24082017 | Taidenäyttelykö?

Pajalta pari etäpäivää ja saatiin etätehtävä. Ei mikään perinteinen: "Täytä tämä lappu ja olet suoriutunut etätehtävästä."

Meiän piti nähdä vähän enempi vaivaa: meiän piti mennä käymään taidenäyttelyssä. Okei, koska mä olen aika skeptinen, niin alkuun se oli mulle vähän semmonen "pitää mennä", mutta nyt kun siellä kävi, niin olihan se periaatteessa "pääsin käymään".

Taidenäyttely oli siis ihan positiivinen yllätys.


Näyttely oli suhteellisen laaja ja tästä syystä tietenkään kaikki teokset ei herättäny ajatuksia. Tilat oli mun mielestä suhteellisen ankeen oloset, mutta kun sitäkin ajattelee tarkemmin, niin se itseasiassa sopi siihen. Ei noita taideteoksia näkis missään vitivalkosessa näyttelytilassa. Ne vaatii semmosen raffimman tilan, että ne pääsee "oikeuksiinsa".


Päälimmäisenä mulle jäi mieleen sieltä semmonen taideteos kun "Työttömät". Ehkä siinä oli se samaistumisen mahdollisuus. Ensin sitä ajatteli omilla aivoillaan ja lopuksi saatiin vielä tietoa siitä asettelusta: siinä olikin paljon laajempi tarina. Sit se vasta jotenkin aukes täysii ja pisti kunnolla ajattelemaan.

Siinä taideteoksessa oli työkalupakki, jonka sisään oltiin aseteltu pieniä ihmisiä – niitä työttömiä. Työkalun voi laittaa työkalupakkiin ja ottaa sieltä sillon kun joku sitä tarvitsee. Samahan toimii myös työttömien kohalla. Johtajat voi ottaa ihmiset käyttöönsä niin pitkäksi aikaa kun tarvitsee ja sen jälkeen laittaa takas työkalupakkiin. Vou, aika filosofista.


Toinen teos, mikä mulle aukes vasta siinä vaiheessa kun meille esiteltiin niitä taideteoksia vähän paremmin, oli nimeltään "Lumipallokauppias". En ajatellu sitä ekaks niin syvällisesti. Mutta ihan faktahan se on, että meille ihmisille myydään kaikkea vaan siksi, että me ostetaan mitä vaan mikä on siistiä. Jos lumipallot tulis muotiin niin ihmiset ostelis niitä sillon kun niitä ei voi enää itse tehdä. Mihin me tarvitaan esimerkiks muotia? Vaan siihen, että ihmisiä voidaan lokeroida. "Jos sä et pukeudu viimesen muodin mukaan niin oot huonompi ihminen". Rahalla voidaan näyttää muka jotenkin sitä omaa paremmuuttaan.. Ei sen kyllä niin pitäis mennä.

Vaikka mä oon ollu aina oman tieni kulkija ja ajatellut ennenkin aikalailla näin, mutta pisti se silti ajattelemaan asiaa vielä enemmän.


Mun täytynee koittaa luopua mun skeptisestä ajattelutavasta ja lähtee vähän useemmin positiivisella ajattelulla mukaan asioihin. Näitäkään asioita en olis näin suuren pohdinnan alle ottanut jos tänään olisin vaan jääny himaan lojumaan.

Ehkä tässä oli myös jonkinlainen opetus mulle siis.

Terveisin,
Tekko

22082017 | Näppäimistökö?

Ostin uuden näppäimistön. Edellisen näppäimistön mentyä jostain kummallisesta syystä rikki, päädyin ostamaan led-valollisen näppäimistön ja siirryin nykyaikaan.

Täytyy sanoa, että tällä on vaikea kirjottaa. Tai no, ei kirjoittaminen tuota periaattessa ongelmaa, mutta sormet hakee vielä vähän paikkojaan. Mulle näppäimistön hankkiminen on aina vähän vaikee operaatio. 

Mä en hae pelinäppäimistöä, niinkuin suurinosa nykyään hakee. Mä en hae mitään hassunmuotoista, millä olisi muka paljon helpompi kirjoitella. Mä en hae mitään extrapientä, joka säästää tilaa. Mä haen semmosta mihin mä olen tottunut. Ikäänkuin mun käsille luotua. Kun mulla on erittäin tylsän muotoinen, vanhanaikainen (tosin nyt on ledit!) ja iso näppäimistö edessä, niin mä kirjoitan suhteellisen vikkelään.

Tällä näppäimistöllä testasin näin alkuun mun kirjotusnopeuden, ja se näyttää tältä:

59 WPM (sanaa minuutissa)
Keystrokes (296 | 10) 306
Accuracy 90.52%
Correct words 40
Wrong words 1

En muista mitä se oli vanhalla näppäimistöllä, koska siitä testistä on paljon aikaa. Veikkaan, että se on kuitenkin aika paljon enemmän. Nyt haetaan vähän tuntumaa ja ehkä parin viikon jälkeen vois kokeilla tota testiä uudelleen.

Linkki testiin on tässä.

Mikä mulla tuottaa kaikista eniten päänvaivaa on se, että tässä on erilainen enter kun mun vanhassa näppäimistössä. Mä huomaan painavani kokoajan tässäkin näppäimistössä vanhan entterin aluetta, joka läväyttääkin mulle kummallisen yläpilkun tekstin perään. '

Täytynee jatkaa harjoituksia, jotta saa sormet uskomaan.

Terveisin,

Tekko

17082017 | Pajakuulumisiako? (2)

Mä en taaskaan oo pitkään aikaan jaksanut/kerennyt kirjottaa mitään. Mä elän muka kiireistä elämää nykyään? No en oikeestaan. Ehkä mä en vaan ole jaksanut.

Mä tuun pajalta kotiin, lysähdän sohvalle ja nukahdan. Nukun hetken päiväunet, jonka jälkeen oon niin täynnä energiaa, hetkinen.. En ole. Musta tuntuu et se nukkuminen väsyttää vaan enemmän.


Jotenkin tuntuu, että mulla oli joku alkuinnostus ton pajan kanssa. Olin alkuun siellä aina puoltuntia etukäteen ja nykyään lähempänä myöhästymistä. Pari kertaa jopa myöhässäkin, hyi.

Mä tykkään silti käydä siellä, älkää sitä epäilkö. Se on iso osa mun arkea. Mitä mä muka muuten tekisin? Makaisin himassa ja olisin ihan hitokseen väsynyt kokoaika.


Palatakseni nyt niihin kuulumisiin, niin ihan ensimmäinen asia: mä olen ehkä alkanut oppia sosiaalista elämää. Mun paniikkihäiriö ei todellakaan ole niin paljon läsnä enää mun elämässä kun mitä se on aikasemmin ollut. Mä osaan jopa avata välillä suuni, vaikkei multa kysyttäisikään mitään!

Mä veikkaan, että se johtuu tosta porukasta mitä tuolla pajalla on. Siellä ei oo kukaan myrkyttämässä ilmapiiriä. Kaikki tulee toistensa kanssa jotenkin toimeen ja siitä johtuen mäkin uskallan tulla ihmisten kanssa toimeen.


Siitä päästäänkin hyvin siihen, että pajaporukka on käynyt jonkinlaisessa englanninopetuksessa nyt parina keskiviikkona. Mä vaan jouduin jättämään toisen kerran väliin, koska en vaan kyennyt. Mua ahdisti se ensimmäinen reissu sillon jo ihan hirveesti. Mä alan pikkuhiljaa oppia tulemaan toimeen ihmisten kanssa suomeksi, mutta kun olisi pitänyt päivä tulla toimeen pelkällä englanninkielellä niin mä menin ihan lukkoon.

Mä ymmärrän englantia, pystyn hyvin kuuntelemaan sitä ja lukemaan, mutta mä en todellakaan rupee puhumaan sitä tai muodostamaan minkäänlaisia lauseita. Silleinhän sitä olisi kyllä varmasti oppinut, mutta mä en ollut valmis siihen.


Mutta onneksi! Onneksi on olemassa myös parempia asioita. Mun taiteellisuuteni huomioidaan nykyään pajalla! Mä saan aika paljon tehtäviä liittyen juuri graafiseen osaamiseeni. Ja mun mielestä se on erittäin mukavaa! Se on juuri sitä mitä mä haluan ammatikseni joskus tehdä. Mun pitäis vaan jotenkin saada ajatus kasaan siitä, että mitä kaikkea mä osaan ja miten hyvin.

Mun on vaikeeta esimerkiksi esitellä mun osaamistani, koska en ole itsekään ihan varma, että mitä osaan. Mä osaan tehdä tietokoneella kaikenlaista grafiikkaa, mutta se ei ole kovin informatiivinen itsensä esittely potentiaaliselle asiakkaalle.

Pitää joku päivä oikeesti ottaa ja tutkia tää oman koneen sisältö. (Tai jos totta puhutaan, niin mun olisi pitänyt se jo käydä läpi, koska olen kokoomassa portfoliota nettiin. vaan siinäkin on tullut se jaksaminen vastaan, tai ehkä se on vaan omaa saamattomuuttani.) Täältä löytyy kaikkea mun tekemää kuvankäsittelyä yms. jokaiseen lähtöön. Kyllä sillä selviäisi mitä mä osaan.


Hmm, mitähän muuta.. Okei, tämä vielä. Vaikka mun graafinen osaamiseni huomioidaankin tuolla, niin on se silti hyvä, ettei kaikki hommat painotu siihen. Tuol on nyt tälläkin viikolla ollut mm. puskien leikkaamista, joka oli taas sitä ihan täysin pois omalta mukavuusalueelta -juttua. Tai no ei se alkuun, mutta siinä kohtaa kun alkoi taas tulla ton selän kanssa ongelmia niin se muuttui typeräksi – eli toisinsanoen tehtävässä itsessään ei ollut vikaa. Mitähän mä taas höpötän?

Työtehtävien vaihtuvuus ja monipuolisuus on kyllä ihan toimiva homma. Silleenhän sitä voi löytää itsestään uusia puolia, eikä kangistu kaavoihin. Jotkut tekee koko ikänsä samaa hommaa, miten ne kykenee siihen? Mulle viikkokin samaa hommaa alkaa olee tuskaa..

Ilman sen kummempia loppupuheita, jatketaan harjoituksia!

Terveisin,
Tekko