailut kylläkin. Miksen voi tehdä sellasta työtä? Miksen? 

Toisaalta kyllä mua kiinnostaa ulkomaalauksetkin. Ei siinä. Mutta tässä on just se mitä oon vaahdonnu. Vääränlainen työporukka on varmasti jokaisessa maalarifirmassa. Vääränlainen mulle, ei välttämättä alalle. Miksei ole kunnon firmoja? Tai jos on, niin miksi mun käsitys maalareista on tämä?

Tässähän tätä jauhamista taas tuli. Julkasen tän nyt ja luen vasta sen jälkeen. Sekavaa varmaankin, mutta näillä mennään.

Terveisin,

Tekko

Mörinää.

Mä rupesin tässä oikein pohtimalla pohtimaan yhtä asiaa. Pohdin jopa niin paljon, että päätin kirjoittaa blogimerkinnän. Ei tähän ehkä pelkästään tästä yhdestä aiheesta tule - kattoo jos keksin jotain muutakin matkan varrella. Varustauduin oikein tätä blogimerkintää varten, kävin vessassa ja otin tuopillisen Coca Colaa.

Tää asia, mitä mä pohdin.. Se on semmonen mihin mä aika usein syyllistyn itekkin, mutta kun muut tekee sitä, niin huomaa kuinka ärsyttävää se voi olla. Turhanpäiväinen vinkuminen asioista, joista ei välttämättä edes mitään tiedä, tai jotain tämmöstä.

Youtubehan on nykypäivänä niin täynnä kaikkia vloggaajia (videoblog), jotka on toinen toistaan surkeampia vinkujia. Siellä on havaittavissa jopa semmonen ilmiö, että jos yksi vinkuja vinkuu jostain aiheesta, niin toisen on pakko vinkua samasta asiasta, koska halutaan ilmaista oma vinkuva mielipide samasta vinkuvasta asiasta.

Onhan se varmasti hauskaa päästä purkamaan päätään sinne jos joku ärsyttää - niinhän tää mun blogikin aikoinaan sai alkunsa, kai. Mut minkä takia aiheiden pitää olla lähes väistämättä negatiivisia? Yksi viimeaikainen trendi on ollut se, kun vingutaan siitä, kuinka "Facebookissa on liikaa huomiohuugoja". Toi huugo nyt oli mun oma heitto, koska en viitsi kirjoittaa tänne sitä, että mitä nimitystä niistä yleensä käytetään.

Mut hei typerät.. NIITÄ KAVEREITA VOI POISTAA SIELTÄ FACEBOOKISTA! Toisaalta.. Nii.. Siin on se, että jos poistaa kaverin, ni sulla ei sitten ookkaan enään 1387 kaveria, vaan 1386, ja sehän on suurin menetys elämäisen kannalta.

Okei, on mullakin muutama kaveri, jotka mä haluaisin poistaa. Ihan vain siksi, koska ärsyttää. Mutta en tee sitä sen takia, koska siitä syntyis jonkinlaista jatkoselvittelyä - ja kun olen kovin huono jatkoselvittelijä. Voihan se siis olla, että näitä tapauksia löytyy myös niistä 1387 kaverista, noilla Youtuben valopäillä.

Mutta oon huomannu myös semmosen jutun, että jos noitten tommosten ärsyttävien tyyppien tilapäivitykset jättää huomioimatta, niin elämä jatkuu taas valoisana. Ei kaikkea tarvitse lukea - ei, jos ei kiinnosta. Miksi pitää ammentaa kiukkua niistä? Miksi?

Eikö olekin aika itsensä kumoavaa tekstiä? Mietin miksi pitää ärsyyntyä jostain, mutta kirjoitan sitä ärsyyntyneessä mielentilassa. Ei se oikeestaan kai haittaa. Tässä vaan nyt ainakin tietää, että mitä ne Youtube-sankarit ajattelee tehdessään niitä videoitaan - ei mitään. Antaa vaan ärtymyksen viedä, ja lopputulos on sangollinen paskaa. Tämä on sangollinen paskaa.

Itseasiassa tässä huomasin senkin, että unohdin alkuperäisen pointtini kun aloin riehaantumaan. Niin siinä vaan käy. En tiedä minkälaista teksti on luettavaksi, mutta en jaksa sitä enään mitenkään muuttaa. Spontaani mielipiteen ilmaisu.

Vai pitäisikö vielä jatkaa kun alkuun pääsi? Jos ärsyttäis ittensä uudelleen ja kattois sitten, että mitä saan aikaseksi. Mulla vaan ei oo nykyään semmosia juttuja hirveesti, mitkä ärsyttäis mua silleen, etten ite olis joskus tehnyt samoin ja ärsyttänyt muita. Toisaalta sekin ärsyttää, etten tiedä miten ärsyttäisin itteäni jatkamaan tätä blogimerkintää vielä pidemmäksi.

Siis kun ei vaan tule mitään, niin silloin ei tule mitään! Ei multa voi vaatia blogin kirjottamista, koska ei mulla oo koskaan aiheita. Antakaa mulle niitä aiheita, niin mä kirjotan! Eikä kukaan ees oo vaatinu mua kirjottamaan, sekin ärsyttää. Minkä takia kukaan ei vaadi mua kirjottamaan, jos mä väitän, että joku vaatii mua kirjottamaan? Yks henkilö on kysynyt, että miksen kirjota.. Yks! Ja sekin kysy vaan! Ei vaatimalla vaatinu.

Ettekä rupee vaatimaan jatkossakaan, koska se vaatiminen on ärsyttävää. Mä kirjotan ku kirjotan, ja olen kirjottamatta kun ei huvita. Mun on mahdotonta pitää tätä blogia yliaktiivisena, koska olen niin epäaktiivinen ihminen. Ei mun elämässä tapahdu mitään sellasta, minkä mä haluaisin tänne jakaa. Tai no joo, koulu loppuu. Rahat on loppu. Opintolaina sotki taas vuokranmaksun. Kesäloma, ei mitään tekemistä. Ei kesätöitä, koska oon niin saamaton ihminen, etten saanu aikaseks mennä työkkäriin ajoissa. Nyt pitää ilmottautua työttömäks kesäloman ajaksi ja elää kesäloma pylly auki.

Minkä takia ihmiselämästä tehdään rahallisesti niin vaikeeta? Jos sä haluat opiskella, jotta voisit saada hyvää palkkaa, niin minkä takia mun pitää velkaannuttaa itteni ensin? Minkä takia mä en saa rahaa, mut työttömät saa? Tai no saanhan mä rahaa, mutta työttömänä saisin enemmän. Mä sentään yritän! Ihmisen pitäis lakata yrittämästä, koska näköjään vielä aikaansaamattomammilla ihmisillä menee huomattavasti paremmin taloudelliselta kannalta.

Enkä haluu ajatella tätä pitkällä tähtäimellä, koska mä olen ihminen, joka elää hetkessä. En kuukauden päässä. Typerää elää kuukausien tai vuosien tähtäimellä. Päivä kerrallaan, ei oo muuta tapaa. Jos mä nyt kituutan opiskeluajan, niin en mä kuvittele, että mä saisin sen sit töihin päästyäni takasin.. Koska en jumalauta saa! Se on sillon tulevaisuutta, ja se ei liity tähän hetkeen mitenkään. Mulle sitä opintotukea, ja paljon! Ja muutaki rahaa hemmetti.

Kattokaahan, onnistuin. Alotin taas ihan leikkimielellä kirjottamaan muka-vihasia asioita, ja sit johdattelin itteni aasinsiltoja pitkin asioihin, jotka sit taas oikeesti rupes ärsyttää ja sain aika spontaania tekstiä. Tähän on kaiketi hyvä päättää.

Terveisin,
Tekko