Niin paljon asiaa.

Tästä merkinnästä tulee mitä mahdollisesti aika pitkä, koska mulla on erittäin paljon asioita mitkä haluan käydä läpi. Toisaalta ei siitäkään voi olla varma, että pystynkö käymään kaikki asiat läpi yhdessä merkinnässä vai miten tästä tulen suoriutumaan, mutta yritetään nyt kuitenkin.

Logistiikka-ala

Mä kävin tota logistiikka-alaa tosi innoissani alkuun. Kuten ehkä tiedätte, jos olette lukeneet mun merkintöjä missä kävin koulujuttuja läpi. Musta oli erittäin kivaa, että mulla oli sisältöä mun päiville. Oli jopa kiva herätä aamusin.

Mitä pidemmälle koulua kävin, niin sitä isompi pelko mulle iski siitä, että mahdanko edes käydä oikeaa alaa.

Viimein koitti se päivä kun mut laitettiin trukkikoulutukseen. Ensimmäinen päivä oli erittäin ahdistava, koska mulla ei ollut lähes minkäänlaista ajokokemusta mistään. Yhtenä kesänä vähän päältäajettavaa ruohonleikkuria ja kerran elämässäni skootterilla hieman matkaa - mun ajokokemus.

No mä hallitsin kumminkin ne jotenkin, mutta mua ahdisti silti ajaa niillä. Mä silti jatkoin. Käytiin niitä trukkeja läpi siinä se neljä päivää, mutta mun ahdistus ei vaan hävinnyt mihinkään.

Viimesenä päivänä meille tehtiin rata mikä meidän piti suorittaa kolmella eri trukilla. Aluks sai osua reunoihin, vaikka sitä pyrittiinkin välttämään. Onnistuin sen jopa menemään kolauttamatta mihinkään. Vaan sitten lyötiin vähän kapulaa rattaisiin: pitää suorittaa kaikilla trukeilla rata kolauttamatta mihikään, että saa trukin niinsanotusti läpi.

Järkyttävä ahdistus, mutta onnistuin silti pääsemään radan kahdella trukilla virheettömästi läpi, mutta mulla petti hermo sen viimesen kanssa. Se ei pysyny mitenkään hallinnassa ja mä vaan jätin sen sinne radalle ja lähin pois.

"Tommosta se varmaan on varastoissakin kun mennään ahtaissa väleissä.." "Mä tuhoon siellä kaiken.." "Eikä tää edes tunnu olevan mun juttu.."

Jäin hautomaan ajatuksia koulun ja ammatin suhteen. Haudoin niitä mitä ilmeisemmin aivan liian pitkään, koska sit meinas hajota pakka täysin. Mä vetäydyin aika pitkälti omiin oloihini ja vaan mietin, että "miten mä nyt tästä selviän?". Kävin koulua silti, vaikka kaikki se mielenkiinto sitä kohtaan oli hävinnyt täysin.

En tienny miten päin olla koulussa, enkä sen puoleen tiennyt miten päin olla kotona. Ahdisti aivan älyttömästi. En osannu puhua siitä kenellekään.

Sit se purkautu lopulta silleen kun se yleensä meillä suomalaisilla on tapana. Alkoholia naamaan ja asioita karkuun. Joka sit taas johti uusiin ongelmiin, mutta niistä ei nyt puhuta täällä.

Neljännen päivän jälkeen olin miettinyt kaikki asiat siihen kuntoon, että ne mahdollisesti voisin päästää ulos, vaikka olo ei siltikään kovin onnellinen ollut. Päätin, että koulu on nyt mun kohdalta ohi. Raha-asiathan mä onnistun nyt sillä sotkemaan täysin, mutta mä en nähnyt tässä muutakaan ulospääsyä.

Joillekkin koulun lopettaminen voi olla semmonen "no sinne meni"-homma, mutta mulla oli aika paljon kiinni tossa. Usko siihen, että saisin vihdoin työpaikan eikä tarviis enää rimpuilla. Kaikki raha-asiat on nyt aivan rempallaan.

Mutta mä sain mietittyä aika paljon muutakin.

Mihin tästä?

Mä sain yksinollessani mietittyä itteäni ihmisenä. Mä en mahdollisesti ole vieläkään se ratas, joka tulee pyörittämään jonkun tehtaan pyöriä. Musta ei kaiken näkemäni ja kokemani jälkeen ole siihen hommaan. Mä tajusin olevani mieleltäni vieläkin kun lapsi - monessakin asiassa. Mä haaveilen jostain suuremmasta. Mä jätän "leikin" kesken jos se ei enään toimi taikka kiinnosta.

Mihin sopii ihminen joka ei sovi mihinkään? Kävin läpi mun osaamistani ja kykyjäni.

Muistin, että mulla on älyttömän hyvä kyky hahmottaa asuntojen pohjapiirrustuksia. Mun ei tarvii kun kerran nähdä asunto kokonaisuudessaan ja osaisin piirtää sen paperille (en tietenkään mittakaavassa, koska ehkä se ois yliluonnollista). Tosin, missä tätä tämmöstä taitoa tarvitaan? Jos joku tietää, niin saa kertoa.

Mutta tajusin myös, että mun osaaminen piilee kirjottamisessa ja jollain tasolla kai jonkinlaisessa grafiikassa. Kirjottaminen on pitkään ollut mulle harrastus ja olen joskus jopa haaveillut, että voisin sillä tienata jotain. Tietokoneella oon väsännyt ns. taiteellisia juttuja melkein yhtä pitkään kun olen kirjoitustakin harrastanut.

Viimeisin "aluevaltaus" on vanhojen valokuvien kunnostaminen. Se on semmosta hommaa mihin mä pystyn keskittyä ilman, että mun täytyy miettiä edes taukoja. En väitä siinä vielä olevani mikään ammattilainen, mutta mä haluan kehittyä ja mahdollisesti joskus olla ammattilainen.

Jos teitä kiinnostaa testata mua ja sitä kautta mahdollisesti kehua mua vaikka jollekkin, joka tahtoo vanhat valokuvansa kuntoon niin teen sen hyvinkin mielelläni. Hinnotella hommiani en osaa, koska tosiaan tää on aika uus juttu ja en tosiaan käytä edes uusimpia grafiikkaohjelmia, mutta tykkään sanoa, että maksaminen omantunnon mukaan.

Jos saan jotenkin tuulta purjeisiin niin ehkä mä joskus saan harrastuksistani ammatin. Ja sehän se on se juttu, mitä ihmisen oikeesti pitäisi tehdäkin - sitä mikä kiinnostaa.

Jos oot jaksanut lukea tänne asti ja mahdollisesti jopa sait jotain ajatuksia niin kommenttia alas tai Facebookissa. Ja jos oikein paljon kiinnostuit vanhojen valokuvien kunnostamisesta ja haluut olla oikeesti yhteydessä niin sähköposti: tekko89@gmail.com (ehkä toikin on joskus syytä vaihtaa muotoon etunimi.sukunimi...)

Sen enempää pitkittelemättä päätän tämän tähän.

Terveisin,

Tekko