TiBlog - Sairastelua

Mä oon ehkä rasittavin ihminen sillon kun mä oon oikeesti kipee. Ainakin olisin omasta mielestäni, jos pääsisin seuraamaan sairasteluani sivusta. Ai miksi? No, mulla on semmonen tapa, että jos mua sattuu johonkin ni mä sanon sen ääneen - ja useaan otteeseen. Valitan jatkuvasti. "Sattuu sinne, sattuu tänne", "Kurkkukin on kipee.." ja "Oisko mitään lääkettä?"

Vanha, hyvä ystäväni.

Eiran onni, että sillä on töitä. Veikkaan, että se on sille hermolomaa, kun pääsee kotoota hetkeks töihin kuuntelemasta mun valitusta. Voi olla, että olen väärässäkin, mutta itte en itteeni hirveesti sietäis.. Tai siis pakkohan mun on, mutta.. No, niin..

Sunnuntaiaamuna huomasin, että oon vissiin tulossa kipeeksi. Iltaa kohden tauti alko vaan pahentua. Maanantaiaamu, heräsin suht aikasin miettimään, että menenkö mä kouluun.. Tarkotus oli kyllä lähteä, koska tauti oli kuumeeton.. Vaan nukahdimpa uudestaan.

Seuraava tehtävä olis ollu ilmottaa maikalle mun sairastumisesta, vaan jäipä sekin tekemättä, koska mun aivot rupes taas toimimaan ylitehoilla. Ai miten niin? No, oon tässä ollu aika useesti sunnuntain jälkeen pari päivää poissa koulusta (toisinaan syystä, toisinaan ilman) ja rupesin sitten pohtimaan kaikenlaisia variaatioita siitä, että miten maikka reagoi.. Ja kun en heti ilmottanut, niin en osannu enää ilmottaa myöhemminkään.

Nam nam. Niin hyvää teetä.

Tänään taas kun heräsin, olo oli jo paljon parempi, mutta silti sairas. Mietin kyllä aamulla taas, et pitäsköhän sitä lähteä, vai jättää lähtemättä.. No, jätinpä lähtemättä. Arvatkaapas ilmotinko opettajalle, että olen vieläkin kipeä? En, miten olisin voinut, kun en ilmottanut eilenkään? Hirvee ajatusrumba taas samasta aiheesta kun edellisaamunakin.

Tää päivä on menny jo sit vähän paremmin. Oon pysyny paljon enemmän jalkeilla, enkä vaan sängynpohjalla. Juonu paljon lämmintä, ku on jaksanu laittaa vettä keittimeen ja keittimen päälle. Panadol Hottia ja teetä on tullu kulutettua runsaasti.

Ja miksi tämmönen blogimerkintä? No yksinkertaisin syyhän on semmonen, että Eira ei ollut kotona ja mun oli pakko valittaa jollekkin siitä, kuinka kipeä olen. Olkaatten hyvät siispä!

Terveisin,
Tekko

P.S. Mietin tossa yks päivä kuumeisesti sitä, että jos joskus tahdon lukea jotain vanhaa merkintääni ja olen merkinnyt sen vain päivän ja numeron kanssa, niin en koskaan tule löytämään mitään tiettyä. Siispä korvaan jatkossa numeron jonkinlaisella otsikolla. Ehkä löytää tulevaisuudessa paremmin tietyn merkinnän, jos tarve vaatii.