30. marraskuuta 2016

Liirumia ja vähän laarumia

Nyt mulla pitäisi olla ensikuulle idea joulukalenteriin - vaan kun ei ole. Mä kävin tässä hätäpäissäni vielä vanhoja joulukalentereita läpi ja ajattelin, että jos sieltä syntyisi idea - vaan kun ei syntynyt. Teen tästä ehkä hieman liian suuren numeron, mutta musta olis kiva tuottaa jonkinlaista sisältöä jouluaattoon asti. Oisko se sit vaan puhtaasti "aivot narikkaan, sormet näppäimistölle ja katsotaan mitä syntyy"-joulukalenteri?


Mutta mitä tulee tohon kun sanoin käyneeni vanhoja joulukalentereitani läpi, huh. Mä lueskelin sattumanvarasesti joitain merkintöjä pääpiirteittäin. Onko oikeasti niin, että kirjotan joskus tosi epäselvästi? Mä jouduin pari kertaa ihan miettimään, että mitähän meikäläinen on oikein sillon tarkottanut?

Ehkä se on tää kun vaan kirjottaa ja kirjottaa. Antaa sormien viedä kaikki omat ajatukset "paperille". Sitä tulee sit purettua aivoista nekin asiat, jotka ite ymmärtää vaan siinä hetkessä. En mä sitä oo koskaan aikasemmin miettinyt, että kun kirjotan jotain mun aivojen tuottamaa sisältöä, että joku muu voi jossain olla silleen, että "nyt en kyllä ymmärrä yhtään".

Mä ymmärrän asiat tässä hetkessä täydellisesti, mutta se miten kirjotan sen ylös voi ilmeisesti jäädä vajavaiseksi.


Asiasta toiseen. Täytyy kyl viel oikeestaan tunnustaa, että mä en oo ihan täysillä kyennyt edes miettimään tota joulukalenteri-juttua. Mulla on ollu tässä taas näitä "stressiheräämisiä", jotka on aika vahvasti syöny mun jaksamistani. Tässä on nyt joku kaksi viikkoa jatkunut se, että ihan sama mihin aikaan menen nukkumaan niin herään kello kolme yöllä - enkä saa unta uudestaan.

Sit oon joko nukkunut päivän tai mennyt ihan usvassa. Harmittaa silleen, että ei oikein oo kyenny mihinkään järkevään.

Tänään oli ensimmäinen yö kun sain nukuttua oikeesti hyvin. En muista tosin mihin aikaan nukahdin, mutta luultavasti todella aikaisin, koska mä olin pehkussa jo joskus ennen kuutta illalla. Tai en oikeestaan osaa sanoa varmaksi. Kuten sanottu, aika usvassa on menty. Heräsin kolmelta yöllä kyllä, mutta nyt ihme ja kumma sain unta uudestaan ja nukuin aamukuuteen asti.


Mutta sen pidemmittä puheitta, ihmetellään sitä huomista sitten huomenna. Jos jotain syntyy niin se on vaan positiivista.

Terveisin,
Tekko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)