Mun ois vaan ehkä pitänyt olla vielä rohkeempi. Käydä kertomassa ihmisille siinä sen tilan oviaukolla, että "täällä olis tämmönen vanhojen valokuvien restaurointi näyttely, tulkaa katsomaan." Siinä vaan on vieläkin mun päälle hieman liian iso kynnys. Vaikka sitä sosiaalisten tilanteiden pelkoa hieman oon saanutkin kuriin, niin en mä edelleenkään uskalla tuoda itseäni esille.
Mä tilasin itselleni sitä näyttelyä varten käyntikortteja, 250 kpl, olettaen, että kaikki tottakai menee. No, sanotaanko, että mulla on vielä noin 200 kpl itelläni. Pieni osa niistä kävi kaupaksi ja yhen osan pakasta jätin sinne näyttelytiloihin siinä toivossa, että ne sieltä löytää itselleen uuden kodin.
Ja jatkossa tuun varmaan unohtelemaan noita kortteja vahingossa jonnekin. Kai ne silleenkin saavuttaa kiinnostuneita.
Sanotaan näyttelytilasta vielä sen verran, että se on vähän semmosen näkönen paikka (omaan silmään), että sinne ei ole kellään mitään asiaa mennä. Se ei ehkä ole kaikista houkuttelevin paikka. Mä siitä joskus aikoinaan kävelin ohi ja kattelin, että "mikäs se tää tämmönen paikka on", mutta ei mulla sillon syntynyt mitään tarvetta tutustua paikkaan tarkemmin.
Veikkaan sen johtuvan siitä, että se käytävä on vähän semmonen "kävelempä tästä tonne toiselle puolelle"-tyylinen ratkaisu muutenkin. Siinä on vaan pari pientä liikettä ja jonkinlainen info-tila tai joku vastaava, missä vartijat hengaa. Ei ole tarvetta pysähtyä. En tiedä, mutta kai se fiilis on sitten monella muullakin kun ei siihen kukaan oikein uskaltanut pysähtyä.
Mä kyllä tiedän miten toi näyttely oltaisiin saatu paremmin toimimaan. Tai no, ei se silloin olisi ollut näyttely, vaan mun kuvat olisi vaan ollut näytillä.
Siinä pitäisi olla jonkinlainen pieni vitriini, johon olisin saanut kuvat sinne käytävän puolelle. Ihmiset olisi aivan varmasti pysähtynyt katsomaan ja miettimään, että "mitäs ne nämä tällaiset on?" Ja siihen jonkinlainen pieni astia, jossa olisi ollut mun käyntikortit.
Tämän minä visioin siellä kun mietin, että missä kaikki ihmiset on. Oliskohan mulla siinä pieni markkinarako? Vien sinne Willan käytäville pieniä vitriinejä, joita vuokraan kaikenlaisille taiteilijoille näkyvyyden saamiseksi. Just tommosiin tylsiin "vaihdan rakennusta"-käytäviin semmoset ois tosi mahtavia.
Mutta joo, tosiaan, tiivistettynä: Kokemuksena aivan mahtava mahdollisuus. Sijainti mahdollisesti hieman kehnohko, mutta pääasia, että edes oli. Ja kuvat sai pääosin vain hyvää palautetta, josta olen erittäin innostunut! Motivoi! Tää koko juttu motivoi, vaikka vähän meinasi usko mahdollisuuksiin mennä.
Nyt se on koettu ja tästä pääsee vaan eteenpäin. Mitään mä en menettänyt.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)