PeBlog: Neuloja!

Sen aika taas. Tällä kertaa mulla ei ole työllistymiseen liittyvää asiaa suoranaisesti, vaan asiani koskee sitä kun minut ohjattiin työttömien terveystarkastukseen.

Joo, eli siis 21. päivä tosiaan kävin siellä terveyskeskuksessa ja sieltä mut ohjattiin verikokeisiin. Päätin, että suoritetaan se nopeesti alta pois ja päätin jättää maanantaina iltapalan syömisen väliin. No okei, söin mä sen, mutta ennen kahdeksaa.

Tiistaina 25. päivä kävin siel verikokeissa. Kaikki kai tietää, että mulla on neulakammo. Menin huoneeseen sisään ja ensimmäinen asia mitä sain suustani: "Voidaanko me tehä se tossa sängyllä?" En tiedä mitä hoitajatäti ajatteli, mutta näin jälkikäteen se kuulostaa irvokkaalta. Tarkotin tietenkin, että voinko mä mennä makaamaan kun täti pistää piikin - kerran aikasemmin olen pyörtynyt verikokeissa, joten ei mitään mahdollisuutta istua toimituksen aikana.

Klikkaa suuremmaks.

Piikin jälkeen sain vielä jonkun ihme hedelmäsokeri-tabletin ja mukillisen vettä. Sit ku olo alko jo vähän helpottaa ni ulos vaan.

Ei siinä muuten mitään kertomisen arvosta olis, mutta kun se työnsi sen piikin mun suoneen, niin tunsin heti, että kipu on pahempi kun yleensä. Sen jälkeen ku se otti piikin ulos, en edes tiennyt siitä, tuntu nimittäin ku se piikki olis ollu vieläkin sisällä.

Pari tuntia käsivarsi näytti normaalilta, mutta sitten siihen alko muodostua semmonen luumun värinen jälki. Seuraavana päivänä siitä alko leviimään mustelmaa eteenpäin ja tänään se näyttää tältä (katso kuva tosta vierestä).

Koskaan aikasemmin jääny minkäänlaista jälkeä verikokeista, joten olin vähän ihmeissäni. Kysyin siitä sit sairaanhoitajalta, koska mulla oli uusi aika heti seuraavana päivänä. Se vaan tokas, että se on pistäny piikin suonesta läpi kokonaan. Edestä sisään ja takaa ulos. Tiedättekö miten mukavalta tämä kuulosti neulakammoisen korvaan? Ei hyvältä.

Tällä jälkimmäisellä kerralla käytiin niitä verikokeita pikkasen läpi ja sain samalla jäykkäkouristusrokotteen, joka oli menny vanhaks 2011. No, nyt se on voimassa vuoteen 2025 asti(?).

Nyt on neulakammonen saanu sen verran paljon piikkiä, että ei hetkeen tarviis mennä, mutta.. Sieltä soitettiin vielä perään, ja pyydettiin käymään vielä uudestaan verikokeissa, koska kilpirauhasessa saattaa olla jotain häikkää. Joten eiköhän tämä poika marssi taas maanantaina terveyskeskukseen.

Sit se on toivottavasti taas ohi vähäks aikaa. Lääkärille aika sitten 8.9. ja siellä todennäkösesti viimeistellään tää työttömän työtarkastus, jonka jälkeen mulla on taas yks stressinaihe vähemmän. Tai jos huonosti käy niin uusi stressinaihe lisää, koska jos niistä verikokeista sitten ilmeneekin vielä jotain..

Tässä nyt vähän tekstiä taas mun elämästä, joten ei muuta kun näkemiin.

Terveisin,
Tekko

KKBlog: Uusia asioita.

Perjantaiblogi jäi taas välistä - mahtavaa minä. Se nyt taas johtu siitä, että edellinen yö tuli nukuttua todella huonosti ja piti väkisin pysyä hereillä terveystarkastukseen asti. Kun sieltä pääsin niin nukahtaminen tapahtui sekunneissa.

Sit taas pitikin jo valmistautua illan rientoja varten. Vaikka se viralliselta osuudeltaan menikin suhteellisen hyvin, niin tottakai tämä poika onnistui mokaamaan jälleen kerran.

Mutta siitä päästäänkin siihen asiaan. Sairaanhoitaja oli mukava, se jutteli niitä näitä ja oli tosi osaavan oloinen. Semmonen, että kun sitä kuunteli, niin kyllä sitä alko oikeesti miettimään asioita. Se ei tuominnut, se vaan kerto mahdollisista riskeistä.

Mutta kuten olette täältä lukeneet, niin mulla on ollu tää mun oma henkilökohtainen taistelu tätä ruoka-asiaa vastaan. Nytpä hypätään sitten seuraava askel, johon mä toivon tukea kaikilta - kavereilta ja sukulaisilta.

Alkoholi. Luojan kiitos se ei ole enää pitkään aikaan ollut sitä mitä se oli aikoinaan, että se oli lähes välttämätöntä päästä joka viikonloppu rientoihin. Oon mä sitä osannu jo itse jollain tasolla vähentää. Jos vertaa tätä työttömyysaikaa siihen edelliseen työttömyysaikaan, niin kyllä sen eron huomaa. Pahimmillaan se oli useamman päivän putkia.

Jos joku mua kysyy juomaan, niin kyllä mulla aina se kiusaus siinä herää. Oon ylpee siitä, että olen osannut edes toisinaan sanoa ei.

Ja mä tiedän, että mä oon sanonu niin monta kertaa ennenkin, että vois olla aika jo vähentää. Nyt vaan kun oikeesti tiedostaa sen, että mun kroppa ei ole hyvässä kunnossa. Riski sokeritautiin on hyvin suuri. Verenpaine ihan jatkuvasti koholla. Nyt olis tarkotus mennä verikokeisiin ja sitten selviää enemmän, mutta päätöksiä on tehtävä ihan omasta päästä, eikä pakotuksen alla.

Eli nyt kun olet lukenut tämän, tiedät, että mä olen henkilökohtaisella sotapolulla alkoholia vastaan ja tiedät sen, että houkuttelemalla mua juomaan, potkit mua polulta ojaan. Mä olen vielä hyvin heikko.

Täs on ihan liian kauan tuhottu tätä kroppaa kaikella mahollisella.

Tarkotus ei ainakaan näin alkuun ole luopua siitä täydellisesti, vaan pitää se enemmän semmosena fiksuna (niin, mikä nyt on fiksua alkoholin suhteen). Jokainen voi sille omat määritteensä antaa, mutta mun tapauksena se olis jo tosi hyvä, jos se olis vaikka vaan kerran kuukaudessa. Tosin toikin kuulostaa tosi alkoholistilta, koska haluais pitää sen yhen päivän kuukaudessa, mutta aina vain parempi jos ei tule sitä yhtäkään päivää. Kuten sanoin, olen vielä hyvin heikko.

Tuki ja ymmärrys ois nyt tosi tärkeetä kaikilta.

Eikä se nyt ole vaan se alkoholin vähennys, vaan tarkotus olis nyt mahdollisimman nopeesti alottaa oikeesti joku urheilullinen harrastus. Kuntopyörä mun tapauksessa olis se ideaalein näin alkuun, ja sen mä tulen tavalla tai toisella hommaamaan.

Mä rupeen tekemään tätä nyt kuukausittain tänne blogiin. Eli "Terveisin, Tekko"-blogi saa nyt toisen suhteellisen virallisen jutun "PeBlogin" rinnalle. "KKBlog" vois olla ihan hyvä nimitys.

Ja tämä kaikki vaan siksi, että kun lupaan asioita blogilleni, niin tulen paljon vahvemmin pitämään niistä kiinni.

Terveisin,
Tekko

PeBlog: Selittelyä

Taas on tullu taukoiltua, koska ei näin "lomalla" vaan aiheet riitä. Voishan sitä kuvitella, että viikossa syntyis aina jonkinlainen kipinä, mutta ei se vaan mee niin. Kyllä mä joudun taistelemaan, että saan raavittua jotain kasaan.

Tosin, nytkään mulla ei ole mitään pohjaa tälle merkinnälle, mutta ajattelin vain kirjoittaa, koska ei kahden viikon taukoja ainakaan hyväksytä. Mikä PerjantaiBlogi se semmonen on mikä ilmestyis vaan kerran pariin viikkoon?

Tähän väliin täytyy sanoa, että nyt kun Eira on ollut kaverinsa kanssa laivalla, ni kyllä sitä on tässä pikkuhiljaa kerennyt ikäväkin iskeä. Oon täällä pyöriny suhteellisen orpona. Tänään kun heräsin, niin heti ensimmäisenä pistin siivoten, että olis Eiralla mukavampi tulla kotiin.

Mitä taas työrintamalle kuuluu, niin ei kovin hyvää. Soittelin tossa tota aikaa terveyskeskukseen, työttömien työtarkastukseen. Voi juku, että siitä on tehty vaikee homma. Soitan sinne, automaatti vastaa. Painelen numeroita ohjeiden mukaan ja saan tiedon, että mulle soitetaan takasin. Okei, mulle soitettiin takasin ja sanottiin, että soitetaan takasin - noin viikon päästä.

No, soittivat ne sillonkin takasin, mutta luvattu aika 13-14, ei pitäny alkuunkaan paikkaansa. En tiedä miten kukaan saa mahtumaan kellonaikaa 15:40 tohon 13-14 väliin? No, kaikki tavallaan. Mutta tän puhelun jälkeen mulla olikin tieto, että mun terveystarkastus on 21.8. klo 12:30. Toisaalta, pitäsköhän sinne mennä vasta joskus 13 jälkeen? Vähän kalavelkoja.

Lopuksi tahdon vielä vähän selitellä: Mä oon pitäny tän mun PeBlogin vähä semmosena, et tää käsittelee enemmän mun elämää kun mitään random-aiheita. Ja pääosin kouluaikaan tää käsitteli koulutapahtumia ja viikon kuulumisia. Nyt työttömänä oon miettiny aina tätä niin, että päivittelisin tänne tästä mun työllistymistilanteesta vähän paremmin. Ja todennäkösesti jos ja kun työllistyn, niin PeBlog sisältää työelämää koskevia "uutisia".

Eli siis sen takia mun on ollut vaikeeta keksiä tänne oikein mitään nyt parina perjantaina, koska mikään ei ollut muuttunut. Ens perjantaina kun on taas toi terveystarkastus, niin kyllä mä luultavasti siitä saan kasaan pienen tekstinpätkän - joten ainakin vielä seuraava PeBlog on vielä varmaa. Mutta jos näitä jää väliin, niin se johtuu vaan ihan pelkästään siitä, että työllistymistilanteessa ei ole tapahtunut minkäänlaista muutosta.

Muut aiheet tulee sit pitkin viikkoa (jos on tullakseen) ja säästetään ne kohokohdat sitten perjantaille, jos niitä on.

Terveisin,
Tekko

TV sitä, TV tätä.

Kyllä mulla on niin ikävä vanhaa tv-tarjontaa. Mietitäänpä hetki, että mitä se telkkari oli mun nuoruudessa ja mitä se on nykyään.

Nykyajasta kaikkein kuvaavin sana olisi todennäköisesti niin ruma, että en sitä tänne lähde kirjottamaan. Pitää tähän väliin vielä mainita, että mua ei niin hirveesti ulkomaalaiset tv-sarjat kiinnosta, että niiden tarjontaa en ala analysoimaan. Pysytään täällä kotimaisen tv-"viihteen" puolella. Ai miksi kirjoitin "viihde" sanan lainausmerkeissä? No, sen selittänee se, että kotimainen tv-tarjonta ei ole nykyisin enää kovinkaan viihdyttävää.

Mulla on niin suuri ikävä niitä aikoja kun televisiosta tuli koko perheelle suunnattua ohjelmaa lauantai-iltaisin. Kyllä meillä keräännyttiin television eteen isolla porukalla ja katottiin mitä hauskaa sieltä tulee - mainittakoon tähän väliin Bumtsibum! Se se vasta oli mun mielestä viihdettä.

Nykyään televisiota on turha aukasta minään päivänä. Hemmetin tosi-tv-formaatit. En tiedä ketä ne oikeesti kiinnostaa, mutta jos teitä siellä lukijoina on, niin pahoittelen: Mun mielestä ne saisi poistaa kaikki - kyllä, KAIKKI.

On kaikkea diettiä, deittiä, diettideittiä ja deittidiettiä. Ja jos jotain ei vielä ole, niin kohta se tulee. "Uskomattomia muodonmuutoksia" ja "uskomattomia remontteja". Ei remonttiohjelmatkaan ole enää mitään ilman Remontti-Reiskaa - no okei, tiedä siitä, mutta kai näin saa silti ajatella.

Mihin on kadonnu oikeesti hyvät kotimaiset tv-sarjat? Mainittakoon tähän väliin "Blondi tuli taloon", "Ihmeidentekijät", "Puhtaat valkeat lakanat", "Mummo" ja vielä perään "Kyllä isä osaa". Miksei enää tehä mitään tän tyylistä? Jos nää sarjat ois tehty nykypäivänä, ni mä osaisin kyllä niin kuvitella mitä ne olis.

"Blondi tuli taloon seuraa vaaleahiuksisen naisen astumista taloon, jossa hän ei ole koskaan ennen käynyt. Tässä tosi-tv-sarjassa katsotaan ja kuunnellaan miten vaaleaverikkö selviää uusissa olosuhteissa."

Tai jotain sinnepäin.

"Kyllä isä osaa-tosi-tv-sarjassa seuraamme kolmea isää, jotka kuvaavat kaiken tekemisensä kokoajan mukana kulkevalla kameralla. Saamme kuulla mitä mieltä isämme ovat isyydestä ja sen tuomista negatiivisista ja positiivisista puolista." 

Ja tyyliin tämä kaikki muutkin. Kyllä te tiedätte.

Mitä mä nyt yritän sanoa, on se, että jättäkää nyt oikeesti toi hemmetin tosi-tv. Kotimaista osaamista kaivataan ihan kunnon tv-sarjoissakin. Ja kunnon tv-sarjoista puhuessani en sanallakaan mainitse "Salatut elämät"-sarjaa. Se oli, se meni - ja silti sitä jatketaan, väkisin.

Oikeesti. Argh! Mä haluun takasin televisioon sen komediatyylin, mitä "Kyllä isä osaa"-sarja tarjosi. Hölmöilyllä naurattavaa viihdettä, johon samaistua. Kertokaa mulle yksikin vuoden 2010 jälkeen tehty oikeesti hyvä tv-sarja! Ja mainitsen tähän ne ainoat vähänkään hyvät: Syke ja Hinnalla millä hyvänsä. Oikeita tv-sarjoja, eikä mitään tosi-tv-kakkaa.

Big Brother oli usean vuoden ajan semmonen "pakko katsoa"-sarja mulle. Jossain vaiheessa siinä tuli stoppi ja siihen jäi samalla kaikki tosi-tv-sekoilu. Sen viihdyttävyysarvo ei vaan riittäny enää. Ihmiset vois alkaa taas tuottaa enemmän oikeesti viihdyttäviä tv-sarjoja, joita jaksaisi katsoa vielä vaikka 10-20 vuoden päästä.

Mikään nykypäivän ohjelmista ei tule kestämään aikaa. Ei ainakaan samalla tavalla kun hyvät 80-90-luvuilla tehdyt kotimaiset sarjat. Ehkä sieltä 2000-luvun alustakin muutama hyvä sarja löytyy, joiden viihdyttävyysarvo on edelleen korkeammalla kun yhdenkään tosi-tv-ohjelman.

Kai se raha on sit vaan otettava sieltä missä se liikkuu. Unohdettava oikeesti se, että joku sarja vois oikeesti saavuttaa maineen, joka kestää kymmeniäkin vuosia.

Tähän loppuun muutamia käsikirjoittajia, jotka on vaikuttanu vahvasti mun elämään (television puolelta): Pekka Lepikkö (Tarkkis, Mummo, Kyllä isä osaa). Elina Halttunen (Puhtaat valkeat lakanat, Blondi tuli taloon, Ihmeidentekijät). Heikki Luoma (Vain muutaman huijarin tähden, Peräkamaripojat, Mooseksen perintö, Turvetta ja timantteja).

Ottakaa oikeesti näistä mallia ja tehkää kunnon kotimaista tv-viihdettä!

Terveisin,
Tekko