Niitä näitä ja noita (ei se joka osaa taikoa)

Fiilis: Vähän vielä sairastellaan, mutta ehkä tää tästä kohta paranee. Huonosti nukutun yön jälkeen fiilis ei oo koskaan kovin korkealla, mutta muuten jees.

Taustalla soi: PistePiste - Hetken maailma on tässä

Mä oon tehny tätä joskus aikasemminkin, nimittäin selasin eilen tätä mun blogiani. Luin tekstejä 2011-2012 väliltä. Itseasiassa taisin mä lukee muutaman vielä vanhemmankin, mutta pääosin keskityin noiden lukemiseen. Ihminenhän ei ole koskaan tyytyväinen, tai näin oon ainaki ymmärtäny. Luettuani noita tekstejä tajusin, että ne on kyllä aika typeriä. Sillon oon hetkessä eläen kirjottanu, ja saanu ihan asiallista tekstiä, mutta kun jälkeenpäin niitä lukee, niin öö.. En ymmärrä.

Jokin niissä ei vaan yksinkertasesti miellytä mua. Kai tääkin teksti aikanaan saa mulle samankaltaisen efektin.. Tai reaktion, en tiedä. Teksti ei enää jälkikäteen miellytä ja kaikki tekis mieli poistaa.

Löysin niin paljon tekstejä, jotka alkaa tosiaan samaa kaavaa noudattaen ja loppuu lähes samaan tapaan. "Hei! Aattelin kirjottaa..." ja "...Mut eipä mulla muuta." Aika idioottimaista toistoa. Jos nyt yrittäis vähän isommalla kädellä rokottaa itteään typerästä itsensä toistamisesta. Aina kun toistan samaa alkua tai loppua, laitan itseni viikoksi vaatehuoneeseen miettimään tekojani.

Ja sit ku tosiaan toi viime yö oli vähän mitä oli, niin tuli mietittyä kaikenlaista. Olenko mä ainut miespuolinen blogaaja, joka ei ole homo? Onko tää blogaaminen oikeesti niin naisten juttu? Eksyin selailemaan jotain random blogeja, ja lähes aina miespuolinen kirjottaja kirjotti jotain tosi "geitä". Laukustaan, tai ostoksistaan.. Uudet ihkut kengät.. Plaah! Tai jos mies ei ollut homo, niin vähintään jonkinlainen poliitikko, joka kertoi vakaumuksistaan tai jostain yhtä turhasta.

Onko olemassa toista miespuolista blogaajaa, joka kirjottaisi näin kun minä? Tai sitten mäkin kirjotain yhtä homosti kun ne monet homoblogaajat, mutta en huomaa sitä itse? Onko siinä sellainen vaihtoehto? Itseasiassa kun eilen lueskelin niitä vanhoja blogejani, ni kyllä siellä välil tuli semmonen fiilis, että "en mä tätä oo ite kirjottanu, vaan joku homo". En tiedä, keh.

Sit taas vaihtuu aihe kun lennosta. Oikeesti ihmiset.. Kuka tykkää Jenni Vartiaisesta? Mikä teitä vaivaa? En tiedä oonko mä aikasemmin täällä ilmaissut ärsyyntyneisyyttäni kyseistä artistia kohtaan, vai olenko mä purkanut ajatuksiani vaan Facebookin tilapäivityksissä, mutta kuitenkin.. Oikeesti Suomen huonoin artisti. Kaikki sen biisit on tasapaksuja rallatuksia ja kaikenlisäksi typeristä aiheista. Sen ääni ei sovi yksinkertasesti laulamiseen. Se on niin tylsä! Tylsä-ääninen naishenkilö. Miettikää, tylsä-ääninen. Semmonen mitä ei vaan yksinkertaisesti voi jaksaa kuunnella.. Ja maailmankaikkeuden ärsyttävin kappale "Nettiin" on kyseisen henkilön laulama. OIKEESTI! Miksi siltä edes odotetaan uutta tuotantoa? Teuraaksi soisin joutuvan.

HYI!

Terveisin,
Tekko

Jubuu!

Fiilis: Sairauden takia hieman kehno, mutta silti kovin onnellinen.

Taustalla soi: Retkibanaani - Jos se voisi olla totta

Aattelin.. Tai en aatellu, keksin vaan yhtäkkiä, että voisin kirjottaa uuden merkinnän, koska miks ei. Oikeestaan mua ärsyttää kun ihmiset sanoo: "koska, miks ei?", mutta nyt käytän sitä itsekin, koska miks ei? Jännän äärellä.

Siit alkais olemaan vuosi kun viimeksi kirjotin tänne siitä, kuinka Eira on kestänyt mua jo vuoden. Nyt tän kuluneen vuoden jälkeen voin sanoa, että se on kestäny mua jo kaksi vuotta. Kaikenlaistahan sitä on matkalle mahtunut. Ylä- ja alamäkiä. Mutta sehän on sitä normaalia parisuhdetta, vai? Itseasiassa musta tuntuu, että kirjotin noi samat jutut jo vuosi sitten. Pääosin olen kuitenkin itse ollut hyvinkin onnellinen.

Mennyt vuos jopa aiheutti yhteenmuuton, joten onhan se jo edistystä johonkin suuntaan. On täs silleen muutamia asioita, mitkä on muuttunu sen jälkeen ku virallisesti muutettiin yhteen. Raha-asioiden takia tulee huomattavasti helpommin riitä, se on fakta. Ei se aikasemmin ollut niin tarkkaa.

Käytiin tänään taas kiinalaisessa syömässä, totuttuun tapaamme. Käytiin puolen vuoden, vuoden ja nyt kahden vuoden jälkeen syömässä samaisessa kiinalaisessa ravintolassa. Ihan mukava tommonen perinne, koska onhan kiinalainen ruoka vaan oikeestaan aika hyvä.

Mä en nyt tiedä oonko saanu tästä merkinnästä oikein semmosen ku oisin halunnu, koska mun silmiä ja nenää kirvelee, mulla on pää kipeenä ja nenä vuotaa, limaa kurkussa, yskittää ja aivastuttaa.. Et semmonen jonkinasteinen pienilaatuinen flunssa. No en kyl sanois pienilaatuinen, koska mulla ei oo ollu näin kehnoa oloa aikoihin. Sairauden takia kehnoa.

Kävin tänään nimittäin koulussa, ja pyörin siellä hetken. Aikani pyörittyäni kävin terkkarin luona, jotta saisin särkylääkkeen. Sen ihmeempiä puhumatta terkkari sano, että ei pitäis tulla kouluun jos on edellisenä iltana ollu kuumetta ja kirjotti mulle melkein samantein sairaustodistuksen. Hetken siinä taas juteltiin niitä näitä, mm. mun paniikkihäiriöstä ja tämmösistä, mitä se muisti et mul on. Sit se anto mulle sen särkylääkkeen ja totes vaan, että se sairaustodistus on sitten varalla, et jos se särkylääke ei auta ja olo huononee.

Mä menin siitä sitten takasin osastolle, ja yritin ryhtyä auttamaan luokkalaista tapetoinnissa. Siinä hetken seistyäni, en meinannu jaksaa enää ees seisoskella, joten menin nurkkaan kyhjöttämään. Siellä aikani kyhjötettyäni, kelasin, et kai se on oikeesti parempi lähtee kotiin. Joten mä lähdin kotiin.

Eikö ollut mielenkiintoinen tarina? Ei minustakaan. Tässä vaan aikani kuluksi turisen turhia.

Mut onnea MULLE, että oon saanu viettää Eiran kanssa jo kaksi vuotta! Ja onnea EIRALLE, että on jaksanu mua jo kaksi vuotta!

Terveisin,
Tekko

Taas tätä ainaista jaarittelua...

Hmm, taas tullu vietettyä vähän tämmöstä hiljaiseloa tän blogin suhteen. En sitten tiedä, että miksi.. Ideat vaan on aika vähissä. Ja itseasiassa ku on kirjottanu blogia jo näin pitkään, ni jokainen aihe pitää muistella läpikotasin, että ei oo vaa sattumalta kirjottanu siitä aikasemmin - ja silti saattaa käydä se vahinko, että kirjotan samasta aiheesta, mutta eritavalla. Onhan se silleenki tietenki, että mielipiteet saattaa ajan kanssa muuttua johonkin suuntaan. Joitain asioita on kylläkin, joita ei halua eikä edes yritä muuttaa.

Yksi asia, josta mä aika paljon usein blogissani jauhan.. Arvaako kukaan? No kyllä, alkoholi. Kuningas alkoholi, joka hallitsee monia suomalaisia mieliä. En käsitä minkä takia ihmisen on vaikea muuttua sen suhteen parempaan suuntaan. Tai no onhan se monille ollut helppoa, mutta silti, ei se helppoa koskaan ole.

Mä haluisin kyetä elämään elämääni vähemmällä alkoholin käytöllä, mutta! Mutta siinä on niin paljon kaikkea. Ei se alkoholin tuottama olotila, sinällään, mutta on se kivaa kun osaa olla sosiaalisempi. Sosiaalisten tilanteiden pelko kun on, niin selvinpäin muiden kanssa juttelu on suhteellisen vaikeeta. Kännissä se on helppoa, vai olenko väärässä? En ainakaan omalta kantiltani. Kännissä saa paljon uusia tuttavuuksia.

Sit on niitä tilanteita kun on muutamia kavereita, joiden kanssa vaan oikeesti on kivaa ryypätä. On kiva viettää iltaa ja nauttia alkoholia. Ei sitä voi toteuttaa selvinpäin. Hyvä illanvietto vaatii alkoholia, koska sillon tulee ne kaikki tunteet mukaan keskusteluihinkin - tai no ok, ne tulee vaiheittain. Ensin angstataan, sitten nauretaan, sitten jo huudetaan.

Yks ratkaseva pointti siinä taas oli, mikä sai mut kelaamaan aihetta jälleen kerran vähän isommalla aivokapasiteetilla. Se kun humalan laadusta ei koskaan voi olla varma, ennen kun on tarpeeksi humalassa ja on myöhästä olla ottamatta sitä viimestä ratkasevaa kaljaa. Tai jopa toisinaan yks hetki saattaa muuttaa koko illan täysin epätoivottuun suuntaan. Ne mua suututtaa. Ja ehkä sekin, että mä olen aina mukana siinä kun joku asia alkaa menemään sinne väärään suuntaan. Mä harvoin saan sivusta seurata kun ihmiset huutaa toisilleen - mikä on kyllä sinällään ihan hyvä sekin. Mutta haluisin, että se en myöskään ole minä, joka huutaa toiselle ihmiselle.

Mä en halua sotkea mun välejä keneenkään. En selvinpäin, enkä varsinkaan kännissä. Kännissä tuhotut ystävyssuhteet vois olla se, mitä vähiten arvostaisin omassa elämässäni. En vielä tietääkseni ole yhtään ystävyyssuhdetta pilannut täydellisesti - voin olla väärässäkin - enkä toivo niin käyvänkään. Ja koska en tahdo niin käyvänkään, yksi ratkaiseva tekijä olisi olla juomatta.

Mä saan aina jaariteltua alkoholista kaikkee negatiivista ja kaivettua niitä tosi huonoja puolia esiin siitä, mutta minkä takia asialle on vaikea tehdä mitään? Mä en haluu pilata enää kenenkään iltaa rupeemalla riehumaan. En välejä kehenkään, koska olin kännissä ja rupesin riehumaan.

Silleen ku miettii, ni ois niin paljon parempiakin tapoja viettää viikonloppuja. Rauhallinen koti-ilta, why not? Nyt kun syksykin on tulossa ni kynttilät vaan palamaan, jotain hyvää sapuskaa, mättöä ja tän tämmöstä.. Leffa pyörimään ja käpertyminen oman kullan kainaloon.. Aika herkkää, mut sitä mä toivoisin. Seuraavana aamuna voi nukkua pitkään ilman pelkoa huonosta olosta tai päänsärystä. Miksi semmosia iltoja on muka niin paljon vaikeempi toteuttaa kun iltoja, joissa nautitaan alkoholia?

No okei, ryyppyiltoja ei suunnitella etukäteen. Se tapahtuu jos on tapahtuakseen. Se tapahtuu, oli huono tai hyvä mieli. Aina on muka hyvä syy juoda, vaikka koskaan ei oikeesti oo.

Mä oikeesti voisin kirjottaa tätä ja jaaritella samoja asioita niin kauan, että saan taottua itelleni järkeä päähän. Kokeisiin lukemisesta mä en ole koskaan innostunut niin paljon kun ajatuksesta, että saisin tän asian pääkoppaani niin hyvin selväksi, että myös osaan jäädä selväksi.

En mä käsitä sitäkään, että minkä takia se on nollaamista? Alkoholin nauttimisen jälkeen jaksaa vielä huonommin kaikkea. Sen pitäs olla lepoa, lepoa ja lepoa. Lepo on oikeeta nollaamista ja sitä pitäis tehdä viikonloppusin, että jaksaa arjen yli seuraavaan nollaamiseen.

Mä voin veikata, että ihmiset ei oikeesti jaksa lukea kun toinen potee huonoa omatuntoa, mut nää on oikeita tuntemuksia, uskokaa tai älkää.

Terveisin,
Tekko