Huomenna kouluun!

Lomaviikkokin alkaa olla lusittu - luojan kiitos. Kaks viikkoa himassa on aivan järjetöntä tuskaa. Miten sitä on joskus jaksanu lahnata himassa työttömänä melkein vuoden? No, sillon oli nuori ja tekemistä oli helppo ostaa, jos vaan rahat riitti.

Huomaa, että kyllä sitä näköjään itekki tässä vanhenee. Vaikka mä aina kouluaikana odotankin lomia, ni kyllä mä loma-aikoina odotan myös koulua - tai jotain vastaavanlaista sisältöä elämään.

Näitten parin viikon kohokohdat on ollu ne, kun ollaan Eiran kanssa käyty hohtokeilaamassa. Ensimmäinen kerta meni silkaks pelleilyks mun osalta, koska en löytäny sopivaa palloa ja muutenkin olin aivan ruosteessa. Toinen kerta meni jo hieman paremmin, mutta Eiran 3 x täyskaato peräkkäin kuro hetkessä semmosen 60 pisteen etumatkan. Hävisin siis tosissaan molempina kertoina Eiralle pisteissä. Ei auta itku markkinoilla.

Hirveintä tässä kotona lojumisessa on ehdottomasti ollu se, kun ei oo nähny hirveesti muita ihmisiä. Pari kertaa broidin perhettä muuton yhteydessä, kerran paria kaveria tupakan merkeissä ja nyt sit eilen keilaamisen jälkeen näin mutsia, faijaa, toista broidia ja sen muksuja. Niitäkin tosin vaan hetken verran, koska mulla oli kauhea nälkä ja oli pakko päästä kotiin syömään.

Ymmärtää taas vähän paremmin niitä yksinäisiä. Tosin, niillä ei varmaan oo hirveesti mahdollisuutta kysellä muilta tekemistä itelleen, niinku mulla olis.. Mutta mä tosissaan oon itse niin huono pitämään yhteyksiä, että eikai se mikään ihme ole, ettei muhunkaan pidetä yhteyttä.

Mahtavaa, että jo huomenna pääsee kouluun. Pääsee taas tästä ahdistuksesta, joka syntyy täällä neljän seinän sisällä. Tää on varmaan sitä kun sanotaan, että "Seinät kaatuu päälle".

Terveisin,

Tekko