Perjantaiblogi jäi taas välistä - mahtavaa minä. Se nyt taas johtu siitä, että edellinen yö tuli nukuttua todella huonosti ja piti väkisin pysyä hereillä terveystarkastukseen asti. Kun sieltä pääsin niin nukahtaminen tapahtui sekunneissa.
Sit taas pitikin jo valmistautua illan rientoja varten. Vaikka se viralliselta osuudeltaan menikin suhteellisen hyvin, niin tottakai tämä poika onnistui mokaamaan jälleen kerran.
Mutta siitä päästäänkin siihen asiaan. Sairaanhoitaja oli mukava, se jutteli niitä näitä ja oli tosi osaavan oloinen. Semmonen, että kun sitä kuunteli, niin kyllä sitä alko oikeesti miettimään asioita. Se ei tuominnut, se vaan kerto mahdollisista riskeistä.
Mutta kuten olette täältä lukeneet, niin mulla on ollu tää mun oma henkilökohtainen taistelu tätä ruoka-asiaa vastaan. Nytpä hypätään sitten seuraava askel, johon mä toivon tukea kaikilta - kavereilta ja sukulaisilta.
Alkoholi. Luojan kiitos se ei ole enää pitkään aikaan ollut sitä mitä se oli aikoinaan, että se oli lähes välttämätöntä päästä joka viikonloppu rientoihin. Oon mä sitä osannu jo itse jollain tasolla vähentää. Jos vertaa tätä työttömyysaikaa siihen edelliseen työttömyysaikaan, niin kyllä sen eron huomaa. Pahimmillaan se oli useamman päivän putkia.
Jos joku mua kysyy juomaan, niin kyllä mulla aina se kiusaus siinä herää. Oon ylpee siitä, että olen osannut edes toisinaan sanoa ei.
Ja mä tiedän, että mä oon sanonu niin monta kertaa ennenkin, että vois olla aika jo vähentää. Nyt vaan kun oikeesti tiedostaa sen, että mun kroppa ei ole hyvässä kunnossa. Riski sokeritautiin on hyvin suuri. Verenpaine ihan jatkuvasti koholla. Nyt olis tarkotus mennä verikokeisiin ja sitten selviää enemmän, mutta päätöksiä on tehtävä ihan omasta päästä, eikä pakotuksen alla.
Eli nyt kun olet lukenut tämän, tiedät, että mä olen henkilökohtaisella sotapolulla alkoholia vastaan ja tiedät sen, että houkuttelemalla mua juomaan, potkit mua polulta ojaan. Mä olen vielä hyvin heikko.
Täs on ihan liian kauan tuhottu tätä kroppaa kaikella mahollisella.
Tarkotus ei ainakaan näin alkuun ole luopua siitä täydellisesti, vaan pitää se enemmän semmosena fiksuna (niin, mikä nyt on fiksua alkoholin suhteen). Jokainen voi sille omat määritteensä antaa, mutta mun tapauksena se olis jo tosi hyvä, jos se olis vaikka vaan kerran kuukaudessa. Tosin toikin kuulostaa tosi alkoholistilta, koska haluais pitää sen yhen päivän kuukaudessa, mutta aina vain parempi jos ei tule sitä yhtäkään päivää. Kuten sanoin, olen vielä hyvin heikko.
Tuki ja ymmärrys ois nyt tosi tärkeetä kaikilta.
Eikä se nyt ole vaan se alkoholin vähennys, vaan tarkotus olis nyt mahdollisimman nopeesti alottaa oikeesti joku urheilullinen harrastus. Kuntopyörä mun tapauksessa olis se ideaalein näin alkuun, ja sen mä tulen tavalla tai toisella hommaamaan.
Mä rupeen tekemään tätä nyt kuukausittain tänne blogiin. Eli "Terveisin, Tekko"-blogi saa nyt toisen suhteellisen virallisen jutun "PeBlogin" rinnalle. "KKBlog" vois olla ihan hyvä nimitys.
Ja tämä kaikki vaan siksi, että kun lupaan asioita blogilleni, niin tulen paljon vahvemmin pitämään niistä kiinni.
Terveisin,
Tekko
Hyvä sinä! Hienoa jos saat itteäs niskasta kiinni ja askeleen kohti pois "alkoholismista". Se vaan on niin järkyttävän tappavaa keholle tollanen toiminta. Tsemppiä.
VastaaPoista