18082018 | Muistelinko?

Me käytiin tossa toissa päivänä, tai iltana, S-Marketin iltamyynnissä. Me mentiin sinne liian aikasin ja löydettiin kaikkea hyvää.. Piti jäädä sitten odottamaan kello yhdeksää. (Jos joku ei tiennyt, niin yhdeksän jälkeen -30% -lappuiset tuotteet on -60%.) Ja kun meillä oli siinä noin puolisen tuntia aikaa, me kierrettiin kauppa moneen kertaan läpi.

Käytiin jokainen hyllyväli hyvin tarkkaan läpi. Ja miksi mä nyt kirjotan tästä? No, mä alan ilmeisesti olemaan nyt vanha – mä kävin mun lapsuuttani läpi tuotteiden kautta.

Löyty kaikkia semmosia tuotteita mitä muistan lapsuudesta, mutta ei oo tullu hirveesti aikuisena törmättyä moisiin. Kauppareissut kun nykyään on nopeita suorituksia: mene kauppaan, kerää ostokset mahdollisimman nopeasti ja suoriudu kassalle.

Aika moni tuote aiheutti semmosta haikeutta, kaipuuta lapsuuteen. "Tätä meillä oli aina sillon ku mä olin pieni.. Tää on tosi hyvää.. Tai oli ainakin sillon.." Ois tehnyt mieli ostaa ne kaikki ja kokeilla, että onko aika vaan kullannut muistot.

Ajatella, että kaupassakin pääsee moiselle retkelle.


Sit eilen käytiin taas iltamyynnissä, mutta siellä mulla ei herännyt tommosia kaipuita. Mut myöhemmin sitten. Me juteltiin Chihuahuaoista.. Chihuahoista.. Chihuista.. No, pienistä isosilmäisistä koirista, jotka on alunperin Meksikosta. Meillä kun on toi Nella, joka aina välillä pyyhkii takamuksensa meidän päiväpeittoon: mulle tuli siitäkin mieleen lapsuus. Ei sillä, että olisin itse joskus takamustani pyyhkinyt peittoon, vaan sillä, että me löydettiin pikkuveljen kanssa joskus kirjastosta hauska koirapeli.

Siinä koirapelissä oli muistaakseni juurikin kyseisen rotuisia koiria, jotka pyyhkivät takamustaan kaikkialle. Sit mul tuli taas hirveen ikävä lapsuuteen, pelaamaan pikkuveljen kanssa koirapeliä.


Noinkin typerältä kuulostavat asiat saa aikaan vaan hauskoja muistoja, joita tulee sitten heti ikävä. Tai siis ikävä siihen hetkeen. Sit sitä taas muistaa olevansa jo aika vanha. Mut ehkä mä joskus tulevaisuudessa ikävöin tähän hetkeen? Ei voi tietää.

"Tuli tosta koirien pyllynpyyhintäjutusta mieleen se kun kerran kirjotin siitä mun blogissani. Ja siitä mulle tuli sitten mieleen se, että lapsena pelattiin koirapeliä, jossa koirat pyyhki pyrstöjään kaikkialle. Ai ai."


Mutta joo, minkäs sille voi, lapsuus oli parasta. Mulle se oli kyllä hyvin onnellista aikaa. Ei sillä ettenkö nyt olisi onnellinen, mutta lapsena sitä oli erilailla onnellinen. Ilman huolia pysty olemaan onnellinen kaikesta: nauraa vaikka hassulle koiralle, joka raahaa takamustaan lattiaa pitkin. Tai no, on se kyllä vielä nykypäivänäkin hauskaa.

Joo, mut tää oli tämmönen. Mä vaan koin taas kovin tärkeäksi kirjoittaa tän muistiin. Ja itseasiassa tästä on hyvä jatkaa siten, että:

Hyvää syntymäpäivää äiti! Kiitos, että mahdollistitte iskän kanssa meille onnellisen lapsuuden, jota voi muistella missä ja milloin vaan. Tai vaikka ei muistelis, niin silti se palaa ilosina pätkinä mieleen.

Terveisin,
Tekko