Työhön liittyvää mörinää tänään.

Voisin kokeilla sitä samaa taktiikkaa kun eilen. Eli koitan kirjoittaa mahdollisimman kiihtyneessä mielentilassa. Lukea sit vasta jälkeenpäin mitä olen saanut aikaiseksi. Se ainakin edellisessä merkinnässä aiheutti jonkinlaisen kommenttitulvan. Kyllä, se oli kommenttitulva, koska ei tänne kukaan koskaan kommentoi.

Elikkäs, mä käväsin äsken tupakilla ja mietin parvekkeella töiden tekoa. Mulla ei siitä hirveesti ole kokemusta, mutta kaikki kokemus mitä mulla siitä on, on ollut negatiivista. En ilmeisesti ole tarpeeksi mies "miesten" ammatteihin. Mullahan siis on puualan paperit ja nyt käyn maalarilinjaa, ja joskus todennäköisesti saan siitäkin paperit. Sit mulla on kaks ammattia, tai ainakin tutkintoa.

Ei se mua ärsytä, mutta mua ärsyttää se, ettei mussa ole tarpeeksi miestä mennä töihin oikeisiin. Oon liian herkkä. En tykkää siitä kun mua komennellaan. En tosiaan. En tykkää, että on yks ihminen joka päättää mitä mun pitää tehdä. Tahon tehä sitä mitä jaksan/haluan. Näissä mun tutkinnoissa vaan on se, että molemmat on semmosia, että niissä mua tullaan komentelemaan.

En osaa olla oma-alotteinenkaan, joten mun on pakko jopa kuunnella sitä komentelua. Ja kun miettii sitä, että miten mä nään yleensä maalarit.. Ne on semmosia keski-ikäsiä äijänroikaleita, jotka kiskoo viinaa työajallakin, ne ei ite tee mitään, ni sit on helppo pistää niinsanotut oppipojat töihin. Saatana, en mä haluu semmoseen työhön, jossa mua komentelee joku vanha juoppo. Must tuntuu, et mun paikka olis jossain naisen alaisuudessa, koska mun käsitys naisista on se, että ne on huomattavasti lepsumpia. Mutta missä on maalarifirma, jota johtaa joku nainen? Epäilen semmosen olemassaoloa.

Epäilen myös sitä, että olisi puusepänliike, jossa nainen antaisi ohjeita ja pyytäisi tekemään jotain. Ne on aina kaljamahaisia ukkoja, jotka käskee tehdä jotain. Mun työkokemuksella siis. Ei anneta tarpeeksi tarkkoja ohjeita, ja jos mokaa, niin saa kauheen huudon. En kestä kun mulle huudetaan! Ette huuda mulle, jumalauta! En tiedä mistä mulle on tullu niin kauhee huutamisenkuulemiskammo.

Yks ainut duunipaikka on oikeesti miellyttäny mua niin, että oisin jaksanu siellä työskennellä pidempäänkin, ellen olisi ollut niin laiska. Liian pitkä työmatka oli ainut este siinä. Hautausmaalla kesätöissä siis olen ollut, ja siellä tykkäsin olla. Siellä on rauhallista ja työtahdin sai aika paljolti itse määritellä. Jos jaksoi painaa duunia niska limassa, niin silloin jaksoi. Jos ei huvittanut, niin teki heittämällä vasemmalla kädellä ja silti palkka juoksi. Kukaan ei vahtinut selän takana, eikä määräillyt. Ohjeet annettiin ja opastettiin laitteiden käytössä kiltisti. Se oli rentoa ja mulle sopivaa työtä.

Minkä takia en mennyt jollekin puutarhurialalle? Toisaalta ei mua mitkään kukkaset kiinnosta, mutta tommoset rennot ruohonleikkuut ja puskientrimmailut kylläkin. Miksen voi tehdä sellasta työtä? Miksen? 

Toisaalta kyllä mua kiinnostaa ulkomaalauksetkin. Ei siinä. Mutta tässä on just se mitä oon vaahdonnu. Vääränlainen työporukka on varmasti jokaisessa maalarifirmassa. Vääränlainen mulle, ei välttämättä alalle. Miksei ole kunnon firmoja? Tai jos on, niin miksi mun käsitys maalareista on tämä?

Tässähän tätä jauhamista taas tuli. Julkasen tän nyt ja luen vasta sen jälkeen. Sekavaa varmaankin, mutta näillä mennään.

Terveisin,

Tekko