Fiilis: Sairauden takia hieman kehno, mutta silti kovin onnellinen.
Taustalla soi: Retkibanaani - Jos se voisi olla totta
Aattelin.. Tai en aatellu, keksin vaan yhtäkkiä, että voisin kirjottaa uuden merkinnän, koska miks ei. Oikeestaan mua ärsyttää kun ihmiset sanoo: "koska, miks ei?", mutta nyt käytän sitä itsekin, koska miks ei? Jännän äärellä.
Siit alkais olemaan vuosi kun viimeksi kirjotin tänne siitä, kuinka Eira on kestänyt mua jo vuoden. Nyt tän kuluneen vuoden jälkeen voin sanoa, että se on kestäny mua jo kaksi vuotta. Kaikenlaistahan sitä on matkalle mahtunut. Ylä- ja alamäkiä. Mutta sehän on sitä normaalia parisuhdetta, vai? Itseasiassa musta tuntuu, että kirjotin noi samat jutut jo vuosi sitten. Pääosin olen kuitenkin itse ollut hyvinkin onnellinen.
Mennyt vuos jopa aiheutti yhteenmuuton, joten onhan se jo edistystä johonkin suuntaan. On täs silleen muutamia asioita, mitkä on muuttunu sen jälkeen ku virallisesti muutettiin yhteen. Raha-asioiden takia tulee huomattavasti helpommin riitä, se on fakta. Ei se aikasemmin ollut niin tarkkaa.
Käytiin tänään taas kiinalaisessa syömässä, totuttuun tapaamme. Käytiin puolen vuoden, vuoden ja nyt kahden vuoden jälkeen syömässä samaisessa kiinalaisessa ravintolassa. Ihan mukava tommonen perinne, koska onhan kiinalainen ruoka vaan oikeestaan aika hyvä.
Mä en nyt tiedä oonko saanu tästä merkinnästä oikein semmosen ku oisin halunnu, koska mun silmiä ja nenää kirvelee, mulla on pää kipeenä ja nenä vuotaa, limaa kurkussa, yskittää ja aivastuttaa.. Et semmonen jonkinasteinen pienilaatuinen flunssa. No en kyl sanois pienilaatuinen, koska mulla ei oo ollu näin kehnoa oloa aikoihin. Sairauden takia kehnoa.
Kävin tänään nimittäin koulussa, ja pyörin siellä hetken. Aikani pyörittyäni kävin terkkarin luona, jotta saisin särkylääkkeen. Sen ihmeempiä puhumatta terkkari sano, että ei pitäis tulla kouluun jos on edellisenä iltana ollu kuumetta ja kirjotti mulle melkein samantein sairaustodistuksen. Hetken siinä taas juteltiin niitä näitä, mm. mun paniikkihäiriöstä ja tämmösistä, mitä se muisti et mul on. Sit se anto mulle sen särkylääkkeen ja totes vaan, että se sairaustodistus on sitten varalla, et jos se särkylääke ei auta ja olo huononee.
Mä menin siitä sitten takasin osastolle, ja yritin ryhtyä auttamaan luokkalaista tapetoinnissa. Siinä hetken seistyäni, en meinannu jaksaa enää ees seisoskella, joten menin nurkkaan kyhjöttämään. Siellä aikani kyhjötettyäni, kelasin, et kai se on oikeesti parempi lähtee kotiin. Joten mä lähdin kotiin.
Eikö ollut mielenkiintoinen tarina? Ei minustakaan. Tässä vaan aikani kuluksi turisen turhia.
Mut onnea MULLE, että oon saanu viettää Eiran kanssa jo kaksi vuotta! Ja onnea EIRALLE, että on jaksanu mua jo kaksi vuotta!
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)