Taas tätä ainaista jaarittelua...

Hmm, taas tullu vietettyä vähän tämmöstä hiljaiseloa tän blogin suhteen. En sitten tiedä, että miksi.. Ideat vaan on aika vähissä. Ja itseasiassa ku on kirjottanu blogia jo näin pitkään, ni jokainen aihe pitää muistella läpikotasin, että ei oo vaa sattumalta kirjottanu siitä aikasemmin - ja silti saattaa käydä se vahinko, että kirjotan samasta aiheesta, mutta eritavalla. Onhan se silleenki tietenki, että mielipiteet saattaa ajan kanssa muuttua johonkin suuntaan. Joitain asioita on kylläkin, joita ei halua eikä edes yritä muuttaa.

Yksi asia, josta mä aika paljon usein blogissani jauhan.. Arvaako kukaan? No kyllä, alkoholi. Kuningas alkoholi, joka hallitsee monia suomalaisia mieliä. En käsitä minkä takia ihmisen on vaikea muuttua sen suhteen parempaan suuntaan. Tai no onhan se monille ollut helppoa, mutta silti, ei se helppoa koskaan ole.

Mä haluisin kyetä elämään elämääni vähemmällä alkoholin käytöllä, mutta! Mutta siinä on niin paljon kaikkea. Ei se alkoholin tuottama olotila, sinällään, mutta on se kivaa kun osaa olla sosiaalisempi. Sosiaalisten tilanteiden pelko kun on, niin selvinpäin muiden kanssa juttelu on suhteellisen vaikeeta. Kännissä se on helppoa, vai olenko väärässä? En ainakaan omalta kantiltani. Kännissä saa paljon uusia tuttavuuksia.

Sit on niitä tilanteita kun on muutamia kavereita, joiden kanssa vaan oikeesti on kivaa ryypätä. On kiva viettää iltaa ja nauttia alkoholia. Ei sitä voi toteuttaa selvinpäin. Hyvä illanvietto vaatii alkoholia, koska sillon tulee ne kaikki tunteet mukaan keskusteluihinkin - tai no ok, ne tulee vaiheittain. Ensin angstataan, sitten nauretaan, sitten jo huudetaan.

Yks ratkaseva pointti siinä taas oli, mikä sai mut kelaamaan aihetta jälleen kerran vähän isommalla aivokapasiteetilla. Se kun humalan laadusta ei koskaan voi olla varma, ennen kun on tarpeeksi humalassa ja on myöhästä olla ottamatta sitä viimestä ratkasevaa kaljaa. Tai jopa toisinaan yks hetki saattaa muuttaa koko illan täysin epätoivottuun suuntaan. Ne mua suututtaa. Ja ehkä sekin, että mä olen aina mukana siinä kun joku asia alkaa menemään sinne väärään suuntaan. Mä harvoin saan sivusta seurata kun ihmiset huutaa toisilleen - mikä on kyllä sinällään ihan hyvä sekin. Mutta haluisin, että se en myöskään ole minä, joka huutaa toiselle ihmiselle.

Mä en halua sotkea mun välejä keneenkään. En selvinpäin, enkä varsinkaan kännissä. Kännissä tuhotut ystävyssuhteet vois olla se, mitä vähiten arvostaisin omassa elämässäni. En vielä tietääkseni ole yhtään ystävyyssuhdetta pilannut täydellisesti - voin olla väärässäkin - enkä toivo niin käyvänkään. Ja koska en tahdo niin käyvänkään, yksi ratkaiseva tekijä olisi olla juomatta.

Mä saan aina jaariteltua alkoholista kaikkee negatiivista ja kaivettua niitä tosi huonoja puolia esiin siitä, mutta minkä takia asialle on vaikea tehdä mitään? Mä en haluu pilata enää kenenkään iltaa rupeemalla riehumaan. En välejä kehenkään, koska olin kännissä ja rupesin riehumaan.

Silleen ku miettii, ni ois niin paljon parempiakin tapoja viettää viikonloppuja. Rauhallinen koti-ilta, why not? Nyt kun syksykin on tulossa ni kynttilät vaan palamaan, jotain hyvää sapuskaa, mättöä ja tän tämmöstä.. Leffa pyörimään ja käpertyminen oman kullan kainaloon.. Aika herkkää, mut sitä mä toivoisin. Seuraavana aamuna voi nukkua pitkään ilman pelkoa huonosta olosta tai päänsärystä. Miksi semmosia iltoja on muka niin paljon vaikeempi toteuttaa kun iltoja, joissa nautitaan alkoholia?

No okei, ryyppyiltoja ei suunnitella etukäteen. Se tapahtuu jos on tapahtuakseen. Se tapahtuu, oli huono tai hyvä mieli. Aina on muka hyvä syy juoda, vaikka koskaan ei oikeesti oo.

Mä oikeesti voisin kirjottaa tätä ja jaaritella samoja asioita niin kauan, että saan taottua itelleni järkeä päähän. Kokeisiin lukemisesta mä en ole koskaan innostunut niin paljon kun ajatuksesta, että saisin tän asian pääkoppaani niin hyvin selväksi, että myös osaan jäädä selväksi.

En mä käsitä sitäkään, että minkä takia se on nollaamista? Alkoholin nauttimisen jälkeen jaksaa vielä huonommin kaikkea. Sen pitäs olla lepoa, lepoa ja lepoa. Lepo on oikeeta nollaamista ja sitä pitäis tehdä viikonloppusin, että jaksaa arjen yli seuraavaan nollaamiseen.

Mä voin veikata, että ihmiset ei oikeesti jaksa lukea kun toinen potee huonoa omatuntoa, mut nää on oikeita tuntemuksia, uskokaa tai älkää.

Terveisin,
Tekko